<![CDATA[ETUSIVULLE - Blogi]]>Fri, 25 Mar 2022 08:14:56 +0200Weebly<![CDATA[Omavalvonnan rooli sosiaalihuollon asiakkaiden saamien palveluiden laadun varmistajana]]>Fri, 25 Mar 2022 06:00:00 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/omavalvonnan-rooli-sosiaalihuollon-asiakkaiden-saamien-palveluiden-laadun-varmistajanaSosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta lakia sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnasta. Sosiaalityöntekijöiden seura on jättänyt oman lausuntonsa lakiluonnoksesta (lausuntopyyntö). Lausunnon valmistelivat Heta Kulla-Mykkänen, Eero-Tapani Hynynen, Ylva Krokfors ja Hanna Lappi.

Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muuttuneessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä. Lain myötä yksityiset ja julkiset palveluntuottajat asettuvat valvonnan kohteina tasavertaisiksi ja niitä koskevat samat reunaehdot ja menettelyt.

Valvontaviranomaisia ovat uuden lakiluonnoksen mukaisesti aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valvontalaki painottaa voimakkaasti omavalvontaa. Myös hyvinvointialueiden yksityisiä palveluntuottajia koskeva valvonta on lakiesityksen myötä osa hyvinvointialueiden toteuttamaa omavalvontaa. Hyvinvointialueen edustaja ei siis lain myötä olisi valvontalain tarkoittama valvontaviranomainen, vaan toteuttaisi valvontatehtävässään hyvinvointialueen ostamien ja itse tuottamien palveluiden omavalvontaa.

Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
​Toteutuessaan valvontalaki keventää joitain valvontaprosesseja ja siirtää esimerkiksi nykyisten ilmoitustenvaraisten palveluiden perustamiseen liittyvän byrokratian kunnista palveluntuottajien Soteri-rekisteriä ylläpitävälle Valviralle. Samalla käyntejä perustettaviin yksiköihin vähennetään ja toteutuvat käynnit suunnataan erikseen arvioitaviin korkeamman riskin palveluihin. 

Valvontalakia koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa todetaan palveluntuottajien rekisteröintiin liittyen että: ”Lähtökohtaisesti arviointi tapahtuisi puhtaasti palveluntuottajan ilmoittamien perustietojen perusteella. Perusvaatimusten täyttymisen arviointi olisi siten pääsääntöisesti asiakirjapohjausta ja perustuisi luottamukseen palveluntuottajan ilmoittamien tietojen oikeellisuuteen.” (s.34). Tällöin palveluntuottajan omavalvonnan ja dokumenttien merkitys korostuisi entisestään. 

Omavalvonta on jokaisen palvelun laadun kulmakivi. Se on perusta kaikkien laadukkaiden palveluiden toteuttamiselle. Omavalvonta onkin erityisen hyvä keino huolehtia luotettavien ja vastuullisten palveluntuottajien laadusta. Jokaisen palveluntuottajan toiminta perustuu siihen, että omavalvontaa toteutetaan jatkuvasti palvelun kehittämisen ja toteuttamisen työkaluna. Omavalvonta on kuitenkin vain yksi valvonnan osa-alue.
Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei ole riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. 
Sosiaalityöntekijöiden seura ilmaisee lausunnossaan huolensa lakiesityksen taustalla olevasta vahvasta omavalvontapainotteisuudesta. Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei näkemyksemme mukaan ole ehdotetussa laajuudessa riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. Yleisen ammatillisen kokemuksemme perusteella emme voi olla vakuuttuneita siitä, että omavalvonta antaa riittävän takuun palvelun lain- ja asianmukaisuudesta. Käytännön valvontatyössä on ollut havaittavissa myös ristiriitoja dokumenttien ja käytännön palvelun välillä ja ajoittain -onneksi hyvin harvoin- myös tahallista virheellisten tietojen antamista valvontaviranomaiselle.

​Yhden esimerkin lakiluonnoksen omavalvontapainotteisuudesta antaa lain esitys tilojen tarkastamisesta. Esityksessä todetaan, että asiakirjapohjainen valvonta vähentäisi valvontakäyntejä palveluntuottajien käyttämiin tiloihin ja käyntejä suunnattaisiin rutiininomaisten tarkastusten sijaan kohdennetusti. Kuitenkin niin, että ennakkotarkastuksia toteutettaisiin yhä kaikkiin sairaaloihin ja vaativia sosiaalihuollon palveluita tuottaviin yksiköihin. Ennakkotarkastus olisi mahdollista tehdä myös sähköisti etäyhteyksin.

Hallituksen esityksessä perustellaan toiminnan perustamisvaiheen tarkastusten tarpeettomuutta muun muassa sillä, että tiloihin tekevät tarkastuksia myös muut viranomaiset, esimerkiksi pelastus-, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaiset (s.28). Näkemyksemme mukaan nämä tarkastukset eivät riitä korvaamaan sosiaalihuollon valvonnan asiantuntemusta.
Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa valvontaa.
Sosiaalityöntekijöiden seura painottaa lausunnossaan, että on erityisen tärkeää lisätä palveluiden ennakollista valvontaa ja huomioida ennakkotarkastuksissa myös muut, kuin ympärivuorokautisia palveluita tuottavat sosiaalihuollon yksiköt. Eri asiakasryhmien päivätoiminta tai lastensuojelun valvotut tapaamiset ovat palveluita, joissa asiakasturvallisuus on myös tilojen osalta varmistettava sosiaalihuollon valvontaviranomaisen fyysisesti yksikköön toteuttamalla valvontakäynnillä. Omavalvonta ei yksin riitä varmistamaan riittävää asiakasturvallisuutta tai sosiaalihuollon palveluihin käytettävien tilojen turvallisuutta ja asianmukaisuutta.

Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa ennakollista ja suunnitelmallista valvontaa. On tärkeää varmistaa myös jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävien asiakkaiden asiakasturvallisuus. Erityisen tärkeää on turvata myös valvontaviranomaisen toteuttamalla valvonnalla laadukkaat palvelut erityisesti niille asiakkaille, joilla ei ole resursseja itse vaatia tai seurata käyttämiensä palvelun laatua ja lainmukaisuutta.

Hanna Lappi
Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Valvonnan sosiaalityöntekijä, Vantaa
]]>
<![CDATA[Sosiaalityötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan]]>Tue, 15 Mar 2022 05:30:00 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityota-tarvitaan-nyt-enemman-kuin-koskaanTänään vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää teemalla “Rakennamme uutta ekososiaalista maailmaa: pidämme kaikki mukana”. Juhlapäivä tuntuu yhtä aikaa poikkeuksellisen tärkeältä että hiukan erikoiselta. Kuka olisi uskonut, että juhlimme ihmisoikeustyötä samaan aikaan, kun Euroopassa on sota ja maailmanlaajuinen pandemia jatkuu edelleen? Niinpä, eivät varmasti edes isovanhempamme, jotka ovat tavalla tai toisella pelänneet koko elämänsä ajan sodan syttymistä uudelleen.
Kuva
Löydät lisätietoja kansainvälisestä sosiaalityön päivästä klikkaamalla kuvaa.
Ekososiaalisessa maailmassa ihmisen kaiken toiminnan taustalla on ekologinen lähtökohta. Ajatus sopii hyvin tämän päivän sosiaalityöhön, joka edistää ihmisten välistä solidaarisuutta ja vähentää eriarvoisuutta maailmassa, jossa metsäpalot, tulvat, maanvyörymät ja epidemiat muuttavat nopeassa tahdissa tapaamme elää. Tai ainakin ilmastonmuutoksen selvien merkkien tulisi muuttaa tapaamme kuluttaa luontoa. Ongelmana vaikuttaa olevan se, että hyväosainen väestönosa on jatkanut kerskakulutustaan, eikä edes lentomatkailu loppunut kuin lyhyeksi hetkeksi, kun muistimme olevamme kuolevaisia ja piilouduimme omien keskiluokkaisten kotiemme sisään turvaan. Sosiaalityöntekijöinä toki näimme mitä tapahtui niille, joiden koti ei ollut turvallinen.

Suomessa on helppo unohtaa, millaisen kurjuuden keskellä edelleen moni maapallolla elää. Meillä on täällä jokaisella mahdollisuus saunoa järvimaisemassa, mistä saa muualla maailmassa maksaa satoja euroja luksushotellissa. Vietämme lihattoman tammikuun, koska niin ”kuuluu tehdä”, emmekä siksi, että ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Vaikka ilmastonmuutos aiheuttaa ensin suurempia ongelmia muualla maapallolla, emme voi tuudittautua siihen, ettei täällä pohjolassa olisi mitään hätää. Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana.
Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana.
Jos eko- ja globaalisosiaalityö käsitteinä ovat tähän saakka tuntuneet kaukaisilta, enää tuskin kukaan ajattelee näin. Vaikka lämpimät talvet ja kuumat kesät eivät vielä saisi meitä ajattelemaan asioista toisin, naapurissa meneillään oleva sota on säikäyttänyt meidät kaikki perusteellisesti. On ollut koskettavaa nähdä, miten suurin joukoin sosiaalityöntekijät ovat lähteneet auttamaan sodan uhreja vapaa-ajallaan. Mutta jostain syystä rohkeat kannanotot ja varsinainen aktivismi ihmisoikeuksien puolesta on jäänyt vähälle. Miksi virastososiaalityö ei pidä sisällään aktivismia, vaikka sitä sosiaalityön puhtaimmillaan tulisi olla? Entä miksi sosiaalityön  globaalit ja ekososiaaliset keskustelut käydään muualla? Ammattikielemme lempikäsite ”kokonaisvaltaisuus” ei jostain syystä konkretisoidu tältä osin teoiksi.

Me Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme vahvistaa koko ammattikuntaamme olemaan rohkeampi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Haluamme nähdä tulevaisuudessa kaikilla sosiaalityön sektoreilla tekoja kestävän ja yhdenvertaisen maailman eteen. Emme voi vaikuttaa vain oman pienen piirimme asioihin, koska sellainen maailma on kadonnut jo aikaa sitten. Elämme jatkuvassa yhteydessä luonnon ja muiden ihmisten kanssa. Jos emme kykene näkemään tätä kokonaisuutta, emme kykene tekemään sosiaalityötä siten kuin sitä tulisi tehdä.

Sosiaalityötä - meitä - tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
Tuuli Kotisaari
​Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puheenjohtaja

@TuuliKotisaari
]]>
<![CDATA[Uuden hallituslaisen tunnelmia vuoden alussa]]>Sun, 06 Mar 2022 12:17:42 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/uuden-hallituslaisen-tunnelmia-vuoden-alussa
Olen Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen uusi varajäsen. Olen toiminut sosiaalityön kentällä 20 vuotta, mutta hallitustyöskentelyssä olen noviisi. Halusin hallitukseen, koska halusin nostaa mahdollisuuksien mukaan eri palvelualueiden ääntä, työikäisten ja päihdehuollon moninaista kenttää. Haluan nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun nämä alueet omaa työkokemustani hyödyntäen. Haluan olla vaikuttamassa eri ikäisten ihmisten palveluiden yhteensovittamisessa. Olen kiinnostunut erityisesti nivelvaiheiden problematiikkasta. Tärkeää on myös rakenteellisen sosiaalityön kehittäminen ja tuominen osaksi arkea jokaisen sosiaalityöntekijän kohdalla. Seuran hallituksen strategian mukaisesti rohkeus ja dialogisuus ovat asioita, joita odotan hallituksen työskentelyltä, sekä ennen kaikkea itseltäni.
​Yksi tärkeä motivaatio työskentelyyn hallituksessa on verkostoituminen ja ennen kaikkea se, että pääsen vaihtamaan ajatuksia toisten ammattilaisten kanssa. Takana on nyt yksi hallituspäivä ja kaksi hallituksen kokousta. Mielenkiinnolla olen seurannut hallituksen jäsenten intoa ja sitä laajaa osaamista mikä meillä on. Mahtavaa! Kahden kokouksen jälkeen olen toki aivan pyörällä päästäni, mutta en malttaisi odottaa, että pääsisimme myös tapaamaan livenä. Ennen kaikkea odotan, että pääsisimme näkemään kaikki jäsenet yhdessä.

​Millaista on olla hallituksessa? No, näin pienen ajan kokemuksella: Puhelin piippaa taajaan, kun hallituslaiset intoutuvat kirjoittamaan asioista ja Facebook-ryhmässä tulee kirjoituksia vähän väliä. Uutena varajäsenenä olen vielä aika pihalla kaikesta, mutta uskon, että meikäläinenkin pian pääsee vauhtiin. 

​​En ole aiemmin ollut kovin aktiivinen seuran jäsen, mutta nyt näkökulmani on erilainen. Toivonkin, että kaikki jäsenet intoutuisivat tapaamisiin ja toisivat omia kommenttejaan meidän Facebook-sivuille. Ennen kaikkea haluaisin kuulla, mitä odotatte meidän hallitukselta. Olen huomannut, kuinka kaikki mielipiteet otetaan vastaan ja eikä mitään mielipidettä ole kyseenalaistettu. Kaikkia kuullaan. Toivottavasti tästä vuodesta tulee aktiivinen ja Sosiaalityöntekijöiden seuraa saadaan nostettua kaikkien sosiaalityöntekijöiden tietoisuuteen. Odotan innolla, mitä kaikkea vuosi 2022 tuo seuralle tullessaan!

Anne Hakkarainen
Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen varajäsen ja viestintävastaava
@HakkisAnne
]]>
<![CDATA[Rohkeasti kohti tulevaa - mitä ikinä se sitten onkaan]]>Wed, 08 Dec 2021 18:47:13 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/rohkeasti-kohti-tulevaa-mita-ikina-se-sitten-onkaanKulunut vuosi on merkinnyt meille kaikille poikkeuksellisia aikoja, väsymystä ja epävarmuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura on muiden toimijoiden tavoin joutunut suunnittelemaan kaikki vuoden tapahtumat useaan kertaan uudelleen ja seuran hallitus niin kuin yhdistyksen jäsenetkin ovat harmitelleet kohtaamisten vähäisyyttä. Vaikka teamsit ja zoomit yhdistävät meitä yli paikkakuntarajojen, ne eivät kuitenkaan koskaan tavoita yhteisöllisyyden ydintä. Kohtaaminen kasvokkain on jotain sellaista, mitä olemme kaikki ikävöineet.
Haluamme jatkaa yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavana yhteisönä, mutta entistä rohkeammalla otteella.
Sosiaalityöntekijöinä tiedämme, että epävarmuuden keskelle on luotava turvalliset arjen rakenteet, jotta selviytyminen on mahdollista. Seuran uutta strategiaa on laadittu tämä näkökulma mielessä. Haluamme jatkaa yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavana yhteisönä, mutta entistä rohkeammalla otteella. Riittävä vaikuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ellemme saa kaikkia jäseniämme mukaan toimintaan. Tämä edellyttää ennen kaikkea aktiivista puuttumista alamme yhteen suurimmista ongelmista eli vaientamiseen sekä vaikenemiseen. Toimimalla solidaarisesti toisiamme, yhteistyökumppaneitamme sekä sosiaalityön tarpeessa olevia ihmisiä kohtaan, voimme saavuttaa haluamiamme muutoksia. Aktivismi, jos jokin, on mitä suurinta yhteiskunnassa tapahtuvaa solidaarisuutta!

Tulevana vuonna 2022 seuran hallitus lähtee yhdessä jäsentensä kanssa toteuttamaan uuden strategian mukaista visiota siitä, että viiden vuoden kuluttua jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valitettavasti sen toteutuminen vaatii vielä paljon töitä. Rakenteellinen sosiaalityö on käsitteenä varsin tuntematon ja siksi tavoitteen toteutuminen edellyttää perusasioista aloittamista. Töitä on tehtävä myös sen eteen, että saamme poikkeusaikojen jälkeen sosiaalityöntekijöiden rintaman yhtenäiseksi. Yksin emme ole mitään, mutta yhdessä voimme olla mitä tahansa.
Yksin emme ole mitään, mutta yhdessä voimme olla mitä tahansa.
Näin joulukuussa 2021 tuleva vuosi näyttää vielä kovin utuiselta, koska pitkään aikaan mikään maailmassa ei ole ollut varmaa. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - meidän täytyy itse valmistautua. Heti tammikuussa edessä ovat aluevaalit, joiden merkitystä sosiaalityön kannalta ei voida liikaa korostaa. Eihän siitä ole kuin muutama viikko kun Sosiaali- ja terveysministeriö unohti sosiaalihuollon käytännössä kokonaan. Ilman aktiivisia sosiaalityöntekijöitä “unohdus” olisi jäänyt huomaamatta ja puhe sosiaali- ja terveydenhuollosta ilman sosiaalihuoltoa olisi jatkanut omaa elämäänsä. Sosiaalityöntekijöinä meidän täytyy pysyä itse valppaina ja huolehtia siitä, että työmme tarkoitus tunnetaan sekä tunnustetaan läpi yhteiskunnan. Jos jäämme odottamaan, että joku muu pitää puoliamme, saamme odottaa sitä ikuisesti.

Vaikka emme voi tietää tulevaisuutta, voimme luottaa yhteen asiaan: kaikki järjestyy, aina. Mikäli pysymme yhdessä, meillä ja sosiaalityöllä ei ole mitään hätää. Vuosi 2022: tulkoon mitä tahansa, Sosiaalityöntekijöiden seura on valmiina!

Tuuli Kotisaari
​Sosiaalityöntekijöiden seuran puheenjohtaja 2021-2022

Seuran strategian löydät kokonaisuudessaan täältä: ​sosiaalityontekijoidenseura.fi/strategia.html
]]>
<![CDATA[Jäseneltä: Kun keskeinen häivytetään]]>Mon, 03 May 2021 06:48:48 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/kun-keskeinen-haivytetaanSosiaaliala elää arkeaan maailmanlaajuisen pandemian ja sote-uudistuksen merkeissä. Molemmissa on haastetta kerrakseen. Etenkin sote-uudistuksesta käyty keskustelu on saanut minut miettimään mitä alan kielessä on tapahtumassa.
Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista.
Me sosiaalityöntekijät olemme sosiaalihuollon laillistettuja ammattihenkilöitä. Työskentelemme siis sosiaalityön erityisasiantuntija-ammatissa. Sana sosiaalityö tuo minun mieleeni sosiaaliset ongelmat kuten köyhyyden, päihderiippuvuuden, väkivallan, asunnottomuuden, nälän ja huono-osaisuuden. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Sosiaalityön ja laajemmin myös koko sosiaalialan käsitteitä nykyisin ovat esim.  hyvinvointipalvelut, palveluvalikoima, elämäntapahaaste, vähäosaisuus ja asiakasohjaus. Sosiaalialan ammattinimikkeitä ovat esim. koordinaattori, palveluesimies, koordinoiva esimies ja asiantuntija.

Tällaista tekstiä lukiessa on kysyttävä: minne sosiaalinen on hävinnyt kielestämme?
Pari vuotta sitten kuuntelin hämmentyneenä, kun sosiaalityön opiskelija kuvasi harjoitteluaan sanoilla ”mä olin sen koordinaattorin proggiksissa”. Minulle jäi hämäräksi mitä tekemistä tämän lauseen sisällöllä oli sosiaalityön kanssa. Huomasin, että yhdessä vaiheessa ammattijärjestömme Talentiakin käytti käsitettä ”aikuistyö” käsitteen ”aikuissosiaalityö” asemesta. Kysyin asiasta, ja tämä johtui kuulemma THL:n linjauksesta. Kun on kyse alan keskeisestä ytimestä, niin ammattijärjestön pitää nähdäkseni olla itsenäinen ja tehdä omat linjauksensa.
Sosiaalityön maailman sanoittaminen ongelmattomaksi, kauniiksi ja siloiseksi on mielestäni vaarallista.
Sosiaalityön maailman sanoittaminen ongelmattomaksi, kauniiksi ja siloiseksi on mielestäni vaarallista. Viime vuosina olen huomannut, että uudet, alalle tulleet työntekijät suhtautuvat ajoittain haastaviin asiakkaisiin sanomalla, että ”se ei sitoudu” tai että ”se ei työskentele”, jonka jälkeen asiakkaan palvelut lopetetaan. Vaikeissa elämäntilanteissa olevien asiakkaiden jättäminen oman onnensa nojaan on ammattieettisesti kestämätön ratkaisu. Onko kukaan kertonut näille nuorille, että sosiaalityössä ei tehdä pelkästään muutostyötä, ja että kannatteleva työ on olennainen osa tätä ammattia?
Sosiaalityö on historiallisesti aina tukenut ja kannatellut kaikkein heikompia ja toiminut marginaalissa niiden ihmisten kanssa, jotka eniten tarvitsevat meitä. Vaikeiden asiakkaiden ulkoistaminen kolmannelle sektorille ei ole sosiaalityön tai sosiaaliohjauksen työmuoto.  Nyt on vaarana, että tulevaisuuden sote-maailmassa sosiaalialan laillistettu ammattihenkilö tekee perhe- ja hyvinvointikeskuksessa vain tavoitteellista muutostyötä sitoutuneiden ja motivoituneiden, työssäkäyvien ja kognitiivisesti ja sosiaalisesti toimintakykyisten asiakkaiden kanssa. Sekin voi olla sosiaalialan työtä ja välillä onkin, mutta alan ydin on muualla.
Vaikeiden asiakkaiden ulkoistaminen kolmannelle sektorille ei ole sosiaalityön tai sosiaaliohjauksen työmuoto.
Ammattijärjestöllämme Talentialla oli takavuosina hyvä kampanja ammattiylpeydestä. Muistatteko nuo tarttuvat sloganit: ”sosiaalityöntekijä ja ylpeä siitä”, ”sosionomi ja ylpeä siitä” ja ”sosiaalialalla ja ylpeä siitä”? Olisiko nyt syytä kaivaa naftaliinista tämä kampanja ja muistuttaa sosiaalityöntekijöitä työmme keskeisestä sisällöstä kaikkein heikompiosaisten kansalaisten asioiden ajajana? Itse olen sitä mieltä, että meillä on syy ja oikeus olla työstämme hyvin ylpeitä, joten kaunisteltu kieli pois ja sosiaalinen kunniaan!
 
Sari Savikko
Sosiaalityöntekijä
Tampere
]]>
<![CDATA[Kuntavaalit 2021: Suuri kuntavaalikeskustelu]]>Fri, 09 Apr 2021 14:53:24 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/suuri-kuntavaalikeskusteluSeuran kuntavaalikeskustelu järjestettiin 8.4.2021 etänä. Jäsenten lähettämiin kysymyksiin vastasivat Vilma Viitasaari (vihreät, Jyväskylä), Sirpa Hyytiä-Hallenberg (SDP, Espoo), Janne Koivunen (kokoomus, Helsinki), Hanna Holmberg (RKP, Vantaa) ja Petra Malin (vasemmistoliitto, Helsinki). He ovat kaikki sosiaalityöntekijöitä ja ehdolla tämän vuoden kuntavaaleissa, jotka näillä näkymin järjestetään kesäkuussa. Tilaisuuden juonsi seuran hallituksen jäsen Ville Santalahti.

Katso keskustelun tallenne tästä tai seuran YouTube-kanavalta

​P.S. Äänestä sosiaalityöntekijää! Ehdolla on useita eri puolueissa ja eri puolilla Suomea!
]]>
<![CDATA[Kuntavaalit 2021: Kuntapolitiikassa tarvitaan yhteiskuntatieteellistä viisautta]]>Fri, 19 Mar 2021 07:19:17 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/kuntapolitiikassa-tarvitaan-yhteiskuntatieteellista-viisauttaKunnissa painitaan jatkuvasti sen kanssa, mihin vähäiset varat tulisi osoittaa ja millä tavoin parhaiten saada vastinetta taloudellisille satsauksille. Kuntien budjeteista merkittävä osa kuluu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Toimenpiteiden vaikuttavuuden osoittamiseksi ja analysoimiseksi ei kuitenkaan riitä pelkät taloudelliset mittarit. Ihmisten haasteiden syntyminen ja näihin ongelmiin ratkaisujen löytäminen on monimutkainen yhtälö. Yhteiskunta on monella tapaa monimutkaistunut ja vaikka aineellinen vauraus on lisääntynyt, ihmisten hyvinvointi ja psyykkinen terveys eivät monilta osin ole seuranneet perässä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi kuntien päätöksentekoon tarvitaan yhteiskuntatieteellistä viisautta ja sosiaalityön asiantuntemusta.
Vaikka aineellinen vauraus on lisääntynyt, ihmisten hyvinvointi ja psyykkinen terveys eivät monilta osin ole seuranneet perässä.
Sosiaalityöntekijöitä kritisoidaan usein siitä, että me emme ota tarpeeksi kantaa tai tarjoa selkeitä ratkaisuja tilanteeseen. Sosiaalityön ja yhteiskuntatieteiden peruslähtökohtaan kuuluu, ettei valmiita ja selkeitä vastauksia ole. Samaan aikaan pohditaan sekä yksilön ainutlaatuista  tilannetta että ympäristöä ja näiden välistä suhdetta. Se, miten näihin asioihin voi (ja kannattaa) vaikuttaa on monimutkainen kysymys. Hypoteesejä voi esittää, mutta vaikuttava muutostyö – eli sosiaalityö – edellyttää asiakkaan osallisuutta, kykyä luoda luottamuksellinen suhde asiakkaaseen ja usein myös toimenpiteitä monilla eri sektoreilla samaan aikaan. Lisäksi tarvitaan reilu annos toivoa ja hiukkasen onneakin.

Jos kuntien palvelujen ja budjettien suunnittelussa ei oteta riittävästi huomioon tätä ihmiselämän monimutkaisuutta, mennään auttamatta metsään: seurauksena on tilkkutäkki, jonka kokonaisuus ei ole kenenkään käsissä. Yhteiskuntatieteellinen viisaus voisi kuntapäättäjän kannalta tarkoittaa sitä, että päätösten valmisteluun ja niiden pohjaksi kerätyn tiedon kokoamiseen ja analysoimiseen käytettäisiin huomattavasti nykyistä enemmän aikaa ja vaivaa. Hyvinvointikertomuksissa tulisi analysoida syvemmin ja laadullisemmin hyvinvointia ja kuntalaisten kokonaisvaltaista tilannetta. Joissakin kunnissa on tehty päätös lapsivaikutusten arvioinnista ja se on hyvä suunta. Mikäli sosiaalityössä yleistyisi sosiaalinen raportointi, voitaisiin näitä raportteja käyttää myös valtuustoissa aineistoina ja päätöksenteon pohjana.
Mikäli sosiaalityössä yleistyisi sosiaalinen raportointi, voitaisiin sosiaalityössä kertyvää tietoa käyttää myös valtuustoissa aineistoina ja päätöksenteon pohjana.
Sosiaalityötä tehdään monissa eri toimipisteissä ja monenlaisten ihmisryhmien kanssa. Yhteistä näille on se, että asiakkaat ovat usein ihmisiä, joilla on yhteiskunnassa valtaa vain vähän ja siksi heidän äänensä kuuluu yleensä heikommin. Sosiaalityöntekijä ei voi puhua kenenkään suulla, mutta asiakastyössä kertyneen tiedon kautta meillä on asiantuntijuutta tuoda esiin erilaisten ihmisryhmien tilanteisiin vaikuttavia asioita ja kertoa, mitä ongelmia asiakkaat kunnassa kohtaavat. Sosiaalityöntekijöille kertyy myös tietoa siitä, mitkä toimenpiteet todennäköisesti auttavat ja mitä negatiivisia seurauksia jollakin päätöksellä voi olla. Tämän tiedon kokoamista ja hyödyntämistä kutsutaan rakenteelliseksi sosiaalityöksi.

Kannustaisin siis Sinua, tuleva kuntapäättäjä, olemaan yhteydessä sosiaalityöntekijöihin, kysymään ja konsultoimaan. Suoraa lääkettä tilanteeseen et läheskaan aina saa. Sen sijaan saat mietittäväksi monipuolisia näkökulmia, joita et ehkä olisi muuten tullut ajatelleeksi.
 
Anu Ropponen
Erikoissosiaalityöntekijä, rakenteellinen sosiaalityö
Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen varajäsen
Tampere



]]>
<![CDATA[Kuntavaalit 2021: Hei, sinä kuntavaaliehdokas!]]>Tue, 16 Mar 2021 07:00:00 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/hei-sina-kuntavaaliehdokasMiksi kuntavaaliehdokkaan tulisi kiinnostua sosiaalityöstä? Miten sosiaalityö edes liittyy kuntapäättämiseen? Entä koskettaako se ketään muuta kuin muutamaa kuntalaista elämänsä aikana?
No, aloitetaan siitä, että sosiaalityön ydin on yhteiskunnallinen vaikuttaminen niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnan tasolla. Kaikilla sosiaalityöntekijöillä on lakiin perustuva velvollisuus tehdä rakenteellista sosiaalityötä eli tuottaa arjen asiakaskohtaamisista tietoa muun muassa kuntapäättäjille. Ilman tätä tietoa kunnissa ei tunnisteta riittävästi eriarvoistavia rakenteita, eikä osata ennakoida kuntalaisten tuen tarpeita. Kustannustehokkaasti toimiva ja tulevaisuuteen katsova kuntapäättäjä hankkii itselleen kontakteja oman alueensa sosiaalityöntekijöistä. Laajemman kuvan yhteiskunnastamme kuntapäättäjä saa seuraamalla suomalaisia sosiaalityöntekijöitä sosiaalisessa mediassa.
Kustannustehokkaasti toimiva ja tulevaisuuteen katsova kuntapäättäjä hankkii itselleen kontakteja sosiaalityöntekijöistä.
Tulevana tai jo nykyisenä kuntapäättäjänä sinulla tulee olemaan suuri vastuu siitä, miten kuntasi palveluita järjestetään. Me sosiaalityöntekijät tiedämme, miten vaikeaa harkintavallan käyttäminen on, emmekä suinkaan väitä työtäsi helpoksi. Kunnan varojen käyttäminen oikeudenmukaisesti tulee vaatimaan sinulta paljon viisautta sekä toisinaan yön pikkutunneille venyvistä kokouksista johtuen verottamaan myös yöunistasi.

Haluamme jakaa sinulle sosiaalityöntekijän ammattitaitoon kuuluvaa ihmiselämän kokonaisvaltaista ymmärtämistä, sillä tiedämme sen olevan avain menestykseesi kuntapäättäjänä. Panostamalla heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten terveyteen, talouteen ja yhteisöön kuulumisen tunteeseen, säästät miljoonia euroja korjaavista palveluista. 
Panostamalla heikoimmassa asemassa olevien kuntalaisten terveyteen, talouteen ja yhteisöön kuulumisen tunteeseen, säästät miljoonia euroja korjaavista palveluista.
Ymmärrystä helpottaa, kun asetut hetkeksi siihen tilanteeseen, että kuka tahansa – myös sinä ja sinun perheesi – voitte elämänne aikana tarvita sosiaalityöntekijän palveluita. Kuviteltu tilanne voi olla esimerkiksi se, että olet yhtäkkiä jäänyt vaille töitä, olet menettänyt äkillisesti oman läheisesi, isovanhempasi ei enää pärjää yksin kotona tai lapsesi on joutunut huonoon seuraan ja ajautunut käyttämään päihteitä. Toivotko silloin, että sinua kohdellaan kunnioittavasti, sinulle riittää aikaa ja sinä sekä läheisesi saatte tarvitsemanne palvelut oikeaan aikaan? Aivan varmasti.

​Eikä ajatusleikissä tarvitse mennä edes näin pitkälle. Jokainen meistä toivoo lapselleen luokassa opiskelurauhan, mahdollisuuden harrastaa ja nauttia niin luonnosta kuin kulttuurista sekä turvallisuuden tunteen kulkiessaan oman kylän raiteilla. Panostaminen yhteiseen hyvään on panostamista sinun ja läheistesi hyvään. Sosiaalityöntekijän ymmärryksellä varustettuna kuntapäättäjänä pystyt näin vaikuttamaan myös kuntasi talouskasvuun ja tuottavuuteen. 

 
Ja sinä sosiaalityöntekijä, joka olet ehdolla kuntavaaleissa: Mahtavaa, että olet lähtenyt rohkeasti ehdolle rakentamaan yhteistä hyvää meille kaikille! Pelkkä ehdolle asettuminen ja omien tärkeiden yhteiskunnallisten kannanottojen tekeminen on tärkeää vaikuttamistyötä. Me sosiaalityöntekijät, jos ketkä, tiedämme, että pienistä puroista muodostuu kauniisti kimalteleva ja voimakas valtameri.

Sosiaalityöntekijöiden seura haluaa helpottaa vaalikampanjointiasi ja mikä vielä parempaa – tukea sinun kuntapäättäjätyötäsi sitten kun olet päässyt valtuustoon. Järjestämme keväällä 2021 kuntavaalipaneelin ja tuomme sosiaalisen median kanavissamme esille tärkeitä teemoja kuntavaaleihin liittyen erityisesti sosiaalityön näkökulmasta. Kannustamme sinua kampanjassasi ja uskomme näkevämme sosiaalisesti oikeudenmukaisemman maailman valintasi myötä.

May the social work be with you!

 
Tuuli Kotisaari
Sosiaalityöntekijöiden seura ry
Puheenjohtaja




]]>
<![CDATA[Lausunto: Sosiaalityöntekijöiden seuran lausunto hallituksen esityksestä koskien sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta]]>Fri, 25 Sep 2020 05:45:20 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sote-lausunto
Keskeiset nostot

Väestön terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen sekä palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden parantaminen edellyttää korjauksia sekä huomion kiinnittämistä erityisesti seuraaviin seikkoihin:

  1. Vaativan tason ja harvoin tarvittavien sosiaalipalveluiden keskittäminen yhteistoiminta-alueille jää epäselväksi, sillä yhteistoiminta-aluetta koskevassa sääntelyssä (järjestämislaki 33§ ja 34§) kokonaisuutta ei kuvata sosiaalihuollon näkökulmasta siten, kuin asiaa kuvataan terveydenhuollon näkökulmasta. Mikäli yhteistoiminta-alueiden tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisen, kehittämisen ja yhteistyön edistäminen, tulee säännöskohtaisissa perusteluissa sekä pykälätasolla kokonaisuutta tarkastella myös sosiaalihuollon näkökulmasta kattavasti.
  2. Järjestämislain 8§:n toteamus siitä, että sote-maakunnalla on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palveluntuotanto, jättää epäselväksi, mitä sääntelyllä sosiaalihuollon näkökulmasta tarkoitetaan. Järjestämislain kohtaa oman palvelutuotannon riittävästä määrästä on avattava sosiaalihuollon palveluiden näkökulmasta.
  3. Esityksen heikkoutena on, ettei se tarjoa riittäviä rakenteellisia ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation vahvistamiseen. Muun muassa eri sektoreiden lakisääteinen yhteinen arviointi yhteisen asiakassuunnitelman avulla voisi vähentää palveluihin liittyvää eritahtisuutta sekä sujuvoittaa avun saamista asiakkaan näkökulmasta. Oleellista on arvioida, millä lainsäädännöllisillä tai muilla rakenteellisilla ratkaisuilla palveluintegraatioita voidaan edistää esityksessä tarjottuja keinoja paremmin. 
  4. Julkisen vallan käyttöä sekä merkittävää julkisen vallan käyttöä tulee selkiyttää järjestämislain 12§:ssä koskien ostopalveluiden hankkimista sekä 12a§:ssä koskien vuokratyövoiman käyttöä.
  5. Vaikka sosiaalihuoltolaissa on säädetty rakenteellisesta sosiaalityöstä vuodesta 2015 lähtien, ei rakenteellinen sosiaalityö ole realisoitunut kuntien käytännöissä riittävällä tavalla. Tärkeää on vahvistaa sosiaalisten näkökulmien huomioimista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä myös sote-uudistuksen yhteydessä. Sote-järjestämislain 7§:ään tulee lisätä viittaus sosiaalihuoltolain 7§:ään, jossa säädetään rakenteellisesta sosiaalityöstä.
  6. Merkittävänä puutteena esityksessä koskien sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista on, ettei se kuvaa tai anna ratkaisuja tutkimukseen perustuvan sosiaalihuollon vahvistamiseen.

Yhdenvertaisuuden ja asiakaskeskeisyyden edistäminen edellyttävät erityistä huomiota

Keskeinen huoli paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden näkökulmasta on ollut, saavatko asiakkaat yhdenvertaisesti palveluita eri kunnissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista koskevan esityksen vahvuutena onkin sosiaali- ja terveyspalvelujen siirtyminen kunnista suuremmille toimijoille, maakunnille. Maakunnille siirtyvän järjestämisvastuun voi olettaa vahvistavan maakunnan omaa palvelutuotantoa, palveluiden koordinoidumpaa kehittämistä sekä palveluiden yhdenvertaista saatavuutta koko maassa. Niin ikään valtakunnallisen ohjauksen vahvistaminen turvaa palveluiden yhdenvertaista saatavuutta sekä parhaimmillaan yhdenmukaistaa sosiaalihuollon sirpaleista kehittämistyötä sekä palveluiden järjestämiseen, tuottamiseen ja valvontaan liittyviä käytäntöjä.

Oleellista on kuitenkin huomioida, ettei järjestämisvastuun siirtäminen laajemmalle väestöpohjalle välttämättä takaa riittävällä tavalla yhdenvertaista palveluiden saavuttamista ja lähipalveluperiaatteen toteutumista. Erityisesti palveluita keskitettäessä tulee tehdä kattava vaikutusten arviointi. Paljon palveluita tarvitsevien ja vaativan tason palveluita tarvitsevien asiakkaiden kannalta palveluiden saavutettavuus on ensiarvoisen tärkeää. Esityksen merkittävänä heikkoutena onkin se, että palveluiden keskittämisen vaikutukset asiakkaiden näkökulmasta jäävät epäselväksi.

Lisäksi vaativan tason ja harvoin tarvittavien sosiaalipalveluiden keskittäminen yhteistoiminta-alueille jää epäselväksi, sillä yhteistoiminta-aluetta koskevassa sääntelyssä (järjestämislaki 33§ ja 34§) kokonaisuutta ei kuvata sosiaalihuollon näkökulmasta siten, kuin asiaa kuvataan terveydenhuollon näkökulmasta. Mikäli yhteistoiminta-alueiden tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisen, kehittämisen ja yhteistyön edistäminen, tulee säännöskohtaisissa perusteluissa sekä pykälätasolla kokonaisuutta tarkastella myös sosiaalihuollon näkökulmasta kattavasti.

Tavoite julkisen sektorin vahvasta järjestämis- ja tuottamisvastuusta vahvistaa palveluiden yhdenvertaisuutta. Kuten esityksessä todetaan, sote-maakunnilla pitää olla itsellään riittävä oma palvelutuotanto, jotta palvelut voidaan kaikissa olosuhteissa turvata kaikille ihmisille mahdollisimman yhdenvertaisesti. Kuitenkin sosiaalipalveluissa myös yksityiset yritykset ja voittoa tavoittelemattomat järjestöt ovat olleet merkittävä toimija ja vahvistaneet asiakkaiden mahdollisuutta saada heidän yksilöllisiä tarpeita vastaavat palvelut. Sosiaalihuollon asiakkaiden yksilölliset tarpeet ovat moninaiset ja asiakkaiden kannalta on oleellista, että asiakkaat saavat yksilöllisiä tarpeitaan vastaavat palvelut jatkossakin. Järjestämislain 8§:n toteamus siitä, että sote-maakunnalla on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palveluntuotanto, jättää epäselväksi, mitä sääntelyllä sosiaalihuollon näkökulmasta tarkoitetaan. Järjestämislain kohtaa oman palvelutuotannon riittävästä määrästä on avattava sosiaalihuollon palveluiden näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio on asetettu uudistuksen yhdeksi keskeisimmäksi tavoitteeksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation vahvistaminen on paljon palveluita tarvitsevien asiakkaiden kannalta tärkeää, jotta asiakkaat voivat saada tukea terveydellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin vaivattomasti ja oikea-aikaisesti. Sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat kietoutuvat usein toisiinsa, minkä vuoksi tarvitaan eri sektoreiden saumatonta yhteistyötä. Palvelujärjestelmän keskeisenä puutteena on tällä hetkellä se, ettei se hahmota asiakkaiden elämäntilannetta kokonaisuutena. Haaste asiakaskeskeisyyden toteutumisen kannalta on, että palvelun tarve arvioidaan eri palveluissa organisaation omasta näkökulmasta käsin, jolloin asiakas joutuu selittämään elämäntilanteensa useassa eri paikassa.

Toiminnallisen integraation toteutuminen edellyttää sujuvia palveluketjuja ja toimivaa omatyöntekijän toteuttamaa palveluiden koordinointia, kuten esityksessä todetaan. Tärkeää olisi kuitenkin arvioida myös muita keinoja, joilla sosiaali- ja terveyspalvelujen saumatonta yhteistyötä voitaisiin vahvistaa. Esityksen heikkoutena on, ettei se tarjoa riittäviä rakenteellisia ratkaisuja sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation vahvistamiseen. Muun muassa eri sektoreiden lakisääteinen yhteinen arviointi yhteisen asiakassuunnitelman avulla voisi vähentää palveluihin liittyvää eritahtisuutta sekä sujuvoittaa avun saamista asiakkaan näkökulmasta. Oleellista on arvioida, millä lainsäädännöllisillä tai muilla rakenteellisilla ratkaisuilla palveluintegraatioita voidaan edistää esityksessä tarjottuja keinoja paremmin. Lisäksi sote-järjestämislain 10§:n kohta palveluiden yhteensovittamisesta jättää epäselväksi, millainen juridinen asema asiakassuunnitelmalla olisi jatkossa palveluiden järjestämisen velvoittavuuden näkökulmasta.

Asiakkaiden perusoikeuksien toteutumisen kannalta riittävät sosiaali- ja terveyspalvelujen resurssit ovat niin ikään avainasemassa. Esityksen keskeisenä puutteena on, ettei se tarjoa tähän ratkaisuja.

Esityksessä on pyritty huomioimaan perustuslailliset näkökulmat paremmin kuin edellisessä esityksessä. Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden näkökulmasta julkisen vallan käyttöön liittyvä sääntely on kuitenkin esityksessä puutteellista. Julkisen vallan käyttöä sekä merkittävää julkisen vallan käyttöä tulee selkiyttää järjestämislain 12§:ssä koskien ostopalveluiden hankkimista sekä 12a§:ssä koskien vuokratyövoiman käyttöä. Esimerkiksi sosiaalityön vuokratyövoiman käyttö julkisen sektorin viranomaistyössä on herättänyt tulkinnanvaraisuutta ja kirjavia käytäntöjä joissain kunnissa. Kirjavien ja kuntakohtaisten käytäntöjen voi nähdä heikentävän asiakkaiden perusoikeuksien toteutumisen valtakunnallisesti yhdenvertaisella tavalla. Säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, ettei julkisen sektorin sosiaalityöstä ole eroteltavissa osa-alueita, joita voitaisiin ulkoistaa yksityiselle toimijalle. Kohta on siis perusteluissa, mutta sote-järjestämislakiin ei asiaa ole kuvattu selkeästi. Sote-järjestämislaissa tulee täsmentää sääntelyä ja lain pykälässä tulee säätää selkeästi julkisen vallan käytöstä nimenomaan sosiaalityön ja sosiaalihuollon näkökulmasta. Säännöskohtaisiin perusteluihin jäävä asian avaaminen ei ole riittävää, sillä kyse on kansalaisten perusoikeuksien toteutumisesta sekä yhdenvertaisuudesta sosiaalipalveluissa.

Hyvinvoinnin edistämistyö edellyttää rakenteellisen sosiaalityön vahvistamista sote-lainsäädännössä

Järjestämislain 7§:ssä säädetään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä sote-maakunnassa. Kyseisessä pykälässä sekä sen perusteluissa todetaan, että maakunnan on arvioitava ja otettava huomioon päätösten vaikutukset eri väestöryhmien hyvinvointiin ja terveyteen. Lisäksi maakunnan on asetettava tavoitteet ja määriteltävä toimenpiteet hyvinvoinnin edistämiseksi. Työkaluna toimisi erityisesti hyvinvointisuunnitelma ja -kertomus.

Säännöskohtaisissa perusteluissa viitataan rakenteelliseen sosiaalityöhön keskeisenä keinona tuoda esiin sosiaalihuollon asiakkaiden hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Sosiaalisten ongelmien monimutkaistuminen, sosiaalisten ja terveydellisten ongelmien yhteen kietoutuminen sekä huono-osaisuuden kasautuminen luovat tarpeita tuottaa  päätöksen tekoon tietoa palvelujärjestelmän puutteista ja eriarvoistavista rakenteista. Jotta hyvinvointipalvelujärjestelmä voisi toimia vaikuttavasti, on perinteisen yksilöauttamisen rinnalle tuotava keinoja puuttua rakenteellisiin ongelmiin.

Vaikka sosiaalihuoltolaissa on säädetty rakenteellisesta sosiaalityöstä vuodesta 2015 lähtien, ei rakenteellinen sosiaalityö ole realisoitunut kuntien käytännöissä riittävällä tavalla. Tärkeää on vahvistaa sosiaalisten näkökulmien huomioimista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen työssä myös sote-uudistuksen yhteydessä.
Keskeisenä puutteena on, ettei rakenteellista sosiaalityötä keinona tuottaa tietoa asiakastyön rajapinnasta ole tuotu järjestämislaissa pykälätasolle. Säännöskohtaisiin perusteluihin jäävä kuvaus rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksista tuoda esiin asiakkaiden tarpeita sekä niiden yhteiskunnallisia yhteyksiä ei ole riittävä. Tavoitteen tulee näkyä sote-lainsäädännössä, pykälätasolla. Sote-järjestämislain 7§:ään tulee lisätä viittaus sosiaalihuoltolain 7§:ään, jossa säädetään rakenteellisesta sosiaalityöstä.

Shl 7§:n mukaan rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Lain mukaan rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluu: 1) sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista; 2) tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi; 3) sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen.

Sote-uudistuksen yhteydessä on luotava sosiaalihuollon tutkimusrakenteet, jotka tukevat käytännön työn ja tutkitun tiedon yhteensovittamista

Sosiaalihuollon menot ovat 6,7 miljardia. Erikoissairaanhoidon menot ovat 6,9 miljardia. Sosiaalihuollon menot ovat puolta suuremmat kuin perusterveydenhuollon kustannukset, jotka ovat 3,3 miljardia (https://yle.fi/uutiset/3-11535788). On välttämätöntä, että sote-uudistuksella pyritään tavoittelemaan tilannetta, jossa sosiaalityön ja sosiaalihuollon käytäntöä tukeviin ja kehittäviin tutkimusrakenteisiin panostetaan riittävällä tavalla.

Merkittävänä puutteena esityksessä koskien sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista on, ettei se kuvaa tai anna ratkaisuja tutkimukseen perustuvan sosiaalihuollon vahvistamiseen. Haaste sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden kehittämisen kannalta on, että sosiaalihuollosta puuttuvat terveydenhuoltoa vastaavat tutkimuksen ja käytännön yhteensovittamista tukevat rakenteet. Terveydenhuollossa yliopistolliset sairaalat ovat merkittävällä tavalla edistäneet tutkimukseen perustuvan käytännön kehittymistä valtakunnallisesti.
Puute vaikuttavien palveluiden näkökulmasta on, ettei sosiaalihuollon asiakkaiden elämäntilanteiden muutoksista ja elämästä kokonaisuutena ole systemaattisesti koottua seurantatietoa. Oleellista olisi ymmärtää, millaisia vaikutuksia toimenpiteillä on ja kohdentuvatko ne oikeaan aikaan. Myös sosiaalityössä käytettävien menetelmien kehittäminen vaatii panostusta sekä käytännön ja tutkimuksen yhteistyötä.

Tutkimusperustaista käytäntöä vahvistamalla on mahdollista ymmärtää esimerkiksi huono-osaisuuden kasautumista, syrjäytymiseen johtavia syitä ja ylisukupolvisuutta sekä arvioida palvelujärjestelmän heikkouksia ja yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia sosiaalihuollon kustannuksiin ja toimintaedellytyksiin. Tutkimukseen perustuva sosiaalihuolto palvelee toiminnan taloudellista kestävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta, ja on toiminnan laadun kannalta välttämätöntä. Koska sosiaalityössä ja sosiaalipalveluissa on kyse ihmisten perusoikeuksien turvaamisesta, on yhteiskunnalla moraalinen velvoite tietää mikä toimii.

Sosiaalityön tieteellis-ammatillista roolia tulee vahvistaa sote-esityksessä. Sote-uudistuksen yhteydessä on luotava sosiaalihuollon tutkimusrakenteet, jotka tukevat käytännön työn ja tutkitun tiedon yhteensovittamista. Sosiaalihuollon tutkimus, kehittämis-, innovaatiotoiminnan rakenne tulisi säännellä sote-lainsäädännössä. Uudistuksen tavoitteleman integraation kannalta on keskeistä, että sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrakenteet ovat tasapainoiset keskenään.

Mikäli sosiaalihuollon tutkimusrakenteet luodaan yhteistoiminta-alueille, on yhteistoiminta-alueita koskevassa säätelyssä, järjestämislain 33§:ssä ja 34§:ssä kuvattava tutkimuksen ja kehittämisen kokonaisuus myös sosiaalihuollon näkökulmasta.
]]>
<![CDATA[Hallitukselta: Sosiaalityö, rasismi ja moninaisuuden arvostaminen]]>Wed, 03 Jun 2020 19:11:47 GMThttps://sosiaalityontekijoidenseura.fi/blogi/sosiaalityo-rasismi-ja-moninaisuuden-arvostaminenLiittyykö rasismi sosiaalityöhön? Sosiaalityöntekijöinä ensimmäinen ajatuksemme on, ettei tietenkään kuulu. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeussopimukset sekä sosiaalialan ammattietiikka, joka korostaa muun muassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja eettistä toimintaa. Lisäksi sosiaalityötä julkisena toimintana säätelevät hallintolaki ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, joiden mukaan sosiaalihuollossa on toimittava hyvän hallintotavan mukaan, asiakkaita kunnioittaen ja kohdellen heitä tasavertaisesti.

Rasismi ei kuitenkaan ole tuolla jossain. 
Myös sosiaalityössä meidän tulee olla avoimen reflektiivisiä, kun käytämme julkista valtaa, ja tunnistaa mahdollinen normalisoiva hallinta ja eriarvoistavat rakenteet. Sosiaalityö on viranomaistyötä, jossa toisinaan pureudutaan ihmisen perusoikeuksiin merkittävällä tavalla ja voidaan tehdä isoja päätöksiä ihmisten elämästä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja toisaalta myös ihmisoikeusloukkaukset realisoituvat institutionaalisissa käytännöissä ja arkisissa kohtaamisissa. Ihmisoikeudet ovat siis läsnä myös sosiaalityön käytännöissä ja asiakastyössä. On mahdollista, että institutionaalisissa käytännöissä, työskentelyä ohjaavissa arvoissa tai työyhteisöjen asenteissa elää yhä eriarvoistavia toimintatapoja. Rakenteellisen rasismin mahdollisuutta ei voi yksioikoisesti sulkea pois. 

Ovatko esimerkiksi tulkki- ja käännöspalvelut riittävällä tavalla saatavilla ja laadukkaita? Muistammeko kohdata ensisijaisesti asiakkaan vai tulkin? Määrittelemmekö käsitystä ”normaalista” vanhemmuudesta tai ”normaalista” elämänhallinnasta länsimaisten tai keskiluokkaisten linssien läpi, ja millä tavalla se vaikuttaa päätöksentekoon? Arvostammeko aina riittävästi moninaisuutta ja olemmeko riittävän kulttuurisensitiivisiä? Entä miten kohtaamme kollegamme, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea tai ole valkoihoisia? Puolustammeko heitä, jos asiakas esittää rasistisia kommentteja?

Millä tavalla huomioimme YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteen siitä, että jokaisella lapsella on oikeus saada suojelua kulttuuritaustastaan riippumatta? Yksin, ilman huoltajaa maahan tuleva turvapaikkaa hakeva lapsi ei välttämättä ole yhdenvertaisessa asemassa kantaväestön kanssa eikä saa automaattisesti lastensuojelun asiakkuutta tai palveluita. Sijaishuollossa ei aina kyetä huomioimaan lapsen kulttuurista taustaa sijaishuoltopaikan valintaa tehtäessä, vaikka laki näin edellyttää. Ajankohtainen kysymys on myös se, miten al-Holista palaavat naiset ja lapset otetaan Suomessa vastaan.

Asiakaslain mukaan sosiaalityössä tulee selvittää jokaisen asiakkaan kohdalla riittävän ymmärrettävällä tavalla toimenpiteitä, niiden perusteita ja seurauksia asiakkaan elämässä. Kykenemmekö antamaan aikaa dialogille ja sille, että kertaamme päätösten perusteluja riittävän monta kertaa ja selkokielellä? Entä sallivatko ajalliset resurssit meidän panostaa luottamuksellisen suhteen luomiseen erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ole, henkilö on vasta tutustumassa uuteen maahan tai henkilöllä on lähtömaastaan huonoja kokemuksia viranomaistoiminnasta? 

Työyhteisön jäsenten arvot elävät osana työyhteisön kulttuuria. Ne toistuvat puhetapoina ja rajanvetoina, joita teemme liittyen sallittuun vuorovaikutukseen. Ei ole yhdentekevää, millaisia vitsejä työyhteisössä on lupa heittää. Myös sosiaalityön arvojohtamista olisi ensiarvoisen tärkeää tarkastella, sillä johtaminen vaikuttaa siihen, miten arvot toteutuvat käytännön tasolla. Keskustelemmeko arvoista ja ennakkoluuloista yhteisesti työyhteisössämme, sallimmeko tilan reflektiiviselle keskustelulle ja saammeko tunnustusta eettisesti kestävän sosiaalityön tekemisestä? Onko meidän mahdollista tehdä rakenteellista sosiaalityötä ja nostaa esiin eriarvoistavia rakenteita käytännön työssä?

Yhdysvalloissa tapahtunut poliisin pahoinpitelemän afroamerikkalaisen miehen kuolema on ollut järkyttävää ja surullista luettavaa. Se osoittaa, että asioista on puhuttava avoimesti, myös sosiaalityön keskuudessa. Sosiaalityö professiona ei ole mitenkään valmis, ja jotta sosiaalityö voi kehittyä, on tarpeen tarkastella yhdessä eriarvoistavia rakenteita. Vaikeista asioista puhuminen ei hajota mitään, se todennäköisesti vahvistaa ja luo luottamusta. Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme sitoutua antirasistiseen toimintaan, osoittaa solidaarisuutta ihmisille, jotka kokevat rasismia, ja muistuttaa, että eriarvoistavista rakenteista vaikeneminen ei edistä muutosta. Black Lives Matter.


Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puolesta

A
nna Tiili, Noora Kivioja ja Eero Hynynen
]]>