|
Sosiaaliala elää arkeaan maailmanlaajuisen pandemian ja sote-uudistuksen merkeissä. Molemmissa on haastetta kerrakseen. Etenkin sote-uudistuksesta käyty keskustelu on saanut minut miettimään mitä alan kielessä on tapahtumassa. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Me sosiaalityöntekijät olemme sosiaalihuollon laillistettuja ammattihenkilöitä. Työskentelemme siis sosiaalityön erityisasiantuntija-ammatissa. Sana sosiaalityö tuo minun mieleeni sosiaaliset ongelmat kuten köyhyyden, päihderiippuvuuden, väkivallan, asunnottomuuden, nälän ja huono-osaisuuden. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Sosiaalityön ja laajemmin myös koko sosiaalialan käsitteitä nykyisin ovat esim. hyvinvointipalvelut, palveluvalikoima, elämäntapahaaste, vähäosaisuus ja asiakasohjaus. Sosiaalialan ammattinimikkeitä ovat esim. koordinaattori, palveluesimies, koordinoiva esimies ja asiantuntija.
Tällaista tekstiä lukiessa on kysyttävä: minne sosiaalinen on hävinnyt kielestämme?
1 Kommentti
Koronavirus on muuttanut terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalityön luonnetta ja työtapoja. Gerontologisen sosiaalityön iäkkäät asiakkaat ovat varsin usein erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Heillä on paljon tuen tarvetta, mutta eivät kykene itse hakemaan tarvitsemaansa tukea, eikä heillä aina ole auttavia läheisiäkään. Monesti heidän elämäänsä vaikeuttaa myös sosiaalisia ongelmia tuottavat muisti-, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä haasteet muun muassa asumisen ja talouden kanssa. Vaikka koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi onkin tarpeen rajoittaa ihmisten välistä fyysistä läheisyyttä, teemme gerontologisessa sosiaalityössä edelleen myös kotikäyntejä silloin, kun asiakkaan tarve niin edellyttää.
Vantaan kaupungin lastensuojelun avohuollon Länsi-Vantaan toimintayksikkö sijaitsee muusta maasta eristetyllä Uudellamaalla, Myyrmäessä. Alueellamme asuu karkeasti arvioituna noin 100 000 asukasta, joista 400 lapsella on asiakkuus toimipisteessämme. Kirjoitimme yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja erityissosiaaliohjaajien kanssa lastensuojelun havaintoja poikkeustilan alkuviikoilta.
Suomessa on pyritty jo pitkään uudistamaan sosiaaliturvarakenteita ja edistämään palveluiden integraatiota. Uudistamisen tavoitteena on ollut asiakkaan palveluiden tarpeita vastaavan hoito- ja palvelukokonaisuuden muodostaminen ja asiakasprosessien sujuvoittaminen. Samaan aikaan on kuitenkin havaittavissa myös eriarvoisuuden lisääntymistä ja epätasa-arvoisten palvelukokonaisuuksien muodostumista. Yhteiskuntatieteiden tutkijat ja asiantuntijat ovat tuoneet esille huoltaan asiakkaiden eriarvoisuuden lisääntymisestä, esimerkiksi perustoimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä. Sosiaalityöntekijät ovat eri yhteyksissä ja kannanotoissaan korostaneet sosiaalityön tarpeellisuutta perustasolla, jotta asiakkaalle voitaisiin taata kattavat palvelut ja riittävä tuki varhaisessa vaiheessa.
Yhteiskuntatieteilijöinä sosiaalityöntekijöillä on unelma vaikuttavasta, laadukkaasta, asiakaslähtöisestä ja asiakkaiden tarpeita vastaavasta työstä, joka perustuu tutkittuun tietoon ja on eettisesti kestävällä pohjalla. Sosiaalityössä ollaan asiakkaan puolella, puolustaen aina heikommassa asemassa olevia. Sosiaalityössä tehdään eettisesti korkealaatuista ja ihmisten oikeusturvaa edistävää työtä. Sosiaalityön tulee kuitenkin kyetä entistä vahvemmin perustelemaan työn merkitystä näyttöön perustuvien sosiaalityön käytännöillä. Sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle ja mallintamiselle on tilausta nyt enemmän kuin koskaan. Eduskunnassa hyväksytty lainsäädäntö tiedon toisiokäytöstä mahdollistaa uudenlaisen tiedontuotantomallin, jolloin sosiaalityön tutkimukselle, kehittämiselle ja vaikuttavuuden arvioinnille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin vaatii sen, että sosiaalityön tutkimuksen merkitys kyetään tunnistamaan ja rakenteistamaan osaksi uudistusta ja normaalia palvelutuotantoa. Tämä luo paineita myös organisaatioiden toiminnalle ja tutkimustyön mahdollistamiselle sekä rakenteellisen sosiaalityön edistämiselle ja mallintamiselle. Unelmatilanteessa sosiaalityöllä on yhtenäinen näkemys tutkimus- ja kehittämistyön rakenteesta ja toimintamallit, joilla edistetään sosiaalityön tutkimusta ja kehittämistä. Miina Arajärvi ”Herään aamulla, keitän kahvit ja asetun mukavasti nojatuoliin läppäri sylissäni. Avaan asiakastietojärjestelmän ja katson kokonaisnäkymästä asiakkaideni tilannetta. Tänään pidän etäpäivän ja aion suunnitella tulevaa työviikkoani. Edessä on myös videoneuvottelu asiakkaani kanssa, jota on vaikea saada toimistokäynneille sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi.
En voi sosiaalityöntekijänä olla varma, mitä toinen sosiaalityöntekijä tekisi oman asiakkaani kohdalla. Kykenen vain valistuneeseen arvaukseen siitä, miten ja mitä tietoa hän kerää ja miten hän sitä käyttää. Sosiaalityöntekijöillä on yhteinen maisterikoulutus, joka pääasiassa antaa valmiudet laadullisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekoon. Tieteenfilosofialtaan se on suurelta osin konstruktionistista, joka taas suhtautuu kriittisesti tutkimukseen ammatillisen käytännön ohjeistajana (Raunio 2010).
Ennen sosiaalityön opintoihin hakemista ja opiskelemaan pääsemistä ajattelin opintojen kiertyvän hyvin pitkälti erilaisten sosiaalietuuksien ympärille. Jo pääsykokeisiin lukiessani oivalsin kuitenkin sen, kuinka monipuolisia sosiaalityön toimintaympäristöt voivat olla, ja kuinka laajan yhteiskuntatieteellisen yleissivistyksen opintojen myötä saa. Jo tämän ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olen alkanut ymmärtää erilaisia mekanismeja ja selitysmalleja ilmiöiden taustalla.
On ollut mieltä avartavaa huomata opintojen aloittamisen jälkeen, millaisia mielikuvia lähipiirillä on sosiaalityöstä professiona. En ollut itsekään ymmärtänyt esimerkiksi rakenteellista ja vaikuttavaa sosiaalityötä ennen kyseisen kurssin alkamista. Alun perin hakeuduin opintoihin siksi, että tahdoin auttaa heikompiosaisia yhteiskunnan jäseniä. Tämä palo ajaa minua edelleen, mutta lisäksi olen saanut kipinän rakenteelliseen ja vaikuttavaan sosiaalityöhön, joka on tällä hetkellä puheenaiheena ammatillisella kentällä jatkuvasti. Kuinka minä sitten näen rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön? Lainatakseni sosiaalityön professoriamme Marja Vaaramaa, “vaikuttava sosiaalityö on laadukasta ja laadukas sosiaalityö vaikuttavaa”. Tämä on siitä riippumatonta, onko vaikuttavuutta arvioitu mikro- vai makrotasolla. Pohdin itse sosiaalityön vaikuttavuuden lähtevän juuri yksilötasolta, sillä voimme asiakastyössä olla vaikuttamassa jonkin tietyn sosiaalisen ongelman ratkeamiseen tai lievittymiseen. Kuinka sitten vaikuttavuutta voisi tulla laajemmin, yhteiskunnallisella tasolla? Näin ensimmäisen opiskeluvuoden puolivälin jälkeen olen miettinyt paljon sosiaalityön tiedontuotantoa ja siinä rakentuvaa vaikuttavuutta paitsi yksilöön, myös yhteisöihin. Koska sosiaalityön käytäntöön pohjautuvaa tietoa rakennetaan jatkuvasti teorioiden pohjalle, näkisin että asiakastyöstä saatava informaatio on ensiarvoisen tärkeää tietynlaisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi: miksi tietynlaiset sosiaaliset ongelmat kasautuvat jollekin tietylle alueelle, ja mitä asialle voisi tehdä? Millainen sitten on unelmani sosiaalityöstä? Toivoisin sosiaalityön olevan jatkossa paljon muutakin kuin vain yksilöiden ongelmien ja kärsimysten lievittämistä ja poistamista. Tämä on ehdottoman tärkeää työtä, mutta toivon sosiaalityön olevan jatkossa yhä enemmän yhteiskunnallista vaikuttamista, joka pyrkisi kärsimystä aiheuttavien sosiaalisten ongelmien syntymisen ehkäisyyn. Tämä ajatus voi kuulostaa utopistiselta, mutta sallikaa se ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelijalle. Olen siis jo ensimmäisen vuoden perusteella odottamassa innolla opintojen jatkoa ja rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön edistämisessä kehitystä. Ala tuntuu todella omalta, ja nyt, kuten aikaisemmin jo mainitsin, on yksilöiden auttamisen rinnalle tullut halu rummuttaa sosiaalityön näkyvyyttä sekä yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista. Toinen unelmani onkin, että sosiaalityöntekijät olisivat yhtenä rintamana tässä missiossa mukana. Sen vuoksi oli luonteva päätös liittyä opiskelijajäseneksi myös Sosiaalityöntekijöiden seuraan. Iloista kevään odotusta kaikille lukijoille! Anna Miinin-Soiru Sosiaalityöntekijöiden seuran kirjoituspyynnön aihe on ”Unelma upeasta sosiaalityöstä”. Ensi ajattelemalla ”upea” tarkoitti minulle glamouria, jossa kengänkorot huojuttavat arjen yläpuolella. Voiko sosiaalityö olla upeaa muualla kuin juhlapuheissa, kaukana työkentältään? Pitäisikö sen olla? Jos sosiaalityölle hakee kirjallista hahmoa, ehdotan J. R. R. Tolkienin Gandalf-velhoa. Ei haltiaruhtinaita, kiitos – sosiaalityö on se nukkavieru ja kauan kiertänyt hahmo, jonka ulkomuoto viittaa moneen ulkosalla nukuttuun yöhön. Sen hartiat ovat kumarassa eikä sen tarvitse varoa vaatteitaan. Tiukan paikan tullen sosiaalityö on se, joka ottaa kantaakseen vastuun ja jolta löytyy viisaus ja rohkeus siihen. Jos sen kärsivällisyys joskus pettääkin, se löytää kohta taas huumorinsa ja jatkaa. Gandalf voi vaikuttaa oman tiensä kulkijalta, mutta ei hän yksin toimi. Oli tavoite Vuoren valtaaminen lohikäärmeeltä tai Sormuksen tuhoaminen, Gandalf etsii sopivat jäsenet tiimiin. Samoin sosiaalityö liittoutuu joskus hyvin eri tahoilta mukaan tulleiden tahojen kanssa. Me tosielämän velhot ja sosiaalityöntekijät tiedämme, että kestävät ratkaisut tehdään yhteistyönä. Sosiaalityöntekijä näkee asiakkaiden ja ammattilaisten hyvän tahdon ja löytää heidän voimansa. Ilman sosiaalityötä käy helposti kuten kääpiöille Synkmetsässä: suunta katoaa, ohjeet unohtuvat ja riitoja puhkeaa. Aina sosiaalityöntekijä ei ole tervetullut. Hänen viestiään ei haluta kuulla, ja jotkut tahtovat pysytellä erossa ”toisten” ongelmista. Velhot ja sosiaalityöntekijät tietävät kuitenkin, ettei ”toisia” ole. Elämme yhteisessä maailmassa, jossa jokaisen teoilla on merkitystä eikä muureja korottamalla voi kitkeä pahuutta. Sosiaalityö herättää huomaamaan vahingollisia ilmiöitä ja tarjoaa keinoja niihin puuttumiseksi. Velhoilla ja sosiaalityöntekijöillä riittää myötätuntoa sormusten tai muiden houkutusten pauloihin jääneille: tiedämme, että heilläkin on tarkoituksensa. Jotta sosiaalityö olisi upeaa, meidän pitää tarttua sanaan ”upea” ja pudistaa siitä valheellinen säihke. Meitä tarvitaan sellaisina kuin olemme: arjen asiantuntijoina, suoraan puhujina, sinnikkäinä muutoksen tekijöinä ja koossapitäjinä. Kaapuumme saattaa tarttua likaa ja vastuu painaa kumaraan, mutta uskomalla sosiaalityön upeuteen voimme säilyttää sisäisen naurumme ja lämpömme. Kun on tauon paikka, velhot ja sosiaalityöntekijät rentoutuvat. Joku savurenkaiden, toinen jonkin muun äärellä.  Silja Remes Tämä on omistettu kaikille meille toimintakykymme rajoilla ja meille, jotka näemme sen rajallisuuden
yli. Tämä on omistettu ihmisille, kaikille, sosiaalityön arvoja puolustaville kaikkialla, myös Tampereella. Tämä on omistettu asiakkaille, perheille, meille kaikille olentoina, ihmisinä, työntekijöinä sekä asiakkaina, meille sekä yhteiskunnan, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvoinnista huolestuneille, opinnoista valmistuneille, opintoja käyneille, työn ohessa ahertaville, myös oululaisille. Tämä kaikki on omistettu meille, jotka haluamme hakukoneen sanakenttään kirjoittaessamme nähdä listan tuloksista, jossa lauseen aloitukset sosiaalityö on, mitä sosiaalityö on, olisivat saaneet hakukoneessa myös vastauksia pelkkien asenteellisten kysymysten sijaan. Meille, jotka luotamme hyvään ja pyrimme annettujen mahdollisuuksien puitteissa toimimaan hyvän edistämiseksi. Eikä! Tämä on omistettu meille, jotka olemme ihmisoikeus-, ilmasto-, tasa-arvo-, lastenoikeus-, pakolaiskriisi-, terveyssosiaali-, mielenterveys- ja päihde-, vanhus-, vammaistyön mahdollisuuksista puitteista säästöistä ahdistuneita, resurssipulaväsyneitä ja -väsytettyjä, mutta siitäkin huolimatta taisteluhaluisia, kehittämismyönteisiä, kunnianhimoisia, muutosta kaipaavia, mitä kaikkea, vielä enemmän ja palavammin! Ja meille, jotka haluamme muistuttaa, mitä kaikkea tuosta listasta vielä puuttuu, minkä kaiken puolesta vielä kovemmin pitäisi toimia! Meille, jotka olemme painineet näiden asioiden puolesta vuosikymmeniä ja meille, jotka haluamme tulevaisuudessa, jotka olemme päättäneet jäädä, ja jotka olemme päättäneet lähteä, meille. Tämä on omistettu ihmisille, kaikille meille, jotka tiedämme, mitä sosiaalityö on ja tiedämme, että upeaa! ja juuri siksi siitä tulee puhua ääneen, kirjoittaa runoja, sekä sille omistaa viikkoja. Ronja Mäkinen |
RSS-syöte