|
Kansainvälisen sosiaalityön päivän 21.3.2023 teemana on tänä vuonna respecting diversity through joint social action, joka vapaasti suomeksi käännettynä kuuluu moninaisuuden kunnioittamista yhteisen yhteiskunnallisen toiminnan avulla. Juhlapäivänä Kansainvälinen sosiaalityöntekijöiden liitto (International Federation of Social Workers, IFSW) kiinnittää huomiota etenkin ekologisesti kestävään kehitykseen ja siihen, että sitä kohti johtava kehitys tapahtuu paikallisella tasolla ja keskenään moninaisissa yhteisöissä. Sosiaalityöntekijöinä olemme ihmisoikeustyötä tekeviä asiantuntijoita ja teemme työtä yhteiskuntarauhan eteen. Edistämme hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa monin tavoin. Tämä työ tapahtuu jokapäiväisessä arjessa ja on kiinni paikallisissa konkreettisissa ympäristöissä; neuvotteluhuoneissa, kotikäynneillä ja luentosaleissa. Samalla olemme kuitenkin osa laajempaa kokonaisuutta, kansainvälistä yhteisöä ja voimme niin työssä kuin vapaa-ajallakin tehdä valintoja sekä ekologisen kestävyyden että ihmisoikeuksien toteutumisen eteen – kaikkialla maailmassa. Ohjenuorana tähän toimivat sosiaalialan ammattieettiset periaatteet. Työskentelyssä emme voi suunnata katsetta vain asiakkaan tai lähimmän sidosryhmän tasolle, vaan eettinen velvollisuutemme on kohottaa katse laajemmalle. Eettinen velvollisuutemme on kohottaa katse laajemmalle. Laajemmalle katsominen liittyy siihen, että toivon jokaisen sosiaalityöntekijän tunnistavan oman vaikutusvaltansa ja hyödyntävän mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Ihmisten arkisen elämän asiantuntijoina sosiaalityöntekijöillä on valtavasti arvokasta tietoa, jota täytyy tuoda esiin niin, että sitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Juhlapäivän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvä teema resonoi hienosti Sosiaalityöntekijöiden seuran tarkoituksen kanssa. Yhteisö, yhteiskunnallinen toiminta, vaikuttaminen – nämä ovat kaikki sanoja, jotka mielessäni yhdistyvät myös Sosiaalityöntekijöiden seuraan. Seura tarjoaa jokaiselle sosiaalityöntekijälle turvallisen yhteisön, jossa muihin alan asiantuntijoihin tutustumisen lisäksi pääsee tekemään vaikuttamistyötä ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Seuran missiona on nostaa esille sosiaalityön asiantuntemusta yhteiskunnassa ja vuosille 2022–2026 laaditun strategian visionamme onkin, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Visionamme on, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi yhteisöömme mukaan jokaisen sosiaalityöntekijän ja alan opiskelijan osallistumaan vaikuttamistyöhön! Samalla on hyvä pitää mielessä, että pian koittavat eduskuntavaalit tarjoavat meille sosiaalityöntekijöillekin oivan paikan vaikuttaa. Kannustan vahvasti ottamaan selvää ehdokkaiden sosiaalityötä koskevista näkemyksistä ja äänestämään sosiaalityötä tuntevaa ehdokasta. Alan ehdokkaita löytyy esimerkiksi Talentian verkkosivuille koottujen liittoon kuuluvien ehdokkaiden joukosta. Sosiaalityöntekijäehdokkaisiin pääset tutustumaan myös Sosiaalityöntekijöiden seuran YouTube-kanavalla julkaistun tallenteen välityksellä. Noora Kivioja Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puheenjohtaja #WSWD2023 
0 Comments
Tänään vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää teemalla “Rakennamme uutta ekososiaalista maailmaa: pidämme kaikki mukana”. Juhlapäivä tuntuu yhtä aikaa poikkeuksellisen tärkeältä että hiukan erikoiselta. Kuka olisi uskonut, että juhlimme ihmisoikeustyötä samaan aikaan, kun Euroopassa on sota ja maailmanlaajuinen pandemia jatkuu edelleen? Niinpä, eivät varmasti edes isovanhempamme, jotka ovat tavalla tai toisella pelänneet koko elämänsä ajan sodan syttymistä uudelleen.  Löydät lisätietoja kansainvälisestä sosiaalityön päivästä klikkaamalla kuvaa. Ekososiaalisessa maailmassa ihmisen kaiken toiminnan taustalla on ekologinen lähtökohta. Ajatus sopii hyvin tämän päivän sosiaalityöhön, joka edistää ihmisten välistä solidaarisuutta ja vähentää eriarvoisuutta maailmassa, jossa metsäpalot, tulvat, maanvyörymät ja epidemiat muuttavat nopeassa tahdissa tapaamme elää. Tai ainakin ilmastonmuutoksen selvien merkkien tulisi muuttaa tapaamme kuluttaa luontoa. Ongelmana vaikuttaa olevan se, että hyväosainen väestönosa on jatkanut kerskakulutustaan, eikä edes lentomatkailu loppunut kuin lyhyeksi hetkeksi, kun muistimme olevamme kuolevaisia ja piilouduimme omien keskiluokkaisten kotiemme sisään turvaan. Sosiaalityöntekijöinä toki näimme mitä tapahtui niille, joiden koti ei ollut turvallinen. Suomessa on helppo unohtaa, millaisen kurjuuden keskellä edelleen moni maapallolla elää. Meillä on täällä jokaisella mahdollisuus saunoa järvimaisemassa, mistä saa muualla maailmassa maksaa satoja euroja luksushotellissa. Vietämme lihattoman tammikuun, koska niin ”kuuluu tehdä”, emmekä siksi, että ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Vaikka ilmastonmuutos aiheuttaa ensin suurempia ongelmia muualla maapallolla, emme voi tuudittautua siihen, ettei täällä pohjolassa olisi mitään hätää. Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana. Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana. Jos eko- ja globaalisosiaalityö käsitteinä ovat tähän saakka tuntuneet kaukaisilta, enää tuskin kukaan ajattelee näin. Vaikka lämpimät talvet ja kuumat kesät eivät vielä saisi meitä ajattelemaan asioista toisin, naapurissa meneillään oleva sota on säikäyttänyt meidät kaikki perusteellisesti. On ollut koskettavaa nähdä, miten suurin joukoin sosiaalityöntekijät ovat lähteneet auttamaan sodan uhreja vapaa-ajallaan. Mutta jostain syystä rohkeat kannanotot ja varsinainen aktivismi ihmisoikeuksien puolesta on jäänyt vähälle. Miksi virastososiaalityö ei pidä sisällään aktivismia, vaikka sitä sosiaalityön puhtaimmillaan tulisi olla? Entä miksi sosiaalityön globaalit ja ekososiaaliset keskustelut käydään muualla? Ammattikielemme lempikäsite ”kokonaisvaltaisuus” ei jostain syystä konkretisoidu tältä osin teoiksi. Me Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme vahvistaa koko ammattikuntaamme olemaan rohkeampi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Haluamme nähdä tulevaisuudessa kaikilla sosiaalityön sektoreilla tekoja kestävän ja yhdenvertaisen maailman eteen. Emme voi vaikuttaa vain oman pienen piirimme asioihin, koska sellainen maailma on kadonnut jo aikaa sitten. Elämme jatkuvassa yhteydessä luonnon ja muiden ihmisten kanssa. Jos emme kykene näkemään tätä kokonaisuutta, emme kykene tekemään sosiaalityötä siten kuin sitä tulisi tehdä. Sosiaalityötä - meitä - tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
Kulunut vuosi on merkinnyt meille kaikille poikkeuksellisia aikoja, väsymystä ja epävarmuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura on muiden toimijoiden tavoin joutunut suunnittelemaan kaikki vuoden tapahtumat useaan kertaan uudelleen ja seuran hallitus niin kuin yhdistyksen jäsenetkin ovat harmitelleet kohtaamisten vähäisyyttä. Vaikka teamsit ja zoomit yhdistävät meitä yli paikkakuntarajojen, ne eivät kuitenkaan koskaan tavoita yhteisöllisyyden ydintä. Kohtaaminen kasvokkain on jotain sellaista, mitä olemme kaikki ikävöineet.
Sosiaalityöntekijöinä tiedämme, että epävarmuuden keskelle on luotava turvalliset arjen rakenteet, jotta selviytyminen on mahdollista. Seuran uutta strategiaa on laadittu tämä näkökulma mielessä. Haluamme jatkaa yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavana yhteisönä, mutta entistä rohkeammalla otteella. Riittävä vaikuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ellemme saa kaikkia jäseniämme mukaan toimintaan. Tämä edellyttää ennen kaikkea aktiivista puuttumista alamme yhteen suurimmista ongelmista eli vaientamiseen sekä vaikenemiseen. Toimimalla solidaarisesti toisiamme, yhteistyökumppaneitamme sekä sosiaalityön tarpeessa olevia ihmisiä kohtaan, voimme saavuttaa haluamiamme muutoksia. Aktivismi, jos jokin, on mitä suurinta yhteiskunnassa tapahtuvaa solidaarisuutta! Tulevana vuonna 2022 seuran hallitus lähtee yhdessä jäsentensä kanssa toteuttamaan uuden strategian mukaista visiota siitä, että viiden vuoden kuluttua jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valitettavasti sen toteutuminen vaatii vielä paljon töitä. Rakenteellinen sosiaalityö on käsitteenä varsin tuntematon ja siksi tavoitteen toteutuminen edellyttää perusasioista aloittamista. Töitä on tehtävä myös sen eteen, että saamme poikkeusaikojen jälkeen sosiaalityöntekijöiden rintaman yhtenäiseksi. Yksin emme ole mitään, mutta yhdessä voimme olla mitä tahansa.
Näin joulukuussa 2021 tuleva vuosi näyttää vielä kovin utuiselta, koska pitkään aikaan mikään maailmassa ei ole ollut varmaa. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - meidän täytyy itse valmistautua. Heti tammikuussa edessä ovat aluevaalit, joiden merkitystä sosiaalityön kannalta ei voida liikaa korostaa. Eihän siitä ole kuin muutama viikko kun Sosiaali- ja terveysministeriö unohti sosiaalihuollon käytännössä kokonaan. Ilman aktiivisia sosiaalityöntekijöitä “unohdus” olisi jäänyt huomaamatta ja puhe sosiaali- ja terveydenhuollosta ilman sosiaalihuoltoa olisi jatkanut omaa elämäänsä. Sosiaalityöntekijöinä meidän täytyy pysyä itse valppaina ja huolehtia siitä, että työmme tarkoitus tunnetaan sekä tunnustetaan läpi yhteiskunnan. Jos jäämme odottamaan, että joku muu pitää puoliamme, saamme odottaa sitä ikuisesti.
Vaikka emme voi tietää tulevaisuutta, voimme luottaa yhteen asiaan: kaikki järjestyy, aina. Mikäli pysymme yhdessä, meillä ja sosiaalityöllä ei ole mitään hätää. Vuosi 2022: tulkoon mitä tahansa, Sosiaalityöntekijöiden seura on valmiina! Tuuli Kotisaari Sosiaalityöntekijöiden seuran puheenjohtaja 2021-2022 Seuran strategian löydät kokonaisuudessaan täältä: sosiaalityontekijoidenseura.fi/strategia.html Maailmanlaajuinen pandemia kohtelee meitä eri tavoin riippuen henkisistä, sosiaalisista, psyykkisistä ja taloudellisista voimavaroistamme. Erityisen haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät – usein sosiaalityön asiakkaat – voivat luisua yhä vaikeampaan tilanteeseen. Joillekin kriisi tarkoittaa työpaikan menettämistä, toimeentulon vaarantumista, päihdeongelman ja lähisuhdeväkivallan kärjistymistä, mielenterveyden heikkenemistä tai yksinäisyyden syventymistä. Arjesta tulee monella tapaa kuormittavaa tai turvatonta, kun peruspalvelut eivät toimi siten kuin aikaisemmin.
Lastensuojelun laadun kehittämiseksi on julkaistu Toimiva lastensuojelu -selvitys (STM 2013) sekä Lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamista koskeva selvitys (STM 2019). Myös aikuissosiaalityön tulevaisuutta tarkastelevan asiantuntijatyöryhmän työskentelyn myötä on valmistumassa keväällä 2019 sosiaalityön tulevaisuutta koskeva raportti. Seuraavalla hallituskaudella on siirryttävä selvityksistä toimeenpanoon sosiaalihuollon toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Sosiaalityöntekijöiden seura nostaa selvitysten pohjalta keskeisinä lastensuojelun ja aikuissosiaalityön kehittämiskohteina 1) tutkimukseen perustuvan sosiaalihuollon vahvistamisen sekä 2) lastensuojelun asiakasmitoituksen 5-25 asiakasta / työntekijä. Myös muiden sosiaalihuollon sektoreiden lakisääteistä asiakasmitoitusta on arvioitava. 1. Tutkimusperustainen sosiaalihuolto Toimenpide-ehdotukset
Asiakasdatan hyödyntäminen sosiaalityön tutkimuksessa ja kehittämisessä on keskeistä sosiaalihuollon laadun vahvistamisessa. Lakimuutos koskien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen toissijaista käyttämistä onkin sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Lakimuutos yksin ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitsemme sosiaalihuollon käytäntöä palvelevan tutkimuksen toimeenpanon, rakenteet ja rahoituksen. Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavien yhtymien ja yliopistojen yhteyteen sekä maakunta- että yhteistoiminta-alueiden tasolla on vahvistettava TKIO-rakenteiden (tutkimus, kehittäminen, innovaatiot, osaaminen) syntyä ja rahoitusta. Rakenteiden vahvistamisen myötä sosiaalityön käytäntöä palveleva tutkimus vastaisi nykyisen lääketieteellisen ja terveystieteellisen tutkimuksen rakenteita ja valtion tutkimusrahoituksen tasoa. Haaste sosiaalityön käytännössä tällä hetkellä on, ettei asiakkaiden elämäntilanteiden muutoksista ja elämästä kokonaisuutena ole systemaattisesti koottua seurantatietoa ja tämä tulee esiin mm. lastensuojelun laatua koskevassa raportissa (2019). Oleellista olisi ymmärtää, millaisia vaikutuksia toimenpiteillä on ja kohdentuvatko ne oikeaan aikaan. Myös sosiaalityössä käytettävien menetelmien kehittäminen vaatii panostusta sekä käytännön ja tutkimuksen yhteistyötä. Tutkimusperustaista käytäntöä vahvistamalla on mahdollista ymmärtää esimerkiksi huono-osaisuuden kasautumista, syrjäytymiseen johtavia syitä ja ylisukupolvisuutta sekä arvioida palvelujärjestelmän heikkouksia ja yhteiskuntapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksia sosiaalihuollon kustannuksiin ja toimintaedellytyksiin. Tutkimukseen perustuva sosiaalihuolto palvelee toiminnan taloudellista kestävyyttä ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta ja on asiakkaiden oikeusturvan sekä toiminnan laadun kannalta välttämätöntä. 2. Lastensuojelun asiakasmitoituslaki ja asiakasmäärän arviointi muilla sosiaalihuollon sektoreilla Toimenpide-ehdotukset
Kananoja esittää raportissaan asiakasmitoitukseksi lastensuojelussa 5-25 lasta/ sosiaalityöntekijä. Lastensuojelun laadun kohentamiseksi tämä on ehdoton edellytys ja vaatii asiakasmitoituksen saattamista lakiin. Lastensuojelun toimenpiteillä tai niiden tekemättä jäämisellä on kauaskantoiset vaikutukset lapsen elämään. Luottamuksellisen suhteen luomista lapseen ja huolellista kokonaisarviointia ei ole mahdollista tehdä, jos työntekijällä on vastuullaan liian monta lasta. Myös sosiaalityön muiden sektoreiden asiakasmäärät tulee ottaa tarkasteluun valtakunnallisesti. Sosiaalityön eri sektoreilla autetaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevia, jolloin asiakasturvallisuuden näkökulmasta on välttämätöntä arvioida työntekijäkohtainen asiakasmäärä. Viitatut selvitykset: Toimiva Lastensuojelu. Selvitysryhmän loppuraportti 2013 (STM) http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74483/Toimiva%20lastensuojelu%20loppuraportti_final_19062013.pdf?sequence=1&isAllowed=y Selvityshenkilön ehdotukset lastensuojelun toimintaedellytysten ja laadun parantamiseksi. Loppuraportti 2019 (STM) http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161379/Selvityshenkilon_edellytykset_lastensuojelun.pdf?sequence=4&isAllowed=y Asettamispäätös sosiaalityön tulevaisuus selvitysryhmälle (STM): https://stm.fi/documents/1271139/6184550/Asettamisp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+sosiaality%C3%B6n+tulevaisuus.pdf/9e6a3151-6a18-8e2a-f1a0-b5ae7ebecbe7/Asettamisp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s+sosiaality%C3%B6n+tulevaisuus.pdf.pdf  Seuran arvoja ovat rohkeus, dialogisuus ja sosiaalityön eettisyys (ks. tuore strategia). Kolmessa postauksessa seuran uusi puheenjohtaja Anna Tiili ja väistynyt puheenjohtaja Sonja Soini käyvät keskustelua näistä arvoista ja niiden merkityksestä. Kahdessa edellisessä postauksessa on keskusteltu rohkeudesta ja dialogisuudesta.   Sosiaalityön eettisyys nousi seuran arvoksi kuin itsestään. Se on paitsi sosiaalityön ammattitaidon keskeisin tekijä, sen ajateltiin myös sitovan yhteen esim. sellaisia asioita kuin ihmisoikeudet, solidaarisuus ja osallisuus, jotka myös saivat jäsenkyselyssä ääniä seuran arvoiksi. Suomalaisessa sosiaalityössä on jo pitkään ollut sisäinen jännite viranomaistyön eli lakia toteuttavan työn ja toisaalta sosiaalityön alkuperäisen tehtävän eli ihmisten ja yhteisöjen hyvinvoinnin edistämisessä. Hyvinvointivaltiossa nämä tehtävät eivät ole olleet välttämättä merkittävässä ristiriidassa keskenään, mutta jännite on olemassa. Hyvinvointivaltion perusideoita ollaan kuitenkin parhaillaan rapauttamassa ja Facebook-ryhmä Sosiaalityön uraverkoston keskusteluista huomaa, että jännite näiden kahden tehtävän välillä on kasvamassa. Olen kuullut arvioita, että sosiaalityössä olisi käynnissä kulttuurin muutos, jossa työn painopiste olisi siirtymässä lain ja byrokratian suorittajasta enemmän asiakkaan ja hänen yhteisönsä yksilöllisten tarpeiden mukaiseen työhön.  Tunnistan tuon mainitsemasi sosiaalityön kahtiajakoisen roolin. Sosiaalityö voi määrittyä radikaaliksi oikeudenmukaisuustyöksi tai perinteistä professionaalista ja byrokraattista asiantuntijuutta tavoittelevaksi asiantuntija-ammatiksi. Lisäksi sosiaalityön muuttuva asiantuntijuus tuntuu valuvan moneen eri suuntaan, joskus kohti jotain sellaista, mitä emme ehkä toivoisi. Toisinaan on koettu, että asiantuntijuuttamme määritellään ulkoapäin eri tahoilta. Ihmisoikeusperustaista kohtaamistyötä on pyritty jäsentämään tulostavoitteina ja suoritteina. Samanaikaisesti kuulemme kuitenkin toiveita vahvistaa sosiaalityön ihmissuhdeperustaisuutta. Lisäksi sosiaalityön eri sektoreilla kohdataan muutoksia hieman erilaisilla painotuksilla eikä sosiaalityöntekijöiden keskuudessa välttämättä ole yhtä määritelmää sosiaalityön asiantuntijuudesta. On tärkeää pohtia, mihin sosiaalityön itseymmärrykseen seuran toiminta perustuu ja millaisen sosiaalityön asiantuntijuuden puolesta haluamme liputtaa. Strategiaa työstäessä totesimme, että meille tärkeää on eettisyyteen nojaava asiantuntijuus. Kuten totesit, sosiaalityön eettisyys oli näin ollen aika itsestäänselvä valinta asiantuntijayhteisön toimintaa suuntaavana arvona.  Sosiaalityön kenttä on valtavan laaja ja vetoa on moneen suuntaan. Toisilla on tarve löytää sosiaalityölle rajoja ja siten saada selkiytettyä omia työtehtäviä, kun taas toiset haluavat laajentaa omaa osaamistaan ja tehdä uusiakin aluevaltauksia. Toivoisin, että alallamme olisi tilaa tälle kaikelle moniäänisyydelle. Eettiset kysymykset ovat sosiaalityössä läsnä aina ihan välttämättä, mutta eettisyys voi pysyä elossa vain, jos se on jatkuvan keskustelun ja debatin alla.  Näin juuri, eettiset kysymykset ovat sosiaalityön ytimessä ja yhdistävät kaikkia sosiaalityöntekijöitä, vaikka tehtävien kenttä on laaja. Asiantuntijuutta ja sosiaalityön tehtäväkenttää voi jäsentää monella eri tavalla, mutta kaikkea sosiaalityön asiantuntijuutta sitoo eettinen perusta. Sosiaalityö saa tavallaan oikeutuksensa siitä, että tiettyjä arvoja pidetään tärkeinä yhteiskunnassamme. Sosiaalityön eettisyys on myös kaikessa seuran argumentoinnissa mukana ja puhumme sosiaalisen asiantuntijoina, pehmeiden arvojen puolesta. On aivan totta, että arvokeskustelun on elettävä ajassa. Yhteiskunnallinen toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti, enkä haluaisi nähdä muutoksia yksinomaan uhkana, vaan luonnollisena osana elämää. Muutoksen voi kääntää voimavaraksi sosiaalityön ammatilliselle ja professionaaliselle kehittymiselle. Sosiaalityön on kuitenkin oltava mukana muutoksen suunnan määrittelyssä ja tarkasteltava uudistuksia sosiaalityön eettisten linssien läpi.  Muutos ei ole automaattisesti uhka, mutta viime aikoina monia päätöksiä on tehty sosiaalityön arvojen vastaisesti. Mutta olen samaa mieltä siitä, että meidän alalle se on kuitenkin ollut iso palvelus. Muutoksessa me joudumme määrittelemään oman paikkamme uudelleen, kirkastamaan sosiaalityön perustehtävää ja nostamaan ammattietiikan sille kuuluvalle jalustalle. Ja kuten sanoit, sosiaalityön on oltava mukana tässäkin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja etsimässä heikommassa asemassa olevien ihmisten kannalta kestäviä ratkaisuja. Ennen Facebook-ryhmä Sosiaalityön uraverkostoa meillä ei oikein ole ollut foorumeita käydä eettistä keskustelua. Toivon, että seurasta voisi kasvaa se toimija, joka tuo sosiaalityön eettisen keskustelun vahvemmin mukaan julkisuuteen ja kutsuu myös muita kuin sosiaalityöntekijöitä mukaan keskustelemaan.  Toisin sanoen, toimintaympäristön ja sosiaalityön asiantuntijuuden muutoksesta huolimatta asiantuntijuuden ytimessä olevan eettisen itseymmärryksen on säilyttävä. Keskustelumme perusteella voimme todeta, että alan moninaisuudesta sekä yhteiskunnallisten murrosten ja muutosten aiheuttamista jännitteistä huolimatta seura kytkee toimintansa sosiaalityön eettiseen perustaan. Tunnistamme muuttuvan asiantuntijuuden tarpeita, joista ensimmäinen on sosiaalityön arvopohjaisen argumentoinnin vahvistaminen osana julkista keskustelua. Sosiaalityöntekijöille on tärkeää, että voimme tehdä eettisesti kestävää sosiaalityötä ja sen vuoksi meidän on oltava hereillä ja valmiina vaikuttamaan. Sosiaalityöntekijöiden seurassa tuemme eettisesti kestävän sosiaalityön tavoitetta ja tarjoamme ratkaisuja sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymiselle sosiaalityön arvoihin nojaten.
Seuran arvoja ovat rohkeus, dialogisuus ja sosiaalityön eettisyys (ks. tuore strategia). Yhteensä kolmessa postauksessa seuran uusi puheenjohtaja Anna Tiili ja väistynyt puheenjohtaja Sonja Soini käyvät keskustelua näistä arvoista ja niiden merkityksestä. Edellisessä postauksessa on ajatuksia rohkeudesta ja torstaina julkaistaan postaus sosiaalityön eettisyydestä.   Dialogisuus on meille kaikille sosiaalityöntekijöille tuttu käsite, sillä teemme haastavaa vuorovaikutustyötä. Dialogisuudessahan kyse on merkitysten jakamisesta ja erilaisten näkemysten yhteisestä pohdinnasta. Oleellista on kyky kuunnella ja kyseenalaistaa omat valmiit näkemykset. Dialogi on siis tärkeä sosiaalityön yksilötyön väline, mutta se on myös laajemmassa mielessä yhteisöjen ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta aivan keskeinen käsite. Osallisuus ja demokratia edellyttävät dialogia. Pohdin, haastaako dialogisuutta ajan kuvaan kuuluva kova yhteiskuntapolitiikka. Entä mitä dialogisuudelle merkitsee tämän hetken yhteiskunnallinen todellisuus, jossa maailmat tuntuvat erkaantuvan, keskustelua käydään välillä kärkkäästi vastakkaisista ääripäistä ja puhutaan kuplaantumis-ilmiöstä? Mielestäni sosiaalityön haavoittuvassa asemassa olevien puolustajana on tärkeää miettiä paikkaansa tässä todellisuudessa.  Täytyy sanoa, etten enää edes muista millaiset mahdollisuudet yhteiskunnalliselle dialogille oli ennen sosiaalista mediaa, mutta some on ehdottomasti demokratisoinut keskustelua. Some tarjoaa alustan keskustelulle, johon periaatteessa kuka tahansa voi osallistua. Samalla keskustelua kuitenkin ohjaa some-yritysten markkinalogiikka, jolle keskustelun kärjistyminen on eduksi. Sosiaalityön asiantuntijoilla on ehdottomasti paikkansa sekä somessa että laajemmassakin yhteiskunnallisessa keskustelussa nimenomaan haavoittuvassa asemassa olevien puolustajana ja rakenteellisten tekijöiden avaajana. Sosiaalityöntekijöillä on annettavaa keskusteluun myös vuorovaikutustaitojensa ansiosta, sillä kyky reflektointiin ja eri näkökulmien ymmärtämiseen on avain dialogiin myös somessa.  Hyvä huomio, sosiaalinen media on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia osallistua keskusteluun. Samanaikaisesti some myös paljastaa yhteiskunnallisen polarisaation. Kärkäs keskustelu saattaa olla oire siitä, ettei yksilö koe tulevansa yhteiskunnassa kuulluksi tai olevansa osallinen. Ajattelen, että Sosiaalityöntekijöiden seura yhteiskunnallisena keskustelijana voi avata erilaisia maailmoja ja luoda ääripäiden väliin jaettua ymmärrystä. Sosiaalityö osallisuuden edistämiseen tähtäävänä työnä voi osaltaan lisätä yhteiskunnan koheesioita. Minulle on ollut tärkeää, että seuran toiminnassa rakentava ja argumentointiin perustuva keskustelu on ollut keskeinen elementti koko ajan. Sosiaalityöntekijöiden seura pyrkii argumentoimaan perustellusti ja tarjoamaan ratkaisuja dialogisesti; emme valita, vaan vaikutamme.  Myös minulle on seuran toiminnassa ollut tärkeää alusta asti se, että pyrimme aina löytämään ratkaisuja ja minulle dialogisuus arvona tarkoittaa juuri sitä. Dialogisuus, kuten edellä jo todettiin, edellyttää kykyä itsereflektioon eli kykyä tarkastella myös itseään kriittisesti. Ratkaisuihin pyrkiminen puolestaan suuntaa katseen tulevaisuuteen ja siihen, miten voimme yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa viedä alaamme eteenpäin. Nämä kaksi tarkastelukulmaa ovat mielestäni ehdoton edellytys sille, että sosiaalityö voi pysyä ajassa kiinni ja kehittyä koko ajan paremmaksi. On ollut huikeaa huomata, kuinka tällainen tekemisen tapa saa ihmisiä innostumaan. Meitä on kuvattu raikkaaksi tuulahdukseksi ja kehittämistyön äärellä on suorastaan kihisty intoa. On kerta kaikkiaan upeaa, että Sosiaalityöntekijöiden seura voi olla kanava tällaiselle tekemiselle ja dialogisuus on siinä aivan keskeinen elementti. Mihin kaikkeen me voimmekaan vielä pystyä!  Sanoisin, että ihan mihin vaan! Sosiaalityöntekijöiden seuran toimintaan on liittynyt mukaan niin innostavia ja tulevaisuuteen suuntautuneita sosiaalityöntekijöitä, että olen vakuuttunut sosiaalityön asiantuntijuuden kehittymisestä oikeaan suuntaan. Emme jumiudu kritisoimiseen vaan etsimme ratkaisuja. Kehittyminen tapahtuu ehkä parhaiten nimenomaan dialogisessa vuorovaikutuksessa, kun ideat jalostuvat joksikin uudeksi. Dialogin kautta tapahtuva vaikuttaminen realisoituu Sosiaalityöntekijöiden seurassa juuri kuvaamallasi tavalla - sosiaalisissa suhteissa, kumppanuuksiin tukeutuen. Yhteistyöverkostot antavat voimaa ja inspiraatioita, ja todellakin, on aika mieletöntä, miten sujuvasti verkostoituminen tänä päivänä onnistuu. Lisäksi jäsenistömme toimii jatkuvana peilinä seuran toiminnalle. Dialogi jäsenten kanssa on keskeinen arvo Sosiaalityöntekijöiden seuralle. Toivon, että jatkossakin saamme eri sosiaalityön sektoreiden edustajia jäsenistöömme, jotta sosiaalityön moninainen ja muuttuva asiantuntijuus rakentuu eri näkökulmat huomioiden.  Uskon, että meillä on vain oma mielikuvitus rajana. Meidän heikkous on tähän asti ollut se, että emme ole saaneet kaikkea intoa vielä edes kanavoitua. Vahvuus on kuitenkin se, että tämä on tiedostettu ja siihen haetaan aktiivisesti ratkaisuja. Seurassa on ollut ihanasti tilaa kokeilla asioita ja vaikka kaikki ei aina ole menneet putkeen, niin jokaisesta kokeilusta on opittu paljon. Ihan varmasti löydämme vielä toimivia tapoja sille, että kaikilla sektoreilla ja eri puolilla Suomea asuvat sosiaalityöntekijät voivat osallistua yhteiseen vaikuttamiseen ja saada tukea omaan vaikuttamistyöhönsä. Ensi vuonna lanseerattava asiantuntijapankki on ehdottomasti rohkea ja dialogia mahdollistava avaus tähän suuntaan.  Niin, totta. Monenlaisia mahdollisuuksia osallistua sosiaalityön asiantuntijuuden esiin nostamiseen on ollut, mutta aikamme ei ole riittänyt ihan kaikkeen. Uskon myös, että jäsenten innostaminen vaikuttamistyöhön tuo tähän helpotusta. Tähän saakka käyty dialogi jäsenten kanssa esimerkiksi strategiaa työstäessä oli onnistunut projekti. On tärkeää, ettei vuoropuhelu kavennu ainoastaan hallituksen sisäiseen työskentelyyn. Dialogisesti muotoiltu strategia on keskeinen väline Sosiaalityöntekijöiden seuran toiminnan ohjaamisessa tulevaisuudessa ja on hienoa, että jäsenet ovat olleet mukana suuntaamassa toimintaamme.
Tiivistäisin keskustelumme pohdintoja vielä lopuksi: Sosiaalityöntekijöiden seura toimii sillanrakentajana, dialogin ja jaetun ymmärryksen edistäjänä yhteiskunnan eri todellisuuksien välillä. Seura rakentaa siltaa käytännön työn ja yhteiskunnallisen keskustelun välille. Vaikuttamistyön ytimessä on sosiaalityön asiantuntijuuden esiin tuominen ratkaisuja etsien. Tätä tavoitetta seura toteuttaa dialogin kautta ja dialogisuus konkretisoituu rakentavaan ja argumentoivaan tyyliin ilmaistussa viestinnässämme sekä kyvyssämme käydä vuoropuhelua eri toimijoiden kanssa. Seuran arvoja ovat rohkeus, dialogisuus ja sosiaalityön eettisyys (ks. tuore strategia). Seuraavissa kolmessa postauksessa seuran uusi puheenjohtaja Anna Tiili ja väistynyt puheenjohtaja Sonja Soini käyvät keskustelua näistä arvoista ja niiden merkityksestä. Ensimmäisenä käsittelyssä on rohkeus, seuraavat keskustelut julkaistaan tiistaina ja torstaina.   En tiedä, voiko sosiaalityötä tehdä olematta rohkea. Sosiaalityön asiakastyössä puhutaan käytännössä aina vaikeista asioista hauraassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa. Silloin ammattilaisen tulee olla rohkeasti valmis kohtaamaan elämän pimeimmät ja kipeimmät puolet. Sosiaalityöntekijän tulee rohkeasti asettua ihmisen puolelle ja nähdä hänet siinä elämäntilanteessa, missä hän on, vaikka moni haluaisi katsoa pois. Todellista ammattitaitoa on se, kun rohkeuden pariksi päästää empatian. Se, kun ottaa lainsäädännön, faktojen ja yhteiskuntatieteellisen asiantuntijuuden rinnalle työkaluksi myös tunteet ja kyvyn asettua rinnalle.  Sosiaalityö on nimenomaan ihmisen ja inhimillisyyden puolelle asettumista ja rohkeaa arjen ihmisoikeustyötä. Työn arjessa kohdataan myös eriarvoistavien rakenteiden ja toisinaan sosiaalityön arvoille vieraan yhteiskuntapolitiikan vaikutukset ihmisten elämään. Siitä syystä on aivan oleellista, että sosiaalityöntekijät osallistuvat rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun eriarvoisuutta tasaavan politiikan puolesta. Voisi jopa sanoa, että sosiaalityön asiantuntijoilla on velvollisuus tuoda esiin sosiaalisen arvoa, sillä vaikenemalla legitimoimme eriarvoistavan politiikan. Ajattelen, että sosiaalityön ytimessä on visio ihmisarvoja kunnioittavasta yhteiskunnasta, ja sosiaalityön asiantuntijoiden on kyettävä argumentoimaan rohkeasti, miksi tuo yhteiskunta on tavoittelemisen arvoinen. Sosiaalityössä muutostyö voi yksilötyön rinnalla tarkoittaa myös laajempaa yhteiskunnallista muutostyötä.  Olen aivan samaa mieltä. Rohkeutta tarvitaan sosiaalityön molemmissa perustehtävissä: sekä asiakastyössä että yhteiskunnan muuttamiseen suuntautuvassa rakenteellisessa sosiaalityössä. Jotta muutos voidaan saada aikaiseksi, rohkeus tarvitsee parikseen sinnikkyyttä ja näkemystä. Olen huomannut, että on helpompaa olla rohkea ja sinnikäs, kun siihen saa positiivista ja kannustavaa tukea. Minulle henkilökohtaisesti rohkeus on viimeiset pari vuotta tarkoittanut kehtaamista. Että en jätä asioita sanomatta siksi, että se tuntuu minusta nololta tai epämukavalta. Minulta on vaatinut rohkeutta nostaa esille myös asioita, joista en ole täysin varma. Olen oppinut, että silloinkaan mitään kamalaa ei tapahdu, vaan yleensä syntyy keskustelu, jossa kaikki osapuolet voivat oppia uusia näkökulmia. Yhteinen keskustelu on tukenut olemaan rohkea aina vain uudestaan.  Kehtaaminen on osuva sana - paljonhan kyse on rohkeudesta ottaa asioita puheeksi silloinkin, kun oma näkemys on vielä keskeneräinen. Yhteiskunnallisesta keskustelusta on liian pitkään puuttunut sosiaalityön asiantuntijuus ja minulle Sosiaalityöntekijöiden seura on merkinnyt ammatillista voimaantumista sekä kollegiaalista tukea asiantuntijana kehittymisessä. Julkinen esiintyminen, oman asiantuntijuuden esiin tuominen ja vaikuttaminen proaktiivisella tavalla ovat olleet sosiaalityön kentällä pitkään verrattain vierasta. Ajattelen, että nyt aika on kuitenkin otollinen vaikuttamaan pyrkivän sosiaalityön vahvistamiselle, sillä maailma on muuttunut julkista keskustelua ja läpinäkyvyyttä ruokkivaksi - ei siis ole ihme, että Sosiaalityöntekijöiden seura rohkeana sosiaalityöntekijöiden yhteisönä on syntynyt juuri tässä ajassa. Sosiaalityöntekijöiden seurassa rohkeus tarkoittaa mielestäni ammattiylpeyttä ja luottamusta osaamiseemme; sitä, että olemme ylpeästi oman alamme asiantuntijoita. Sosiaalityön vaikuttamiseen pyrkivä asiantuntijuus perustuu mielestäni systeemiseen ymmärrykseen käytännön sosiaalityön, muuttuvan toimintaympäristön sekä yhteiskunnallisten ilmiöiden keskinäisvaikutuksista. Ajattelen, että Sosiaalityöntekijöiden seuran arvona on kääntää tuo ymmärrys yhteiskunnallisesti vaikuttaviksi teoksi sekä osallistua rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun sosiaalityön asiantuntijuuteen ja eettisiin periaatteisiin nojaten.  Hyvä huomio, että yhteiskunnallisen keskustelun avoimuus on laajempi tämän päivän trendi. Voikin sanoa, että Sosiaalityöntekijöiden seura on aikansa tuote, mutta samalla paluu sosiaalityön perusasioiden äärelle. On vähän hassuakin, että vaikuttaminen on jäänyt sosiaalityössä vähälle huomiolle, vaikka se on sisään kirjoitettu sosiaalityön perusolemukseen. Facebook-ryhmä Sosiaalityön uraverkoston suosio ja aktiivisuus kuitenkin osoittavat, että sosiaalityöntekijöillä on ollut ikävä sosiaalityön pyrkimystä yhteiskunnalliseen muutokseen. Olen ylpeä siitä, että hyvin nopeasti uraverkoston perustamisen jälkeen haluttiin löytää kanava ammattikunnan sisäisen keskustelun tuomiseksi myös vahvemmin osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Sosiaalityöntekijöiden seuran pohja on siinä uraverkoston avaamassa yhteisössä ja rohkeudessa muuttaa oman alan kulttuuria.  Totta, sosiaalityön juurethan oikeastaan perustuvat rohkeaan yhteiskunnallisen muutoksen tavoitteluun ja siihen, että yksilö nähdään osana ympäristöään. Muun muassa sosiaalityön pioneeri Jane Addams toimi rohkeasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta ja oli aktiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sosiaalityön asiantuntijuushan on kehittynyt noista ajoista aivan huimasti, mutta on aika inspiroivaa, että Sosiaalityöntekijöiden seura osaltaan palauttaa sosiaalityön ydinolemusta takaisin juurilleen. Teemme sen tälle vuosisadalle sopivalla, raikkaalla ja innostavalla tavalla. Kuten totesit, sosiaalityöntekijöillä on tarve jäsentää sosiaalityön muuttuvaa asiantuntijuutta, mistä uraverkosto on yksi ilmentymä ja seura tavallaan kääntää puheet teoiksi.
Sosiaalityöntekijöiden seurassa rohkeus tarkoittaa mielestäni myös sitä, että uskallamme katsoa tulevaisuuteen ennakkoluulottomasti. Uskallamme elää osana muutosta sekä ideoida ja visioida tulevaisuutta ja sosiaalityön asiantuntijuutta osana sitä. Rohkeasti, yhdessä, asiantuntijayhteisönä. |
RSS Feed