”Herään aamulla, keitän kahvit ja asetun mukavasti nojatuoliin läppäri sylissäni. Avaan asiakastietojärjestelmän ja katson kokonaisnäkymästä asiakkaideni tilannetta. Tänään pidän etäpäivän ja aion suunnitella tulevaa työviikkoani. Edessä on myös videoneuvottelu asiakkaani kanssa, jota on vaikea saada toimistokäynneille sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi.

Katson asiakkaideni tilanteissa tapahtuneita muutoksia. Näen yhdellä näkymällä visuaalisen kuvan Matin päihteidenkäytöstä, joka on vähentynyt selvästi viimeisen puolen vuoden aikana. Järjestelmä kertoo minulle, että tähän on vaikuttanut mm. tarjotut palvelut ja uusi asuinympäristö. Matti on myös osallistunut viisi kertaa virtuaaliseen vertaistukiryhmään ja on saanut uusia ystäviä. Matti on antanut palautetta ryhmästä sähköisen portaalin kautta ja luen sen hänen tiedoistaan. Näen, että Millan tilanne on muuttunut huolestuttavaksi. Järjestelmä ehdottaa aiempien tietojen perusteella Millalle toteutettavia tukitoimenpiteitä. Lisäksi katson, mihin työaikaani on viime viikkoina eniten kulunut. Päätöksiä olen tehnyt kymmenen, palvelutarpeen arviointeja viisi ja kotikäyntejä kuusi. Tilastointiin ei ole mennyt yhtään aikaa, se tapahtuu automaattisesti järjestelmässä.”

Oheinen kuvaus päivästäni tulevaisuuden sosiaalityössä ei ole kovin kaukana. Digitalisaatio korostuu kaikkialla ja sen tärkeys on vihdoin huomattu myös sosiaalialalla. Sosiaalialan näkyvyyttä on lisätty somekanavien ja blogien kautta, asiakasohjausta toteutetaan chat-palveluilla ja sähköistä asiointia on kehitetty. On vähitellen päästy ajattelusta ”virtuaalisuus hävittää kasvokkaiset kohtaamiset” ajatteluun ”virtuaalisuus lisää vuorovaikutuksen ulottuvuuksia”. Valtakunnallisesti sosiaalihuollossa on tapahtumassa myös suuria muutoksia asiakastietojärjestelmien osalta (mm. käyttöönottovaiheessa oleva Apotti-hanke sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin koordinoima vastaava asiakas- ja potilastietojärjestelmähankinta). Tavoitteena on vihdoin saada sosiaalityötä tukevaa teknologiaa; älykkäät järjestelmät, jotka aidosti tukevat sosiaalihuollon ammattilaisia työtehtävissään ja mahdollistavat asiakkaan osallistumisen hoitoonsa ja palveluunsa.

Digitalisaatiohypestä huolimatta sosiaalihuollon sähköisten palveluiden tila on edelleen huolestuttavalla tasolla. Keväällä toteutetussa Sosiaali- ja terveysministeriön ”Sähköhelmenkalastus – Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet” (14/2018) -raportissa todetaan, että sosiaalihuollon palveluja haetaan sähköisesti vielä hyvin vähän. Syinä tähän on nähty niin asiakkaiden heikot digitaaliset taidot ja työttömyys kuin huono terveydentila. Selvityksestä käy myös ilmi, että sosiaalihuollon digitaalisten palvelujen saanti sähköisesti on ollut ja on yhä hyvin eriarvoista paikkakunnittain.

Sosiaalityön tärkeä tehtävä on edistää asiakkaiden osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä edesauttaa heidän toimintakykyisyyttään osana yhteiskuntaa. Sosiaalityö on ennen kaikkea vuorovaikutustyötä, jossa yksilö kohdataan osana yhteiskuntaa ja sosiaalisia suhteita. Sosiaalityön ammattilaisten tulee ymmärtää verkon ilmiöitä ja vaikutuksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin sekä tukea asiakkaitaan digitalisaation tuomissa muutoksissa sekä myös edistää digitaalisten palveluiden käyttöönottoa sosiaalipalveluissa. Digitaaliset ratkaisut tulee kuitenkin toteuttaa niin, ettei niillä lisätä asiakkaiden haavoittuvuutta tai eriarvoisuutta. Jokainen asiakas on yksilö ja vaatii yhteistä asiakkaan ja työntekijän pohdintaa siitä, mitkä toimenpiteet ovat kullekin sopivimpia. Mutta niin kauan kuin tarjonnassamme ei ole monipuolisia menetelmiä digitaaliset ratkaisut mukaan lukien, emme voi olettaa, että asiakkaamme eivät niitä käytä.

Katri Ylönen, kehittäjä, sosiaalityöntekijä
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Uusi sairaala Nova
Asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti
Sosiaalityöntekijöiden seuran jäsen