<![CDATA[ETUSIVULLE - Blogi]]>Thu, 06 Feb 2025 16:07:02 +0200Weebly<![CDATA[Yksilön mahdottomat velvollisuudet]]>Thu, 06 Feb 2025 11:53:55 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/yksilon-mahdottomat-velvollisuudetSosiaalityöntekijöiden seuran jatkoilla* Toimeentulotuki 2020-luvulla -raportin julkistustilaisuuden jälkeen 4.2. käytiin vilkasta keskustelua muun muassa siitä, miten tämän raportin ja tammikuussa julkaistun STM:n työryhmän ehdotukset toimeentulotukijärjestelmän muuttamiseksi eroavat toisistaan. Keskustelu sosiaalityöntekijöiden kesken palautui saman kannanoton äärelle: Kun palvelujärjestelmässämme edellytetään yksilöltä jotain, pitää olla samalla velvollisuus huolehtia, että jokaisella on realistiset mahdollisuudet toteuttaa se, mitä edellytetään.

Toimeentulotukilain uudistamisen keskustelussa on puhuttu paljon esimerkiksi etuoikeutettujen tulojen poistamisesta. Julkaisutilaisuuden paneelikeskustelussa osoitettiin hyvin, miten poisto voi joskus tukea siirtymistä kokoaikaiseen työhön, mutta samalla vaikeuttaa merkittävästi osa-aikaisten tai pätkittäisten töiden vastaanottamista. Sosiaalityön näkökulmasta korostamme, että kokoaikaisen työn vastaanottamisen ei pidä olla muutosten ensisijainen tavoite, kun sopivaa kokoaikaista työtä ei ole tosiasiassa tarjolla.

Logiikka on sama kuin kohtuuhintaisessa asumisessa. Edellytämme kasvavassa määrin muuttoja kohtuuhintaisiin asuntoihin, joita kuitenkaan ei ole tosiasiassa tarjolla. 

Paradoksi jatkuu psykiatrisen terveydenhuollon saatavuuden kontekstissa. Jokainen sosiaalityöntekijä keskustelussamme jakoi arjen tiedon siitä, että vakavista hoitamattomista psyykkisistä oireista kärsiviä asiakkaita tuetaan jatkuvasti pelkän sosiaalityön keinoin, kun psykiatriseen hoitoon pääsy ei ole tosiasiassa saavutettavaa. On tärkeää kyseenalaistaa, millaisiin etuusjärjestelmän velvoitteisiin voimme edellyttää vakavasti sairaan asiakkaan vastaavan, jos emme pysty mahdollistamaan apua perusarjesta selviytymiseen.

Tuoreimmissa keskusteluissa lakimuutoksista on esiintynyt jopa äärimmäisempiä versioita samasta asetelmasta. Toimeentulotuessa ei huomioida tulona alle 18-vuotiaan lapsen säännöllisiä tuloja hänen henkilökohtaisen perusosansa ylittävältä osalta, koska lapsella ei ole velvollisuutta osallistua muiden perheenjäsenten elatukseen. Keskusteluissa on nyt paikoin kyseenalaistettu tätä huomiotta jättämistä, vaikka samanaikaisesti oikeusistuimissamme määrätään sakkoja tilanteissa, joissa vanhemmat käyttävät lapsen varoja tämän tililtä. Yhteinen sosiaalityöntekijöiden kantamme jatkoilla oli tästäkin selkeä: Vanhempaa tai muuta kotitalouden aikuista ei saa asettaa tilanteeseen, jossa kotitalouden lapsen oikeus olla elättämättä muita jää toteutumatta, kun samanaikaisesti yhteiskuntamme sääntelee toisaalla tiukasti vanhemman oikeutta käyttää lapsen varallisuutta.

Sosiaalityön ytimessä on kokonaisvaltainen hahmotus asiakkaiden monimutkaisista yksilöllisistä tilanteista, monimutkaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Tällainen ymmärrys on välttämätöntä, jottei yksioikoiseen yksilön velvoittamiseen sorruttaisi ilman yhteiskunnan samanaikaista vastuuta siitä, että edellytykset on mahdollista täyttää.

Anu Ropponen, Veera Niemi, Minka Leino-Holm ja Hanna Hautala

*Seuran jatkot ovat seuramme järjestämiä lyhyitä matalan kynnyksen etäkeskusteluhetkiä joidenkin alamme keskeisten etätapahtumien päätteeksi. Jatkoilla vaihdetaan päällimmäiset ajatukset tapahtuman jälkeen sosiaalityöntekijöiden kesken. 
]]>
<![CDATA[Sosiaalityön unohtavia keskusteluja]]>Tue, 04 Feb 2025 21:52:20 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityon-unohtavia-keskustelujaViime viikko muodostuikin sosiaalityölle oikein raporttijulkaisujen viikoksi. Neljä raporttia herättivät sekä julkista keskustelua sosiaalityöstä että ajatusten vaihtoa alan sisällä. Ensinnä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lastensuojelulain uudistamista valmistelevan työryhmän raportin, joka sisältää muutosehdotuksia erityisesti alaikäisten vakavaan päihteidenkäyttöön ja väkivaltaan puuttumisen osalta. Seura valmistautuu paraikaa tähän liittyvään kohdennettuun asiantuntijoiden kutsutilaisuuteen 7.2.2025. Viikolla valmistui myös julkisoikeuden professori Raija Huhtasen oikeudellinen arvio huostaanottojen päätöksentekojärjestelmästä. Huhtanen ehdotti arviossaan suostumukseen perustuvien tai kaikkien huostaanottojen päätäntävallan siirtämistä hyvinvointialueiden moniammatillisille toimielimille.

Kolmanneksi valtiontalouden tarkastusvirasto julkaisi työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevan tuloksellisuustarkastuksen. Jo useamman vuoden ajan poikkileikkaustilanteissa noin kymmenes 15–29-vuotiaista nuorista on kuulunut tähän ryhmään. Seurantatietoja ei ole vielä käytettävissä vuoden 2021 oppivelvollisuusiän noston vaikutuksista asiaan. Tarkastuksessa käsiteltiin erityisesti sitä, että osa nuorista on palvelujärjestelmälle vaikeasti tavoitettavia ja peräänkuulutettiin ratkaisuja asiaan toimeentulotuki- ja sosiaalihuoltolakeja uudistettaessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kela ja Suomen Syöpärekisteri puolestaan julkaisivat Väestön terveys- ja hyvinvointikatsauksen 2025. Raportti käsitteli suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa, ja näihin liittyviä sosiaali- ja terveyspalvelujen, sosiaaliturvan ja kriisinkestävyyden kysymyksiä. Raportin erityisteemoja olivat mm. matala syntyvyys, väestön ikääntyminen, köyhyys ja tuloerot, syrjintä, yksinäisyys, monisairastavuus, nuorten päihde- ja mielenterveysongelmat, sote-järjestelmän ja erityisesti lastensuojelujärjestelmän kuormittuneisuus sekä yhteiskunnan kriisinkestävyys. 127-sivuisessa raportissa sosiaalityö tai sosiaalityöntekijä mainittiin tekstissä vain yhdeksän kertaa – kuusi kertaa kuvattaessa vammaissosiaalityötä ja kolme kertaa lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun yhteydessä.

Haluamme seurassa summata viikon keskusteluja sosiaalityön näkökulmasta kolmeen huomioon:

1. Kaikissa raporteissa ja niistä käydyissä julkisissa keskusteluissa puhuttiin paljon sosiaalityön ydinaiheista, mutta sosiaalityöstä puhuttiin jälleen kovin vaihtelevalla osuvuudella nimeltä. 

2. Kaikissa raporteissa peräänkuulutettiin erityisesti seurantatietoa järjestelmien lukuisista tuoreista ja tulevista muutoksista (mm. lastensuojelu-, toimeentulotuki- ja sosiaalihuoltolait, oppivelvollisuusiän nosto, hyvinvointialueuudistus, yhteiskunnallisiin kriiseihin liittyneet nopeat uudistukset). Tällaista tietoa syntyy myös sosiaalityön asiakasrajapinnassa jatkuvasti - erittäin kohdentunutta, ajantasaista, äärimmäisiä kasautuvia tapahtumakulkuja havainnollistavaa ja asiantuntijanäkökulmasta jäsennettyä tietoa. Jostain syystä sosiaalityön arjessa tuotettua tietoa ei kuitenkaan täysmääräisesti hyödynnetä osana laajempaa, monialaista seurantatiedon kokonaisuutta. Väitämme, että syynä on ainakin osin se, ettei mekanismeja sosiaalityössä tuotetun tiedon kokoamiseksi kehitetä aktiivisesti ja systemaattisesti. Kehittäminen ja siitä käytävä keskustelu tuntuvat seisahtuneen odottamaan muun muassa teknologian ja sosiaalisen raportoinnin kehittymistä ja muita, tarkemmin määrittelemättömiä sitten kun -vaiheita. 

3. Sosiaalityön asiakkaat edustavat yhtä haavoittuvimmista väestöryhmistämme. Heidän selviytymisensä, turvallisuutensa ja luottamuksensa yhteiskuntaan on välttämätöntä oppia näkemään yhteiskunnallisen kriisinkestävyyden perustavimpina kulmakivinä. Vain turva jokaiselle on monien päällekkäisten kriisien ajassamme tosiasiassa turvaa yhdellekään.

​Sosiaalityöntekijöiden seuran hallitus
]]>
<![CDATA[Uutisviikko sosiaalityön silmin]]>Mon, 27 Jan 2025 07:54:45 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/uutisviikko-sosiaalityon-silminKuluneella viikolla maailma seurasi muun muassa Donald Trumpin virkaanastujaisia Yhdysvalloissa ja Éowyn-myrskyn seurauksia Britteinsaarilla. Molemmat koskettavat myös sosiaalityötä. Sosiaalityöntekijöinä tiedämme ja näemme arjen työssä päivittäin, miten kansainväliset valtasuhteiden muutokset, kansantalouden muutokset ja esimerkiksi ilmastonmuutokseen liittyvät sään ääriolosuhteet vaikuttavat väestöryhmiin hyvin eriarvoisesti.

Kotimaassa sosiaalityön näkökulmasta uutisviikolla korostuivat kuitenkin muut aiheet.  Yle uutisoi vauvan kuolemasta Karjalohjalla tilanteessa, jossa hätäkeskus välitti tehtävän ensihoidolle kiireettömänä ja apu, jota olisi tarvittu kiireellisesti, saapui siksi vasta puolen tunnin kuluttua. Kela uutisoi yli tuhannesta tukien väärinkäyttöepäilystä vuonna 2024, arviolta 6,7 miljoonan euron arvosta. Toisaalta samalla keskusteltiin etuuksien alikäytöstä, jonka suuruudeksi Kela arvioi noin 10 miljoonaa euroa vuosittain. Valtiokonttori alkoi viikolla maksaa ensimmäisiä korvauksia Vastaamon tietomurron uhreille, ja korvausten taso on keskusteluttanut. Korkein oikeus antoi päätöksen siitä, ettei vakavaakaan päihteidenkäyttöä raskauden aikana ja siitä seuraavia kärsimyksiä syntyvälle lapselle voida tuomita pahoinpitelynä tai vammantuottamuksena, koska sikiön rikosoikeudellinen suoja alkaa vasta syntymästä. Satakunnan hyvinvointialueen johtajan Kirsi Varhilan ero tehtävästään herätti keskustelua hyvinvointialueiden asiantuntijajohtamisen ja poliittisen ohjauksen välisestä suhteesta. Lisäksi ammattihenkilölain kokonaisuudistuksen aikataulu täsmentyi ja  aikaa vaikuttamistyölle on nyt noin vuoden verran enemmän.

Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksessa haluamme nostaa viikon uutisten myötä esiin kolme sosiaalityön näkökulmaa:

1. Kelan etuuksien alikäytön lisäksi sosiaalityön palvelujen alikäyttö on vakava ongelma sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta. Alikäyttö ei pitkällä aikavälillä tuo säästöjä vaan lisää kustannuksia monin tavoin sekä sosiaalihuollon sisällä että monilla muilla sektoreilla.

2. Keskustelu Korkeimman oikeuden päätöksestä liittyen raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön havainnollisti sen tärkeyttä, että sosiaalityön vallan, päätöksenteon ja työskentelyn on tärkeää olla riittävän irrallaan esimerkiksi rikosoikeudellisista prosesseista. Sosiaalityö toimii, kulkee rinnalla, motivoi ja käyttää myös tahdosta riippumatonta valtaa oman tiedontuotantonsa, asiantuntijuutensa ja arviointinsa keinoin, ja pystyy monesti välttämättömään muutostyöskentelyyn silloinkin, kun oikeus joutuu rajautumaan juridisen näytön puutteeseen tai rikoslain kapeampiin muotoiluihin.

3. Karjalohjalaisen vauvan kuolemasta viikolla keskusteltiin toisaalta palvelujen keskittämisen ja siitä seuraavien pitkien etäisyyksien, ja toisaalta ensihoidon Hätäkeskuslaitokselle antamien tehtävänkäsittelyohjeiden tiukentamisen näkökulmista. Molemmat aiheet ylittävät yhä uutiskynnyksen helpommin terveyspalvelujen kontekstissa, mutta ilmiöt ovat erittäin ajankohtaisia myös sosiaalihuollossa. Sosiaalityössä todistetaan myös jatkuvasti tilanteita, joissa pitkillä etäisyyksillä ja esimerkiksi liikenneköyhyydellä  on suora yhteys sosiaalipalveluiden laajempaan alikäyttöön. 

Kannustamme kaikkia sosiaalityöntekijöitä kommunikoimaan osaltaan omissa verkostoissaan aktiivisesti muun muassa näistä näkökulmista. 

Lisäksi tärppinä kalentereihin tuleville viikoille Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Toimeentulotuki 2020-luvulla -raportin julkistustilaisuus 4.2.2025 klo 13.00–14:30 (etäyhteys, ei ennakkoilmoittautumista). Seura kokeilee tänä vuonna lyhyitä matalan kynnyksen etäkahvituokioita alan kiinnostavien tapahtumien päätteeksi ja aloitamme tästä tilaisuudesta. Tervetuloa siis seuran jatkoille tapahtuman jälkeen klo 14.30–15.00 vaihtamaan päällimmäiset ajatukset sosiaalityöntekijöiden kesken. Tähänkään ei ennakkoilmoittautumista ja kuulolle saa tulla, vaikkei itse tapahtumaa olisikaan ehtinyt seurata! Linkki täällä.

seuran puheenjohtaja Veera Niemi yhdessä seuran hallituksen kanssa, hallitus@sosiaalityontekijoidenseura.fi


]]>
<![CDATA[Vuoden 2024 päättyessä Sosiaalityöntekijöiden seuran näkymiä taakse, eteen ja ympärille]]>Fri, 20 Dec 2024 07:12:58 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/vuoden-2024-paattyessa-sosiaalityontekijoiden-seuran-nakymia-taakse-eteen-ja-ymparilleVuosi 2024 ja seuran kahdeksas toimintavuosi lähestyvät päätöstään. On siis hyvä hetki pysähtyä muistelemaan hetkeksi vuoden aikana järjestettyjä tapahtumia, vaikuttamistyötä ja medianäkyvyyttä. Peilaamme samalla kuluneen vuoden toimintaa ja yhteiskunnallista toimintaympäristöä seuran jo pian vuosikymmentä lähestyvään historiaan. Tänä aikana meille on jo alkanut muodostua vahvoja vaikuttamiseen liittyviä perinteitä. Sitten seuran perustamisen vuonna 2016 yhteiskunnassa on tapahtunut paljon sosiaalityölle keskeisiä muutoksia, ja monissa näissä tapahtumakuluissa olemme myös olleet keskeisillä tavoilla mukana vaikuttamassa.

Tapahtumista

Yksi toimintamme kulmakivistä on aina ollut jäsen- ja yleisötapahtumien järjestäminen. Olemme  järjestäneet jo yli 30 tapahtumaa erilaisten aiheiden parissa sekä lisäksi vuosittaiset kesäjuhlat ja pikkujoulut. Keskustelutilaisuudet, työpajat, koulutukset ja paneelikeskustelut ovat koonneet vuosien aikana yhteen satoja sosiaalityöntekijöitä sosiaalityölle ajankohtaisten sosiaalityön aiheiden äärelle. 

Yksi kuluneen vuoden keskeisimmistä tapahtumistamme oli tiedolla johtamisen politiikkasuositusten after work -etätilaisuus, joka järjestettiin suositusten esittelemiseksi ja juhlistamiseksi. Tiedolla johtamisen suositusten laatiminen on malliesimerkki siitä miten jäsenet ovat järjestäneet oma-aloitteisesti toimintaa tärkeäksi kokemansa aiheen parissa, hyödyntäen seuran tarjoamia verkostoja ja resursseja. (Samaa suosittelemme mahdollisimman monelle muullekin!) Tiedolla johtamisen tapahtumat alkoivat vuonna 2022 ja löydät niistä koonnin täältä. Lisäksi järjestimme rakenteellisen sosiaalityön tapahtuman, jossa jäsenet esittelivät konkreettisia arjen esimerkkejään aiheesta. 

Vuoden aikana järjestimme myös kaksi viestintään liittyvää tapahtumaa: Sosiaalialan mediakoulutus yhdessä Talentian kanssa ja Some, sosiaalityö ja vaikuttaminen yhdessä Helsinki Practice Research Centren kanssa. Sosiaalityöntekijöiden mediaosaamisen ja erityisesti sosiaalisen median taitojen vahvistaminen on ollut seurassa tärkeää alkuvuosista alkaen. 

Asiantuntijapankkilaisten verkostoitumisiltoja on pilotoitu kuluneen vuoden aikana kuukausittaisina etätapaamisina. Pienen osanoton johdosta konseptia tullaan päivittämään jatkossa. Ajatuksena asiantuntijapankin juuret ovat kuitenkin seurassa hyvin tärkeät. Käytäntö luotiin vuonna 2018 tilanteessa, jossa ajankohtaista vaikuttamistyötä oli tehty seuran piirissä onnistuneesti, mutta aiheeseen liittyvät tapahtuma- ja työryhmäkutsut oli käytännön syistä jouduttu jakamaan melko epädemokraattisesti. Pankki, jonka kautta jokainen jäsen voi ilmaista vahvuutensa ja kiinnostuksenkohteensa, lisää avoimuutta ja asiantuntijuuden jakamista. Asiantuntijapankin merkitys seuran toiminnan avoimuudelle onkin myös jatkossa tärkeä.

Suora vaikuttamistyö

Vuoden näkyvin vaikuttamistoimemme oli Pelasta SOS -vetoomuksen laatiminen yhteistyössä Talentian kanssa liittyen hallituksen esitykseen alentaa tilapäisinä toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia. Vetoomuksella vastustettiin esitystä ja vaadittiin leikkausten sijaan lisärahoitusta lastensuojeluun. Luovutimme Talentian kanssa noin 2800 sosiaalialan ammattilaisen allekirjoittaman vetoomuksen sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson erityisavustajalle. Vastasimme vuoden aikana myös STM:n samaa lakimuutosehdotusta koskevaan lausuntopyyntöön ja laadimme asiantuntijalausunnon eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle asiassa. Tilapäisten sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtoja valitettavasti joka tapauksessa alennettiin, mutta vaikuttamistyömme jatkuu entistä määrätietoisemmin tulevana vuonna erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölain kokonaisuudistuksen äärellä.

Seuran historian näkökulmasta vetoomusprosessi oli suoraan jatkumoa jo vuosien ajan tekemällemme runsaalle suoralle vaikuttamis- ja lobbaustyölle. Esimerkiksi ensimmäisenä toimintavuonnamme 2017 seurasta oltiin yhteydessä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikkoon, tuolloinkin liittyen sosiaalialan ammattihenkilölakiin. Myöhemmin Sosiaalityöntekijöiden uraverkostossa alulle pannun 1000 nimeä addressin jälkeen Saarikko nimitti Aulikki Kananojan laatimaan selvityksen lastensuojelun tilasta ja seura sai edustuksen selvityksen taustaryhmään. Seuraavana vuonna seuran edustaja oli mukana myös Saarikon koolle kutsumassa aikuissosiaalityön pyöreän pöydän keskustelussa. Tämän jälkeen laadittiin myös selvitys vastaavasti aikuissosiaalityöstä, jonka taustaryhmässä oli myös seuran edustajia mukana. Vuonna 2019 seura järjesti tapaamisen kansanedustajan ja eduskunnan varapuhemiehen Tuula Haataisen kanssa lastensuojelun asiakasmääristä ja sosiaalityön tutkimusperustaisuutta tukevien rakenteiden vahvistamisen tarpeesta. Myöhemmin samana vuonna osallistuimme kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo koolle kutsumaan lastensuojelun pyöreän pöydän keskustelutilaisuuteen, jossa myös argumentoimme asiakasmäärien ja tutkimusperustaisuuden puolesta. Lastensuojelun enimmäisasiakasmäärät kirjattiin myöhemmin lakiin vuonna 2022 ja asetus sosiaalityön yliopistotasoisen tutkimuksen rahoituksesta tuli voimaan vuonna 2020. 

Alan keskeisiin kysymyksiin liittyvän poliittisen lobbauksen lisäksi tärkeä osa vaikuttamistyötämme ovat olleet keskustelu- ja paneelitilaisuudet alan pitkäikäisten vaikuttajien ja tutkijoiden kanssa ja tukemana. Vuonna 2020 seuran vaikuttaminen keskittyi Pesäpuun 101 kirjettä -julkaisun jälkimainingeissa käytyihin keskustelutilaisuuksiin liittyen sijaishuollosta aikuistuneiden kokemuksiin lastensuojelusta. Vuonna 2022 seura sai kutsun sosiaali- ja terveysministeriön priorisointityöryhmään ja osallistui työhön vuoden ajan. Vuonna 2023 seura vieraili eduskunnassa sosiaalityöntekijätaustaisen kansanedustajan Helena Marttilan luona. 

Kuten historiakatsauksesta edellä käy ilmi, seuran suoran vaikuttamisen kulmakivi on ollut aina hakeutuminen keskustelemaan ajankohtaisista sosiaalityön aiheista niiden päättäjien kanssa, joilla on valtaa vaikuttaa. Suoran vaikuttamisen lisäksi vaalit ovat usein olleet meille tärkeitä asioiden esiin tuomisen ja toisaalta tuleviin päättäjiin vaikuttamisen mahdollisuuksia. Hyviä kokemuksia vaaleihin liittyvästä vaikuttamisesta on muun muassa järjestämistämme paneelikeskusteluista sosiaalityötaustaisille ehdokkaille tai yleisesti ehdokkaille sosiaalityön aiheista. Vuonna 2021 levitimme sosiaalisessa mediassa aktiivisesti hallituksen jäsenen huomiota STM:n äänestysmainoksesta, josta sosiaalihuolto oli unohtunut, mikä käynnisti paljon näkyvyyttä saaneen #sosotesssa-someilmiön. Lisäksi vuonna 2022 tuimme sosiaalialan aluevaltuutettujen yhteistyöryhmän alullepanoa. 

Vuoden 2025 alku on jälleen kunta- ja aluevaalikevät ja valmistaudummekin jo vaaleihin liittyvään vaikuttamistyöhön innolla!

Lausunnot laki- tai asetusmuutosehdotuksiin

Kuluneena vuonna laadimme lausunnon STM:n lausuntopyyntöön sosiaalihuollon ammattihenkilölain muuttamisesta, kuten yllä jo kerroimme. Lisäksi lausuimme hallituksen esityksestä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta (keskeisenä sosiaalihuollon asema valmius- ja varautumiskysymyksissä) sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelyyn liittyvästä asetusmuutosesityksestä

Vuosien varrella olemme laatineet lausuntoja lukuisiin laki- ja asetusmuutosehdotuksiin, liittyen mm. asumistukilakiin (2023), jälkihuollon ikärajaan (2023), asiakastietojen käsittelyyn (2023), toimeentulotukilain uudistamiseen (2021), koulukuraattorien kelpoisuusehtoihin ja asiakasmääriin (2021), asiakas- ja potilasturvallisuuteen (2021), sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen (2020), valtiovarainministeriön ehdotukseen talousarviosta (2019), sosiaalityön erikoistumiskoulutukseen (2019) ja valinnanvapauslakiin (2017).

Kutsumme jatkossakin asiantuntijapankkilaisia ja jäseniä mukaan ajankohtaisten lausuntojen työstämiseen. Osallistuminen tähän on tärkeää vaikuttamistyön käytäntörelevanssin kannalta, ja samalla jäsenille hyvä mahdollisuus oppia lausuntojen laatimista ja niihin sopivaa argumentointia turvallisessa yhteistyössä muiden seuralaisten ja hallituksen jäsenten kanssa.

Media

Sosiaalityö näkyi vuoden 2024 aikana paljon sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. STT:n tiedotteena julkaistu seuran kevätkokouskannanotto nosti esiin sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuteen liittyviä taloudellisia ja inhimillisiä ongelmia. Toimittajat etsivät ja löysivät seuran kautta haastateltavia kuluneena vuonna mm. Helsingin Sanomiin ja A-Studioon lastensuojeluun liittyen.

Medianäkyvyytemme on historiassa perustunut pitkälti mielipide- ja blogikirjoituksiin, joita on julkaistu valtakunnallisissa ja alueellisissa medioissa käsitellen mm. lastensuojelun toimintaedellytyksiä, lasten oikeuksia kriisitilanteissa, Black lives matter -liikettä ja koronapandemian merkitystä sosiaalityön asiakkaille. Vuodesta 2021 alkaen olemme välittäneet toimittajien haastattelupyyntöjä eteenpäin jäsenistöllemme. Tuona vuonna yksi toimittaja löysi haastateltavan kauttamme, seuraavana vuonna pyydettäessä jäsenistöstämme löytyi sosiaalityöntekijä keskustelemaan MTV:n Uutisaamuun lapsiperheiden palveluista. Kuluvana vuonna mediaesiintymispyynnöt ovat kasvaneet.
Picture
Seuran missio viitoittaa työtämme myös jatkossa

Lopuksi

Kulunut vuosi oli seurallemme aktiivinen ja myös laajemmin yhteiskunnassa tapahtui paljon sosiaalityön kannalta keskeisiä muutoksia. Hyvinvointialueet kävivät läpi toisen toimintavuotensa, kärsivät resurssiongelmista ja yt-neuvotteluja järjestettiin. Hallitus toteutti historiallisia sosiaalietuuksien leikkauksia sekä leikkauksia sosiaalialan järjestöjen avustuksiin. Kaikilla näillä on hälyttäviä seurauksia sekä sosiaalityölle että sosiaalityön asiakkaille, ja muutosten seurauksien odotetaan näkyvän yhä vahvemmin tulevana vuonna. Kaiken tämän keskellä sosiaalityöntekijöiden vaikuttamistyö on ollut aktiivista seuran lisäksi myös muissa alan yhteisöissä ja vuoden aikana toimintaympäristöön on myös perustettu uusia vaikuttajayhteistöjä. Sosiaalityön eri toimijoiden välinen yhteistyö on ajankohtaisessa vaativassa yhteiskunnallisessa tilanteessa jatkossakin tärkeää sanomamme ja asiantuntijuutemme kuulumiselle samanaikaisesti moniäänisenä mutta yhdensuuntaisena. 

Vuoden 2025 keskeisiä vaikuttamisen teemoja ovat alue- ja kuntavaalit sekä ammattihenkilölain kokonaisuudistuksen valmistelu. Jälkimmäisen on tarkoitus edetä eduskuntakäsittelyyn keväällä 2026. Seura alkaa myös hiljalleen valmistautua 10-vuotis juhlavuoteen vuonna 2026 sekä seuraavan strategian työstämiseen nykyisen vuosille 2022-2026 tullessa päätökseen.

Jatkamme vuoteen 2025 ylpeänä jo tehdystä työstä ja seuran mission siivittämänä: Olemme sosiaalityöntekijöiden rohkea yhteisö, joka nostaa esille sosiaalityön asiantuntemusta yhteiskunnassa. Tulevassa hallituksessa jatkaa monia jo hyvää kokemusta omaavia aktiiveja ja samalla saimme syyskokouksessa upean joukon uusia hallituslaisia, jokainen rautainen ammattilainen omalla sektorillaan. Työtä riittää, mutta niin myös joukkovoimaa sen tekemiseen ja uskoa strategian mukaisten tavoitteidemme välttämättömyyteen. 

Kiitos jokaiselle seuran jäsenelle kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta!


Veera Niemi, seuran puheenjohtaja 2025-2026 ja kuluneen vuoden hallituksen jäsen
Noora Kivioja, seuran puheenjohtaja 2023-2024
]]>
<![CDATA[Seuran vaikuttamistyö koskien HE 132/2024 - Sosiaalihuollon ammattihenkilöstä annetun lain muutosehdotukset]]>Wed, 16 Oct 2024 16:35:24 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/seuran-vaikuttamistyo-koskien-he-1322024-sosiaalihuollon-ammattihenkilosta-annetun-lain-muutosehdotuksetEdellisessä blogikirjoituksessa kerroimme kuinka seuran hallituslaisista ja asiantuntijapankkimme jäsenistä koottu tiimi kirjoitti lausunnon koskien hallituksen esitystä eduskunnalle koskien sosiaalihuollon ammattihenkilölain muuttamista. Sen jälkeen luovutimme sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson erityisavustaja Hannu Peurasaarelle Talentian kanssa kerätyn aihetta koskevan vetoomuksen. Vetoomuksen allekirjoitti yhteensä noin 2800 sosiaalialan ammattilaista, kiitos jokaiselle! Keskustelussa erityisavustajan kanssa toimme esille sosiaalityön ajankohtaisia haasteita.
Picture
Luovutimme Talentian kanssa kerätyn vetoomuksen lastensuojelun puolesta sosiaali- ja terveysministerin erityisavustaja Hannu Peurasaarelle Sosiaali- ja terveysministeriössä 6.9.2024
Picture
Sosiaalityöntekijöiden seuraa tapaamisessa edustivat puheenjohtaja Noora Kivioja ja hallitusaktiivi Petra Erkkilä. Talentiasta paikalla olivat yhteiskuntavaikuttamisen johtaja Jenny Suominen ja hallituksen varapuheenjohtaja Mirka Haili.
Lisäksi laadimme kirjallisen asiantuntijalausunnon eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle lakiesityksen 16.10.2024 käsittelyä varten. Tämän asiantuntijalausunnon tekstin löydät alta. Saimme lausunnon tueksi asiantuntijapankkilaisilta ja muilta sosiaalityöntekijöiltä arvokkaita kommentteja. Lämmin kiitos niistä!


Lausunto Hallituksen esityksestä 132/2024 vp
 
Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esityksestä 132/2024 vp. Esityksellä muutettaisiin sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 12 ja 16 §:t. 
 
Sosiaalityöntekijöiden seura on vuonna 2016 sosiaalityöntekijöiden perustama yhdistys, jonka tarkoituksena on nostaa esille sosiaalityön asiantuntemusta yhteiskunnassa. Tämän asiantuntijalausunnon laatimisessa on hyödynnetty hyvinvointialueilla työskentelevien sosiaalityöntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä. Lausunnon kokoamisesta ovat vastanneet yhdistyksen aktiivit ja hallituksen jäsenet, jotka ovat sosiaalityön asiakastyössä sekä kehittämis- ja tutkimustyössä toimivia ammattilaisia.
 
Keskeiset näkökulmamme

Sosiaalityöntekijöiden seura pitää hallituksen esityksen tavoitteita tärkeinä, mutta toimenpiteitä niiden saavuttamiseksi virheellisinä. Siksi emme kannata hallituksen esitystä tällaisenaan. Pidämme tärkeänä tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimimisen rajaamisen jatkossakin vain sellaisille henkilöille, jotka opiskelevat sosiaalityöntekijän ammattiin ja ovat jo suorittaneet osana opintojaan käytännön harjoittelun. Painotamme tarpeellisempina toimina eri ammattiryhmien välisen työnjaon kehittämistä tehokkaammaksi, sosiaalityöntekijöiden yliopistotasoisen koulutuksen arvostuksen nostamista sekä panostamista työhyvinvointiin ja työn veto- ja pitovoimatekijöihin.

Esitys ei ota huomioon sitä hyvinvointialueympäristöä, jossa sosiaalityöntekijät työskentelevät. Sosiaalityöntekijöillä ja heidän esihenkilöillään ei monissa paikoissa ole tosiasiallista mahdollisuutta toimia laissa kuvatussa valvonta- ja ohjausroolissa.
Lakiesitys vaarantaisi toteutuessa asiakasturvallisuuden sekä asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvan.
 
Sosiaalityöntekijän osaaminen, työn vaativuus ja julkisen vallan käyttö

Sosiaalityöntekijöiden seura edustaa satoja Suomessa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä, ja yhteisössämme arvioidaan laajasti, että ehdotettu lakimuutos heikentäisi asiakasturvallisuuden ja sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksien toteutumisen lisäksi myös laillistettujen sosiaalityöntekijöiden veto- ja pitovoimaa hyvinvointialueilla. Näistä syistä emme kannata ehdotettua lakimuutosta.

Sosiaalihuollon ammattihenkilölakia ei tule muuttaa irrallaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistuksesta. Ongelmallisena lakiehdotuksessa näemme sen, että tilapäisen sosiaalityöntekijän tehtävissä voisi sen myötä toimia henkilöitä, jotka eivät ole suorittaneet esimerkiksi käytännön harjoittelua tai juridisia opintoja. Näitä ei välttämättä sisälly avoimeen yliopisto-opetukseen tai sivuaineopintoihin, kuten lakiesityksen materiaalista käy ilmi. Näiden vaatimusten osalta lain muotoilu vaikuttaa epätarkoituksenmukaiselta, sillä käytännössä epätarkka muotoilu työnantajan arvioimasta ”riittävästä käytännön kokemuksesta ja ammattitaidosta” tulisivat sovellettavaksi useimpien tilapäisten sosiaalityöntekijöiden kohdalla. Tämä olisi vastoin ammattihenkilölain henkeä sekä vaarantaisi sosiaalihuollon asiakkaiden oikeuden tasavertaiseen ja hyvään sosiaalihuoltoon. Sillä, että tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voisi jatkossakin toimia vain sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, varmistettaisiin tilapäisten sosiaalityöntekijöiden keskenään samankaltaiset valmiudet työhön.

Sosiaalityön ammatissa tehdään vaativaa ihmissuhdeperusteista vuorovaikutus-, asiantuntija- ja vaikuttamistyötä, joka perustuu yhteiskuntatieteelliseen osaamiseen, tutkimustietoon sekä sen hyödyntämiseen. Sosiaalityön asiantuntijuus edellyttää lainsäädännön ja yhteiskunnan monitasoisten rakenteiden perusteellista tuntemista. Sosiaalityöntekijä on laillistettu ammattihenkilö, joka käyttää merkittävää julkista valtaa ja jonka päätöksillä on merkittävä vaikutus yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin ja elämänkulkuun. Sosiaalityöntekijän tehtävissä toimiminen edellyttää yliopistokoulutusta, sillä työhön kuuluu erottamattomasti yhteiskuntatieteellinen osaaminen, tutkimustiedon hyödyntäminen ja juridinen osaaminen.

Sosiaalityöntekijä on yksi harvoista yhteiskuntamme ammattiryhmistä, jolla on oikeus ja velvollisuus käyttää työssä tahdosta riippumatonta julkista valtaa. Vallankäyttö konkretisoituu yksilön perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamisessa, kun sosiaalityöntekijä päättää harkinnanvaraisen toimeentulotuen ja lukuisten selviytymiselle välttämättömien palvelujen myöntämisestä ja epäämisestä. Perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamisen osalta juuri sosiaalityöntekijällä on oikeus puuttua jopa tahdosta riippumatta mm. yksilön ja perhe-elämän suojaan, koskemattomuuteen ja oikeuteen yhteydenpitoon lastensuojelun ja osin vammaissosiaalityön konteksteissa. Tämän tasoisen vallankäytön on hyvinvointiyhteiskunnassa perustuttava riittävään koulutukseen, tutkimustietoon ja pitkäjänteiseen lainsäädännön kehittämistyöhön.

Lastensuojelussa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden vähimmäisehtona tulee olla sosiaalityöntekijän pätevyys sekä riittävä työkokemus. Näemme myös, että lastensuojelun toimintakenttä vaatii erikoisosaamista, jota jo järjestetäänkin lastensuojelun erikoisalan sosiaalityön erikoistumiskoulutuksena. Tilapäisratkaisut, kuten tilapäiset työntekijät tai epäpätevät sijaiset, eivät ole oikea keino vastata lasten suojelutehtävään. Vaihtuvat sijaiset eivät myöskään varmista lasten oikeuksien parempaa toteutumista tai osallisuutta. Tuttu ja turvallinen sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja voi olla lapsen tai nuoren ainoa turvallinen aikuinen tai korjaava ihmissuhde. Nykyistä laajemmat tilapäisratkaisut ovat omiaan lisäämään vaihtuvuutta sosiaalityössä suhdeperustaisen työn jatkuvuuden painottamisen sijaan. Vaihtuvuus kuormittaa niin asiakkaita, sosiaalityöntekijöitä ja organisaatioita kuin julkista taloutta ja yhteiskuntaakin. Vaihtuvuus vaikeuttaa pitkäjänteistä ja suunnitelmallista asiakastyötä. 

Veto- ja pitovoimahaasteet 

Sosiaalityöntekijöiden rekrytointi- ja pitovoimahaasteet ovat pitkäaikainen ongelma. Ratkaisujen etsimisessä on tärkeää kuulla sosiaalityöntekijöitä ja heitä edustavia tahoja. Kyse on veto- ja pitovoimakysymyksestä koulutettujen sosiaalityöntekijöiden määrän sijaan. Sosiaalityöntekijöiden seurassa keskeisiksi ratkaisuiksi on nähty jo pidempään mm. panostus työolosuhteisiin, asiakasmääriin, perehdytykseen ja johtamiseen, palkkaukseen, toimiviin yhteistyön ja työnjaon käytäntöihin eri ammattiryhmien ja toimijoiden välillä, sekä rakenteellisen sosiaalityön mahdollistaminen ja tukeminen. 

Ristiriitaista on, että tarpeeseen avata sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksia on vaikuttanut erityisesti lastensuojelussa vuoden alussa voimaan tullut 30 asiakkaan asiakasmitoitus. Tietojemme mukaan oikea asiakasmitoitus on merkittävä pito- ja vetovoimatekijä, mutta muutokseen ei kuitenkaan oltu valmistauduttu riittävästi. Lastensuojelulain tarkoituksen toteutuminen edellyttäisi työntekijöiltä pysyvyyttä ja sitoutumista vaativaan työhön, sillä jatkuva sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus heikentää merkittävällä tavalla asiakkaan palveluketjun toteutumista ja asiakkaan oikeusturvaa sekä kuormittaa merkittävästi työyhteisöjä. Sosiaalityöntekijän sitoutumiseen tehdä vaativaa asiantuntijatyötään vaikuttavat ammattiin kohdistuva arvostus ja palkkaus suhteessa työn vaativuuteen.

Mikäli tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voi työskennellä muu kuin sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö ja määräaikaisuuksia ketjutetaan, laillistettujen sosiaalityöntekijöiden määrä ei kasva. Pikemminkin tämä voi toimia esteenä lähteä opiskelemaan sosiaalityötä pääaineena, jos ilman opiskeluoikeutta voi toimia tilapäisenä sosiaalityöntekijänä. Lakiesitys lisäisi määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden määrää sekä lisäisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden työajan käyttöä sijaisten ohjaukseen ja valvontaan – siis monin tavoin hankaloittaisi pitkäjänteistä, suhdeperustaista työskentelyä, ja lisäisi asiakassuhteiden katkoksia. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus kasvaisi, mikä heikentäisi työn tuloksellisuutta, sillä asiakassuhteen luominen vaatii luottamusta ja pitkäjänteisyyttä.  

Asiakasturvallisuus ja työnjako

Laadukas työskentely ja kyky edistää asiakkaan asian ja oikeuksien toteutumista, arvioida erilaisten toimenpiteiden vaikutuksia, sekä tehdä päätöksiä sosiaalihuollon palveluista edellyttää sosiaalityöntekijältä sosiaalioikeuden hyvää hallintaa, eettistä arviointikykyä ja palvelujärjestelmän tuntemusta. Pätevyysvaatimusten madaltaminen aiheuttaisi merkittävän riskin asiakasturvallisuuden ja asiakkaan oikeuksien toteutumiselle; sosiaalihuollon asiakkailla on oikeus asiantuntevaan ja osaavaan apuun asiassaan.

Lakiehdotusta on perusteltu asiakasturvallisuudella. Kiinnitämme huomiota siihen, että asiakasturvallisuuden toteutumisen edellytys on se, että asiakas voi luottaa saavansa mahdollisimman osaavaa ja asiantuntevaa apua asiaansa, että hänen asioitaan käsittelevä henkilö tuntee lainsäädännön ja osaa soveltaa sitä, sekä että tämä epäkohtia huomatessaan osaa myös tuoda niitä esille ja tarvittaessa avustaa asiakasta oikeusturvakeinoissaan. Myös valvontaviranomaisten tekemät huomiot tilapäisistä sosiaalityöntekijöistä ovat vakavia ja puhuvat vahvasti sen puolesta, että tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voisi toimia vain sosiaalityön ammattiin opiskeleva eli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa opiskeleva henkilö. Kelpoisuuden alentaminen onkin riski asiakkaiden näkökulmasta, mikä on ristiriidassa kriittisten palveluiden turvaamisen tavoitteen kanssa. Myös nopeat, erisuuntaiset lainsäädäntömuutokset vaarantavat asiakasturvallisuutta ja vaikeuttaa palveluiden järjestämistä kestävällä tavalla. Aiempien muutosten edut eivät ehdi tulla näkyviksi nopeiden muutosten keskellä.

Hallituksen esityksessä kuvataan, että tilapäisenä sosiaalityöntekijänä työskentelevä voisi toimia lastensuojelussa laillistetun sosiaalityöntekijän työparina. Tätä kuitenkin jo tulkittu erilaisin, ristiriitaisin tavoin. Esityksessä jää epäselväksi ”työparina toimimisen” käytännön merkitys ja sen tuomat edut. Mikäli tilapäinen sosiaalityöntekijä toimii työparina, voiko hänellä olla vastuullaan 30 lapsen asiakkuus. Ja toisaalta tarkoittaako laillistetun sosiaalityöntekijän ohjaus ja valvontavelvollisuus sitä, että hänellä on vastuullaan omien asiakkaiden lisäksi myös tilapäisen sosiaalityöntekijän asiakkaat, jolloin vastuuasiakkaiden määrä ylittää lakisääteisen rajan.

Mielestämme jo olemassa olevaa työparityöskentelyä tulee tehostaa sosiaalihuollossa jo toimivien eri ammattiryhmien välisen tehtävänjaon selkeyttämisellä. Kaikilla ammattiryhmillä on oma osaamisensa, jonka oikein hyödyntäminen olisi kustannustehokasta. Erityisesti lastensuojelussa sosiaaliohjaajien toimiminen perhetyöntekijöinä, tukihenkilöinä ja soveltuvissa tilanteissa sosiaalityöntekijän työparina hyödyntäisi sosiaaliohjaajan asiantuntemusta monipuolisesti ja voisi arvokkaan työpanoksensa ja näkökulmansa lisäksi tuoda sosiaalityöhön pitovoimaa.
Lisäksi sosiaalihuoltoon voitaisiin saada palkkakulujen säästöjä esimerkiksi lisäämällä toimistosihteerien määrää, mikä vähentäisi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työajan käyttämistä toimistotehtäviin. Työnkuvien selkeyttäminen ja tehtävien jakaminen eri ammattiryhmien kesken voisi parantaa työtyytyväisyyttä, vähentää työn kuormitusta ja nopeuttaa asiakasprosesseja.

Valvontavastuu

Lakiesityksessä vastuu tilapäisen sosiaalityöntekijän työskentelystä, ohjauksesta ja valvonnasta olisi kuitenkin laillistetulla sosiaalityöntekijällä. Sosiaalityöntekijät ovat suhtautuneet kriittisesti tämän toteuttamisen mahdollisuuksiin. Saamissamme yhteydenotoissa kuvataan hyvinvointialueiden työolosuhteiden olevan sellaiset, joissa virassa toimivien sosiaalityöntekijöiden tai johtavien sosiaalityöntekijöiden ei tosiasiassa ole mahdollista valvoa tilapäisten sosiaalityöntekijöiden työtä. Erilaisin koulutustaustoin toimivien tilapäisten sosiaalityöntekijöiden valvomisen ja heidän toimistaan vastuun kantamisen kuvataan lisäävän laillistettujen sosiaalityöntekijöiden siirtymisiä muihin töihin.

Lakiesitys lähtee siitä ajatuksesta, että hyvinvointialueilla on riittävästi resursseja tilapäisten sosiaalityöntekijöiden kouluttamiseen, perehdyttämiseen, johtamiseen ja valvomiseen. Emme kuitenkaan tiedä, että hyvinvointialueilla olisi käynnistynyt toimenpiteitä tämän muuttamiseksi 1.1.2025 mennessä, joten huoli asiakasturvallisuuden vaarantumisen lisääntymisestä on aiheellinen. Esitetty valvontatapa vaatisi sellaista toimintakulttuurin muutosta organisaatiotasolla, joka ei tapahdu hetkessä. Käytännössä tilapäiset sosiaalityöntekijät tekevät paljon itsenäistä työtä, jonka välitön valvominen on mahdotonta ja virheet huomataan usein vasta viiveellä. Todellinen valvonta ja johtaminen edellyttäisi resursseja, rakenteita ja tosiasiallista työpariutta, joka ei ole nykyisessä toimintaympäristössä käytännössä mahdollista toteuttaa. Virkoja tulisi myös lisätä, mikäli laillistettujen sosiaalityöntekijöiden työajasta pitäisi vapauttaa aikaa myös muiden valvontaan, ohjaamiseen ja johtamiseen. 

Huomionarvoista on myös pohtia sitä, miten toimittaisi tiimeissä, joissa on huomattava määrä tilapäisiä sosiaalityöntekijöitä. Lisäksi tulisi arvioida miten laillistettujen sosiaalityöntekijöiden aika lisäksi riittäisi sosiaalityön yliopisto-opiskelijoiden käytännön harjoittelujen ohjaamiseen. Yksi todennäköinen seuraus olisi, että muutos vaikuttaisi negatiivisesti myös opiskelijoiden työharjoittelupaikkojen määrään ja ohjaukseen. 

Helsingissä 15.10.2024
Sosiaalityöntekijöiden seura ry

]]>
<![CDATA[Lausunto: Hallituksen esitys eduskunnalle koskien sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 12 § muuttamisesta]]>Mon, 12 Aug 2024 06:02:00 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/lausunto-hallituksen-esitys-eduskunnalle-koskien-sosiaalihuollon-ammattihenkiloista-annetun-lain-12-muuttamisestaLausunnonantajan näkemykset sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 12 §:n muuttamisesta

Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta lausua hallituksen esitysluonnoksesta koskien sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamista.
 
Sosiaalityöntekijöiden seura vastustaa lakiesitystä.
 
Sosiaalityön ammatissa tehdään vaativaa ihmissuhdeperusteista vuorovaikutus-, asiantuntija- ja vaikuttamistyötä, joka perustuu yhteiskuntatieteelliseen osaamiseen, tutkimustietoon sekä sen hyödyntämiseen. Sosiaalityön asiantuntijuus edellyttää lainsäädännön ja yhteiskunnan monitasoisten rakenteiden perusteellista tuntemista. Sosiaalityöntekijä on laillistettu ammattihenkilö, joka käyttää merkittävää julkista valtaa ja jonka päätöksillä on merkittävä vaikutus yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin ja elämänkulkuun.
 
Sosiaalityöntekijä on yksi harvoista yhteiskuntamme ammattiryhmistä, jolla on oikeus ja velvollisuus käyttää työssä tahdosta riippumatonta julkista valtaa. Vallankäyttö konkretisoituu yksilön positiivisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaamisessa, kun sosiaalityöntekijä päättää harkinnanvaraisen toimeentulotuen ja lukuisten sosiaaliselle selviytymiselle välttämättömien palvelujen myöntämisestä ja epäämisestä. Negatiivisten perus- ja ihmisoikeuksien osalta juuri sosiaalityöntekijällä on oikeus puuttua jopa tahdosta riippumatta mm. yksilön ja perhe-elämän suojaan, koskemattomuuteen ja oikeuteen yhteydenpitoon lastensuojelun ja osin vammaistyön konteksteissa. Tämän tasoisen vallankäytön on hyvinvointiyhteiskunnassa perustuttava aina riittävään koulutukseen, tutkimustietoon ja pitkäjänteiseen lainsäädännön kehittämistyöhön.
 
Hallituksen esityksessä mainitaan perustuslain (731/1999) 18 § mukaisesta oikeudesta työhön ja elinkeinoon. Ammattioikeuksia ja mahdollisia pätevyysvaatimusten madaltamisia tulee kuitenkin tarkastella muidenkin sosiaali- ja terveydenhuollon laillistettujen ammattihenkilöiden osalta, eikä työntekijöiden oikeus työhön ja elinkeinoon voi mennä asiakkaiden oikeusturvan ja sosiaalihuollon laadukkaan toteutumisen edelle. Kelpoisuusehtojen lieventäminen heikentäisi erityisesti kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeusturvaa.
 
Sosiaalityöntekijöiden seura edustaa satoja Suomessa työskenteleviä sosiaalityöntekijöitä, ja yhteisössämme arvioidaan laajasti, että ehdotettu lakimuutos heikentäisi asiakasturvallisuuden ja sosiaalihuollon asiakkaan oikeuksien toteutumisen (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, 4-5 §) lisäksi myös laillistettujen sosiaalityöntekijöiden veto- ja pitovoimaa hyvinvointialueilla.
 
Sosiaalityöntekijöiden rekrytointi- ja pitovoimahaasteet kuntien ja nykyisten hyvinvointialueiden palveluissa ovat pitkäaikainen ongelma. Ratkaisujen etsimisessä on tärkeää kuulla myös sosiaalityöntekijöitä ja heitä edustavia tahoja. Esimerkiksi Talentia on esittänyt toistuvasti laskelmia, joiden mukaan laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on jo runsaasti enemmän kuin sosiaalityön tehtäviä hyvinvointialueilla. Kyse on siis veto- ja pitovoimakysymyksistä, ei koulutettujen sosiaalityöntekijöiden määrän riittämättömyydestä. Sosiaalityöntekijöiden seurassa keskeisiksi ratkaisuiksi näihin kysymyksiin on nähty jo pidempään mm. panostus työolosuhteisiin, asiakasmääriin, perehdytykseen ja johtamiseen, palkkaukseen, toimiviin yhteistyön ja työnjaon käytäntöihin eri ammattiryhmien ja toimijoiden välillä, sekä rakenteellisen sosiaalityön välttämättömyyden ymmärtäminen ja sen aktiivinen mahdollistaminen ja tukeminen arjen työssä.
 
Ristiriitaista on, että tarpeeseen avata sosiaalityöntekijän pätevyysvaatimuksia on vaikuttanut erityisesti lastensuojelussa vuoden alussa voimaan tullut 30 asiakkaan asiakasmitoitus, johon ei oltu valmistauduttu riittävästi. Oikea asiakasmitoitus on kuitenkin merkittävä pito- ja vetovoimatekijä sosiaalityöntekijän kohdalla.  Lastensuojelulain tarkoituksen toteutuminen edellyttäisi työntekijöiltä pysyvyyttä ja sitoutumista vaativaan työhön, sillä jatkuva sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus heikentää merkittävällä tavalla asiakkaan palveluketjun toteutumista ja asiakkaan oikeusturvaa sekä kuormittaa merkittävästi työyhteisöjä ja esihenkilöiden resursseja.
 
Tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimimista ei tulisi mielestämme rinnastaa “sosiaalityöntekijän työhön tutustumiseen” tai “sosiaalipalvelujärjestelmään perehtymiseen” kuten esityksessä todetaan, sillä näitä varten on yliopistokoulutukseen sisältyvät käytännön harjoittelut. Tilapäisenä sosiaalityöntekijänä työskentelevä henkilö tekee sosiaalityön vaativaa asiakastyötä ja arvioi asiakkaiden haastavia tilanteita ja palvelutarpeita, vaikka hänellä ei olekaan kaikilta osin samoja toimivaltuuksia ja vastuita kuin laillistetulla sosiaalityöntekijällä. Lastensuojelussa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden vähimmäisehtona tulee olla sosiaalityöntekijän pätevyys sekä riittävä työkokemus. Näemme myös, että lastensuojelun toimintakenttä vaatii erikoisosaamista, jota jo järjestetäänkin lastensuojelun erikoisalan sosiaalityön erikoistumiskoulutuksena.
 
Mikäli tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voi työskennellä muu kuin sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö ja määräaikaisuuksia ketjutetaan, laillistettujen sosiaalityöntekijöiden määrä ei ainakaan kasva. Pikemminkin tämä voi toimia esteenä lähteä opiskelemaan sosiaalityötä pääaineena, jos ilman opiskeluoikeuttakin voi toimia tilapäisenä sosiaalityöntekijänä.
 
Lausunnonantajan näkemykset voimaantulosta

Lakia ei tule saattaa voimaan. Sosiaalihuollon ammattihenkilölakia ei tule muuttaa esitetyssä aikataulussa tai irrallaan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistuksesta.
 
Säännöksiä, joiden nojalla on oikeus toimia tilapäisenä ammattihenkilönä sosiaalihuollossa ja terveydenhuollossa tulisi käsitellä yhtä aikaa, sillä pulaa on myös lääkäreistä, psykologeista ja sairaanhoitajista. Tilapäisesti näissä tehtävissä toimimisen edellytysten tulisi olla keskenään vastaavia.
 
Onko lakiehdotuksen olennaisia vaikutuksia arvioitu riittävästi? Mitä muita olennaisia vaikutuksia lakiehdotuksella voidaan arvioida olevan?

Lakiehdotuksen olennaisia vaikutuksia ei ole arvioitu riittävästi.
 
Hallituksen esitys tunnistaa, että ”ammattihenkilölainsäädännön kokonaisuudistuksesta erillään valmistelu voisi johtaa lainsäädännön ja sitä koskevan tulkinnan ja soveltamiskäytännön jatkuvaan, lyhyen aikavälin vaihteluun, mikä heikentäisi palvelujärjestelmän ja sosiaalialan opiskelijoiden sekä sosiaalihuollon henkilöstön mahdollisuuksiin suunnitella toimintaansa”. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden kokonaisuudistuksen on määrä tulla myöhemmin. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta ratkaisua tulisikin miettiä samanaikaisesti, koska terveydenhuollossakin potilasturvallisuus vaarantuu resurssivajeen vuoksi.
 
Laadukas työskentely ja kyky edistää asiakkaan asiaa ja hänen oikeuksiensa toteutumista, arvioida erilaisia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia, sekä tehdä päätöksiä sosiaalihuollon palveluista edellyttää sosiaalityöntekijältä sosiaalioikeuden hyvää hallintaa, eettistä arviointikykyä ja palvelujärjestelmän tuntemusta. Pätevyysvaatimusten madaltaminen aiheuttaisi merkittävän riskin asiakasturvallisuuden ja asiakkaan oikeuksien toteutumiselle.
 
Valvontaviranomaisten tekemät huomiot tilapäisistä sosiaalityöntekijöistä ovat vakavia ja puhuvat vahvasti sen puolesta, että tilapäisenä sosiaalityöntekijänä voisi toimia vain sosiaalityön ammattiin opiskeleva eli sosiaalityötä pääaineena yliopistossa opiskeleva henkilö. Kelpoisuuden alentaminen on nimenomaan riski asiakkaiden näkökulmasta, mikä on ristiriidassa kriittisten palveluiden turvaamisen tavoitteen kanssa.
 
Hallituksen esityksessä mainitaan, että tilapäisenä sosiaalityöntekijänä työskentelevä voisi toimia lastensuojelussa laillistetun sosiaalityöntekijän työparina. Vastuu työskentelystä olisi kuitenkin laillistetulla sosiaalityöntekijällä. Esitys kaipaa selkeyttämistä sen suhteen, että millaista lisäarvoa tämä toisi lapsen osallisuuteen tai työskentelyyn, verrattuna sosiaaliohjaaja-työpariin. Sosionomien käyttöä sosiaalityöntekijöiden työparina voisi lisätä, mikä säästäisi myös palkkauskustannuksia. Tilapäisratkaisut, kuten tilapäiset työntekijät tai epäpätevät sijaiset, eivät ole oikea keino vastata lasten suojelutehtävään. Vaihtuvat sijaiset eivät myöskään varmista lasten oikeuksien parempaa toteutumista tai osallisuutta. Tuttu ja turvallinen sosiaalityöntekijä tai sosiaaliohjaaja voi olla lapsen tai nuoren ainoa turvallinen aikuinen tai korjaava ihmissuhde.
 
Muita yleisiä huomioita lakiehdotuksesta?

Esitys toteutuessaan lisäisi määräaikaisten työ- ja virkasuhteiden määrää sekä lisäisi laillistettujen sosiaalityöntekijöiden työajan käyttöä sijaisten sekä opiskelijoiden ohjaukseen ja valvontaan.
 
Sosiaalityöntekijän motivaatioon tehdä vaativaa asiantuntijatyötään vaikuttavat ammattiin kohdistuva arvostus ja palkkaus suhteessa työn vaativuuteen. Mikäli sosiaalityöntekijän tehtävässä voisi toimia alemmalla koulutuksella tai pienellä määrällä sosiaalityön opintoja, voi tämä merkittävästi heikentää motivaatiota hakeutua sosiaalityön pääaineopintoihin yliopistoon sekä valmistua valtio- tai yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaalityön pääaineesta.
 
Haluamme nostaa esiin myös ulkopuolisen valvonnan merkityksen. Mielestämme Valviran tulisi ulottaa sosiaalityöntekijöihin ja sosionomeihin kohdistuva valvonta myös määräaikaisiin ja sijaispäteviin työntekijöihin. Valviran rekisteröinti auttaisi tilapäisten sosiaalityöntekijöiden työ- tai virkasuhteiden ketjuttamiseen liittyviin haasteisiin ja olisi yhdenmukainen terveydenhuollon ammattioikeuksien kanssa. Tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa toimivan työntekijän aseman tulisi käydä ilmi hänen käyttämästä ammattinimikkeestään.
 
Monessa organisaatiossa sosiaalityöntekijöiden, sosiaaliohjaajien ja muiden ammattiryhmien tehtävänkuvat eivät ole välttämättä riittävän selkeitä. Kaikilla ammattiryhmillä on oma osaamisensa ja kustannustehokkuuden edistämiseksi olisi tärkeää, että tätä osaamista hyödynnetään oikein. Sosiaalihuoltoon voitaisiin saada palkkakulujen säästöjä esimerkiksi lisäämällä toimistosihteerien määrää, mikä vähentäisi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden työajan käyttämistä toimistotehtäviin. Sosiaalityön tehtäväkenttien suunnittelu, työnkuvien selkeyttäminen ja tehtävien jakaminen eri ammattiryhmien kesken voisivat parantaa työtyytyväisyyttä, vähentää työn kuormitusta ja nopeuttaa asiakasprosesseja.
 
Ehdotuksessa mainitaan, että työnantajan tulee arvioida työntekijän edellytykset toimia tilapäisenä sosiaalityöntekijänä. Tämä kuuluu työnantajan velvollisuuksiin nytkin. Emme kannata työnantajan tulkintavallan lisäämistä asiassa.
 
7.8.2024
Sosiaalityöntekijöiden seura ry
 
]]>
<![CDATA[Lausunto: Sosiaali- ja terveydenhuollon varautuminen häiriötilanteisiin]]>Tue, 25 Jun 2024 06:25:28 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/lausunto-sosiaali-ja-terveydenhuollon-varautuminen-hairiotilanteisiinLausunto liittyy hallituksen esitykseen eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta, lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36736/2023
Asiaa koskevat asiakirjat löytyvät lausuntopalvelu.fi-sivustolta.

Sosiaalityöntekijöiden seuran lausunto:


Antaisivatko ehdotetut muutokset riittävät mahdollisuudet hoitaa hyvinvointialueiden rajat ylittäviä häiriötilanteita käytännössä?

Kyllä. Käytännössä antavat, ainakin vähimmäistasolla. Sosiaalityöntekijöiden seura haluaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että sosiaalihuollon sisällöllisen asiantuntemuksen ja osaamisen varmistamiseen näissä tilanteissa tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Tukisivatko ehdotuksen mukaiset yhteistyöaluetasoiset ja kansalliset järjestelyt hyvinvointialueiden valmiutta ja varautumista? 

Kyllä. Näemme hyvänä sosiaali– ja terveydenhuollon valmiuskeskuksille osoitettavan ohjaamisvastuun valmius- ja varautumisasioissa, sillä se lisännee yhdenmukaisuutta.

Olisivatko ehdotetut normaaliolojen häiriötilanteiden hoitamista koskevat toimintamallit toimivia myös poikkeusoloissa? 

Kyllä.


Muut mahdolliset huomiot hallituksen esityksestä:

Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta jättää lausunto hallituksen esitystä koskien. Seura on perehtynyt lausuntomateriaaleihin ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Lain ehdotetussa pykälässä 50b ehdotetaan perustettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon varautumisen johtoryhmä. Johtoryhmän puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana toimisivat sosiaali- ja terveysministeriön määräämät ministeriön virkamiehet. Lisäksi ryhmään nimettäisiin yksi edustaja kultakin yliopistollista sairaalaa ylläpitävältä hyvinvointialueelta, yksi edustaja Helsingin kaupungilta ja yksi edustaja HUS-yhtymästä.

Sosiaalityöntekijöiden seura kannattaa lakiehdotusta muilta osin, mutta esittää täsmennystä edellä mainitun johtoryhmän kokoonpanoon. Kun mainituista tahoista nimetään kustakin vain yksi edustaja, on suuri riski, että johtoryhmä koostuu tosiasiassa vain tai lähes kokonaan terveydenhuollon edustajista. Ehdotetussa pykälässä 50b esitetään täsmennykseksi, että johtoryhmän kokoonpanossa tulee ottaa huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja palvelujärjestelmän sekä sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuden ja varautumisen asiantuntemus. Sosiaalityöntekijöiden seura esittää, että laissa tulisikin erikseen määrittää tapa, jolla varmistetaan johtoryhmän edustajien riittävä asiantuntijuus sekä sosiaali- että terveydenhuollon järjestämisen, palvelujärjestelmän, valmiuden ja varautumisen osalta. Esimerkiksi niin, että johtoryhmän edustajista vähintään kahden tulee olla terveydenhuollon koulutuksen saaneita terveydenhuollon asiantuntijoita ja vähintään kahden sosiaalialan koulutuksen saaneita sosiaalihuollon asiantuntijoita - tai jokin muu tapa, joka konkreettisesti varmistaa sosiaali- ja terveydenhuollon riittävän asiantuntijuuden johtoryhmässä.

Nykyisellään lakimuutosehdotus jättää liiaksi huomiotta sen, että hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon viranhaltijoiden keskinäiset valtasuhteet eivät usein ole tasavertaisia ja valittaessa vain yksittäisiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita edustustehtäviin, terveydenhuollon asiantuntijuus käytännössä herkästi ylikorostuu valinnoissa. Lakiehdotus kokonaisuudessaan, ja erityisesti pykälät 50a ja 50c kuitenkin osoittavat, että kyseessä oleva johtoryhmä tulisi käyttämään merkittävää valtaa sekä sosiaali- että terveydenhuollon asioissa. Se mm. päättäisi valmiuden tasoista ja menettelytavoista eri tasoilla, voimavarojen kohdentamisesta yli hyvinvointialuerajojen ja ottaisi kantaa hälytysjärjestelyihin.

On tärkeää tiedostaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon häiriötilanteet voivat johtua myös ensisijaisesti sosiaalisista ilmiöistä, tai ilmiöistä, joissa sekä sosiaaliset että terveydelliset ilmiöt vaikuttavat yhtä aikaa. Samoin sosiaaliset ja terveydelliset seikat tosiasiassa lomittuvat kansalaisten elämäntilanteissa ja palveluissa, ja myös mahdollisiin terveydellisesti painottuneisiin häiriö- ja poikkeustilanteisiin vastataan suuresti myös sosiaalihuollon keinoin. Riittävä sosiaalihuollon asiantuntijuus johtoryhmässä on näistä syistä välttämätöntä.

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on jo perustettu valtakunnallisesti viisi valmiuskeskusta. Niiden asiantuntijuudesta ei säädetä laissa erikseen. Sosiaalityöntekijöiden seura pitää tärkeänä, että myös valmiuskeskuksen tehtävissä sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon asiantuntijuus ja valta ovat riittävät ja tasapainossa keskenään.

]]>
<![CDATA[Pelasta SOS! – Allekirjoita vetoomus lastensuojelun puolesta]]>Tue, 28 May 2024 11:24:25 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/pelasta-sos-allekirjoita-vetoomus-lastensuojelun-puolestaKeräämme yhdessä Talentian kanssa allekirjoituksia vetoomukseen, jolla vastustamme lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusehtojen heikentämistä. Vaadimme hallitukselta tilapäisinä toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuksien säilyttämistä sekä leikkausten sijaan lisärahoitusta lastensuojeluun.
Vetoomusteksti:

Hallitus vaarantaa lasten oikeudet ja asiakasturvallisuuden. Se aikoo säästää kaksi miljoonaa euroa lastensuojelusta heikentämällä sosiaalityöntekijöiden sijaisena toimivien kelpoisuusehtoja. Lastensuojelu tarvitsee lisärahaa, ei leikkauksia.

Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessä heikentää sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia. Perusteena se käytti "henkilöstön saatavuuden helpottamista ja lastensuojelun riittävyyden turvaamista". Päätöksen on laskettu tuovan hyvinvointialueille kahden miljoonan euron säästöt.

Valtiovarainministeriö mukaan summaan päädyttiin sen pohjalta, että se vastaisi kolmea prosenttia hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöiden palkkakustannuksista. Jos riihikirjaus toteutuu, pitää hyvinvointialueiden tehdä lastensuojelua kaksi miljoonaa euroa pienemmillä resursseilla. Samalla työntekijöiden osaaminen olisi heikompaa.  

Päätökseen ovat johtaneet hyvinvointialueiden vaikeudet rekrytoida sosiaalityöntekijöitä lastensuojeluun. Rekrytointihaasteiden taustalla olevat tekijät, kuten liian alhainen palkka suhteessa työn vaativuuteen ja liian suuri asiakasmäärä työaikaan nähden, eivät ratkea kelpoisuuksien heikennyksellä.

STM valmistelee sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilölakien kokonaisuudistusta, jossa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilölait yhdistetään. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. Kesken kokonaisuudistuksen hallitus linjasi yhden ammattikunnan kelpoisuuksista. Päätös osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä sosiaalityön osaamista kohtaan.

Tällä hetkellä ammattihenkilölain 12§ mukaan ”sosiaalityöntekijän ammatissa voi toimia tilapäisesti enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun. Opiskelija toimii ammattiin valmistuneen sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena.”

Hallituksen esittämän muutoksen jälkeen sosiaalityöntekijöiden sijaisina voisivat toimia myös sosiaalityötä sivuaineena tai avoimessa yliopistossa opiskelleet. Sosiaalityön avoimen yliopiston opintoihin ei hakeuduta valintamenettelyllä. Niihin ei kuulu käytännön harjoittelua eikä välttämättä edes sosiaalioikeuden opintoja. Koska lastensuojelussa käytetään julkista valtaa ja valmistellaan esimerkiksi huostaanottoja, on sosiaalihuollon lainsäädännön tuntemus lastensuojelutyössä ensiarvoisen tärkeää.  
Lisäksi ratkaisu kuormittaisi entisestään työyhteisöjen laillistettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja johtaisi yhä suurempaan osaajien menettämiseen. Tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa toimiva henkilö tarvitsee aina laillistetun sosiaalityöntekijän ohjausta, tukea ja valvontaa työssään.

Hyvinvointialueilla lastensuojelun vakansseista on THL:n viimeisimmän tilaston mukaan täyttämättä 13 prosenttia. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän vakansseja oli siis koko maassa avoinna 175 henkilötyövuoden edestä. Tilapäisiä sosiaalityöntekijöitä on eniten nimenomaan lastensuojelussa.  Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tehtäviä hoitavista 28 prosenttia oli niin kutsuttuja sijaiskelpoisia sosiaalityöntekijöitä.

Mikäli hallitus tavoittelisi kelpoisuuksien heikennyksellä riihikirjauksen mukaista lastensuojelun tilanteen helpottamista, olisi säästöjen sijaan laskettava tällä hetkellä puuttuva 175 henkilötyövuoden lisäkustannus. Tämä edellyttäisi 10 miljoonan euron lisäresurssin osoittamista hyvinvointialueille. Lisäksi sosiaalialan opiskelijoiden opintopolkuja olisi sujuvoitettava Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeessa tehtyjen ehdotusten pohjalta. Vaikuttava ja kustannustehokas työ edellyttää osaamisen vahvistamista, ei heikentämistä.

Me allekirjoittaneet vaadimme hallitukselta tilapäisinä toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuksien säilyttämistä sekä leikkausten sijaan lisärahoitusta lastensuojeluun.

Allekirjoita vetoomus tämän linkin kautta
]]>
<![CDATA[Mikä rakenteellinen sosiaalityö?]]>Wed, 08 May 2024 12:25:45 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/mika-rakenteellinen-sosiaalityoSosiaalityöntekijöiden seura järjesti huhtikuussa 2024 jäsenilleen Teams-tapahtuman rakenteellisesta sosiaalityöstä. Tapahtuman tarkoitus oli herätellä osallistujia huomaamaan, että rakenteellista sosiaalityötä, tuttavallisemmin rakea, voi tehdä varsin monella tapaa. Luovuus on myös sallittua ja jopa toivottua! Rakenteellisen sosiaalityön tarkoitus on edistää huono-osaisten ryhmien oikeuksia ja valtaistaa niitä toimimaan olosuhteidensa parantamiseksi. Toinen tärkeä tavoite on toimia huono-osaisuutta aiheuttavien yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseksi (Pohjola ym. 2014). 

Tapahtuman keskustelun alustajana toimi YTT, yliopistonlehtori Sirpa Kannasoja otsikolla ”Rakenteellinen sosiaalityö sosiaalityöntekijöiden arjessa”.

Sirpa Kannasoja on rakenteellisen sosiaalityön vahva asiantuntija. Hän on toiminut vuosina 2021-2022 yliopistotutkijana STM:n rahoittamassa sosiaalityön tutkimushankkeessa nimeltään “Monitoimijainen rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa” (MoRa). Kannasoja esitteli tiivistetysti hankkeen tuloksia alustuksessaan. Kyselytutkimuksen tuloksien perusteella sosiaalityöntekijöillä on valtaisa määrä tietoa asiakkaistaan, palvelujärjestelmästä ja yhteiskunnan rakenteista. Tätä tietoa sosiaalityöntekijät koostavat, analysoivat ja välittävät rakenteellisen sosiaalityön tarpeisiin. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään monella eri tasolla; yksilötyönä ja yhteisötyönä osallistaen ja valtaistaen asiakkaita heidän omassa asiassaan. Rakenteellinen sosiaalityö ei kuitenkaan jää tähän, vaan sosiaalityöntekijät tekevät myös paljon oikeudenmukaisuustyötä, jossa epäkohtia tuodaan laajempaan keskusteluun esimerkiksi kehittämis- ja tutkimustyöllä, antamalla haastatteluja tai toimimalla järjestöissä. 

Rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Yhteiskunnalliset ideologiat ja rakenteet, esimerkiksi talous- ja koulutuspolitiikka, ohjaavat vahvasti sosiaalityöntekijöiden työn tekemisen tapaa ja raameja. Epäoikeudenmukaisuuksia tuottavia rakenteita pitäisi osata kyseenalaistaa. Rakenteellinen sosiaalityö ei Kannasojan näkemyksen mukaan olekaan erillinen keinovalikoima vaan idea, josta kiinni saadessaan sosiaalityöntekijä havaitseekin tekevänsä rakenteellista sosiaalityötä.  

Kannasoja puolustaa sosiaalityöntekijöiden oikeutta tehdä työtään kriittisesti, poliittisesti ja uudistavan työotteen keinoin. Sosiaalityöntekijöillä on yhteiskunnallinen aitiopaikka nostaa julkisuuteen rakenteellisia epäkohtia ja näkökulmia sekä toiminnan kehittämisideoita niin palvelujärjestelmän sisällä kuin ulkopuolellakin. Itsestään selvää ja helppoa tämä ei kuitenkaan ole; rakenteelliselle sosiaalityölle tarvitaan kokonaisvaltaiseen työorientaatioon pohjautuva toimintakulttuuri, työyhteisön ja johdon vahva tuki sekä arvostus, että osaaminen. Rakenteellisen sosiaalityön juurruttaminen toimintakulttuuriin vaatii, että se sisällytetään hyvinvointialueen strategiaan.

Kannasojan alustuksen jälkeen käytiin vapaamuotoista keskustelua rakenteellisesta sosiaalityöstä. Joitain osallistujia oli pyydetty edeltävästi kertomaan muutamia käytännön esimerkkejä rakenteellisen sosiaalityön keinoista, ja niistä koostuikin vaikuttava ja moniulotteinen kokonaisuus.

Sosiaalityöntekijä Karoliina Hiltunen puhui aiheesta otsikolla
”Kohti uudistavaa rakenteellista sosiaalityötä”. Hiltusta kiinnostavat ilmiöt, joihin ei ole olemassa valmiita vastauksia. Hiltusen työtä ohjaavat sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kehittämisen haasteet. Tämän lisäksi hän haluaa kiinnittää huomiota epätasa-arvoa ja pahoinvointia tuottavien rakenteiden taustalla oleviin ajattelumalleihin. Konkreettisina esimerkkeinä Hiltunen mainitsi koululuokkien kanssa toteutetun väriryhmätyön, jonka avulla pystyttiin katkaisemaan syrjäytymisen rakenteita. Toinen havainnollistava esimerkki oli kouluihin kehitetty GutsyGo-menetelmä, jossa oppilaat itse pohtivat yhteiskunnallisia epäkohtia, joihin halusivat vaikuttaa. Tätä kautta on pystytty tekemään merkittäviäkin koululuokkatasoisia rauhantekoja. Osa oppilaista on esimerkiksi pystynyt kanavoimaan muutoin häiritsevänä käyttäytymisenä näkyvää energiaansa epäkohtien korjaamisen projektiin.


Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ossi Laaksamo esitteli vuonna 2016 keksimänsä Sosiaaliturva-agility-lautapelin, jossa rakenteellinen sosiaalityö näyttäytyy luovana käsitetaiteellisena projektina, mutta kuitenkin erittäin konkreettisena ja havainnollistavana. Lautapelissä liikutaan kaupungin läpi eri palvelujärjestelmissä ja haetaan erilaisiin elämäntilanteisiin liittyviä sosiaaliturvaetuuksia. Peli on erittäin ennakkoluuloton ja sitä pelatessaan huomaa kuinka ärsyttävä ja epäjohdonmukainen sosiaaliturvaviidakko on. Lautapeli-idea kuvastaa, kuinka rakenteellista sosiaalityötä voidaan tehdä myös taiteelliseen ilmaisuun perustuvilla tavoilla, ja sosiaalityö on pohjaton aiheiden tynnyri! Luovia rakenteellisen sosiaalityön keinoja käyttäessä on luonnollisesti huolehdittava salassapidosta eikä asiakasryhmiä saa asettaa huonoon valoon. 

Länsi-Uudenmaan Hyvinvointialueen johtavan sosiaalityöntekijän Hanna Murremäen puheenvuorossa ”Rakenteellinen sosiaalityö arjen työssä” korostui havaittujen ongelmien sanoittamisen merkitys. Murremäen työssä rakenteellinen sosiaalityö on osa jokaviikkoista tiimipalavereiden rutiinia. Näin havaitut ilmiöt ja ongelmat tulevat sanoitetuiksi, julkipuhutuiksi ja yhdessä pohdituiksi. Myös laajempi kontekstin pohdinta on tärkeää, sillä rakenteissa olevista ongelmista, sellaisista joihin ei omalla toiminnalla voida vaikuttaa, tehdään sosiaalinen raportti. Näin epäkohtia on helpompi viedä eteenpäin ratkaistavaksi ja osaksi palveluiden kehittämistä. 

Sosiaalialan asiantuntija, sosiaalityöntekijä Minka Leino-Holm sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksesta, pohti rakenteellisen sosiaalityön kysymyksiä asiakas- ja järjestelmälähtöisen työotteen kautta. Asiakaskeskeisessä työotteessa olennaista on erottaa kolme asiaa; minä ammattilaisena suhteessa asiakkaaseen, asiakkaan toimijuuden vahvistaminen järjestelmässä ja ammattilaisen rooli järjestelmän tulkkina asiakkaalle. Sosiaalityöntekijät toimivat sosiaalisen asiantuntijoina monialaisissa verkostoissa ja myös Leino-Holmin näkemyksen mukaan epäkohtien esiin tuominen ja niiden eteenpäin vieminen on rakenteellisen sosiaalityön keskeinen tehtävä. Järjestelmälähtöisessä työotteessa keskeistä on oman työn kehittäminen, sosiaalialan arvojen huomiointi järjestelmässä sekä järjestelmän ehtojen täyttäminen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Rakenteellisen sosiaalityön ei tarvitse rajoittua tiukasti työhön, vaan myös vapaa-ajalla voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä. Tällöin kyse on yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja toimijuudesta sekä yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista esimerkiksi väärinkäsityksiä oikomalla. 

Kaikessa sosiaalityön ammattilaisen toiminnassa on kuitenkin pohdittava ammattilaisen sananvapauden, lojaliteettivelvoitteen ja ammattieettisen vastuun vaikeaa suhdetta; mitä kenelläkin on oikeus sanoa, missä ja kenelle? 

Teams-tapahtumaan osallistujat kertoivat inspiroituneensa puheenvuoroista ja yhteisestä keskustelusta. Tapahtuma oli ajatuksia herättävä; esimerkiksi miten johto saadaan sitoutettua rakenteellisen sosiaalityön merkittävyyteen ja sitomaan sen organisaation strategisiin tavoitteisiin. Osallistujat totesivat yhteisesti, että rakenteellista sosiaalityötä kyllä tehdään arjessa paljon, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta. Rakenteellisen sosiaalityön tekijöiltä vaaditaan avarakatseisuutta, uusien asioiden kokeilemista ja laajempien kokonaisuuksien hahmottamista.

Sosiaalityöntekijöiden seuran strategian mukainen visio on, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Seura tekee rakenteellista sosiaalityötä tunnetuksi ja vastustaa vaikenemista ja vaientamista. Tapahtuman ja sen aikana käydyn keskustelun perusteella uskallan väittää, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee jo paljon työssään ja vapaa-ajalla rakenteellista sosiaalityötä; ydinkysymys lieneekin, tiedostaako sosiaalityöntekijä tekevänsä sitä ja toteuttaako sitä systemaattisesti ja tavoitteellisesti. 

Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksesta Iiris Satamo, sosiaalityöntekijä (YTM)


Lähteet: Pohjola, Anneli (2014) Rakenteellisen sosiaalityön paikannuksia. Teoksessa Anneli Pohjola & Merja Laitinen & Marjaana Seppänen (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. EU: UNIpress, 16–36


]]>
<![CDATA[Sosiaalityöntekijöiden suuri vaihtuvuus on taloudellisesti ja inhimillisesti kestämätöntä]]>Fri, 26 Apr 2024 07:59:16 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityontekijoiden-suuri-vaihtuvuus-on-taloudellisesti-ja-inhimillisesti-kestamatontaKannanotto

Sosiaalityöntekijöiden pitovoiman lisääminen, vaikka investoinnein, tuo säästöjä ja kasvattaa kustannusvaikuttavuutta. Kun alueellisesti sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus voi lähestyä jopa 30 %, on se paitsi taloudellisesti kallista myös inhimillisesti kestämätöntä asiakkaan ja työntekijän näkökulmasta. Hyvinvointialueiden on syytä säästöpaineissaan kiinnittää huomiota sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden aktiiviseen vähentämiseen. Sosiaalityöntekijöiden pitovoimaan panostaminen on myös kustannusvaikuttavampi ja pitkällä aikavälillä merkittävästi kestävämpi ratkaisu kuin hallituksen kehysriihen yhteydessä esille nostettu ehdotus sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä.

Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuteen on kaikilla hyvinvointialueilla lähdettävä määrätietoisesti etsimään ratkaisuja, jotta tilanne saadaan sekä taloudellisesti että inhimillisesti kestävälle pohjalle. Asialla on jo kiire, jotta alueiden hyvinvointivelka ei pääse kasvamaan liian suureksi.

Sosiaalityöntekijän vaihtumisen suorat kustannukset vastaavat yhden työntekijän puolta vuosipalkkaa. Kokonaiskustannukset voivat nousta yli 70 000 euroon. Jokainen uupuneena työpaikkaa vaihtava heikentää työnantajamielikuvaa, ja alalta poistuva koko alan vetovoimaa. Huomattavasti edullisempaa olisi pitää kiinni niistä työntekijöistä, jotka jo työskentelevät sosiaalityöntekijöinä.

Hyvinvointialueiden säästöpaineissa keskustelu kaventuu helposti eurojen vähentämiseen budjetista. Sosiaalityöntekijöiden seuran puheenjohtaja Noora Kivioja toteaa, että sosiaalityöntekijöiden suuren vaihtuvuuden ratkaiseminen on tärkeää paitsi hyvinvointialueiden talouden, myös asiakkaiden voimavarojen ja sosiaalityöntekijöiden työkyvyn näkökulmasta.

Vaihtuvuus ja kiire heikentävät sosiaalityön vaikuttavuutta. Suuri vaihtuvuus aiheuttaa sekä kiirettä että suoranaisia katkoksia asiakassuhteisiin. Nämä molemmat kerryttävät sosiaalitoimeen hyvinvointivelkaa, josta on pian tulossa kestämättömän suuri. Niin suuri, että sen purkamiseen eivät enää riitä tavanomaiset toimenpiteet.

Sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden tilanteet ovat usein haastavia. Mitä haastavammista kokonaistilanteista puhutaan, sitä enemmän aikaa asiakkaan tilanteen ymmärtämiseen ja luottamuksellisen suhteen muodostamiseen tarvitaan.

Asiakkaan tunteminen mahdollistaa nopeiden ja järkevien ratkaisujen tekemisen, kun kokonaistilanteesta on hyvä käsitys. Suuri vaihtuvuus kerryttää myös tekemättömästä työstä syntyvää hyvinvointivelkaa, sillä asiakkaiden elämät eivät jää tauolle, vaikka työntekijä puuttuukin rekrytointiprosessien usein venyessä.

Pysyvä sosiaalityöntekijä säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Varhainen asiakkaan tilanteeseen puuttuminen on kaikille osapuolille edullisempaa. Ennalta ehkäisevät palvelut ovat huomattavasti edullisempia kuin lakisääteiset korjaavat palvelut, kuten lastensuojelun laitoshoito.

Näiden päätösten kerrannaisvaikutukset näkyvät koko yhteiskunnassa, kun lapset ja lapsiperheet eivät saa tarvitsemaansa apua ja pahimmillaan koko lapsen tulevaisuus joutuu uhatuksi resurssien kiristyessä. Tai tukea tarvitseva veronmaksaja ei pääse enää palamaan työelämään, kun ei saa tarvitsemaansa apua tarpeeksi nopeasti ja kokonaisvaltaisesti. Onko meillä varaa menettää sekä nykyisiä että tulevia veronmaksajia lyhytnäköisten päätösten takia?

Kivioja huomauttaa, että tavat, joilla hyvinvointialueet puuttuvat sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuteen, kertovat yhteiskuntamme arvoista. Tuhlataanko rahaa ja kaikkien asianosaisten voimavaroja jatkuviin, toistuviin rekrytointiprosesseihin, vai panostetaanko työssä olevien hyvinvointia ja jaksamista tukeviin toimiin. Sosiaalityöntekijöiden pitovoimaan panostaminen ehkäisee inhimillistä kärsimystä, parantaa asiakaskokemusta ja vahvistaa sosiaalityön vaikuttavuutta. Pitovoimaan investoiminen on myös kokonaistaloudellisesti kannattavaa.

Sosiaalityöntekijä on oman alansa erityisasiantuntija. Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu lakisääteisesti rakenteellinen sosiaalityö, mikä voi muun muassa vahvistaa ymmärrystä asiakaskunnasta ja heitä parhaiten tukevista keinoista. Asiakastyön ja tutkimus- ja kehittämistyön yhdistämisen mahdollisuus tukee tätä ja voisi jopa houkutella palaamaan asiakastyön pariin.

Sosiaalityöntekijöiden seura muistuttaa, että vaihtuvuuteen on esitetty toistuvasti useita merkityksellisiä ratkaisuja, kuten laadukasta johtamista, kattavaa perehdytystä ja työtä tukevia kouluttautumismahdollisuuksia, työn vaativuutta ja vastuuta vastaavaa palkkausta sekä vahvaa tukea työhön koko organisaatiolta. Vaihtuvuuden vähentämisen ratkaisuja kannattaa kuitenkin pohtia myös sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Sosiaalityöntekijöiden seura, kevätkokous 22.4.2024

 
Talentia-lehti, Vaihtuvuus maksaa: https://www.talentia.fi/talentia-lehti/vaihtuvuus-maksaa/#:~:text=Sosiaalialan%20yrityksiss%C3%A4%20henkil%C3%B6st%C3%B6n%20vaihtuvuus%20on,50%E2%80%93150%20%25%20ty%C3%B6ntekij%C3%A4n%20vuosipalkasta

Kuntaliitto, Lastensuojelun vaihtuvuutta heikentää työntekijöiden vaihtuvuus ja kiire:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/42628/lastensuojelun-vaikuttavuutta-heikentaa-tyontekijoiden-vaihtuvuus-ja-kiire?publisherId=2133 

]]>