Petteri Orpon tapaaminen 10.10.2019

Sosiaalityöntekijöiden seura sai Petteri Orpolta kutsun tapaamiseen, jossa keskustelun aiheena oli lastensuojelun nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaalityöntekijöiden seuran edustajat Maija Haapala ja Camilla Jokela toivat tapaamisessa esiin kolme kohtaa: 

1. yhteiskunnan perusturvaverkon täytyy olla kunnossa,
2. lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärä on rajattava lailla ja 
3. lastensuojelun käytännön on perustuttava tutkittuun tietoon.

​
Yhteiskunnan perusturvaverkon täytyy olla kunnossa

Lasten suojelu ennaltaehkäisevänä toimintana kuuluu kaikille; esimerkiksi kouluille, päiväkodeille, neuvoloille, mielenterveys- ja päihdepalveluille. Mikäli ennaltaehkäisevät palvelut eivät ole riittäviä lapsen ja hänen perheensä tukemiseksi, lapsi voi olla lastensuojelun asiakkaana. Tällöin puhutaan lapsi- ja perhekohtaisesta lastensuojelusta, joka perustuu lastensuojelulakiin ja on muutokseen tähtäävää erityispalvelua. Lastensuojelun asiakkaana ollessaan lapsella on nimetty lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.

THL:n Suomi lasten kasvuympäristönä -julkaisun mukaan suurimmalla osalla lapsista, nuorista ja perheistä menee maassamme hyvin. Eriarvoisuuden lisääntyminen on kuitenkin kasvava yhteiskunnallinen huoli. Huono-osaisuus kasaantuu pienelle joukolle ihmisiä ja on ylisukupolvista sekä alueellista. Tällä hetkellä 10% palveluiden käyttäjistä kuluttaa 80% kustannuksista. Merkittävä yhteiskunnallinen huoli on myös se, että lapsiperheköyhyys on noussut kolminkertaiseksi 90-luvulta alkaen. 

Raportissa todetaan, ettei maassamme olla päästy mahdollisuuksien tasa-arvoon ja perhetausta määrittää liikaa lapsen elämän suuntaa. Muun muassa vanhemman taloudelliset vaikeudet, mielenterveyden ongelmat ja pitkittynyt työttömyys ovat yhteydessä lasten koulunkäynnin vaikeuksiin, myöhempään työelämään kiinnittymiseen liittyviin haasteisiin sekä mielenterveyden ongelmiin. Näillä tekijöillä on myös vahva yhteys riskiin tulla sijoitetuksi kodin ulkopuolelle.

THL:n lastensuojelutilastoista voidaan todeta kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määriin liittyvä jatkuva kasvusuuntainen ja huolestuttava kehityssuunta. Kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi 2017-2018 välillä jopa 6,9% ja huostassa olleiden määrä kasvoi 2,3%. Avohuollon sijoitukset mukaan lukien kodin ulkopuolelle sijoitettiin 2,6% enemmän lapsia kuin edellisvuonna. Erityisesti nuorten (yli 13-vuotiaiden) kohdalla tehdään enenevissä määrin kiirellisiä sijoituksia. 

→ Tarvitsemme kattavan, kannattelevan ja ennaltaehkäisevän peruspalveluiden kokonaisuuden. Yhteiskunnan perusturvaverkon tulee olla riittävän vahva ja tarjota tukea lapsille, vanhemmille ja lapsiperheille ennen kuin syntyy tarve turvautua viimesijaiseksi tarkoitettuihin lastensuojelun interventioihin.

→ Erityispalveluista vanhempien päihde- ja mielenterveyspalveluiden tulee olla laadukkaat. Lasten- ja nuorten mielenterveyden palvelut vaativat lisäpanostuksia.

→ Tarvitsemme riittävän taloudellisen perusturvan tason. Taloudellinen ahdinko lisää arjen epävarmuutta ja stressiä. Myös esimerkiksi harrastukset ovat liian kalliita monelle perheelle ja mm. Islannin mallissa lasten harrastusten taloudellisnen tukeminen on osoittautunut kannattavaksi sosiaaliseksi investoinniksi. 

→ Lastensuojelu ja lasten suojelu eivät toimi tyhjiössä tai muusta yhteiskunnallisesta todellisuudesta irrallisena kokonaisuutena. Kaikessa poliittisessa päätöksenteossa tulee tehdä lapsivaikutusten arviointia.


Lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiakasmäärää on rajattava lailla

On tärkeää, että sosiaalityöntekijän asiakasmäärää rajataan lailla (25 lasta/työntekijä) ja tältä osin hallitusohjelman toteuttaminen on tärkeää. Lapset eivät voi kuitenkaan odottaa asiakasmäärän lakiin saattamista vuosien ajan, joten lainvalmistelutyö on aloitettava ensisijassa.

Lastensuojelu on vaativaa tilannekohtaista arviointi- ja  kohtaamistyötä ja perheiden ongelmat ovat yhä kompleksisempia ja monisyisempiä. Jotta työ on asiakasturvallista, sitä pitää pystyä tehdä suunnitelmallisesti. Jotta työ on lapsilähtöistä, lapsen edun mukaista ja lapsen osallisuus toteutuu, on työntekijän kyettävä luomaan suhde lapseen. Jotta työ on dialogista eikä mielivaltaan perustuvaa, on työntekijällä oltava aikaa ottaa huomioon vanhempien, läheisverkoston ja muiden viranomaisten arviot ja mielipiteet. 

THL:n lastensuojelutilastojen perusteella vuonna 2018 asiakassuunnitelmia tehtiin vain 44,2 prosentille kaikista lastensuojelun avohuollon asiakkaista. Toisin sanoen yli puolet lapsista jäi ilman lakisääteistä suunnitelmaa. Samanaikainen kiireellisten sijoitusten kasvu herättää kysymään, kyetäänkö lastensuojelun avohuollossa pysähtyä perheen tilanteen äärelle myös hiljaisten signaalien äärellä vai onko lastensuojelumme nopeaa reagointia lapsen akuuttiin tilanteeseen?

Jos sosiaalityöntekijällä on 30 lasta, on sosiaalityöntekijällä käytössään kuukausitasolla vain 5 tuntia aikaa yhtä lasta kohden. Viisi tuntia käsittää kaiken lapsen asioihin käytettävän ajan, myös kirjaamisen ja hallinnolliset työt (ei kriisityötä, kuten kodin ulkopuoliset sijoitukset/niiden tarpeen arvio, puhumattakaan sijaishuollosta ja valvonta vastuusta). Monessa kunnassa sosiaalityöntekijää kohden on kuitenkin asiakkaita paljon enemmän. On esitetty, että ongelma ratkeaisi kouluttamalla lisää sosiaalityöntekijöitä. Tämä ei pidä paikkansa, sillä Valviran rekisterissä laillistettuja sosiaalityöntekijöitä on puolet enemmän kuin tämänhetkisissä viroissa.

Kaikille kuuluva ennalta ehkäisevä lasten suojelu ja varhainen puuttuminen ei tule kokonaan poistamaan varsinaisen lastensuojelun tarvetta. Ei ole myöskään moraalisesti oikein asettaa toistensa vaihtoehdoiksi varhaista tukea ja tukea lastensuojelua tarvitseville lapsille. Lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun, joka toteutuu asiakasturvallisesti, eettisesti ja laadukkaasti. Yksikään lapsi ei saa jäädä vaille oikeanlaista ja riittävää apua – olipa lapsen avun tarve varhainen tai myöhäinen, raskas tai keveä.


Sosiaalityön ja lastensuojelun käytännön on perustuttava tutkittuun tietoon

Lastensuojelun sosiaalityössä käytetään merkittävää julkista valtaa, ollaan eettisesti herkkien kysymysten ja perusoikeuksiin puuttumisen äärellä. Tämän kaltaisen työn käytännön ja kehittämisen on oltava tutkimukseen perustuvaa. Tarvitsemme lisää systemaattista tietoa vaikuttavista interventioista, arvioinnista ja käytännöistä, jotta lastensuojelutyö voi olla laadukasta, asiakasturvallista, vaikuttavaa ja eettisesti kestävää. 

Jatkuva tieteellisen tiedon jalostaminen parhaista käytännöistä on tuotava osaksi lastensuojelun arkea. Tarvitsemme tietoa koskien lastensuojelun käytäntöjä ja ilmiöiden kompleksisuuden vuoksi myös laajasti sosiaalihuollon tutkimusta.

Tutkimusta säätelevä laki on saatettava voimaan pian ja osoitettava sille valtion rahoitus. Tutkimusta säätelevän lain ja valtiollisen tutkimusrahoituksen lisäksi tarvitsemme kansallisen rakenteen lastensuojelun käytännön tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi.


Lisätietoa:

THL lastensuojelutilastot: https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/lapset-nuoret-ja-perheet/lastensuojelu

Suomi lasten kasvuympäristönä, Kohortti -97, THL Raportti. 2018. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

#1000nimeä -kannanotto. https://sites.google.com/view/oikeus-suojeluun/kannanotto-11-3-2018