<![CDATA[SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN SEURA - Blogi]]>Sun, 18 Aug 2019 07:52:33 +0300Weebly<![CDATA[Lausunto sosiaali- ja terveysministeriön asetuksesta sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen korvauksen perusteista vuonna 2019]]>Fri, 16 Aug 2019 20:39:48 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/lausunto-sosiaali-ja-terveysministerion-asetuksesta-sosiaalihuollon-ammattihenkiloiden-yliopistollisen-erikoistumiskoulutuksen-korvauksen-perusteista-vuonna-2019Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen korvauksen perusteita koskevasta asetusluonnoksesta ja esittää pyydettynä lausuntona seuraavaa.

Erikoistumiskoulutuksella on mahdollista vastata muuttuvan toimintaympäristön osaamisvaateisiin, lisätä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden asiantuntijuutta ja edistää sosiaalihuollossa tapahtuvaa kehittämistoimintaa sekä palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura kannattaa näiden tavoitteiden edistämistä ja pitää korvauksen perusteita koskevaa asetusluonnosta tästä näkökulmasta erittäin kannatettavana.

Asetusluonnoksessa korvauksen määräksi ehdotetaan 19000€ kutakin koulutuksen suorittanuttaopiskelijaa kohden, minkä arvioidaan vastaavan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee kannatettavana, että korvauksen määrä asetetaan vastaamaan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Asetuksella edistettäisiin ammattilaisten tasavertaista mahdollisuutta hakeutua erikoistumiskoulutukseen.

Luonnoksen mukaan esitetty korvaus maksettaisiin yliopistolle vain silloin, jos yliopisto ei ole perinyt koulutuksesta opiskelijalta maksua. Luonnoksen mukaan kesken olevien koulutusten osalta perinnät suoritettaisiin loppuun saakka ja kulujen korvaamiseen liittyviä ehtoja sovellettaisiin ainoastaan uusien erikoistumiskoulutusten alkaessa. Tällä hetkellä kesken olevien erikoistumiskoulutusten osalta perintä voi olla vielä suorittamatta. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna, että asetuksen tullessa voimaan, myös kesken olevien erikoistumiskoulutusten kohdalla yliopistojen olisi mahdollista hakea koulutuksen järjestämisestä ehdotettua korvausta ja opiskelijoilta ei olisi välttämätöntä periä enää maksua koulutuksen loppuosasta.

Kunnioittaen

Sosiaalityöntekijöiden seura ry
​Anna Tiili
Puheenjohtaja
]]>
<![CDATA[Unelma upeasta sosiaalityöstä]]>Sun, 24 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelma-upeasta-sosiaalityostaSuomessa on pyritty jo pitkään uudistamaan sosiaaliturvarakenteita ja edistämään palveluiden integraatiota. Uudistamisen tavoitteena on ollut asiakkaan palveluiden tarpeita vastaavan hoito- ja palvelukokonaisuuden muodostaminen ja asiakasprosessien sujuvoittaminen. Samaan aikaan on kuitenkin havaittavissa myös eriarvoisuuden lisääntymistä ja epätasa-arvoisten palvelukokonaisuuksien muodostumista. Yhteiskuntatieteiden tutkijat ja asiantuntijat ovat tuoneet esille huoltaan asiakkaiden eriarvoisuuden lisääntymisestä, esimerkiksi perustoimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä. Sosiaalityöntekijät ovat eri yhteyksissä ja kannanotoissaan korostaneet sosiaalityön tarpeellisuutta perustasolla, jotta asiakkaalle voitaisiin taata kattavat palvelut ja riittävä tuki varhaisessa vaiheessa. 

Yhteiskuntatieteilijöinä sosiaalityöntekijöillä on unelma vaikuttavasta, laadukkaasta, asiakaslähtöisestä ja asiakkaiden tarpeita vastaavasta työstä, joka perustuu tutkittuun tietoon ja on eettisesti kestävällä pohjalla. Sosiaalityössä ollaan asiakkaan puolella, puolustaen aina heikommassa asemassa olevia. Sosiaalityössä tehdään eettisesti korkealaatuista ja ihmisten oikeusturvaa edistävää työtä. Sosiaalityön tulee kuitenkin kyetä entistä vahvemmin perustelemaan työn merkitystä näyttöön perustuvien sosiaalityön käytännöillä.

Sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle ja mallintamiselle on tilausta nyt enemmän kuin koskaan. Eduskunnassa hyväksytty lainsäädäntö tiedon toisiokäytöstä mahdollistaa uudenlaisen tiedontuotantomallin, jolloin sosiaalityön tutkimukselle, kehittämiselle ja vaikuttavuuden arvioinnille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin vaatii sen, että sosiaalityön tutkimuksen merkitys kyetään tunnistamaan ja rakenteistamaan osaksi uudistusta ja normaalia palvelutuotantoa. Tämä luo paineita myös organisaatioiden toiminnalle ja tutkimustyön mahdollistamiselle sekä rakenteellisen sosiaalityön edistämiselle ja mallintamiselle. Unelmatilanteessa sosiaalityöllä on yhtenäinen näkemys tutkimus- ja kehittämistyön rakenteesta ja toimintamallit, joilla edistetään sosiaalityön tutkimusta ja kehittämistä.


Miina Arajärvi

]]>
<![CDATA[Sosiaalityötä X-luvulla]]>Sat, 23 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityota-x-luvullaHerään aamulla, keitän kahvit ja asetun mukavasti nojatuoliin läppäri sylissäni. Avaan asiakastietojärjestelmän ja katson kokonaisnäkymästä asiakkaideni tilannetta. Tänään pidän etäpäivän ja aion suunnitella tulevaa työviikkoani. Edessä on myös videoneuvottelu asiakkaani kanssa, jota on vaikea saada toimistokäynneille sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi.

Katson asiakkaideni tilanteissa tapahtuneita muutoksia. Näen yhdellä näkymällä visuaalisen kuvan Matin päihteidenkäytöstä, joka on vähentynyt selvästi viimeisen puolen vuoden aikana. Järjestelmä kertoo minulle, että tähän on vaikuttanut mm. tarjotut palvelut ja uusi asuinympäristö. Matti on myös osallistunut viisi kertaa virtuaaliseen vertaistukiryhmään ja on saanut uusia ystäviä. Matti on antanut palautetta ryhmästä sähköisen portaalin kautta ja luen sen hänen tiedoistaan. Näen, että Millan tilanne on muuttunut huolestuttavaksi. Järjestelmä ehdottaa aiempien tietojen perusteella Millalle toteutettavia tukitoimenpiteitä. Lisäksi katson, mihin työaikaani on viime viikkoina eniten kulunut. Päätöksiä olen tehnyt kymmenen, palvelutarpeen arviointeja viisi ja kotikäyntejä kuusi. Tilastointiin ei ole mennyt yhtään aikaa, se tapahtuu automaattisesti järjestelmässä.”


Oheinen kuvaus päivästäni tulevaisuuden sosiaalityössä ei ole kovin kaukana. Digitalisaatio korostuu kaikkialla ja sen tärkeys on vihdoin huomattu myös sosiaalialalla. Sosiaalialan näkyvyyttä on lisätty somekanavien ja blogien kautta, asiakasohjausta toteutetaan chat-palveluilla ja sähköistä asiointia on kehitetty. On vähitellen päästy ajattelusta ”virtuaalisuus hävittää kasvokkaiset kohtaamiset” ajatteluun ”virtuaalisuus lisää vuorovaikutuksen ulottuvuuksia”. Valtakunnallisesti sosiaalihuollossa on tapahtumassa myös suuria muutoksia asiakastietojärjestelmien osalta (mm. käyttöönottovaiheessa oleva Apotti-hanke sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin koordinoima vastaava asiakas- ja potilastietojärjestelmähankinta). Tavoitteena on vihdoin saada sosiaalityötä tukevaa teknologiaa; älykkäät järjestelmät, jotka aidosti tukevat sosiaalihuollon ammattilaisia työtehtävissään ja mahdollistavat asiakkaan osallistumisen hoitoonsa ja palveluunsa.

Digitalisaatiohypestä huolimatta sosiaalihuollon sähköisten palveluiden tila on edelleen huolestuttavalla tasolla. Keväällä toteutetussa Sosiaali- ja terveysministeriön ”Sähköhelmenkalastus – Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet” (14/2018) -raportissa todetaan, että sosiaalihuollon palveluja haetaan sähköisesti vielä hyvin vähän. Syinä tähän on nähty niin asiakkaiden heikot digitaaliset taidot ja työttömyys kuin huono terveydentila. Selvityksestä käy myös ilmi, että sosiaalihuollon digitaalisten palvelujen saanti sähköisesti on ollut ja on yhä hyvin eriarvoista paikkakunnittain.

Sosiaalityön tärkeä tehtävä on edistää asiakkaiden osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä edesauttaa heidän toimintakykyisyyttään osana yhteiskuntaa. Sosiaalityö on ennen kaikkea vuorovaikutustyötä, jossa yksilö kohdataan osana yhteiskuntaa ja sosiaalisia suhteita. Sosiaalityön ammattilaisten tulee ymmärtää verkon ilmiöitä ja vaikutuksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin sekä tukea asiakkaitaan digitalisaation tuomissa muutoksissa sekä myös edistää digitaalisten palveluiden käyttöönottoa sosiaalipalveluissa. Digitaaliset ratkaisut tulee kuitenkin toteuttaa niin, ettei niillä lisätä asiakkaiden haavoittuvuutta tai eriarvoisuutta. Jokainen asiakas on yksilö ja vaatii yhteistä asiakkaan ja työntekijän pohdintaa siitä, mitkä toimenpiteet ovat kullekin sopivimpia. Mutta niin kauan kuin tarjonnassamme ei ole monipuolisia menetelmiä digitaaliset ratkaisut mukaan lukien, emme voi olettaa, että asiakkaamme eivät niitä käytä.

Katri Ylönen, kehittäjä, sosiaalityöntekijä
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Uusi sairaala Nova
Asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti
Sosiaalityöntekijöiden seuran jäsen
]]>
<![CDATA[Unelma upeasta sosiaalityöstä: kohti tutkimusperusteisuutta ja yhteisiä menetelmiä]]>Fri, 22 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelma-upeasta-sosiaalityosta-kohti-tutkimusperusteisuutta-ja-yhteisia-menetelmiaEn voi sosiaalityöntekijänä olla varma, mitä toinen sosiaalityöntekijä tekisi oman asiakkaani kohdalla. Kykenen vain valistuneeseen arvaukseen siitä, miten ja mitä tietoa hän kerää ja miten hän sitä käyttää. Sosiaalityöntekijöillä on yhteinen maisterikoulutus, joka pääasiassa antaa valmiudet laadullisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekoon. Tieteenfilosofialtaan se on suurelta osin konstruktionistista, joka taas suhtautuu kriittisesti tutkimukseen ammatillisen käytännön ohjeistajana (Raunio 2010).

Tiede tarvitsee laadullista tutkimusta, mutta sen yleistettävyys on heikkoa ja toistettavuus jopa mahdotonta. Käytännön työssä onkin perinteisesti nojattu työssä kertyvään kokemusperäiseen ”hiljaiseen tietoon” ja moni sosiaalityöntekijä hankkii jatko- ja lisäkoulutuksia joko omaan erityisalaan tai omiin mielenkiinnon kohteisiinsa liittyen. Vastuu yhteiskuntatieteellisen osaamisen soveltamisesta käytännön työhön tuntuukin jäävän maisterin omille, yksilöllisille harteille.
Onko asiakkaan etu, että osaamisprofiilimme on niin pirstaleinen?

Sosiaalityön kirjallisuudessa puhutaan tiedon horisontaalisuudesta, jossa asiakkaan ja asiantuntijan tieto on yhtä arvokasta. Pyrimme dialogiin, jossa asiakas tulee kuulluksi. Tällainen suhde vaatii avoimuutta puolin ja toisin. Ovatko meidän arviomme ja menetelmämme asiakkaille selkeän avoimia ja näiden periaatteiden mukaisia? Pidän tätä asiakkaan oikeusturvan kannalta keskeisenä kysymyksenä.


Toivotan tervetulleeksi sosiaalityöhön nykyisen kehityssuunnan, jossa luomme yhteisiä osaamisprofiileja (mm. uudet erikoistumiskoulutukset) ja linkkejä käytännön työn ja akateemisen tutkimuksen välille (tulevat OT-keskukset, paikalliset osaamiskeskukset). Tarvitsemme yhteisiä asiakastyön mittareita ja menetelmiä, jotta sosiaalityö on eettisesti kestävää ja vaikuttavaa.

Mary Richmond kirjoitti jo vuonna 1917 auttamistyön vaativan ammatillisuutta, suunnitelmallisuutta ja yhteistä ohjeistusta. Sosiaalityön näyttöön perustuvan osaamisen pioneeri Eileen Gambrill puolestaan on järkeillyt, että sosiaalityö ei saisi perustua auktoriteettiin, vaan näyttöön osaamisesta. (Gambrill 1999). Kyse on asiakasturvallisuudesta.

U
nelmoin sosiaalityöstä, jossa alalle tullaan yhteisen perustyökalupakin kera ja joka täydentyy kokemuksen ja lisäkoulutusten karttuessa näyttöön perustuvilla välineillä, joiden takana on tiedeyhteisön hyväksyntä.


Olli Kankkunen YTM, Sosiaalityöntekijä

Lähteitä: Gambrill, Eileen 1999 (alkuperäinen). Evidence-based practice: An alternative to authority based practice. Teoksessa: Families in Society: The Journal of Contemporary Social Services 2018. Vol 99(3) 283-294. Raunio, Kyösti 2010. Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa? Teoksessa: Janus vol. 8 (4) 2010, 387-395. Richmond, Mary. 1917. Social Diagnosis. New York: Russel Sage Foundation 
]]>
<![CDATA[Ensimmäisen vuoden opiskelijan unelma]]>Thu, 21 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/ensimmaisen-vuoden-opiskelijan-unelmaEnnen sosiaalityön opintoihin hakemista ja opiskelemaan pääsemistä ajattelin opintojen kiertyvän hyvin pitkälti erilaisten sosiaalietuuksien ympärille. Jo pääsykokeisiin lukiessani oivalsin kuitenkin sen, kuinka monipuolisia sosiaalityön toimintaympäristöt voivat olla, ja kuinka laajan yhteiskuntatieteellisen yleissivistyksen opintojen myötä saa. Jo tämän ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olen alkanut ymmärtää erilaisia mekanismeja ja selitysmalleja ilmiöiden taustalla.

On ollut mieltä avartavaa huomata opintojen aloittamisen jälkeen, millaisia mielikuvia lähipiirillä on sosiaalityöstä professiona. En ollut itsekään ymmärtänyt esimerkiksi rakenteellista ja vaikuttavaa sosiaalityötä ennen kyseisen kurssin alkamista. Alun perin hakeuduin opintoihin siksi, että tahdoin auttaa heikompiosaisia yhteiskunnan jäseniä. Tämä palo ajaa minua edelleen, mutta lisäksi olen saanut kipinän rakenteelliseen ja vaikuttavaan sosiaalityöhön, joka on tällä hetkellä puheenaiheena ammatillisella kentällä jatkuvasti.

Kuinka minä sitten näen rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön? Lainatakseni sosiaalityön professoriamme Marja Vaaramaa, “vaikuttava sosiaalityö on laadukasta ja laadukas sosiaalityö vaikuttavaa”. Tämä on siitä riippumatonta, onko vaikuttavuutta arvioitu mikro- vai makrotasolla. Pohdin itse sosiaalityön vaikuttavuuden lähtevän juuri yksilötasolta, sillä voimme asiakastyössä olla vaikuttamassa jonkin tietyn sosiaalisen ongelman ratkeamiseen tai lievittymiseen.

Kuinka sitten vaikuttavuutta voisi tulla laajemmin, yhteiskunnallisella tasolla? Näin ensimmäisen opiskeluvuoden puolivälin jälkeen olen miettinyt paljon sosiaalityön tiedontuotantoa ja siinä rakentuvaa vaikuttavuutta paitsi yksilöön, myös yhteisöihin. Koska sosiaalityön käytäntöön pohjautuvaa tietoa rakennetaan jatkuvasti teorioiden pohjalle, näkisin että asiakastyöstä saatava informaatio on ensiarvoisen tärkeää tietynlaisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi: miksi tietynlaiset sosiaaliset ongelmat kasautuvat jollekin tietylle alueelle, ja mitä asialle voisi tehdä?

Millainen sitten on unelmani sosiaalityöstä? Toivoisin sosiaalityön olevan jatkossa paljon muutakin kuin vain yksilöiden ongelmien ja kärsimysten lievittämistä ja poistamista. Tämä on ehdottoman tärkeää työtä, mutta toivon sosiaalityön olevan jatkossa yhä enemmän yhteiskunnallista vaikuttamista, joka pyrkisi kärsimystä aiheuttavien sosiaalisten ongelmien syntymisen ehkäisyyn. Tämä ajatus voi kuulostaa utopistiselta, mutta sallikaa se ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelijalle.

Olen siis jo ensimmäisen vuoden perusteella odottamassa innolla opintojen jatkoa ja rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön edistämisessä kehitystä. Ala tuntuu todella omalta, ja nyt, kuten aikaisemmin jo mainitsin, on yksilöiden auttamisen rinnalle tullut halu rummuttaa sosiaalityön näkyvyyttä sekä yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista. Toinen unelmani onkin, että sosiaalityöntekijät olisivat yhtenä rintamana tässä missiossa mukana. Sen vuoksi oli luonteva päätös liittyä opiskelijajäseneksi myös Sosiaalityöntekijöiden seuraan.

Iloista kevään odotusta
 kaikille lukijoille!


Anna Miinin-Soiru
]]>
<![CDATA[Unelmia ja velhotöitä]]>Wed, 20 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/unelmia-ja-velhotoitaSosiaalityöntekijöiden seuran kirjoituspyynnön aihe on ”Unelma upeasta sosiaalityöstä”. Ensi ajattelemalla ”upea” tarkoitti minulle glamouria, jossa kengänkorot huojuttavat arjen yläpuolella. Voiko sosiaalityö olla upeaa muualla kuin juhlapuheissa, kaukana työkentältään? Pitäisikö sen olla?

Jos sosiaalityölle hakee kirjallista hahmoa, ehdotan J. R. R. Tolkienin Gandalf-velhoa. Ei haltiaruhtinaita, kiitos – sosiaalityö on se nukkavieru ja kauan kiertänyt hahmo, jonka ulkomuoto viittaa moneen ulkosalla nukuttuun yöhön. Sen hartiat ovat kumarassa eikä sen tarvitse varoa vaatteitaan. Tiukan paikan tullen sosiaalityö on se, joka ottaa kantaakseen vastuun ja jolta löytyy viisaus ja rohkeus siihen. Jos sen kärsivällisyys joskus pettääkin, se löytää kohta taas huumorinsa ja jatkaa.

Gandalf voi vaikuttaa oman tiensä kulkijalta, mutta ei hän yksin toimi. Oli tavoite Vuoren valtaaminen lohikäärmeeltä tai Sormuksen tuhoaminen, Gandalf etsii sopivat jäsenet tiimiin. Samoin sosiaalityö liittoutuu joskus hyvin eri tahoilta mukaan tulleiden tahojen kanssa. Me tosielämän velhot ja sosiaalityöntekijät tiedämme, että kestävät ratkaisut tehdään yhteistyönä. Sosiaalityöntekijä näkee asiakkaiden ja ammattilaisten hyvän tahdon ja löytää heidän voimansa. Ilman sosiaalityötä käy helposti kuten kääpiöille Synkmetsässä: suunta katoaa, ohjeet unohtuvat ja riitoja puhkeaa.

Aina sosiaalityöntekijä ei ole tervetullut. Hänen viestiään ei haluta kuulla, ja jotkut tahtovat pysytellä erossa ”toisten” ongelmista. Velhot ja sosiaalityöntekijät tietävät kuitenkin, ettei ”toisia” ole. Elämme yhteisessä maailmassa, jossa jokaisen teoilla on merkitystä eikä muureja korottamalla voi kitkeä pahuutta. Sosiaalityö herättää huomaamaan vahingollisia ilmiöitä ja tarjoaa keinoja niihin puuttumiseksi. Velhoilla ja sosiaalityöntekijöillä riittää myötätuntoa sormusten tai muiden houkutusten pauloihin jääneille: tiedämme, että heilläkin on tarkoituksensa.

Jotta sosiaalityö olisi upeaa, meidän pitää tarttua sanaan ”upea” ja pudistaa siitä valheellinen säihke. Meitä tarvitaan sellaisina kuin olemme: arjen asiantuntijoina, suoraan puhujina, sinnikkäinä muutoksen tekijöinä ja koossapitäjinä. Kaapuumme saattaa tarttua likaa ja vastuu painaa kumaraan, mutta uskomalla sosiaalityön upeuteen voimme säilyttää sisäisen naurumme ja lämpömme. Kun on tauon paikka, velhot ja sosiaalityöntekijät rentoutuvat. Joku savurenkaiden, toinen jonkin muun äärellä. 

​Silja Remes
]]>
<![CDATA[Upea unelmien sosiaalityö]]>Mon, 18 Mar 2019 04:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/upea-unelmien-sosiaalityoTämä on omistettu kaikille meille toimintakykymme rajoilla ja meille, jotka näemme sen rajallisuuden

yli.

Tämä on omistettu ihmisille, kaikille, sosiaalityön arvoja puolustaville kaikkialla, myös Tampereella.
Tämä on omistettu asiakkaille, perheille,
meille kaikille olentoina, ihmisinä, työntekijöinä sekä asiakkaina,
meille sekä yhteiskunnan, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvoinnista huolestuneille, opinnoista valmistuneille, opintoja käyneille, työn ohessa ahertaville, myös oululaisille.

Tämä kaikki on omistettu meille, jotka
haluamme hakukoneen sanakenttään kirjoittaessamme nähdä listan tuloksista, jossa lauseen aloitukset
sosiaalityö on,
mitä sosiaalityö on,
olisivat saaneet hakukoneessa myös vastauksia pelkkien asenteellisten kysymysten sijaan.

Meille, jotka luotamme hyvään
ja pyrimme annettujen mahdollisuuksien puitteissa toimimaan hyvän edistämiseksi.

Eikä!

Tämä on omistettu meille, jotka olemme
ihmisoikeus-, ilmasto-, tasa-arvo-, lastenoikeus-, pakolaiskriisi-, terveyssosiaali-, mielenterveys- ja päihde-, vanhus-, vammaistyön mahdollisuuksista puitteista säästöistä ahdistuneita, resurssipulaväsyneitä ja -väsytettyjä, mutta siitäkin huolimatta taisteluhaluisia, kehittämismyönteisiä, kunnianhimoisia, muutosta kaipaavia,
mitä kaikkea, vielä enemmän ja palavammin!

Ja meille, jotka haluamme muistuttaa, mitä kaikkea tuosta listasta vielä puuttuu,

minkä kaiken puolesta vielä kovemmin pitäisi toimia!
Meille, jotka olemme painineet näiden asioiden puolesta vuosikymmeniä ja meille, jotka haluamme tulevaisuudessa, jotka olemme päättäneet jäädä,
                                             
ja jotka olemme päättäneet lähteä,
meille.

Tämä on omistettu ihmisille, kaikille meille, jotka tiedämme, mitä sosiaalityö on ja tiedämme, että
upeaa!

ja juuri siksi siitä tulee puhua ääneen, kirjoittaa runoja,

sekä sille omistaa viikkoja.


Ronja Mäkinen]]>
<![CDATA[Selvityksistä toimeenpanoon - Tutkimusperustaisen sosiaalihuollon vahvistaminen ja lastensuojelun asiakasmitoituslaki]]>Mon, 25 Feb 2019 16:30:56 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/selvityksista-toimeenpanoon-tutkimusperustaisen-sosiaalihuollon-vahvistaminen-ja-lastensuojelun-asiakasmitoituslaki
Lastensuojelun laadun kehittämiseksi on julkaistu Toimiva lastensuojelu -selvitys (STM 2013) sekä Lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamista koskeva selvitys (STM 2019). Myös aikuissosiaalityön tulevaisuutta tarkastelevan asiantuntijatyöryhmän työskentelyn myötä on valmistumassa keväällä 2019 sosiaalityön tulevaisuutta koskeva raportti.

Seuraavalla hallituskaudella on siirryttävä selvityksistä toimeenpanoon sosiaalihuollon toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Sosiaalityöntekijöiden seura nostaa selvitysten pohjalta keskeisinä lastensuojelun ja aikuissosiaalityön kehittämiskohteina 1) tutkimukseen perustuvan sosiaalihuollon vahvistamisen sekä 2) lastensuojelun asiakasmitoituksen 5-25 asiakasta / työntekijä. Myös muiden sosiaalihuollon sektoreiden lakisääteistä asiakasmitoitusta on arvioitava.


1.     Tutkimusperustainen sosiaalihuolto

    Toimenpide-ehdotukset
  • Tarvitsemme seuraavalla hallituskaudella kärkihankkeen, joka vahvistaa sosiaalihuollon tutkimusperustaista käytäntöä.
  • Tarvitsemme rakenteet ja rahoitusjärjestelmät tutkimukseen ja tutkimusperustaisen sosiaalihuollon toimeenpanoon.

Asiakasdatan hyödyntäminen sosiaalityön tutkimuksessa ja kehittämisessä on keskeistä sosiaalihuollon laadun vahvistamisessa. Lakimuutos koskien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen toissijaista käyttämistä onkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä.

​Lakimuutos yksin ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme sosiaalihuollon käytäntöä palvelevan tutkimuksen toimeenpanon, rakenteet ja rahoituksen. Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavien yhtymien ja yliopistojen yhteyteen sekä maakunta- että yhteistoiminta-alueiden tasolla on vahvistettava TKIO-rakenteiden (tutkimus, kehittäminen, innovaatiot, osaaminen) syntyä ja rahoitusta. Rakenteiden vahvistamisen myötä sosiaalityön käytäntöä palveleva tutkimus vastaisi nykyisen lääketieteellisen ja terveystieteellisen tutkimuksen rakenteita ja valtion tutkimusrahoituksen tasoa.

Haaste sosiaalityön käytännössä tällä hetkellä on, ettei asiakkaiden elämäntilanteiden muutoksista ja elämästä kokonaisuutena ole systemaattisesti koottua seurantatietoa ja tämä tulee esiin mm. lastensuojelun laatua koskevassa raportissa (2019). Oleellista olisi ymmärtää, millaisia vaikutuksia toimenpiteillä on ja kohdentuvatko ne oikeaan aikaan. Myös sosiaalityössä käytettävien menetelmien kehittäminen vaatii panostusta sekä käytännön ja tutkimuksen yhteistyötä.

Tutkimusperustaista käytäntöä vahvistamalla on mahdollista ymmärtää esimerkiksi huono-osaisuuden kasautumista, syrjäytymiseen johtavia syitä ja ylisukupolvisuutta sekä arvioida palvelujärjestelmän heikkouksia ja yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia sosiaalihuollon kustannuksiin ja toimintaedellytyksiin. Tutkimukseen perustuva sosiaalihuolto palvelee toiminnan taloudellista kestävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja on asiakkaiden oikeusturvan sekä toiminnan laadun kannalta välttämätöntä.

2.   Lastensuojelun asiakasmitoituslaki ja asiakasmäärän arviointi muilla sosiaalihuollon sektoreilla

    Toimenpide-ehdotukset
  • Tarvitsemme lastensuojelun sosiaalityössä lakisääteisen asiakasmitoituksen 5-25 asiakasta / sosiaalityöntekijä.
  • Myös muissa kuin lastensuojelun sosiaalityön konteksteissa on arvioitava kohtuullinen asiakasmäärä.

Kananoja esittää raportissaan asiakasmitoitukseksi lastensuojelussa 5-25 lasta/ sosiaalityöntekijä. Lastensuojelun laadun kohentamiseksi tämä on ehdoton edellytys ja vaatii asiakasmitoituksen saattamista lakiin. Lastensuojelun toimenpiteillä tai niiden tekemättä jäämisellä on kauaskantoiset vaikutukset lapsen elämään. Luottamuksellisen suhteen luomista lapseen ja huolellista kokonaisarviointia ei ole mahdollista tehdä, jos työntekijällä on vastuullaan liian monta lasta.

Myös sosiaalityön muiden sektoreiden asiakasmäärät tulee ottaa tarkasteluun valtakunnallisesti. Sosiaalityön eri sektoreilla autetaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevia, jolloin asiakasturvallisuuden näkökulmasta on välttämätöntä arvioida työntekijäkohtainen asiakasmäärä.

Viitatut selvitykset:

Toimiva Lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti 2013 (STM) http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74483/Toimiva%20lastensuojelu%20loppuraportti_final_19062013.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Loppuraportti 2019 (STM)
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161379/Selvityshenkilon_edellytykset_lastensuojelun.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Asettamispäätös sosiaalityön tulevaisuus selvitysryhmälle (STM):
https://stm.fi/documents/1271139/6184550/Asettamisp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+sosiaality%C3%B6n+tulevaisuus.pdf/9e6a3151-6a18-8e2a-f1a0-b5ae7ebecbe7/Asettamisp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+sosiaality%C3%B6n+tulevaisuus.pdf.pdf
]]>
<![CDATA[Sosiaalityön eettisyydestä]]>Wed, 09 Jan 2019 22:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityon-eettisyydestaSeuran arvoja ovat rohkeusdialogisuus ja sosiaalityön eettisyys (ks. tuore strategia). Kolmessa postauksessa seuran uusi puheenjohtaja Anna Tiili ja väistynyt puheenjohtaja Sonja Soini käyvät keskustelua näistä arvoista ja niiden merkityksestä. Kahdessa edellisessä postauksessa on keskusteltu rohkeudesta ja dialogisuudesta.
Sosiaalityön eettisyys nousi seuran arvoksi kuin itsestään. Se on paitsi sosiaalityön ammattitaidon keskeisin tekijä, sen ajateltiin myös sitovan yhteen esim. sellaisia asioita kuin ihmisoikeudet, solidaarisuus ja osallisuus, jotka myös saivat jäsenkyselyssä ääniä seuran arvoiksi.

Suomalaisessa sosiaalityössä on jo pitkään ollut sisäinen jännite viranomaistyön eli lakia toteuttavan työn ja toisaalta sosiaalityön alkuperäisen tehtävän eli ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointivaltiossa nämä tehtävät eivät ole olleet välttämättä merkittävässä ristiriidassa keskenään, mutta jännite on olemassa. Hyvinvointivaltion perusideoita ollaan kuitenkin parhaillaan rapauttamassa ja Facebook-ryhmä Sosiaalityön uraverkoston keskusteluista huomaa, että jännite näiden kahden tehtävän välillä on kasvamassa. Olen kuullut arvioita, että sosiaalityössä olisi käynnissä kulttuurin muutos, jossa työn painopiste olisi siirtymässä lain ja byrokratian suorittajasta enemmän asiakkaan ja hänen yhteisönsä yksilöllisten tarpeiden mukaiseen työhön.

Tunnistan tuon mainitsemasi sosiaalityön kahtiajakoisen roolin. Sosiaalityö voi määrittyä radikaaliksi oikeudenmukaisuustyöksi tai perinteistä professionaalista ja byrokraattista asiantuntijuutta tavoittelevaksi asiantuntija-ammatiksi. Lisäksi sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus tuntuu valuvan moneen eri suuntaan, joskus kohti jotain sellaista, mitä emme ehkä toivoisi. Toisinaan on koettu, että asiantuntijuuttamme määritellään ulkoapäin eri tahoilta. Ihmisoikeusperustaista kohtaamistyötä on pyritty jäsentämään tulostavoitteina ja suoritteina. Samanaikaisesti kuulemme kuitenkin toiveita vahvistaa sosiaalityön ihmissuhdeperustaisuutta. Lisäksi sosiaalityön eri sektoreilla kohdataan muutoksia hieman erilaisilla painotuksilla eikä sosiaalityöntekijöiden keskuudessa välttämättä ole yhtä määritelmää sosiaalityön asiantuntijuudesta.

On tärkeää pohtia, mihin sosiaalityön itseymmärrykseen seuran toiminta perustuu ja millaisen sosiaalityön asiantuntijuuden puolesta haluamme liputtaa. Strategiaa työstäessä totesimme, että meille tärkeää on eettisyyteen nojaava asiantuntijuus. Kuten totesit, sosiaalityön eettisyys oli näin ollen aika itsestäänselvä valinta asiantuntijayhteisön toimintaa suuntaavana arvona.
Sosiaalityön kenttä on valtavan laaja ja vetoa on moneen suuntaan. Toisilla on tarve löytää sosiaalityölle rajoja ja siten saada selkiytettyä omia työtehtäviä, kun taas toiset haluavat laajentaa omaa osaamistaan ja tehdä uusiakin aluevaltauksia. Toivoisin, että alallamme olisi tilaa tälle kaikelle moniäänisyydelle. Eettiset kysymykset ovat sosiaalityössä läsnä aina ihan välttämättä, mutta eettisyys voi pysyä elossa vain, jos se on jatkuvan keskustelun ja debatin alla.
Näin juuri, eettiset kysymykset ovat sosiaalityön ytimessä ja yhdistävät kaikkia sosiaalityöntekijöitä, vaikka tehtävien kenttä on laaja. Asiantuntijuutta ja sosiaalityön tehtäväkenttää voi jäsentää monella eri tavalla, mutta kaikkea sosiaalityön asiantuntijuutta sitoo eettinen perusta. Sosiaalityö saa tavallaan oikeutuksensa siitä, että tiettyjä arvoja pidetään tärkeinä yhteiskunnassamme. Sosiaalityön eettisyys on myös kaikessa seuran argumentoinnissa mukana ja puhumme sosiaalisen asiantuntijoina, pehmeiden arvojen puolesta.

On aivan totta, että arvokeskustelun on elettävä ajassa. Yhteiskunnallinen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, enkä haluaisi nähdä muutoksia yksinomaan uhkana, vaan luonnollisena osana elämää. Muutoksen voi kääntää voimavaraksi sosiaalityön ammatilliselle ja professionaaliselle kehittymiselle. Sosiaalityön on kuitenkin oltava mukana muutoksen suunnan määrittelyssä ja tarkasteltava uudistuksia sosiaalityön eettisten linssien läpi.
Muutos ei ole automaattisesti uhka, mutta viime aikoina monia päätöksiä on tehty sosiaalityön arvojen vastaisesti. Mutta olen samaa mieltä siitä, että meidän alalle se on kuitenkin ollut iso palvelus. Muutoksessa me joudumme määrittelemään oman paikkamme uudelleen, kirkastamaan sosiaalityön perustehtävää ja nostamaan ammattietiikan sille kuuluvalle jalustalle. Ja kuten sanoit, sosiaalityön on oltava mukana tässäkin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja etsimässä heikommassa asemassa olevien ihmisten kannalta kestäviä ratkaisuja.

Ennen Facebook-ryhmä Sosiaalityön uraverkostoa meillä ei oikein ole ollut foorumeita käydä eettistä keskustelua. Toivon, että seurasta voisi kasvaa se toimija, joka tuo sosiaalityön eettisen keskustelun vahvemmin mukaan julkisuuteen ja kutsuu myös muita kuin sosiaalityöntekijöitä mukaan keskustelemaan.
Toisin sanoen, toimintaympäristön ja sosiaalityön asiantuntijuuden muutoksesta huolimatta asiantuntijuuden ytimessä olevan eettisen itseymmärryksen on säilyttävä. Keskustelumme perusteella voimme todeta, että alan moninaisuudesta sekä yhteiskunnallisten murrosten ja muutosten aiheuttamista jännitteistä huolimatta seura kytkee toimintansa sosiaalityön eettiseen perustaan. Tunnistamme muuttuvan asiantuntijuuden tarpeita, joista ensimmäinen on sosiaalityön arvopohjaisen argumentoinnin vahvistaminen osana julkista keskustelua. Sosiaalityöntekijöille on tärkeää, että voimme tehdä eettisesti kestävää sosiaalityötä ja sen vuoksi meidän on oltava hereillä ja valmiina vaikuttamaan. Sosiaalityöntekijöiden seurassa tuemme eettisesti kestävän sosiaalityön tavoitetta ja tarjoamme ratkaisuja sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymiselle sosiaalityön arvoihin nojaten.
]]>
<![CDATA[Dialogisuudesta]]>Mon, 07 Jan 2019 22:00:00 GMThttp://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/dialogisuudestaSeuran arvoja ovat rohkeusdialogisuus ja sosiaalityön eettisyys (ks. tuore strategia). Yhteensä kolmessa postauksessa seuran uusi puheenjohtaja Anna Tiili ja väistynyt puheenjohtaja Sonja Soini käyvät keskustelua näistä arvoista ja niiden merkityksestä. Edellisessä postauksessa on ajatuksia rohkeudesta ja torstaina julkaistaan postaus sosiaalityön eettisyydestä.
Dialogisuus on meille kaikille sosiaalityöntekijöille tuttu käsite, sillä teemme haastavaa vuorovaikutustyötä. Dialogisuudessahan kyse on merkitysten jakamisesta ja erilaisten näkemysten yhteisestä pohdinnasta. Oleellista on kyky kuunnella ja kyseenalaistaa omat valmiit näkemykset. Dialogi on siis tärkeä sosiaalityön yksilötyön väline, mutta se on myös laajemmassa mielessä yhteisöjen ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta aivan keskeinen käsite. Osallisuus ja demokratia edellyttävät dialogia. Pohdin, haastaako dialogisuutta ajan kuvaan kuuluva kova yhteiskuntapolitiikka. Entä mitä dialogisuudelle merkitsee tämän hetken yhteiskunnallinen todellisuus, jossa maailmat tuntuvat erkaantuvan, keskustelua käydään välillä kärkkäästi vastakkaisista ääripäistä ja puhutaan kuplaantumis-ilmiöstä? Mielestäni sosiaalityön haavoittuvassa asemassa olevien puolustajana on tärkeää miettiä paikkaansa tässä todellisuudessa.
Täytyy sanoa, etten enää edes muista millaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliselle dialogille oli ennen sosiaalista mediaa, mutta some on ehdottomasti demokratisoinut keskustelua. Some tarjoaa alustan keskustelulle, johon periaatteessa kuka tahansa voi osallistua. Samalla keskustelua kuitenkin ohjaa some-yritysten markkinalogiikka, jolle keskustelun kärjistyminen on eduksi. Sosiaalityön asiantuntijoilla on ehdottomasti paikkansa sekä somessa että laajemmassakin yhteiskunnallisessa keskustelussa nimenomaan haavoittuvassa asemassa olevien puolustajana ja rakenteellisten tekijöiden avaajana. Sosiaalityöntekijöillä on annettavaa keskusteluun myös vuorovaikutustaitojensa ansiosta, sillä kyky reflektointiin ja eri näkökulmien ymmärtämiseen on avain dialogiin myös somessa.
Hyvä huomio, sosiaalinen media on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua keskusteluun. Samanaikaisesti some myös paljastaa yhteiskunnallisen polarisaation. Kärkäs keskustelu saattaa olla oire siitä, ettei yksilö koe tulevansa yhteiskunnassa kuulluksi tai olevansa osallinen. Ajattelen, että Sosiaalityöntekijöiden seura yhteiskunnallisena keskustelijana voi avata erilaisia maailmoja ja luoda ääripäiden väliin jaettua ymmärrystä.

Sosiaalityö osallisuuden edistämiseen tähtäävänä työnä voi osaltaan lisätä yhteiskunnan koheesioita. Minulle on ollut tärkeää, että seuran toiminnassa rakentava ja argumentointiin perustuva keskustelu on ollut keskeinen elementti koko ajan. Sosiaalityöntekijöiden seura pyrkii argumentoimaan perustellusti ja tarjoamaan ratkaisuja dialogisesti; emme valita, vaan vaikutamme.
Myös minulle on seuran toiminnassa ollut tärkeää alusta asti se, että pyrimme aina löytämään ratkaisuja ja minulle dialogisuus arvona tarkoittaa juuri sitä. Dialogisuus, kuten edellä jo todettiin, edellyttää kykyä itsereflektioon eli kykyä tarkastella myös itseään kriittisesti. Ratkaisuihin pyrkiminen puolestaan suuntaa katseen tulevaisuuteen ja siihen, miten voimme yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa viedä alaamme eteenpäin. Nämä kaksi tarkastelukulmaa ovat mielestäni ehdoton edellytys sille, että sosiaalityö voi pysyä ajassa kiinni ja kehittyä koko ajan paremmaksi.

On ollut huikeaa huomata, kuinka tällainen tekemisen tapa saa ihmisiä innostumaan. Meitä on kuvattu raikkaaksi tuulahdukseksi ja kehittämistyön äärellä on suorastaan kihisty intoa. On kerta kaikkiaan upeaa, että Sosiaalityöntekijöiden seura voi olla kanava tällaiselle tekemiselle ja dialogisuus on siinä aivan keskeinen elementti. Mihin kaikkeen me voimmekaan vielä pystyä!
Sanoisin, että ihan mihin vaan! Sosiaalityöntekijöiden seuran toimintaan on liittynyt mukaan niin innostavia ja tulevaisuuteen suuntautuneita sosiaalityöntekijöitä, että olen vakuuttunut sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymisestä oikeaan suuntaan. Emme jumiudu kritisoimiseen vaan etsimme ratkaisuja. Kehittyminen tapahtuu ehkä parhaiten nimenomaan dialogisessa vuorovaikutuksessa, kun ideat jalostuvat joksikin uudeksi.

Dialogin kautta tapahtuva vaikuttaminen realisoituu Sosiaalityöntekijöiden seurassa juuri kuvaamallasi tavalla - sosiaalisissa suhteissa, kumppanuuksiin tukeutuen. Yhteistyöverkostot antavat voimaa ja inspiraatioita, ja todellakin, on aika mieletöntä, miten sujuvasti verkostoituminen tänä päivänä onnistuu.

​Lisäksi jäsenistömme toimii jatkuvana peilinä seuran toiminnalle. Dialogi jäsenten kanssa on keskeinen arvo Sosiaalityöntekijöiden seuralle. Toivon, että jatkossakin saamme eri sosiaalityön sektoreiden edustajia jäsenistöömme, jotta sosiaalityön moninainen ja muuttuva asiantuntijuus rakentuu eri näkökulmat huomioiden.
Uskon, että meillä on vain oma mielikuvitus rajana. Meidän heikkous on tähän asti ollut se, että emme ole saaneet kaikkea intoa vielä edes kanavoitua. Vahvuus on kuitenkin se, että tämä on tiedostettu ja siihen haetaan aktiivisesti ratkaisuja. Seurassa on ollut ihanasti tilaa kokeilla asioita ja vaikka kaikki ei aina ole menneet putkeen, niin jokaisesta kokeilusta on opittu paljon. Ihan varmasti löydämme vielä toimivia tapoja sille, että kaikilla sektoreilla ja eri puolilla Suomea asuvat sosiaalityöntekijät voivat osallistua yhteiseen vaikuttamiseen ja saada tukea omaan vaikuttamistyöhönsä. Ensi vuonna lanseerattava asiantuntijapankki on ehdottomasti rohkea ja dialogia mahdollistava avaus tähän suuntaan.
Niin, totta. Monenlaisia mahdollisuuksia osallistua sosiaalityön asiantuntijuuden esiin nostamiseen on ollut, mutta aikamme ei ole riittänyt ihan kaikkeen. Uskon myös, että jäsenten innostaminen vaikuttamistyöhön tuo tähän helpotusta. Tähän saakka käyty dialogi jäsenten kanssa esimerkiksi strategiaa työstäessä oli onnistunut projekti. On tärkeää, ettei vuoropuhelu kavennu ainoastaan hallituksen sisäiseen työskentelyyn. Dialogisesti muotoiltu strategia on keskeinen väline Sosiaalityöntekijöiden seuran toiminnan ohjaamisessa tulevaisuudessa ja on hienoa, että jäsenet ovat olleet mukana suuntaamassa toimintaamme.

Tiivistäisin keskustelumme pohdintoja vielä lopuksi: Sosiaalityöntekijöiden seura toimii sillanrakentajana, dialogin ja jaetun ymmärryksen edistäjänä yhteiskunnan eri todellisuuksien välillä. Seura rakentaa siltaa käytännön työn ja yhteiskunnallisen keskustelun välille. Vaikuttamistyön ytimessä on sosiaalityön asiantuntijuuden esiin tuominen ratkaisuja etsien. Tätä tavoitetta seura toteuttaa dialogin kautta ja dialogisuus konkretisoituu rakentavaan ja argumentoivaan tyyliin ilmaistussa viestinnässämme sekä kyvyssämme käydä vuoropuhelua eri toimijoiden kanssa.
]]>