<![CDATA[SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN SEURA - Blogi]]>Tue, 12 Nov 2019 03:55:58 +0200Weebly<![CDATA[Petteri Orpon tapaaminen 10.10.2019]]>Sun, 13 Oct 2019 14:34:51 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/petteri-orpon-tapaaminen-10102019Sosiaalityöntekijöiden seura sai Petteri Orpolta kutsun tapaamiseen, jossa keskustelun aiheena oli lastensuojelun nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaalityöntekijöiden seuran edustajat Maija Haapala ja Camilla Jokela toivat tapaamisessa esiin kolme kohtaa: 

  1. yhteiskunnan perusturvaverkon täytyy olla kunnossa,
  2. lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on rajattava lailla ja 
  3. lastensuojelun käytännön on perustuttava tutkittuun tietoon.


Yhteiskunnan perusturvaverkon täytyy olla kunnossa

Lasten suojelu ennaltaehkäisevänä toimintana kuuluu kaikille; esimerkiksi kouluille, päiväkodeille, neuvoloille, mielenterveys- ja päihdepalveluille. Mikäli ennaltaehkäisevät palvelut eivät ole riittäviä lapsen ja hänen perheensä tukemiseksi, lapsi voi olla lastensuojelun asiakkaana. Tällöin puhutaan lapsi- ja perhekohtaisesta lastensuojelusta, joka perustuu lastensuojelulakiin ja on muutokseen tähtäävää erityispalvelua. Lastensuojelun asiakkaana ollessaan lapsella on nimetty lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.

THL:n Suomi lasten kasvuympäristönä -julkaisun mukaan suurimmalla osalla lapsista, nuorista ja perheistä menee maassamme hyvin. Eriarvoisuuden lisääntyminen on kuitenkin kasvava yhteiskunnallinen huoli. Huono-osaisuus kasaantuu pienelle joukolle ihmisiä ja on ylisukupolvista sekä alueellista. Tällä hetkellä 10% palveluiden käyttäjistä kuluttaa 80% kustannuksista. Merkittävä yhteiskunnallinen huoli on myös se, että lapsiperheköyhyys on noussut kolminkertaiseksi 90-luvulta alkaen. 

Raportissa todetaan, ettei maassamme olla päästy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja perhetausta määrittää liikaa lapsen elämän suuntaa. Muun muassa vanhemman taloudelliset vaikeudet, mielenterveyden ongelmat ja pitkittynyt työttömyys ovat yhteydessä lasten koulunkäynnin vaikeuksiin, myöhempään työelämään kiinnittymiseen liittyviin haasteisiin sekä mielenterveyden ongelmiin. Näillä tekijöillä on myös vahva yhteys riskiin tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle.

THL:n lastensuojelutilastoista voidaan todeta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määriin liittyvä jatkuva kasvusuuntainen ja huolestuttava kehityssuunta. Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi 2017-2018 välillä jopa 6,9% ja huostassa olleiden määrä kasvoi 2,3%. Avohuollon sijoitukset mukaan lukien kodin ulkopuolelle sijoitettiin 2,6% enemmän lapsia kuin edellisvuonna. Erityisesti nuorten (yli 13-vuotiaiden) kohdalla tehdään enenevissä määrin kiirellisiä sijoituksia. 

→ Tarvitsemme kattavan, kannattelevan ja ennaltaehkäisevän peruspalveluiden kokonaisuuden. Yhteiskunnan perusturvaverkon tulee olla riittävän vahva ja tarjota tukea lapsille, vanhemmille ja lapsiperheille ennen kuin syntyy tarve turvautua viimesijaiseksi tarkoitettuihin lastensuojelun interventioihin.

→ Erityispalveluista vanhempien päihde- ja mielenterveyspalveluiden tulee olla laadukkaat. Lasten- ja nuorten mielenterveyden palvelut vaativat lisäpanostuksia.

→ Tarvitsemme riittävän taloudellisen perusturvan tason. Taloudellinen ahdinko lisää arjen epävarmuutta ja stressiä. Myös esimerkiksi harrastukset ovat liian kalliita monelle perheelle ja mm. Islannin mallissa lasten harrastusten taloudellisnen tukeminen on osoittautunut kannattavaksi sosiaaliseksi investoinniksi. 

→ Lastensuojelu ja lasten suojelu eivät toimi tyhjiössä tai muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta irrallisena kokonaisuutena. Kaikessa poliittisessa päätöksenteossa tulee tehdä lapsivaikutusten arviointia.


Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärää on rajattava lailla

On tärkeää, että sosiaalityöntekijän asiakasmäärää rajataan lailla (25 lasta/työntekijä) ja tältä osin hallitusohjelman toteuttaminen on tärkeää. Lapset eivät voi kuitenkaan odottaa asiakasmäärän lakiin saattamista vuosien ajan, joten lainvalmistelutyö on aloitettava ensisijassa.

Lastensuojelu on vaativaa tilannekohtaista arviointi- ja  kohtaamistyötä ja perheiden ongelmat ovat yhä kompleksisempia ja monisyisempiä. Jotta työ on asiakasturvallista, sitä pitää pystyä tehdä suunnitelmallisesti. Jotta työ on lapsilähtöistä, lapsen edun mukaista ja lapsen osallisuus toteutuu, on työntekijän kyettävä luomaan suhde lapseen. Jotta työ on dialogista eikä mielivaltaan perustuvaa, on työntekijällä oltava aikaa ottaa huomioon vanhempien, läheisverkoston ja muiden viranomaisten arviot ja mielipiteet. 

THL:n lastensuojelutilastojen perusteella vuonna 2018 asiakassuunnitelmia tehtiin vain 44,2 prosentille kaikista lastensuojelun avohuollon asiakkaista. Toisin sanoen yli puolet lapsista jäi ilman lakisääteistä suunnitelmaa. Samanaikainen kiireellisten sijoitusten kasvu herättää kysymään, kyetäänkö lastensuojelun avohuollossa pysähtyä perheen tilanteen äärelle myös hiljaisten signaalien äärellä vai onko lastensuojelumme nopeaa reagointia lapsen akuuttiin tilanteeseen?

Jos sosiaalityöntekijällä on 30 lasta, on sosiaalityöntekijällä käytössään kuukausitasolla vain 5 tuntia aikaa yhtä lasta kohden. Viisi tuntia käsittää kaiken lapsen asioihin käytettävän ajan, myös kirjaamisen ja hallinnolliset työt (ei kriisityötä, kuten kodin ulkopuoliset sijoitukset/niiden tarpeen arvio, puhumattakaan sijaishuollosta ja valvonta vastuusta). Monessa kunnassa sosiaalityöntekijää kohden on kuitenkin asiakkaita paljon enemmän. On esitetty, että ongelma ratkeaisi kouluttamalla lisää sosiaalityöntekijöitä. Tämä ei pidä paikkansa, sillä Valviran rekisterissä laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on puolet enemmän kuin tämänhetkisissä viroissa.

Kaikille kuuluva ennalta ehkäisevä lasten suojelu ja varhainen puuttuminen ei tule kokonaan poistamaan varsinaisen lastensuojelun tarvetta. Ei ole myöskään moraalisesti oikein asettaa toistensa vaihtoehdoiksi varhaista tukea ja tukea lastensuojelua tarvitseville lapsille. Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun, joka toteutuu asiakasturvallisesti, eettisesti ja laadukkaasti. Yksikään lapsi ei saa jäädä vaille oikeanlaista ja riittävää apua – olipa lapsen avun tarve varhainen tai myöhäinen, raskas tai keveä.


Sosiaalityön ja lastensuojelun käytännön on perustuttava tutkittuun tietoon

Lastensuojelun sosiaalityössä käytetään merkittävää julkista valtaa, ollaan eettisesti herkkien kysymysten ja perusoikeuksiin puuttumisen äärellä. Tämän kaltaisen työn käytännön ja kehittämisen on oltava tutkimukseen perustuvaa. Tarvitsemme lisää systemaattista tietoa vaikuttavista interventioista, arvioinnista ja käytännöistä, jotta lastensuojelutyö voi olla laadukasta, asiakasturvallista, vaikuttavaa ja eettisesti kestävää. 

Jatkuva tieteellisen tiedon jalostaminen parhaista käytännöistä on tuotava osaksi lastensuojelun arkea. Tarvitsemme tietoa koskien lastensuojelun käytäntöjä ja ilmiöiden kompleksisuuden vuoksi myös laajasti sosiaalihuollon tutkimusta.

Tutkimusta säätelevä laki on saatettava voimaan pian ja osoitettava sille valtion rahoitus. Tutkimusta säätelevän lain ja valtiollisen tutkimusrahoituksen lisäksi tarvitsemme kansallisen rakenteen lastensuojelun käytännön tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi.


Lisätietoa:

THL lastensuojelutilastot: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu

Suomi lasten kasvuympäristönä, Kohortti -97, THL Raportti. 2018. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

#1000nimeä -kannanotto. https://sites.google.com/view/oikeus-suojeluun/kannanotto-11-3-2018]]>
<![CDATA[Unelma upeasta sosiaalityöstä -paneelikeskustelu]]>Thu, 29 Aug 2019 19:41:38 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelma-upeasta-sosiaalityosta-paneelikeskusteluSosiaalityöntekijöiden seura järjesti lauantaina 4.5.2019 paneelikeskustelun otsikolla Unelma upeasta sosiaalityöstä. Panelisteina olivat Sonja Soini, Timo Harrikari, Satu Ranta-Tyrkkö ja Petteri Paasio. Tähän kirjoitukseen on koottu osa paneelikeskustelun sisällöstä, ja kokonaisuudessaan voit katsoa tallenteen paneelista yhdistyksen Youtube-kanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=iV9ktaTeIUg.

Ennen paneelia aiheen Unelma upeasta sosiaalityöstä inspiroimia yhdistyksen jäsenten blogikirjoituksia julkaistiin yhdistyksen blogissa (linkki) maaliskuussa kansainvälisen sosiaalityön viikolla. Yhdistyksen puheenjohtajan Anna Tiilen mukaan valikoitunut aihe nousi esiin siitä huomiosta, että sosiaalityöntekijöiden tulee olla mukana havainnoimassa toimintaympäristön ajankohtaisia muutoksia ja alan kehittämisessä; siis mukana visioimassa sitä, mitä sosiaalityö voisi parhaimmillaan olla nyt ja tulevaisuudessa. Mikä olisi unelma upeasta sosiaalityöstä?

Paneelin puhujat lähestyivät kukin aihetta omista näkökulmistaan.

Järjestökentällä toimiva erikoistuva sosiaalityöntekijä Sonja Soini kertoi innostuvansa digitaalisen sosiaalityön kehittämisestä ja unelmoivansa siitä, että alan osaaminen saataisiin puhkeamaan kukkaan ja asiantuntemusta laajennettua hyvästä yksilökohtaisesta asiakastyöstä ja viranomaisnäkökulmasta myös kehittämiseen ja rakenteelliseen työhön. Alustuksessaan Soini toivoi asiakastyöhön sellaisia resursseja, joilla kehittäminen mahdollistuu ja kuvasi sosiaalityössä innostavinta olevan yhteiskunnallisessa muutoksessa oleminen ja asiakkaiden tarinoiden esiin nostaminen.

Tampereen yliopiston professori Timo Harrikari kertoi tutkimuksellisen mielenkiintonsa kohdistuneen uransa aikana pitkien, historiallisten kaarien tutkimiseen ja niiden avulla nyt elettävän ajan näkyväksi tekemiseen. Harrikari kuvasi historiallisen perspektiivin avaavan tilaa erilaisten vaihtoehtojen näkemiselle. Alustuksessaan hän nosti tärkeäksi tulevaksi kehityskohteeksi tutkimuksen ja käytännön aiempaa tiiviimmän yhteistyön. Ilmastonmuutos sekä ihmisarvon luovuttamattomuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus nousivat Harrikarin alustuksessa esiin konkreettisina tärkeinä alueina, joissa hän kuvasi sosiaalityöllä olevan annettavaa tänä päivänä.

Niin ikään yliopistomaailmasta tullut Jyväskylän yliopiston dosentti ja yliopistolehtori Satu Ranta-Tyrkkö mainitsi tutkimuksellisiksi kiinnostuksene kohteikseen muun muassa intialaisen sosiaalityön, globaalin ja lokaalin jatkumon sekä sosiaalityön ja taiteen suhteen. Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota siihen, että kansallisvaltioon kiinnittyvä suomalainen sosiaalityö on vain yksi käsitys sosiaalityöstä, vaihtoehtonaan muun muassa sosiaalityö aktivismina sekä nosti esiin toiveen siitä, että sosiaalityö ja sosiaaliset liikkeet lähentyisivät toisiaan Suomessa. Unelmien sosiaalityötä hahmottaessaan Ranta-Tyrkkö nosti esiin opiskelijoidensa kuvaamat opinnoista saadun arvopohjan ja käytännöt työn mahdollisuuksien ristiriitaisuudet ja peräänkuulutti enemmän tilaa ja mahdollisuuksia sosiaalityölle toimia aktiivisena yhteiskunnallisena muutosvoimana. Ranta-Tyrkkö nosti ympäristökysymykset tärkeään rooliin ja kuvasi sosiaalityön voivan toimia rauhantyön roolissa, ollen mukana pohtimassa paikallisen työn, toimeentulon ja hoivan kysymyksiä niin että rauhanomainen rinnakkaiselo on mahdollista tulvaisuudessakin.

Soccassa hyvinvointimittareiden ja vaikuttavuuden arvioinnin parissa työskentelevä tutkija Petteri Paasio kiinnitti huomiota siihen, että paneelin aihe haasta määrittelemään niin unelman, upean kuin sosiaalityönkin käsitteen. Kahta ensimmäistä luonnehtiessaan Paasio peräänkuulutti sosiaalityöntekijöiltä kykyä analysoida yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutusta asiakkaiden elämäntilanteisiin sekä kyvykkyyttä arvioida kriittisesti omaa työtään. Sosiaalityön ytimeksi Paasio määritteli vaikeiden hyvinvointiongelmien kanssa kamppailevien ihmisten tiedeperustaisen auttamisen.

Monipolvinen paneelikeskustelu käsitteli useita aiheita ja kirvoitti myös runsaasti yleisökysymyksiä panelisteille. Keskustelua käytiin seuraavien teemojen ympärillä: toimintaympäristön muutokset ja niistä seuraavat haasteet ja mahdollisuudet, erikoistuminen, tiedeperustainen sosiaalityö sekä rakenteellinen sosiaalityö. 

Muuttuva toimintaympäristö ja sosiaalityön asiantuntijuus

Harrikari nosti esiin muun muassa globalisaation, digitalisaation, ilmastonmuutoksen ja pakolaisvirrat puhuessaan tämän ajan tendensseistä, jotka vaikuttavat sosiaalityöhön. Soini kiinnitti huomiota siihen, että asiakastyön keskellä mahdollisuudet pohtia tämän tason kysymyksiä ovat rajalliset. Yleisöstä ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja esitti kysymyksen siitä, onko sosiaalityön ydin hukkunut maailman monenlaisen muutoksen vaikutuksesta. Ajatus sai kannatusta keskustelijoiden joukossa, mutta keskustelijat kiinnittivät huomiota myös siihen, että asiakastasolla sosiaalityötä tehdään laadukkaasti ja kunnioittavasti. Soini nosti esiin sen, etteivät sosiaalityön kulttuuri ja järjestelmät kuitenkaan pysy mukana muutoksessa. Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota liikaan kiinnittyneisyyteen olemassa olevaan järjestelmään, molempien peräänkuuluttaen sosiaalityön osaamisen laajentamista asiakastasosta moniulotteisempaan asiantuntijuuteen.

Asiantuntijuuden uudet ulottuvuudet

Keskustelua käytiin myös koskien rakenteellisen tason vaikuttamista, aktivismia ja kansalaistottelemattomuutta sekä sosiaalityöntekijöitä radikaaleina toimijoina. Rakenteellisen vaikuttamisen mahdollistajiksi nostettiin muun muassa toimiva lähijohto sekä kyky jäsentää analyyttisesti asiakastietoa organisaatiossa eteenpäin vietäviksi muutosehdotuksiksi. Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät ovat osa yhteiskuntaa työn ulkopuolellakin ja kukin voi olla aktivisti pienten ratkaisujen, joita tehdään niin ihmisinä kuin työntekijöinäkin, kautta. Aiheeseen liittyen Soini nosti esiin sen, että viranomaisena toimiminen on vain yksi sosiaalityöntekijän rooleista; sosiaalityön pitää kuitenkin olla aina enemmän kuin viranomaisena toimimista.

Sosiaalityöntekijän kyky soveltaa tieteellistä tietoa työssään nousi myös esiin keskustelussa monin paikoin. Paasio korosti tämän olevan sosiaalityöntekijän pätevyyden määritelmä. Harrikari peräänkuulutti tieteenalan teoreettisen perustan vahvistamista sekä olemassa olevan tiedon systematisointia ja tarjolle asettamista. Paasio korosti tiedonhankinnan taitojen tärkeyttä ja meta-analyysien sekä systemaattisten katsausten hyödyntämistä työssä. Soinin kiinnitti huomiota siihen, että tieteellisen tiedon hyödyntäminen ja soveltaminen vaatii kuitenkin rutiinia ja siksi sen tulisikin olla osa sosiaalityötä koko ajan.  

Digitaalisen kehityksen nähtiin tuovan niin mahdollisuuksia kuin uhkakuviakin alalle. Harrikari kuvasi teknologisen kehityksen vaikuttaneen niin, että ihmisten elämässä arki- ja virtuaalinen todellisuus ovat sekoittuneet eivätkä eroteltavissa toisistaan. Soini visioi digitaalisen kehityksen mahdollistavan sosiaalityöntekijälle työajan vapautumista ja nosti esiin myös tekoälyn mahdollisuudet ennalta ehkäisevien palveluiden suuntaamisessa. Soinin mukaan digitaaliseen kehitykseen sisältyy mahdollisuus siitä, että sosiaalityöntekijä voi keskittyä sosiaalityön ytimeen; kohtaamiseen, muutostyöhön ja arviointiin. Digitalisaatio tuo mahdollisuuksia avoimuuteen, vuorovaikutukseen ja osallisuuden vahvistamiseen, mutta ilmiöön liittyy myös uhkakuvia. Soini kuvasi sen voivan tuoda yhden kerroksen lisää syrjäyttäviinn ilmiöihin ja Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota siihen, että digitalisaatio mahdollistaa myös kontrollin ja ihmisten seurannan.

Entä miten viedä unelmia eteenpäin?

Myös ammatillinen kehittyminen valmistumisen jälkeen, jatkuva oppiminen ja ammattitaidon ylläpitäminen nousivat esiin keskustelussa. Niin Ranta-Tyrkkö kuin Harrikarikin toivat esiin yliopistojen näkökulmasta hankaluutta siinä, kuinka mahduttaa tutkintoon kaikki tarpeellinen. Harrikari totesikin jatkuvan oppimisen olevan tärkeää, sillä perustutkinnossa ei voi opettaa kaikkea. Soini peräänkuulutti ajatuksen kääntämistä pätevöitymiseen liittyen; työelämässä tulisi olla tilaa jatkuvalle kehittymiselle valmistumisen jälkeen.

Soini nosti esiin kollegiaalisuuden tärkeyden. Harrikari kiinnitti huomiota siihen, että yhteentulemiselle on muodostunut uudenlaisia foorumeita digitaalisen kehityksen myötä. Ranta-Tyrkkö kuvasi yhteiskunnan olleen pitkään yksilökeskeinen ja läpikapitalisoitunut, ja peräänkuulutti nyt huomiota siihen miten rakentaa yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita suhteessa asiakkaisiin. Paasio kuvasi asioiden muuttuvan vain tekemällä; muutokseen tarvitaan riittävän kirkas ja haastava visio sekä sen toteutus pala palalta.

Sosiaalityöntekijöiden seuran hallitus kiittää panelisteja inspiroivasta keskustelusta ja toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi mukaan rakentamaan yhdessä unelmaa upeasta sosiaalityöstä! 
]]>
<![CDATA[Kannanotto koskien sosiaalityön tutkimusperustaisuutta ja valtiovarainministeriön ehdotusta vuoden 2020 talousarviosta]]>Mon, 26 Aug 2019 19:32:46 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/kannanotto-koskien-sosiaalityon-tutkimusperustaisuutta-ja-valtiovarainministerion-ehdotusta-vuoden-2020-talousarviosta1.      Sosiaalityön tutkimusperustaisuus tulee saattaa lainsäädäntöön

2.  Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi tulee osoittaa hallitus-ohjelman mukaisesti erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus

3.      Valtion rahoituksella on vahvistettava myös monitieteellistä integraatiotutkimusta 


1.       Sosiaalityön tutkimusperustaisuus tulee saattaa lainsäädäntöön 

Sosiaalihuollon tehtävänä on edistää ihmisten hyvinvointia ja hyvinvoinnin edistämisen on perustuttava tutkittuun tietoon. Nykyisellä heikolla sosiaalityön tutkimusperustan rakenteella ja rahoituksella ei ole mahdollista arvioida hyvinvoinnin edistämisen työtä tieteellisesti tai arvioida riittävästi ihmisten elämäntilanteissa tapahtuvia muutoksia heidän ollessaan palveluiden piirissä. Ilman tutkimusta emme tunnista toimivia käytäntöjä, emmekä kykene arvioimaan systemaattisesti palvelujärjestelmän heikkouksia. Toimenpiteiden ja palveluiden tulee olla yhteiskunnallisesti laadukkaita, asiakkaan edun mukaisia, asiakasturvallisia sekä yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Vain vahvalla käytännön työhön ja sosiaalihuollon kehittämiseen linkittyvällä tutkimusperustalla ja sitä tukevalla lainsäädännöllä voimme parantaa sosiaalihuollon toimintatapoja. 

Toisin sanoen sosiaalihuolto ja hyvinvoinnin edistämisen työ tarvitsee lisää itseymmärrystä.  Tutkimusperustaisuuden vahvistamiselle on inhimillinen ja taloudellinen peruste. Tällä hetkellä emme kykene arvioimaan asiakkaiden psykososiaalisen tuen tarvetta riittävällä tarkkuustasolla, asiakkaan etu määrittyy liian monitulkintaisesti ja palvelujärjestelmä tuottaa väliinputoaja-asiakkaita. Yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden, kuten lasten, vanhusten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja työttömien näkökulmasta tilanne on epäeettinen ja epäoikeudenmukainen. Tutkimustiedon jatkuva jalostaminen ja käytännön työn kehittäminen tieteelliseen tietoon perustuen on välttämätöntä. On myös hyvä muistaa, että sosiaalihuollolla on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen vastuu siitä, että käytämme verorahat siten, että palvelumme ovat vaikuttavia.

Sosiaalityön tulee siis perustua eettiseen, asiakaslähtöiseen ja taloudellisesti kestävään, näyttöön perustuvaan tietoon, jolla arvioidaan ja parannetaan asiakastyön laatua, palvelujärjestelmän toimivuutta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Kannatamme, että sosiaalityön ja sosiaalihuollon tieteellisestä tutkimuksesta ja eettisyydestä säädettäisiin laissa lääketieteen tavoin, jotta sosiaalityön tieteelliselle tutkimukselle voidaan turvata riittävät rakenteet ja resurssit.   


2) Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi tulee osoittaa hallitusohjelman mukaisesti erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus 

Hallitusohjelmassa mainitaan selkeästi: “Luodaan erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus ja vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiotutkimusta suuntaamalla siihen rahoitusta" sekä “Voimavarat sosiaalialan tutkimukseen sekä kehittämiseen turvataan pitkäjänteisesti. Rakennetaan Suomeen sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisrakenne. Asiakaskeskeisyys on tulevien keskusten ytimessä. Hyvää johtamista sekä henkilökunnan ammattitaidon kehittymistä ja työhyvinvointia tuetaan. Laajennetaan tutkimus- ja kehittämistoimintaa osana perustyötä.” Valtion talousarvioehdotuksessa ei kuitenkaan ole mainintaa sosiaalihuollon tieteelliselle tutkimusrahoitukselle suunnattavasta rahoituksesta. Pidimme sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalihuollon edustajien keskuudessa mainittua kohtaa hallitusohjelmassa erittäin tärkeänä, sillä vaikuttavaa hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää ja eriarvoisuuden vastaista työtä ei voi tehdä ilman sosiaalihuollon tutkimukselle suunnattua rahoitusta.

Talousarvioehdotuksessa mainitaan mm. kohdassa 32. valtion rahoituksesta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen, jolle on budjetoitu talousarvioesityksessä 25 miljoonaa euroa. Mikäli hyvinvoinnin edistäminen halutaan nähdä hallitusohjelman mukaisesti eri toimijoiden tuottamana yhteistyönä ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan aidosti hyvinvointia tuottavaa, eettisesti kestävää ja integratiivista mallia, on ensisijaisen tärkeää, että sosiaalihuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen budjetoidaan rahoitus.

Käsillämme on haastavia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin tarvitaan monitieteistä- ja sosiaalityön tutkimusta. Tällä hetkellä emme tiedä, keskitymmekö tekemään oikeita asioita ja mistä syystä palvelujärjestelmämme toisinaan pettää erityisesti psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten ongelmien kietoutuessa yhteen.  Yhteiskuntatieteellisen tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle, resursoimiselle ja mallintamiselle on selkeä kehitystarve hyvinvointikysymysten laajentuessa ja asiakkaiden moninaisten palvelutarpeiden sekä palvelujärjestelmän muuttuessa. 

Tilastojen mukaan mm. lastensuojelun kiireelliset sijoitukset kasvoivat 15 % vuodesta 2016 vuoteen 2017 (Tilastoraportti 17/2018) ja samaan aikaan kohorttitutkimuksissa on todettu nuorten mielenterveydenhäiriöiden yleistyneen (Paananen & Merikukka & Gissler; THL Raportteja 2016:9). Ilmiöihin ei kuitenkaan tiedetä selkeää syytä. Sosiaalista ulottuvuutta ja sosiaalihuollon interventioiden mahdollisuuksia ei ole tutkimuksissa riittävällä tasolla arvioitu vaikka lukuisissa tutkimuksissa (mm. Paananen & Merikukka & Gissler 2012) kuitenkin todetaan sosiaalisten tekijöiden yhteys esimerkiksi juuri mielenterveysongelmiin. 


3) Valtion rahoituksella on vahvistettava myös monitieteellistä integraatiotutkimusta.

Sote-uudistusta tulee toteuttaa ja kehittää toiminnallisena palvelujärjestelmätason integraationa joissa so ja te toimivat yhtä vahvoina toimijoina. Samaan aikaan palvelujärjestelmää ja sen vaikuttavuutta tulee myös tutkia monitieteellisenä integraatiotutkimuksena. Sote-integraation ja sote-tutkimusperustaisuuden toteutumiseksi, rakenteistamiseksi ja resurssoimiseksi sosiaalihuollon tutkimus ja kehittämistyö tulee saada terveydenhuollon rinnalla samanarvoiseksi.

Sosiaalihuollossa kaikki asiakastyön asiakirjat tullaan tulevaisuudessa tallentamaan keskitetysti Sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoon, samalla tavalla kuin potilasasiakirjat potilastiedon arkistoon. Kaikki asiakirjat ovat rakenteisessa muodossa sisältäen muun muassa palvelun järjestämistä, tuen tarvetta, sosiaalipalveluja ja palveluprosessia kuvaavia tietoja. Kehittämistyö asiakirjarakenteiden ja niiden tietosisältöjen hyödyntämiseen toisiokäytössä on ollut työn alla jo pari vuotta. Rakenteinen kirjaaminen ja asiakirjat mahdollistavat ihan uudenlaisen tiedontuotannon sote-palveluissa. Tämä avaa myös ainutlaatuisia tutkimusmahdollisuuksia palvelujärjestelmän vaikuttavuuden tutkimukselle, tietojohtamiselle, asiakastyön kehittämiselle ja asiakasprosessien seuraamiselle. Tätä varten tarvitaan kuitenkin toimivat ja alueelliset tutkimusrakenteet ja riittävä rahoitus integraatiotutkimukselle. 


Kunnioittavasti

Terveydenhuollon sosiaalityön akateeminen tutkimusverkosto 

​Sosiaalityöntekijöiden seura ry  ]]>
<![CDATA[Lausunto sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen korvauksen perusteista vuonna 2019]]>Fri, 16 Aug 2019 20:39:48 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/lausunto-sosiaali-ja-terveysministerion-asetuksesta-sosiaalihuollon-ammattihenkiloiden-yliopistollisen-erikoistumiskoulutuksen-korvauksen-perusteista-vuonna-2019Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen korvauksen perusteita koskevasta asetusluonnoksesta ja esittää pyydettynä lausuntona seuraavaa.

Erikoistumiskoulutuksella on mahdollista vastata muuttuvan toimintaympäristön osaamisvaateisiin, lisätä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden asiantuntijuutta ja edistää sosiaalihuollossa tapahtuvaa kehittämistoimintaa sekä palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura kannattaa näiden tavoitteiden edistämistä ja pitää korvauksen perusteita koskevaa asetusluonnosta tästä näkökulmasta erittäin kannatettavana.

Asetusluonnoksessa korvauksen määräksi ehdotetaan 19000€ kutakin koulutuksen suorittanuttaopiskelijaa kohden, minkä arvioidaan vastaavan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee kannatettavana, että korvauksen määrä asetetaan vastaamaan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Asetuksella edistettäisiin ammattilaisten tasavertaista mahdollisuutta hakeutua erikoistumiskoulutukseen.

Luonnoksen mukaan esitetty korvaus maksettaisiin yliopistolle vain silloin, jos yliopisto ei ole perinyt koulutuksesta opiskelijalta maksua. Luonnoksen mukaan kesken olevien koulutusten osalta perinnät suoritettaisiin loppuun saakka ja kulujen korvaamiseen liittyviä ehtoja sovellettaisiin ainoastaan uusien erikoistumiskoulutusten alkaessa. Tällä hetkellä kesken olevien erikoistumiskoulutusten osalta perintä voi olla vielä suorittamatta. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna, että asetuksen tullessa voimaan, myös kesken olevien erikoistumiskoulutusten kohdalla yliopistojen olisi mahdollista hakea koulutuksen järjestämisestä ehdotettua korvausta ja opiskelijoilta ei olisi välttämätöntä periä enää maksua koulutuksen loppuosasta.

Kunnioittaen

Sosiaalityöntekijöiden seura ry
​Anna Tiili
Puheenjohtaja
]]>
<![CDATA[Unelma upeasta sosiaalityöstä]]>Sun, 24 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelma-upeasta-sosiaalityostaSuomessa on pyritty jo pitkään uudistamaan sosiaaliturvarakenteita ja edistämään palveluiden integraatiota. Uudistamisen tavoitteena on ollut asiakkaan palveluiden tarpeita vastaavan hoito- ja palvelukokonaisuuden muodostaminen ja asiakasprosessien sujuvoittaminen. Samaan aikaan on kuitenkin havaittavissa myös eriarvoisuuden lisääntymistä ja epätasa-arvoisten palvelukokonaisuuksien muodostumista. Yhteiskuntatieteiden tutkijat ja asiantuntijat ovat tuoneet esille huoltaan asiakkaiden eriarvoisuuden lisääntymisestä, esimerkiksi perustoimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä. Sosiaalityöntekijät ovat eri yhteyksissä ja kannanotoissaan korostaneet sosiaalityön tarpeellisuutta perustasolla, jotta asiakkaalle voitaisiin taata kattavat palvelut ja riittävä tuki varhaisessa vaiheessa. 

Yhteiskuntatieteilijöinä sosiaalityöntekijöillä on unelma vaikuttavasta, laadukkaasta, asiakaslähtöisestä ja asiakkaiden tarpeita vastaavasta työstä, joka perustuu tutkittuun tietoon ja on eettisesti kestävällä pohjalla. Sosiaalityössä ollaan asiakkaan puolella, puolustaen aina heikommassa asemassa olevia. Sosiaalityössä tehdään eettisesti korkealaatuista ja ihmisten oikeusturvaa edistävää työtä. Sosiaalityön tulee kuitenkin kyetä entistä vahvemmin perustelemaan työn merkitystä näyttöön perustuvien sosiaalityön käytännöillä.

Sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle ja mallintamiselle on tilausta nyt enemmän kuin koskaan. Eduskunnassa hyväksytty lainsäädäntö tiedon toisiokäytöstä mahdollistaa uudenlaisen tiedontuotantomallin, jolloin sosiaalityön tutkimukselle, kehittämiselle ja vaikuttavuuden arvioinnille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin vaatii sen, että sosiaalityön tutkimuksen merkitys kyetään tunnistamaan ja rakenteistamaan osaksi uudistusta ja normaalia palvelutuotantoa. Tämä luo paineita myös organisaatioiden toiminnalle ja tutkimustyön mahdollistamiselle sekä rakenteellisen sosiaalityön edistämiselle ja mallintamiselle. Unelmatilanteessa sosiaalityöllä on yhtenäinen näkemys tutkimus- ja kehittämistyön rakenteesta ja toimintamallit, joilla edistetään sosiaalityön tutkimusta ja kehittämistä.


Miina Arajärvi

]]>
<![CDATA[Sosiaalityötä X-luvulla]]>Sat, 23 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityota-x-luvullaHerään aamulla, keitän kahvit ja asetun mukavasti nojatuoliin läppäri sylissäni. Avaan asiakastietojärjestelmän ja katson kokonaisnäkymästä asiakkaideni tilannetta. Tänään pidän etäpäivän ja aion suunnitella tulevaa työviikkoani. Edessä on myös videoneuvottelu asiakkaani kanssa, jota on vaikea saada toimistokäynneille sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi.

Katson asiakkaideni tilanteissa tapahtuneita muutoksia. Näen yhdellä näkymällä visuaalisen kuvan Matin päihteidenkäytöstä, joka on vähentynyt selvästi viimeisen puolen vuoden aikana. Järjestelmä kertoo minulle, että tähän on vaikuttanut mm. tarjotut palvelut ja uusi asuinympäristö. Matti on myös osallistunut viisi kertaa virtuaaliseen vertaistukiryhmään ja on saanut uusia ystäviä. Matti on antanut palautetta ryhmästä sähköisen portaalin kautta ja luen sen hänen tiedoistaan. Näen, että Millan tilanne on muuttunut huolestuttavaksi. Järjestelmä ehdottaa aiempien tietojen perusteella Millalle toteutettavia tukitoimenpiteitä. Lisäksi katson, mihin työaikaani on viime viikkoina eniten kulunut. Päätöksiä olen tehnyt kymmenen, palvelutarpeen arviointeja viisi ja kotikäyntejä kuusi. Tilastointiin ei ole mennyt yhtään aikaa, se tapahtuu automaattisesti järjestelmässä.”


Oheinen kuvaus päivästäni tulevaisuuden sosiaalityössä ei ole kovin kaukana. Digitalisaatio korostuu kaikkialla ja sen tärkeys on vihdoin huomattu myös sosiaalialalla. Sosiaalialan näkyvyyttä on lisätty somekanavien ja blogien kautta, asiakasohjausta toteutetaan chat-palveluilla ja sähköistä asiointia on kehitetty. On vähitellen päästy ajattelusta ”virtuaalisuus hävittää kasvokkaiset kohtaamiset” ajatteluun ”virtuaalisuus lisää vuorovaikutuksen ulottuvuuksia”. Valtakunnallisesti sosiaalihuollossa on tapahtumassa myös suuria muutoksia asiakastietojärjestelmien osalta (mm. käyttöönottovaiheessa oleva Apotti-hanke sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin koordinoima vastaava asiakas- ja potilastietojärjestelmähankinta). Tavoitteena on vihdoin saada sosiaalityötä tukevaa teknologiaa; älykkäät järjestelmät, jotka aidosti tukevat sosiaalihuollon ammattilaisia työtehtävissään ja mahdollistavat asiakkaan osallistumisen hoitoonsa ja palveluunsa.

Digitalisaatiohypestä huolimatta sosiaalihuollon sähköisten palveluiden tila on edelleen huolestuttavalla tasolla. Keväällä toteutetussa Sosiaali- ja terveysministeriön ”Sähköhelmenkalastus – Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet” (14/2018) -raportissa todetaan, että sosiaalihuollon palveluja haetaan sähköisesti vielä hyvin vähän. Syinä tähän on nähty niin asiakkaiden heikot digitaaliset taidot ja työttömyys kuin huono terveydentila. Selvityksestä käy myös ilmi, että sosiaalihuollon digitaalisten palvelujen saanti sähköisesti on ollut ja on yhä hyvin eriarvoista paikkakunnittain.

Sosiaalityön tärkeä tehtävä on edistää asiakkaiden osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä edesauttaa heidän toimintakykyisyyttään osana yhteiskuntaa. Sosiaalityö on ennen kaikkea vuorovaikutustyötä, jossa yksilö kohdataan osana yhteiskuntaa ja sosiaalisia suhteita. Sosiaalityön ammattilaisten tulee ymmärtää verkon ilmiöitä ja vaikutuksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin sekä tukea asiakkaitaan digitalisaation tuomissa muutoksissa sekä myös edistää digitaalisten palveluiden käyttöönottoa sosiaalipalveluissa. Digitaaliset ratkaisut tulee kuitenkin toteuttaa niin, ettei niillä lisätä asiakkaiden haavoittuvuutta tai eriarvoisuutta. Jokainen asiakas on yksilö ja vaatii yhteistä asiakkaan ja työntekijän pohdintaa siitä, mitkä toimenpiteet ovat kullekin sopivimpia. Mutta niin kauan kuin tarjonnassamme ei ole monipuolisia menetelmiä digitaaliset ratkaisut mukaan lukien, emme voi olettaa, että asiakkaamme eivät niitä käytä.

Katri Ylönen, kehittäjä, sosiaalityöntekijä
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Uusi sairaala Nova
Asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti
Sosiaalityöntekijöiden seuran jäsen
]]>
<![CDATA[Unelma upeasta sosiaalityöstä: kohti tutkimusperusteisuutta ja yhteisiä menetelmiä]]>Fri, 22 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelma-upeasta-sosiaalityosta-kohti-tutkimusperusteisuutta-ja-yhteisia-menetelmiaEn voi sosiaalityöntekijänä olla varma, mitä toinen sosiaalityöntekijä tekisi oman asiakkaani kohdalla. Kykenen vain valistuneeseen arvaukseen siitä, miten ja mitä tietoa hän kerää ja miten hän sitä käyttää. Sosiaalityöntekijöillä on yhteinen maisterikoulutus, joka pääasiassa antaa valmiudet laadullisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekoon. Tieteenfilosofialtaan se on suurelta osin konstruktionistista, joka taas suhtautuu kriittisesti tutkimukseen ammatillisen käytännön ohjeistajana (Raunio 2010).

Tiede tarvitsee laadullista tutkimusta, mutta sen yleistettävyys on heikkoa ja toistettavuus jopa mahdotonta. Käytännön työssä onkin perinteisesti nojattu työssä kertyvään kokemusperäiseen ”hiljaiseen tietoon” ja moni sosiaalityöntekijä hankkii jatko- ja lisäkoulutuksia joko omaan erityisalaan tai omiin mielenkiinnon kohteisiinsa liittyen. Vastuu yhteiskuntatieteellisen osaamisen soveltamisesta käytännön työhön tuntuukin jäävän maisterin omille, yksilöllisille harteille.
Onko asiakkaan etu, että osaamisprofiilimme on niin pirstaleinen?

Sosiaalityön kirjallisuudessa puhutaan tiedon horisontaalisuudesta, jossa asiakkaan ja asiantuntijan tieto on yhtä arvokasta. Pyrimme dialogiin, jossa asiakas tulee kuulluksi. Tällainen suhde vaatii avoimuutta puolin ja toisin. Ovatko meidän arviomme ja menetelmämme asiakkaille selkeän avoimia ja näiden periaatteiden mukaisia? Pidän tätä asiakkaan oikeusturvan kannalta keskeisenä kysymyksenä.


Toivotan tervetulleeksi sosiaalityöhön nykyisen kehityssuunnan, jossa luomme yhteisiä osaamisprofiileja (mm. uudet erikoistumiskoulutukset) ja linkkejä käytännön työn ja akateemisen tutkimuksen välille (tulevat OT-keskukset, paikalliset osaamiskeskukset). Tarvitsemme yhteisiä asiakastyön mittareita ja menetelmiä, jotta sosiaalityö on eettisesti kestävää ja vaikuttavaa.

Mary Richmond kirjoitti jo vuonna 1917 auttamistyön vaativan ammatillisuutta, suunnitelmallisuutta ja yhteistä ohjeistusta. Sosiaalityön näyttöön perustuvan osaamisen pioneeri Eileen Gambrill puolestaan on järkeillyt, että sosiaalityö ei saisi perustua auktoriteettiin, vaan näyttöön osaamisesta. (Gambrill 1999). Kyse on asiakasturvallisuudesta.

U
nelmoin sosiaalityöstä, jossa alalle tullaan yhteisen perustyökalupakin kera ja joka täydentyy kokemuksen ja lisäkoulutusten karttuessa näyttöön perustuvilla välineillä, joiden takana on tiedeyhteisön hyväksyntä.


Olli Kankkunen YTM, Sosiaalityöntekijä

Lähteitä: Gambrill, Eileen 1999 (alkuperäinen). Evidence-based practice: An alternative to authority based practice. Teoksessa: Families in Society: The Journal of Contemporary Social Services 2018. Vol 99(3) 283-294. Raunio, Kyösti 2010. Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa? Teoksessa: Janus vol. 8 (4) 2010, 387-395. Richmond, Mary. 1917. Social Diagnosis. New York: Russel Sage Foundation 
]]>
<![CDATA[Ensimmäisen vuoden opiskelijan unelma]]>Thu, 21 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/ensimmaisen-vuoden-opiskelijan-unelmaEnnen sosiaalityön opintoihin hakemista ja opiskelemaan pääsemistä ajattelin opintojen kiertyvän hyvin pitkälti erilaisten sosiaalietuuksien ympärille. Jo pääsykokeisiin lukiessani oivalsin kuitenkin sen, kuinka monipuolisia sosiaalityön toimintaympäristöt voivat olla, ja kuinka laajan yhteiskuntatieteellisen yleissivistyksen opintojen myötä saa. Jo tämän ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olen alkanut ymmärtää erilaisia mekanismeja ja selitysmalleja ilmiöiden taustalla.

On ollut mieltä avartavaa huomata opintojen aloittamisen jälkeen, millaisia mielikuvia lähipiirillä on sosiaalityöstä professiona. En ollut itsekään ymmärtänyt esimerkiksi rakenteellista ja vaikuttavaa sosiaalityötä ennen kyseisen kurssin alkamista. Alun perin hakeuduin opintoihin siksi, että tahdoin auttaa heikompiosaisia yhteiskunnan jäseniä. Tämä palo ajaa minua edelleen, mutta lisäksi olen saanut kipinän rakenteelliseen ja vaikuttavaan sosiaalityöhön, joka on tällä hetkellä puheenaiheena ammatillisella kentällä jatkuvasti.

Kuinka minä sitten näen rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön? Lainatakseni sosiaalityön professoriamme Marja Vaaramaa, “vaikuttava sosiaalityö on laadukasta ja laadukas sosiaalityö vaikuttavaa”. Tämä on siitä riippumatonta, onko vaikuttavuutta arvioitu mikro- vai makrotasolla. Pohdin itse sosiaalityön vaikuttavuuden lähtevän juuri yksilötasolta, sillä voimme asiakastyössä olla vaikuttamassa jonkin tietyn sosiaalisen ongelman ratkeamiseen tai lievittymiseen.

Kuinka sitten vaikuttavuutta voisi tulla laajemmin, yhteiskunnallisella tasolla? Näin ensimmäisen opiskeluvuoden puolivälin jälkeen olen miettinyt paljon sosiaalityön tiedontuotantoa ja siinä rakentuvaa vaikuttavuutta paitsi yksilöön, myös yhteisöihin. Koska sosiaalityön käytäntöön pohjautuvaa tietoa rakennetaan jatkuvasti teorioiden pohjalle, näkisin että asiakastyöstä saatava informaatio on ensiarvoisen tärkeää tietynlaisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi: miksi tietynlaiset sosiaaliset ongelmat kasautuvat jollekin tietylle alueelle, ja mitä asialle voisi tehdä?

Millainen sitten on unelmani sosiaalityöstä? Toivoisin sosiaalityön olevan jatkossa paljon muutakin kuin vain yksilöiden ongelmien ja kärsimysten lievittämistä ja poistamista. Tämä on ehdottoman tärkeää työtä, mutta toivon sosiaalityön olevan jatkossa yhä enemmän yhteiskunnallista vaikuttamista, joka pyrkisi kärsimystä aiheuttavien sosiaalisten ongelmien syntymisen ehkäisyyn. Tämä ajatus voi kuulostaa utopistiselta, mutta sallikaa se ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelijalle.

Olen siis jo ensimmäisen vuoden perusteella odottamassa innolla opintojen jatkoa ja rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön edistämisessä kehitystä. Ala tuntuu todella omalta, ja nyt, kuten aikaisemmin jo mainitsin, on yksilöiden auttamisen rinnalle tullut halu rummuttaa sosiaalityön näkyvyyttä sekä yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista. Toinen unelmani onkin, että sosiaalityöntekijät olisivat yhtenä rintamana tässä missiossa mukana. Sen vuoksi oli luonteva päätös liittyä opiskelijajäseneksi myös Sosiaalityöntekijöiden seuraan.

Iloista kevään odotusta
 kaikille lukijoille!


Anna Miinin-Soiru
]]>
<![CDATA[Unelmia ja velhotöitä]]>Wed, 20 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelmia-ja-velhotoitaSosiaalityöntekijöiden seuran kirjoituspyynnön aihe on ”Unelma upeasta sosiaalityöstä”. Ensi ajattelemalla ”upea” tarkoitti minulle glamouria, jossa kengänkorot huojuttavat arjen yläpuolella. Voiko sosiaalityö olla upeaa muualla kuin juhlapuheissa, kaukana työkentältään? Pitäisikö sen olla?

Jos sosiaalityölle hakee kirjallista hahmoa, ehdotan J. R. R. Tolkienin Gandalf-velhoa. Ei haltiaruhtinaita, kiitos – sosiaalityö on se nukkavieru ja kauan kiertänyt hahmo, jonka ulkomuoto viittaa moneen ulkosalla nukuttuun yöhön. Sen hartiat ovat kumarassa eikä sen tarvitse varoa vaatteitaan. Tiukan paikan tullen sosiaalityö on se, joka ottaa kantaakseen vastuun ja jolta löytyy viisaus ja rohkeus siihen. Jos sen kärsivällisyys joskus pettääkin, se löytää kohta taas huumorinsa ja jatkaa.

Gandalf voi vaikuttaa oman tiensä kulkijalta, mutta ei hän yksin toimi. Oli tavoite Vuoren valtaaminen lohikäärmeeltä tai Sormuksen tuhoaminen, Gandalf etsii sopivat jäsenet tiimiin. Samoin sosiaalityö liittoutuu joskus hyvin eri tahoilta mukaan tulleiden tahojen kanssa. Me tosielämän velhot ja sosiaalityöntekijät tiedämme, että kestävät ratkaisut tehdään yhteistyönä. Sosiaalityöntekijä näkee asiakkaiden ja ammattilaisten hyvän tahdon ja löytää heidän voimansa. Ilman sosiaalityötä käy helposti kuten kääpiöille Synkmetsässä: suunta katoaa, ohjeet unohtuvat ja riitoja puhkeaa.

Aina sosiaalityöntekijä ei ole tervetullut. Hänen viestiään ei haluta kuulla, ja jotkut tahtovat pysytellä erossa ”toisten” ongelmista. Velhot ja sosiaalityöntekijät tietävät kuitenkin, ettei ”toisia” ole. Elämme yhteisessä maailmassa, jossa jokaisen teoilla on merkitystä eikä muureja korottamalla voi kitkeä pahuutta. Sosiaalityö herättää huomaamaan vahingollisia ilmiöitä ja tarjoaa keinoja niihin puuttumiseksi. Velhoilla ja sosiaalityöntekijöillä riittää myötätuntoa sormusten tai muiden houkutusten pauloihin jääneille: tiedämme, että heilläkin on tarkoituksensa.

Jotta sosiaalityö olisi upeaa, meidän pitää tarttua sanaan ”upea” ja pudistaa siitä valheellinen säihke. Meitä tarvitaan sellaisina kuin olemme: arjen asiantuntijoina, suoraan puhujina, sinnikkäinä muutoksen tekijöinä ja koossapitäjinä. Kaapuumme saattaa tarttua likaa ja vastuu painaa kumaraan, mutta uskomalla sosiaalityön upeuteen voimme säilyttää sisäisen naurumme ja lämpömme. Kun on tauon paikka, velhot ja sosiaalityöntekijät rentoutuvat. Joku savurenkaiden, toinen jonkin muun äärellä. 

​Silja Remes
]]>
<![CDATA[Upea unelmien sosiaalityö]]>Mon, 18 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/upea-unelmien-sosiaalityoTämä on omistettu kaikille meille toimintakykymme rajoilla ja meille, jotka näemme sen rajallisuuden

yli.

Tämä on omistettu ihmisille, kaikille, sosiaalityön arvoja puolustaville kaikkialla, myös Tampereella.
Tämä on omistettu asiakkaille, perheille,
meille kaikille olentoina, ihmisinä, työntekijöinä sekä asiakkaina,
meille sekä yhteiskunnan, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvoinnista huolestuneille, opinnoista valmistuneille, opintoja käyneille, työn ohessa ahertaville, myös oululaisille.

Tämä kaikki on omistettu meille, jotka
haluamme hakukoneen sanakenttään kirjoittaessamme nähdä listan tuloksista, jossa lauseen aloitukset
sosiaalityö on,
mitä sosiaalityö on,
olisivat saaneet hakukoneessa myös vastauksia pelkkien asenteellisten kysymysten sijaan.

Meille, jotka luotamme hyvään
ja pyrimme annettujen mahdollisuuksien puitteissa toimimaan hyvän edistämiseksi.

Eikä!

Tämä on omistettu meille, jotka olemme
ihmisoikeus-, ilmasto-, tasa-arvo-, lastenoikeus-, pakolaiskriisi-, terveyssosiaali-, mielenterveys- ja päihde-, vanhus-, vammaistyön mahdollisuuksista puitteista säästöistä ahdistuneita, resurssipulaväsyneitä ja -väsytettyjä, mutta siitäkin huolimatta taisteluhaluisia, kehittämismyönteisiä, kunnianhimoisia, muutosta kaipaavia,
mitä kaikkea, vielä enemmän ja palavammin!

Ja meille, jotka haluamme muistuttaa, mitä kaikkea tuosta listasta vielä puuttuu,

minkä kaiken puolesta vielä kovemmin pitäisi toimia!
Meille, jotka olemme painineet näiden asioiden puolesta vuosikymmeniä ja meille, jotka haluamme tulevaisuudessa, jotka olemme päättäneet jäädä,
                                             
ja jotka olemme päättäneet lähteä,
meille.

Tämä on omistettu ihmisille, kaikille meille, jotka tiedämme, mitä sosiaalityö on ja tiedämme, että
upeaa!

ja juuri siksi siitä tulee puhua ääneen, kirjoittaa runoja,

sekä sille omistaa viikkoja.


Ronja Mäkinen]]>