|
Sosiaalityöntekijöiden seura järjesti maaliskuussa 2024 kaikille avoimen Tiedolla johtamisen politiikkasuosituksen After work- etätilaisuuden. Tilaisuuden tavoitteena oli esitellä seuran laatimaa sosiaalihuollon tiedolla johtamisen politiikkasuositusta ja siten vahvistaa sosiaalihuollon tiedolla johtamista kansallisesti. Politiikkasuositus ja muut tiedolla johtamisen materiaalit on koottu yhteen seuran nettisivuille. Tiedolla johtaminen tulee viedä sosiaalihuollossa puheen tasolta käytäntöön. Onko sosiaalihuollon johtajilla riittävästi tietoa siitä, mitä tiedolla johtaminen oikeasti on ja miten sitä toteutetaan? Politiikkasuosituksen avulla on mahdollista käydä läpi, mitkä kaikki tiedolla johtamisen näkökulmat ovat itselle tuttuja ja mitkä puolestaan sellaisia, joihin tulisi syventyä vielä paremmin. Suosituksissa korostetaan sitä, ettei kyse ole pelkästään johdon tehtävästä, vaan mukaan tulee saada sekä muut työntekijät että asiakkaat. Toiminnan rakenteita on syytä tarkastella uudelleen ja varmistaa, että esimerkiksi tutkimuksen hyödyntämiselle on riittävät edellytykset. Oleellista tiedolla johtamisen haltuun ottamisessa on uuden ajattelutavan omaksuminen ja yhdessä kehittäminen. Tiedolla johtamiseen liittyy vahvasti myös etiikka, sillä jokaisella asiakkaalla on oikeus saada parasta mahdollista tukea ja jokaisella asiakkaalla on oikeus tietää, mihin hänestä kerättyjä tietoja käytetään. Tiedolla johtaminen tulee viedä sosiaalihuollossa puheen tasolta käytäntöön. Onko sosiaalihuollon johtajilla riittävästi tietoa siitä, mitä tiedolla johtaminen oikeasti on ja miten sitä toteutetaan? Tiedontuotannon ja tietoteknologian johtaminen sosiaalihuollossa (asiantuntijana Samuel Salovaara, väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto) Ensimmäisestä asiantuntijapuheenvuorosta vastasi väitöskirjatutkija Samuel Salovaara. Hänen viestinsä tiivistetysti oli, että tarvitsemme oikeanlaista tietoa, oikeanlaisessa muodossa ja oikea-aikaisesti. Tietoteknologian hyödyntäminen on tässä ajassa ajankohtaista ja asiakastietojärjestelmät ovat tärkeitä tiedontuotannon välineitä. Asiakastietojärjestelmiin ei tule kuitenkaan suhtautua niin, että sieltä tulisi automaattisesti tarvittavaa tietoa, vaan järjestelmien käyttö ja hyödyntäminen tiedolla johtamisessa vaatii huolellista suunnittelua. Tietoteknologia toimii tiedolla johtamisessa työkalupakkina. Työkalut itsessään eivät saavuta tässäkään tilanteessa tuloksia, mutta niiden avulla voidaan saada aikaan luotettavia tuotoksia, kun niitä osataan käyttää. Työkalut ja esimerkiksi koulutussuunnittelu ovat investointeja tiedolla johtamiseen. Asiakastietojärjestelmiin ei tule kuitenkaan suhtautua niin, että sieltä tulisi automaattisesti tarvittavaa tietoa, vaan järjestelmien käyttö ja hyödyntäminen tiedolla johtamisessa vaatii huolellista suunnittelua. Salovaara toi esille, että sosiaalihuollossa on tunnistettu erilaisia haasteita liittyen tiedolla johtamiseen. Sosiaalihuollon johtajien tietotarpeita ei ole huomioitu riittävästi ja huonolaatuinen data heikentää tiedon hyödynnettävyyttä. Salovaara esittelikin kolme askelta tiedontuotannon ja tietoteknologian haltuunottoon. Ensimmäisenä askeleena on tiedostaa tiedon muodostumisen prosessit ja niihin vaikuttavat tekijät organisaation eri tasoilla. Seuraavana askeleena on puolestaan riittävän osaamisen varmistaminen tiedon tuotannossa ja jalostamisessa. Tietojärjestelmäkoulutuksia tulee tarjota uusien työntekijöiden lisäksi aina riittävän usein myös kokeneemmille työntekijöille. Kolmantena askeleena tulee varmistaa luotettavan datan kertyminen ja informaation hyödyntäminen tarkoituksenmukaisesti. Jokaisen tulee sitoutua laadukkaan datan tuotantoon ja hyödyntämiseen. Jos niin sanotut rivityöntekijät asetetaan vaan datan kerääjän asemaan, eikä heidän keräämäänsä tietoa koskaan palauteta analysoituna takaisin, motivaatio tiedon keräämiseen laskee. Salovaara muistutti lopuksi, että kaikessa kehittämisessä tulee tuoda esiin sosiaalityön näkökulma ja tavoitteet. Tämä on hyvin tärkeää, koska sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja tutkimuksen historiassa sosiaalityö on aina ollut terveydenhuollon varjossa. Tuloksellisuus sosiaalihuollossa (asiantuntijana Mikko Huovila väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, johtava konsultti NHG) Väitöskirjatutkija Mikko Huovila vastasi tilaisuuden toisesta asiantuntijapuheenvuorosta. Huovila nosti esiin tuloksellisuuden käsitteenä jäsentämään tiedolla johtamista sosiaalihuollossa. Tuloksellisuudessa on kysymys myös siitä, miten hyvin organisaatio toimii. Johtajana voi kysyä, miten varmistaa, että organisaationi ja työntekijäni tekevät oikeita asioita? Budjetoinnin osalta voi tarkastella, mihin käytettävissä olevat budjettiresurssit riittävät. Keskeistä on ymmärtää, miten työntekijöitä ja sidosryhmiä motivoidaan toimimaan haluttujen tavoitteiden mukaisesti. Sosiaalihuollossa asiakastyö, yhteiskunnalliset rakenteet sekä organisointi ja johtaminen muodostavat kokonaisuuden, johon tietojohtaminen ja tuloksellisuus perustuvat. Sosiaalihuollossa asiakastyö, yhteiskunnalliset rakenteet sekä organisointi ja johtaminen muodostavat kokonaisuuden, johon tietojohtaminen ja tuloksellisuus perustuvat. Sote-järjestämislain 29 § mukaan hyvinvointialueella on velvollisuus seurata alueensa väestön hyvinvointia ja terveyttä väestöryhmittäin, järjestämänsä sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetta, saatavuutta, laatua, vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja tuottavuutta. Huovila kysyi, onko organisoinnin ja johtamisen kysymykset jätetty aivan liian vähäiselle huomioille sosiaalihuollossa? Entä olemmeko osanneet huomioida tuloksellisuutta lainsäädännön näkökulmasta? Sosiaalihuoltolain 1 § tarkasteltaessa voimme kysyä, olemmeko onnistuneet tekemään lain määrittämät tehtävät tuloksellisesti? Entä toteutammeko sosiaalihuoltolaissa mainittua rakenteellista sosiaalityötä tuloksellisesti? Tai toteutammeko lain määrittämää yksilö- ja perhekohtaista asiakas- ja asiantuntojatyötä tuloksellisesti? Johtamisen tueksi Huovila esitteli Sote-järjestämisen tietomallia kehikkona tuloksellisuuden jäsentämiseen. Tietomallin avulla voidaan pohtia erilaisia kulmia esimerkiksi tuottavuuteen ja palvelukykyyn. Esimerkiksi lastensuojelun palveluja ja toimintaa voidaan tuloksellisuuden näkökulmasta johtaa seuraamalla, miten rakenteelliset muutokset ja leikkaukset vaikuttavat lastensuojelun jonoihin, mitä muutoksia saavat aikaan palvelun laatuun tai muihin osa-alueisiin. Onko sosiaalihuollon näkökulma hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä riittävästi mukana? Muun muassa tietoteknologian kehittämiseen liittyvään keskusteluun kaivataan laajemmin sosiaalihuollon ammattilaisia mukaan. Huovila kysyy, onko sosiaalihuollon näkökulma hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä riittävästi mukana? Muun muassa tietoteknologian kehittämiseen liittyvään keskusteluun kaivataan laajemmin sosiaalihuollon ammattilaisia mukaan. Huovila kannustaakin sosiaalihuollon ammattilaisia menemään rohkeasti mukaan erilaisiin tiedontuotantoa ja tiedolla johtamista koskeviin kehittämishankkeisiin. Miten saamme suosituksen jalkautettua koko Suomeen? Tilaisuuden loppukeskustelussa nousi esiin, että tiedolla johtamisen aihe on ajankohtainen ja siitä puhutaan paljon, mutta konkreettisesti sen toteuttaminen on sosiaalihuollossa hataralla pohjalla. Tiedolla johtamisen politiikkasuositus ja siihen liittyvät tilaisuudet ovat Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivien vapaaehtoisvoimin toteuttamia ja niin ikään tilaisuuksissa esiintyneet asiantuntijapuhujat ovat vapaaehtoisina tuomassa sosiaalihuollon tiedolla johtamisen viestiä eteenpäin. Kenen tehtävä on ottaa vastuu siitä, että sosiaalihuollon tiedolla johtaminen edistyy ja sosiaalityön ääni on riittävästi esillä julkisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa koskien sosiaali-ja terveyspalveluiden uudistamista? Kenen tehtävä on ottaa vastuu siitä, että sosiaalihuollon tiedolla johtaminen edistyy ja sosiaalityön ääni on riittävästi esillä julkisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa koskien sosiaali-ja terveyspalveluiden uudistamista? Vaikka esimerkiksi tekniset ympäristöt eivät tällä hetkellä riittävästi tue sosiaalihuollon tiedolla johtamista, on myös sosiaalihuollossa päätettävä, miten asiaa siitä huolimatta edistetään. Seura toivookin, että tiedolla johtamisen suosituksia hyödynnetään hyvinvointialueiden kehittämispäivissä, soveltamisesta jaetaan somepostauksia muiden tietoon ja ennen kaikkea sosiaalihuollosta ja sosiaalityöstä puhutaan. Meillä kaikilla on vastuu siitä, että sosiaalityön ääni kuuluu.
Anu Virtanen, Petra Erkkilä ja Tuuli Kotisaari
0 Comments
Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena oli luoda joka tavalla parempia ja vaikuttavampia sosiaali- ja terveyspalveluja. Uudistus oli pitkään odotettu ja poliittisesti vaikea kompromissi, eikä sen toteutus ole ollut ongelmatonta. Ensimmäisen toimintavuoden 2023 aikana hyvinvointialueet kohtasivat haasteita sekä palvelujen järjestämisessä että taloudessa. Yhteensä hyvinvointialueet tekivät pitkälti toista miljardia euroa alijäämäisen tuloksen. Hyvinvointialueisiin onkin heti aloittamisen jälkeen kohdistettu tiukkaa taloudellista ohjausta, ja hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään monenlaisia säästötoimia lyhyellä harkinta-ajalla. Tässä tilanteessa sosiaali- ja terveyspalvelujen priorisointi on noussut keskeiseksi kysymykseksi. Priorisoinnin käsite vaatii kuitenkin määrittelyä. Yksinkertaistetusti ja käytännönläheisesti priorisoinnissa on kyse asioiden tärkeysjärjestykseen asettamisesta, mikä on välttämätöntä julkisen vallan toiminnassa, kun resurssit eivät koskaan voi riittää kaikkiin tarpeisiin. Itse lisään määritelmään myös sen, että laadukas priorisointi yhdistää käytettävissä olevien resurssien ja kansalaisten sosiaalisten oikeuksien näkökulmat. Esittelen seuraavassa priorisoinnin ja sosiaalityön suhdetta tämän määritelmän pohjalta. Laadukas priorisointi yhdistää käytettävissä olevien resurssien ja kansalaisten sosiaalisten oikeuksien näkökulmat Sosiaalihuollon priorisointi saa usein lähtölaukauksensa laskelmista. Vaikka kyse ei olisi suoraan rahasta, vaan esimerkiksi käytettävissä olevista henkilöstöresursseista, joiden taustalla on työikäisen väestön vähentyminen, aloite priorisoinnin takana lähtee usein liikkeelle numeroista – eksakteista määreistä, joiden varassa sosiaalihuoltoa tulee järjestää. Numerot eivät kuitenkaan asetu helposti samaan keskustelukehykseen sosiaalisten oikeuksien kanssa, joiden kohdalla sosiaalihuolto puolestaan on mukavuusalueellaan. Sosiaalihuollon ammatillinen toiminta perustuu vahvasti eettisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin, ja sosiaalityöntekijät toimivat sosiaalisten oikeuksien edistäjinä. Tästä perspektiivistä taloudellisella logiikalla esiin nostetut priorisointikysymykset näyttäytyvät sosiaalihuollolle usein uhkana. Sosiaalisten oikeuksien näkökulmasta toimivia sosiaalityöntekijöitä on ollut aina haastava saada aitoon keskusteluun, kun uhkana on ollut saavutetuista eduista karsiminen. Alan ääni on aina kuulunut kirkkaimmin silloin, kun jotain on tarvittu lisää tai paremmin. Tämä on mitä luonnollisinta. Jotta säästöpaineissa ei kuitenkaan päädyttäisi toimimaan vain yhteisvaikutuksiltaan arvaamattoman taloudellisen logiikan varassa, sosiaalityöntekijöiden pitää ottaa paikkansa keskustelussa. Laadukas priorisointi edellyttää pohdintaa siitä, mitä pidämme tärkeänä ja oikeudenmukaisena. Pelkkä leikkaaminen tai tehostaminen ei ole priorisointia, vaan ollakseen harkittua ja hyväksyttävissä priorisointikeskustelussa on huomioitava sosiaalisten oikeuksien näkökulma. Sosiaalityöntekijöiden on osallistuttava keskusteluun, hyväksyttävä vaikeat kysymykset ja resurssien reunaehdot, ja pyrittävä löytämään eriarvoistumista hillitseviä ratkaisuja - siitä huolimatta, että joitain asiakkaiden oikeuksia jouduttaisiin heikentämään priorisoinnin myötä. Moni hyvinvointialueilla tällä hetkellä kipeältä tuntuva kysymys kiteytyy lopulta laajenevien sosiaalisten oikeuksien ja niukkenevien resurssien väliseksi jännitteeksi. Tähän jännitteeseen sosiaalityöntekijöiden pitää yrittää etsiä ratkaisua paljon aiempaa rohkeammin. Sosiaalityöntekijöiden on osallistuttava keskusteluun, hyväksyttävä vaikeat kysymykset ja resurssien reunaehdot, ja pyrittävä löytämään eriarvoistumista hillitseviä ratkaisuja Juuri nyt hyvinvointialueilla tehtävissä säästötoimissa ei huomioida sosiaalisia oikeuksia riittävästi, ja priorisointi näyttäisi tapahtuvan pääasiassa talouden ehdoilla. Oikeudelliset näkökulmat näyttävät nousevan esiin ainoastaan pyrkimyksinä noudattaa tällä hetkellä voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jotta sosiaalisten oikeuksien ja talouden välinen jännite voitaisiin ratkaista kestävällä tavalla, tarvitaan tasapuolista ja maltillista keskustelua ilman uhkakuvia. Sosiaalihuollon ammattilaisten on välttämätöntä tulla mukaan keskusteluun – vaikka se olisi epämukava ja priorisoinnissa jouduttaisiin supistamaan asiakkaiden etuja ja oikeuksia. Ja vaikka aktiivisella osallistumisella ei enää tämänhetkisiin säästöihin voitaisikaan vaikuttaa. Priorisoinnin kysymysten parissa työnsarkaa riittää pitkälle tulevaisuuteen.
Teksti: Heta Kulla-Mykkänen Sosiaalityöntekijä (YTM) Heta Kulla-Mykkäsen sosiaalityön hyvinvointipalvelujen erikoistumiskoulutuksen lopputyöhön ”Sosiaalipalvelujen priorisointi hyvinvointialueuudistuksen jälkeen” voi tutustua Sosnetin sivuilla Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivijäsenen Miina Arajärven vuonna 2022 aloittama keskustelusarja (asiakas)tiedolla johtamisesta on edennyt siihen vaiheeseen, että hyvinvointialueiden johtamisen tueksi on koottu Sosiaalityöntekijöiden seuran toimesta politiikkasuositus eli suositus tiedolla johtamisen kehittämiseksi. Suositukset on koottu (asiakas)tiedolla johtamisen tilaisuuksiin osallistuneiden seuran jäsenten sekä tilaisuuksiin kutsuttujen sosiaalityön johtajien ajatusten pohjalta. Lisäksi suositusten taustalla on tilaisuuksissa pidettyjen asiantuntijapuheenvuorojen keskeisiä nostoja. Kaikkia seuran järjestämiä tiedolla johtamisen tilaisuuksia on yhdistänyt näkemys siitä, että tiedolla johtaminen on ennen kaikkea uuden ajattelutavan omaksumista ja yhdessä kehittämistä. Yhteistä tekemistä eteenpäin vievät yhteiset raamit ja linjaukset ovat kuitenkin tähän saakka puuttuneet. Yhteistyö hyvinvointialueiden kesken toisi leveämpiä hartioita edistää asiaa. Tästä syystä seuran keskustelutilaisuuksiin on haluttu kutsua jäsenten lisäksi niitä henkilöitä, jotka ovat avainasemassa sosiaalityön tiedolla johtamisen kehittämisessä. Tiedolla johtaminen on muutoksen johtamista Marraskuussa 2023 pidetyssä seuran neljännessä tiedolla johtamisen tilaisuudessa asiantuntijapuheenvuoron piti väitöskirjatutkija ja konsultti Mikko Huovila. Hänen puheenvuoronsa oli inspiroiva läpileikkaus sosiaalihuollon tiedolla johtamiseen niin teoriatasolla kuin käytännön vaatimusten osalta. Huovilan yksi keskeisin sanoma oli, että sosiaalihuollon tiedolla johtaminen vaatii muutosta nykyiseen toimintaan ja erityisesti osaamista toiminnan muutoksen johtamiseen. Kyseessä on siis johtamisen muoto, joka on jo entuudestaan tuttua kaikilla hyvinvointialueilla ja tiedolla johtaminen on sosiaalihuollon johtamista siinä missä minkä tahansa muunkin osa-alueen johtaminen. Huovila nosti puheenvuorossaan esille Bernard Marrin luoman SMART-viitekehyksen[i], jonka avulla voidaan tarkastella tiedolla johtamista ja strategian asettamista. Viitekehyksen avulla voidaan varmistaa, että strategiset tavoitteet osataan asettaa oikein. Tähän saakka sosiaalihuollon yhtenä keskeisenä ongelmana on ollut se, että strategioita on tyypillisesti tehty erillään datan ja analyysin asiantuntijoiden työstä. Tämän takia asetetut tavoitteet eivät välttämättä ole olleet riittävän konkreettisia, jotta niiden toteutumista voitaisiin aidosti mitata. Tiedolla johtaminen on siis keskeisesti käytänteiden muuttamisen lisäksi yhteistyön tekemistä eri asiantuntijoiden kesken. Velvollisuus tiedolla johtamisen kehittämiseen on lakisääteistä Huovila nosti puheenvuorossaan esille erityisen kiinnostavalla tavalla tuloksellisuuden käsitteen sosiaalihuoltolain näkökulmasta. Tuloksellisuuden käsitteen avulla voidaan tarkastella vaikuttavuutta, palvelukykyä, aikaansaannoskykyä sekä tuottavuutta ja taloudellisuutta sosiaalihuoltolain näkökulmasta ja pohtia, miten niitä voitaisiin mitata. Huovila totesi sosiaalityön tiedolla johtamisen ydinkysymyksen olevan siinä, miten hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden edistämistä ja ylläpitämistä, eriarvoisuuden vähentämistä tai osallisuuden edistämistä ja muita sosiaalihuoltolain 1§:n kohtia voidaan mitata. Sosiaalihuoltolaissa on myös muita kohtia, jotka ovat sosiaalityön tiedolla johtamisen perustaa, kuten esimerkiksi pykälä 7 koskien rakenteellista sosiaalityötä ja pykälä 15 koskien ohjausta ja seurantaa. Myös sote-järjestämislain 29 § asettaa arviointivelvollisuuden hyvinvointialueen sosiaalihuollon seurantaan. Toisin sanoen tiedolla johtaminen on jotain sellaista, minkä koskettaa koko sosiaalihuoltoa ja mihin jokaisen hyvinvointialueen tulisi hyvin aktiivisesti osallistua. Yhdessä kohti onnistunutta tiedolla johtamista Tiedolla johtaminen on viime kädessä tulkintaa ja yhteisen ymmärryksen luomista. Kyse on siis ennen kaikkea sosiaalisesta toiminnasta, eikä tiedolla johtamista tule ymmärtää yksinkertaistetusti ainoastaan tietotekniikaksi, jonka vahvin osaaminen on muualla kuin sosiaalihuollossa. Sosiaalityön johtamisessa tarvittavan tiedon tunnistaminen ja määrittely tarvitsee tuekseen myös vahvaa osaamista arjen sosiaalityöstä. Tiedolla johtamisen ymmärtäminen kokonaisuutena ja sosiaalisena toimintana on avain siihen, että myös sosiaalityössä voidaan johtaa onnistuneesti tiedolla. Toiveenamme on, että laatimamme suositukset saavuttavat mahdollisimman laajasti sosiaalihuollon johtajat. Seuran tiedolla johtamisen tapahtumissa on tuotu toistuvasti esiin kokemus siitä, ettei kaikkien hyvinvointialueiden johto ole työntekijöiden tavoin kiinnostuneita sosiaalihuollon tiedolla johtamisen elementeistä tai edistämisestä, mikä nostattaa sekä huolta että toisaalta kannustaa löytämään keinoja siihen, miten sosiaalihuollon johto saadaan kiinnostumaan tiedolla johtamisesta kattavasti koko Suomessa. Toinen huolestuttava esille noussut kokemus on se, että sosiaalihuollon johto keskittyy yleensä siihen, mikä luottamushenkilöitä ja poliittisia päättäjiä kullakin hetkellä kiinnostaa, jolloin toiminta ei välttämättä kohtaa käytännön tarpeiden kanssa. Lisäksi haasteeksi on tunnistettu se, että hyvinvointialueuudistuksen myötä johdon tilaisuuksissa painottuvat terveydenhuollon asiat ja sosiaalityön äänen kuuluville saaminen on vaikeaa. Kaiken kaikkiaan sosiaalityön ja sosiaalihuollon tiedolla johtaminen on asia, jonka pitäisi viimeistään nyt olla jokaisen sosiaalityön johtajan ja sosiaalityöntekijän kiinnostuksen kohteena. Myös sosiaalityössä täytyy tunnistaa ja tunnustaa tarpeet tuloksellisuuden mittaamiselle, jotta voimme varmistaa, että sosiaalihuollon asiakkaat saavat parasta mahdollista palvelua. Sosiaalihuollossa tiedolla johtamisen tulee olla ennen kaikkea eettisesti kestävää johtamista, joka tarjoaa myös työntekijöille parhaat mahdollisuudet onnistua työssään. Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivijäsenet ja hallituksen edustus, Miina Arajärvi, Tuuli Kotisaari, Anu Virtanen ja Petra Erkkilä [i] Viitekehys koostuu strategista ja strategisista tavoitteista (S), mittaamisesta ja datasta (M), analyysistä ja analytiikasta (A), raportoinnista ja visualisoinnista (R) sekä toiminnan muutoksesta ja johtamisesta (T). Keskustelutilaisuus asiakastiedolla johtamisesta pidettiin marraskuussa 4.11. Töölössä Korjaamon tiloissa. Tilaisuus toteutettiin hybriditilaisuutena seuran jäsenille ja se oli jatkoa kesäkuussa Turun Hüggessa järjestetylle tapaamiselle, joka tuotti monipuolisia näkökulmia, erilaisia ajatuksia ja tarpeita tiedolla johtamisen kehittämiseen sosiaalityössä. Sama aktiivinen pöhinä jatkui marraskuun keskustelutilaisuudessa, jota oli alustamassa erityisasiantuntija Martta Forsell. Hän kertoi uuden sosiaalihuollon seurantarekisterin kehittämisestä. Saimme kuulla sosiaalihuollon seurantarekisterin hyödyistä ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Erittäin kiinnostavaa oli kuulla myös rekisterin edellytyksistä ja toteutuksen etenemisen aikataulusta. Sosiaalihuollon tietopohjan hajanaisuus on ollut esteenä palvelukokonaisuuksien seurannalle tähän asti, mutta sosiaalihuollon seurantarekisteri, Sosdata, tulee vuoteen 2030 mennessä yhdistämään tietopohjan vaiheittaisen toteutuksen myötä. Sosiaalityön palveluita voidaan kehittää paremmiksi vain koostetun tiedon avulla Martan esitys sai hyvää palautetta ja seurantarekisteri koettiin sosiaalityön tiedolla johtamista edistävänä kokonaisuutena. Keskustelussa tuotiin yhteisesti esille se, että tieto on se pääoma, jolla palveluita kyetään kehittämään parempaan suuntaan ja jonka avulla sosiaalityötä saadaan näkyvämmäksi. Tiedon pohjalta pystytään tuottamaan laadukasta sosiaalityön tutkimusta, mitä tarvitaan erityisesti sosiaalityön vaikuttavuudesta. Samalla nostettiin esiin myös tiedolla johtamista koskevan käsiteparin osittainen epämääräisyys ja haaste keskustella tiedolla johtamisesta, koska se itsessään tuntuu tarkoittavan eri ihmisille eri asioita. Lisäksi pohdimme sosiaalityöntekijöiden paikallista tuen tarvetta erityisesti kirjaamiseen ja laajemminkin tiedon hyödyntämiseen ja tiedolla johtamiseen tähtäävässä toimintakulttuurin muutoksessa. Martta korosti esityksessään, että yhtenä tärkeänä edellytyksenä tiedon hyödyntämiseen seurantarekisteristä kansallisella tasolla on kirjaamisen laatu. Sosiaalityö tarvitsee kirjaamiskulttuurin uudistamisen Martta toi puheessaan esille, että THL järjestää säännöllisesti kirjaamiskoulutuksia ja erilaisia tilaisuuksia koskien mm. Kantaan liittymistä. Nämä koettiinkin hyvinä, mutta keskustelun perusteella vaikuttaisi siltä, että tukea ja aktiivisuutta tarvittaisiin enemmän myös paikallisesti kansallisen ohjaamisen ja tuen lisäksi. Keskustelussa koettiin tärkeänä, että sosiaalityöntekijöiden esihenkilöiden tulisi olla tietoisempia siitä, mitä kansallisessa sosiaalityön tiedolla johtamisen kehityskokonaisuudessa tapahtuu. Sosiaalihuollon seurantarekisterin päämääränä on lisätä hyvinvointia parempien palveluiden kehittämisen mahdollistamisella, minkä takia ymmärrys esimerkiksi Kantapalveluihin liittymisen vaiheista, sekä kirjaamiskulttuurin muutoksen tavoitteista vaativat käytännön toimia ruohonjuuritason sosiaalityössä. Vaikuttamiskampanja sosiaalityön esihenkilöille Antoisan keskustelun lopputuloksena pohdimme mahdollisen kampanjan tai muun vaikuttamistyön toteuttamista, jossa kohderyhmänä olisivat sosiaalityön esihenkilöt. Samaan aikaan nostettiin tarve päästä vaikuttamaan tietojärjestelmien kehittämiseen, jotta ne palvelisivat paremmin sosiaalityön kirjaamisen tarpeita. Tilaisuudessa sovittiin, että aiheesta kiinnostuneet seuran jäsenet tulevat suunnittelemaan konkreettisia jatkotoimia asiakastiedolla johtamisen teemalla vuoden 2023 alussa. Työ kytketään seuran muuhun vaikuttamistyöhön. Ja työhön ovat tietenkin kaikki lämpimästi tervetulleita! Lisätietoja THL:n järjestämistä koulutuksista kirjaamiseen liittyen: Rakenteisen kirjaamisen tuki Seuran jäsenet Miina Arajärvi ja Anna Rantasuo Sosiaalityöntekijöiden Seuran iltakeskustelussa 26.9.2022 keskusteltiin sosiaalityöstä vuonna 2050 kahden megatrendin kautta. Toinen näistä oli väestön ikääntyminen, josta käytyä keskustelua avaan tässä blogissa.
Vuonna 2021 gerontologista osaamista on sosiaalityössä liian vähän. Mahdollisuuksia erikoistua gerontologiseen sosiaalityöhön ei pahemmin ole, ja gerontologista sosiaalityötä tehdään Suomessa vain valitettavan harvassa paikassa. Sosiaalityön peruskoulutus ei pääasiassa tarjoa ikääntymiseen liittyviin kysymyksiin liittyvää opetusta, ja ikääntymisen ilmiöiden tutkimuksessa olisi vielä paljon tilaa sosiaalitieteiden tutkimukselle. Ikääntyneiden sosiaaliset ongelmat ovat kuitenkin kasvussa, ja yhä syvempiä. Olisi korkea aika ryhtyä vahvistamaan sosiaalityön asemaa ikääntyneiden asioissa. Vai olemmeko jo liian myöhässä? Yksi mahdollinen ja melko uhkaava skenaario on, ettei sosiaalityö ota tai saa roolia ikääntymisen kysymyksissä. Yksi mahdollinen ja melko uhkaava skenaario on, ettei sosiaalityö ota tai saa roolia ikääntymisen kysymyksissä. Ikääntyneiden sosiaalisia ongelmia ei tunnisteta, eikä niihin osata vastata. Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulma jää ikääntyneiden palveluissa ja kokonaisuudessaan yhteiskunnassa ohueksi. Kokonainen, yhä suureneva ikäluokka jää paitsi rakenteellisen sosiaalityön hyödyistä. Sosiaalityö kapenee entisestään yhä syvemmällä marginaalissa olevien palveluksi, ja se alkaa itsessään marginalisoimaan sen piirissä olevia ihmisiä. Toinen mahdollinen skenaario on, että sosiaalityö ryhtyy ottamaan ja saamaan roolia ikääntymisen kysymyksissä. Mitä ikääntymisellä tarkoitetaan vuonna 2050? Kenelle sosiaalityö on tulevaisuudessa tarkoitettu? Tulevaisuutta visioidessa herää kysymys siitä, mitä ikääntymisellä tarkoitetaan vuonna 2050. Kuka on ikääntynyt, millaisia ovat ikääntyneet? Yhä useampi henkilö, jonka vuonna 2022 käsitämme ikääntyneenä, lienee vuonna 2050 työelämässä oleva, aktiivinen toimija. Millaisia palveluja vuoden 2050 ikääntyneet tarvitsevat? Ikääntyneiden määrä kasvaa, elinikä pitenee ja toimintakyky paranee – tämä on ennuste. Voiko ikääntyneiden kasvava osuus väestöstä johtaa siihen, että suhtautuminen ikääntymiseen muuttuu positiivisemmaksi, ja ikääntyneiden elämänkokemusta ryhdytään arvostamaan uudella tavalla? Tuleeko maailmasta ikäystävällisempi paikka elää?
Mikä on sosiaalityön rooli tässä tulevaisuuden kuvassa, jossa yhteisöllisyys kokee uuden nousun? Keskustelussa yhdeksi isoksi käsitteeksi nousi yhteisöllisyys. Yhteisöjen rooli ihmisten arjessa on kenties suurempi vuonna 2050, kuin vuonna 2022. Ikääntyneet toimivat ikääntyneiden tukena, yhteisöt vastaavat itse omiin tarpeisiinsa. Tarvitseeko professionaalisuudella vastata kaikkiin tarpeisiin, vai voiko ei-professionaalinen tuki olla aivan yhtä pätevää? Mikä on sosiaalityön rooli tässä tulevaisuuden kuvassa, jossa yhteisöllisyys kokee uuden nousun? Voiko sosiaalityö suunnata marginaalissa olevien tukemisesta kohti koko yhteiskunnan toiminnan tukemista, ja olla yhä merkittävämmässä roolissa yhteisöjen toiminnan käynnistäjänä ja tukijana? Historia tapaa toistaa itseään, tämä olisi eräänlainen paluu sosiaalityön juurille. Toivottavasti kuitenkin osaamme välttää historiasta ne sudenkuopat, joiden emme halua toistuvan, kuten huutolaisjärjestelmän. Sosiaalityötä vuonna 2050 on mahdotonta ennustaa, mutta siihen voi vaikuttaa. Sosiaalityön tulevaisuuteen liittyy sekä uhkia, että suuria mahdollisuuksia. Tänään ja huomenna tekemämme valinnat ohjaavat sitä, millaista sosiaalityön tulevaisuutta kohti matkaamme. On olennaista, että sosiaalityön tulevaisuuden suuntaa ovat määrittelemässä itse sosiaalityöntekijät. Emme toki tee tulevaisuutta tyhjiössä keskenämme, mutta meidän pitää ottaa aktiivinen rooli omassa asiassamme, ja olla rohkeasti mukana tuomassa näkemyksemme esiin. Tehdään sosiaalityölle valoisa tulevaisuus!
Seuran jäsen Miina Arajärvi kutsui muita asiakastiedolla johtamisesta kiinnostuneita seuran jäseniä vaihtamaan ajatuksia aiheesta. Kokoonnuimme seuran kesäjuhlien etkoille keskustelemaan hyvän ruuan äärelle aurinkoiseen Turkuun ravintola Hüggeen. Keskustelu tuotti ilahduttavan monipuolisia näkökulmia, erilaisia ajatuksia ja tarpeita tiedolla johtamisen kehittämiseen sosiaalityössä. Asiakastiedolla johtamista varten tietoa tarvitaan erityisesti sosiaalihuollon asiakkaista ja heidän tarpeistaan. Asiakastietoa tarvitaan, jotta palveluita voidaan kehittää asiakaslähtöisempään ja tiimirajat ylittävämpään suuntaan. Keskustelimme siitä, että päätöksenteon tulisi perustua saatavilla olevaan, relevanttiin tietoon, joka on valtakunnallisesti vertailukelpoista. Keskustelimme tietojärjestelmien puutteista. Meistä monilla on kokemusta siitä, etteivät tietojärjestelmät ja niihin tehtävä kirjaus vastaa useinkaan sosiaalityön tarpeisiin. Totesimme, että uusien järjestelmien käyttöönottoon olisi varattava riittävästi aikaa. Kun käyttöönottoa ei tehdä huolella, jäävät järjestelmät työntekijöille vaikeasti ymmärrettäväksi ja samalla datan laatu kärsii. Ongelmana näimme myös sosiaalityöntekijöiden valtavan työmäärän, jolloin ei jää aikaa esimerkiksi kehittämistehtäviin, perehtymiseen tai johtavilla hallinnolliseen työhön, koska kaikki aika kuluu asiakastyöhön.  Kuvassa keskustelussa mukana olleet Maija Haapala, Camilla Granholm, Miina Arajärvi, Anna Rantasuo, Katri Pellinen, Petra Erkkilä ja Sonja Soini. Keskustelussa nostettiin esille huoli siitä, ettei monikaan sosiaalityöntekijä halua ryhtyä sosiaalityön johtajaksi tai heitä pyydetään siihen, vaikka valmiuksia ei välttämättä ole. Samaan aikaan sosiaalityöntekijöiden perehdyttämisprosesseissa on ongelmia ja tällä nähtiin olevan sidos johtamiseen ja tietoon. Perehdytysvaiheessa tiedon tulisi olla saatavilla ja johdon tukea perehdyttämisprosessia.
Keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että tiedolla johtamisen ja siihen kytkeytyvän tiedonhallinnan kokonaisuus on monelle sosiaalityöntekijälle vielä vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Jos näistä saataisiin jäsennetty kuvaus, voisivat sosiaalityöntekijät vaatia johdolta tukea ja kehittämistoimenpiteitä helpottaakseen tiedon saatavuutta ja sen hyödyntämistä asiakastyössä, sen kehittämisessä ja johtamisessa. Mietimme, onko jotain sellaista, mitä kuka tahansa sosiaalityöntekijä voisi tehdä tiedolla johtamisen edistämiseksi nyt. Yksi helppo, konkreettinen ja erittäin tärkeä asia on kysyä omalta johdolta, millaisella aikataululla ja miten Kantaan siirtyminen aiotaan panna toimeen. Läheskään kaikki kunnat eivät ole vielä valmistautuneet siirtymään, vaikka alkaisi jo olla kiire. Olisi hienoa, jos siirtymä tehtäisiin niin, että myös henkilöstöllä olisi enemmän kuin yksi yö aikaa orientoitua siihen. Rakenteiseen kirjaamiseen ja valtakunnalliseen Kanta-arkistoon siirtyminen avaa paljon mahdollisuuksia tiedolla johtamisen kehittymiselle ja siksi sitä kannattaa edistää. Antoisan keskustelun ja hyvien pohdintojen lopputuloksena päädyimme siihen, että keskustelua ja kehittämistä tiedolla johtamisesta sosiaalityössä on syytä jatkaa ja seuraava tapaaminen pyritään järjestämään kesälomien jälkeen! Tähän palataan elokuun aikana. Kesäterveisin Miina Arajärvi ja Sonja Soini
Yksi tärkeä motivaatio työskentelyyn hallituksessa on verkostoituminen ja ennen kaikkea se, että pääsen vaihtamaan ajatuksia toisten ammattilaisten kanssa. Takana on nyt yksi hallituspäivä ja kaksi hallituksen kokousta. Mielenkiinnolla olen seurannut hallituksen jäsenten intoa ja sitä laajaa osaamista mikä meillä on. Mahtavaa! Kahden kokouksen jälkeen olen toki aivan pyörällä päästäni, mutta en malttaisi odottaa, että pääsisimme myös tapaamaan livenä. Ennen kaikkea odotan, että pääsisimme näkemään kaikki jäsenet yhdessä. Millaista on olla hallituksessa? No, näin pienen ajan kokemuksella: Puhelin piippaa taajaan, kun hallituslaiset intoutuvat kirjoittamaan asioista ja Facebook-ryhmässä tulee kirjoituksia vähän väliä. Uutena varajäsenenä olen vielä aika pihalla kaikesta, mutta uskon, että meikäläinenkin pian pääsee vauhtiin.  En ole aiemmin ollut kovin aktiivinen seuran jäsen, mutta nyt näkökulmani on erilainen. Toivonkin, että kaikki jäsenet intoutuisivat tapaamisiin ja toisivat omia kommenttejaan meidän Facebook-sivuille. Ennen kaikkea haluaisin kuulla, mitä odotatte meidän hallitukselta. Olen huomannut, kuinka kaikki mielipiteet otetaan vastaan ja eikä mitään mielipidettä ole kyseenalaistettu. Kaikkia kuullaan. Toivottavasti tästä vuodesta tulee aktiivinen ja Sosiaalityöntekijöiden seuraa saadaan nostettua kaikkien sosiaalityöntekijöiden tietoisuuteen. Odotan innolla, mitä kaikkea vuosi 2022 tuo seuralle tullessaan!
Anne Hakkarainen Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen varajäsen ja viestintävastaava @HakkisAnne Sosiaaliala elää arkeaan maailmanlaajuisen pandemian ja sote-uudistuksen merkeissä. Molemmissa on haastetta kerrakseen. Etenkin sote-uudistuksesta käyty keskustelu on saanut minut miettimään mitä alan kielessä on tapahtumassa. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Me sosiaalityöntekijät olemme sosiaalihuollon laillistettuja ammattihenkilöitä. Työskentelemme siis sosiaalityön erityisasiantuntija-ammatissa. Sana sosiaalityö tuo minun mieleeni sosiaaliset ongelmat kuten köyhyyden, päihderiippuvuuden, väkivallan, asunnottomuuden, nälän ja huono-osaisuuden. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Sosiaalityön ja laajemmin myös koko sosiaalialan käsitteitä nykyisin ovat esim. hyvinvointipalvelut, palveluvalikoima, elämäntapahaaste, vähäosaisuus ja asiakasohjaus. Sosiaalialan ammattinimikkeitä ovat esim. koordinaattori, palveluesimies, koordinoiva esimies ja asiantuntija.
Tällaista tekstiä lukiessa on kysyttävä: minne sosiaalinen on hävinnyt kielestämme? Koronavirus on muuttanut terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalityön luonnetta ja työtapoja. Gerontologisen sosiaalityön iäkkäät asiakkaat ovat varsin usein erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Heillä on paljon tuen tarvetta, mutta eivät kykene itse hakemaan tarvitsemaansa tukea, eikä heillä aina ole auttavia läheisiäkään. Monesti heidän elämäänsä vaikeuttaa myös sosiaalisia ongelmia tuottavat muisti-, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä haasteet muun muassa asumisen ja talouden kanssa. Vaikka koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi onkin tarpeen rajoittaa ihmisten välistä fyysistä läheisyyttä, teemme gerontologisessa sosiaalityössä edelleen myös kotikäyntejä silloin, kun asiakkaan tarve niin edellyttää.
Vantaan kaupungin lastensuojelun avohuollon Länsi-Vantaan toimintayksikkö sijaitsee muusta maasta eristetyllä Uudellamaalla, Myyrmäessä. Alueellamme asuu karkeasti arvioituna noin 100 000 asukasta, joista 400 lapsella on asiakkuus toimipisteessämme. Kirjoitimme yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja erityissosiaaliohjaajien kanssa lastensuojelun havaintoja poikkeustilan alkuviikoilta.
|
RSS Feed