|
Lausunto 20.9.2023 Sosiaalityöntekijöiden seura haluaa lausunnossaan tuoda esiin hallituksen esityksen vaikutuksia ihmisten arkielämän ja sosiaalityön arjessa kohdattavien ilmiöiden kannalta. Lyhyen lausuntoajan puitteissa annettava lausunto ei valitettavasti ole kokonaisuudessaan kattava, mutta käsittelee mielestämme olennaisimpia lakiesitykseen liittyviä ongelmakohtia, joiden johdosta emme kannata hallituksen esitystä. Asumistuen korvausprosenttia esitetään laskettavaksi 80 prosentista 70 prosenttiin, mikä pienentäisi tuen tasoa kaikilla yleisen asumistuen saajilla. Keskimäärin tuki pienenisi 12,5 prosenttia ja euromääräisesti vaikutus on sitä suurempi, mitä enemmän ruokakunta saa yleistä asumistukea. Asumiskustannusten kattamisessa edellytetään asumistuen saajien jatkossa hankkivan enemmän tuloja. Tämä on kuitenkin monelle vaikeaa tai mahdotonta. Lakiehdotuksessa ei ole huomioitu osa-aikaisesti töissä käyviä opiskelijoita, yksinhuoltajia eikä niitä ihmisiä, joiden työkyky riittää vain osa-aikatyöhön (esim. vammaiset tai pitkäaikaissairaat) tai joille kokoaikainen työskentely ei ole mahdollista (esim. omaishoitajat). Esityksessä ei myöskään ole huomioitu osatyökykyisiä ja työkyvyttömiä, jotka odottavat eläkepäätöstä. Ehdotettavat muutokset vähentäisivät kipeästi pääkaupunkiseudulla asuvien asumistukea ja muita sosiaalietuuksia saavien tuloja. Asumistuen enimmäisasumismenojen kuntaryhmien 1 ja 2 yhtenäistäminen tasolle 2 on suunta huonompaan, kun alueella todelliset asumiskustannukset eivät ole aiemminkaan vastanneet asumistuessa hyväksyttäviä asumismenoja. Muutos vaikuttaisi muun muassa moniin alueella varhaiskasvatuksessa ja sote-alalla matalapalkkaisissa, mutta vaativissa, työtehtävissä työskenteleviin. Pääkaupunkiseudulta, erityisesti Helsingistä voikin syntyä talouden sanelemaa muuttoa kauemmas, missä asumiskulut ovat pienemmät. Esimerkiksi sote-palveluiden ja varhaiskasvatuksen saanti voi entisestään vaikeutua alojen työvoimapulan syventyessä. Tällä olisi negatiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi iäkkäiden, sairaiden, vammaisten, henkilökohtaista apua käyttävien ihmisten mahdollisuuksiin elää itsenäistä elämää. Esityksessä palkka- ja yrittäjätuloja koskevasta 300 euron ansiotulovähennyksestä luovuttaisiin. Kannustimet työllistyä pienipalkkaisiin kokoaikatöihin heikentyvät, kun tuen saannin tuloraja pienenee. Hallitus tavoittelee suojaosan poistamisella kokoaikatyöhön hakeutumisen lisääntymistä, mutta ei huomioi sitä, etteivät kaikki ihmiset voi tehdä kokoaikatyötä. Työ voi olla osa-aikatyötä ja kausityötä, ja kokoaikaista työtä ei myöskään ole kaikille ja kaikkialla tarjolla. Pienipalkkaisilla aloilla ja osa-aikaisesti työskenteleville sosiaaliturvaetuudet ovat erittäin tärkeitä; ne täydentävät toimeentuloa, kun palkka ei riitä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevat, toimeentulotuen varassa elävät ja osatyökykyiset työttömät työnhakijat tarvitsevat mahdollisuuden ottaa vastaan pienimuotoista työtä ilman, että siitä rangaistaan asumistuen menettämisen kautta. Jos pienikin palkkatulo vaikuttaa päivärahaan ja asumistukeen, syntyy voimakas kannustinloukku; ansiotulovähennyksen tai suojaosan poisto tekee työstä kannattamatonta. Työntekijän kannalta on riski ottaa vastaan esimerkiksi lyhyt sijaisuus, jos se aiheuttaa byrokraattisia ongelmia. Työn vastaanottamista pitää helpottaa, ei vaikeuttaa entisestään. Esimerkkinä monet henkilökohtaiset avustajat tekevät työtä osa-aikaisesti. Koska henkilökohtaisen avun työssä ei vaadita tiettyä koulutusta, se tarjoaa työtä mm. opiskelijoille, osatyökykyisille ja maahanmuuttajille. Työvoiman tarve voi vaihdella viikoittain ja työnantajia voi olla useita. Tämän työn vaikeuttaminen voi tietää pahimmillaan sitä, että vammaiset henkilöt joutuvat avustajan puutteen vuoksi lopettamaan työskentelyn, siirtymään omaishoitoon tai palveluasumiseen. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tämä lisäisi jo ennestään korkeita hoivamenoja. Valtiovarainministeriön alustavan arvion mukaan yleiseen asumistukeen ehdotettavien muutosten positiiviset kokonaisvaikutukset työllisyyteen ovat vähäisiä. Esimerkiksi ansiotulojen suojaosan poistolla ei esityksessä todetusti ole positiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja silti esitystä perustellaan työllistymisen kannustimien lisäämisellä. Myös kannustimet työllistyä hyvin pienipalkkaisiin kokoaikatöihin voivat heikentyä joissain tapauksissa, kun tuen saannin tuloraja pienenee. Käytettävissä olevien tulojen väheneminen vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen. Se aiheuttaa epävarmuutta, turvattomuutta, stressiä ja voi lisätä syrjäytymistä. Perusomavastuun kasvaminen pakottaa yhä useampia pienituloisia hakemaan toimeentulotukea. Kelan perustoimeentulotukeen onkin valtiovarainministeriössä arveltu tulevan ehdotettavien leikkausten vuoksi 15 000 kotitaloutta lisää. Ansiotulovähennyksen poisto johtaa väistämättä tuhansien kaikkein pienituloisimpien toimeentulotukiriippuvuuteen ja esimerkiksi opiskelijoilla kasvaviin opintolainasummiin. Taloudellinen kuormitus vähentää myös vanhemmuuden voimavaroja ja haastaa vähävaraisissa perheissä asuvien lasten selviytymistä. Hallitus on myös ehdottanut toimeentulotukilakiin muutoksia, jotka vaikuttavat asumismenojen huomioimiseen toimeentulotuessa. Nämä ja muut suunnitellut leikkaukset ja niiden yhteisvaikutukset kohdistuvat pääosin samoihin, jo nyt heikossa taloudellisessa asemassa oleviin ihmisiin. Samoihin henkilöihin kohdistuvia vaikutuksia syntyy myös indeksijäädytyksiä koskevaan hallituksen esitykseen sisältyvistä ehdotuksista. Myös työttömyysturvaa koskevat muutosehdotukset kohdistuvat osittain samoihin henkilöihin. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee, että lakiehdotus kokonaisuudessaan ei merkittävästi lisäisi valtion tuloja, mutta lisäisi asumistukea saavien jo valmiiksi heikossa taloudellisessa asemassa olevien riippuvuutta toimeentulotuesta. Samalla lakiehdotus kasvattaisi sekä Kelan perustoimeentulon, että siirtovaikutuksineen (mm. mielenterveyden ongelmien lisääntyminen, täydentävän toimeentulotuen tarve) hyvinvointialueiden jo nyt kovasti kuormitettuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta. Kun suunnitellaan lakiehdotuksia, jossa ollaan leikkaamasta sosiaaliturvasta, on tarpeellista tehdä huolellisia vaikutusarvioita ennen lakiehdotuksen julkaisemista. Tässä tapauksessa jotakin vaikutusarvioita on tehty, mutta ne eivät valitettavasti ole juurikaan vaikuttaneet lakiehdotuksen sisältöön. Ideaalitilanteessa kaikki pystyisivät elättämään itsensä ilman minkäänlaisia tulonsiirtoja, mutta niin kauan, kun palkat eivät riitä asumisen ja elämisen kustannuksiin, näin ei tapahdu. Kun huomioidaan EU-komission huomautukset maamme liian matalasta sosiaaliturvasta, on kestämätöntä, että kaikkein pienituloisimpiin ollaan nyt kohdistamassa rajuimmat leikkaukset.
0 Comments
Lausunto liittyen lastensuojelun jälkihuollon ikärajan muutosta koskevaan hallituksen esitykseen19/10/2023 Lausunto, 12.9.2023
Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö VN/20569/2023 Sosiaalityöntekijöiden seura jättää lausunnon koskien hallituksen esityksessä ehdotettua lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskua kahdella vuodella. Sosiaalityöntekijöiden seura ei pidä hallituksen esitystä tältä osin kannatettavana. Jälkihuollon työskentely on erityisosaamista vaativaa työtä ja asiakaskunnan palvelutarve eroaa niistä nuorista, jotka eivät ole olleet kodin ulkopuolelle sijoitettuina (esim. Ristikari ym. 2016 & 2018). Jälkihuollon asiakaskuntaan kuuluvien nuorten tarve pitkäkestoiselle ja vankalle tuelle perusteleekin erillisen jälkihuollon sosiaalityön tarvetta. Nuoret aikuiset muodostavat omaa identiteettiään ja ikävaiheeseen kuuluu oman lapsuuden ja nuoruuden jäsentäminen. Jotta nuoria voidaan tukea tässä, on tärkeää, että jälkihuolto on nimenomaan lastensuojelua ja jälkihuollossa on ymmärrystä sijaishuollosta lasten kasvuympäristönä. Edellisen ikärajan muutoksen myötä jälkihuollon erityisosaamisen keskittyminen omiin tiimeihin ja työn kehittäminen on päässyt hyvinvointialueilla vasta käyntiin. Suhdeperustainen jälkihuoltotyö perustuu luottamukseen asiakkaan ja työntekijän välillä. Työntekijän vaihtuminen on siksi aina riski palvelun katkeamiselle, tai vähintäänkin hidaste tuen tarpeeseen vastaamisessa. Pidempään jatkuvalla jälkihuollolla on enemmän aikaa tavoittaa niitä nuoria, jotka havahtuvat tuen tarpeeseen vasta myöhemmin, ja myös enemmän aikaa työskennellä asiakkaiden kanssa. Työntekijöiden kokemuksen mukaan tällöin asiakkaita todennäköisemmin pystytään tukemaan niin, että asiakkuutta ei ole tarvetta siirtää aikuissosiaalityöhön. Eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet kansalliseen lapsistrategiaan, jonka keskeisenä tavoitteena on luoda kestävä, johdonmukainen ja pitkäjänteinen pohja kansalliselle lapsi- ja perhepolitiikalle (Lapsistrategia, 2021). Laadukas jälkihuolto on osa lapsistrategian toteuttamista. Hallituksen esityksen muutos kaventaisi heikommassa asemassa olevien nuorten subjektiivista oikeutta palveluihin, mikä ei näkemyksemme mukaan edusta pitkäjänteistä ja johdonmukaista lapsi- ja perhepolitiikkaa. Lisäksi on huomioitava, että ennaltaehkäisevänä palveluna jälkihuollolla on tärkeä rooli myös sosiaalisten ongelmien sukupolvelta toiselle siirtymisen ehkäisemisessä, sillä tutkimusten mukaan jälkihuollon asiakkaat saavat lapsia muuta ikäluokkaa nuorempina (esim Ristikari ym. 2016 & 2018). On tärkeää, että näiden perheiden kanssa työskentelevät lastensuojeluun erikoistuneet työntekijät. Jälkihuollon järjestämisen tavan ja ikärajan tulee perustua tutkimustietoon. Koska ensimmäinen ikäluokka, jota jälkihuollon ikärajan nosto koski, ovat vuonna 1999 syntyneet ja 25 vuotta ensi vuonna täyttävät nuoret, ikärajan noston vaikutuksia ei ole vielä ehditty riittävästi tutkimaan. Jo kerätyt nuorten kokemukset viittaavat kuitenkin säännönmukaisesti siihen, että ikärajan nostaminen oli tarpeen (Reito, 2023). Näemme tärkeänä, että jälkihuollon ikärajaa arvioidaan tutkimustietoon perustuen. Tämä olisi luontevaa tehdä lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Ikärajan muutoksen taloudellisia vaikutuksia koskien tulee myös tehdä kattava vaikutustenarviointi. Lähteet:
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta lakia sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnasta. Sosiaalityöntekijöiden seura on jättänyt oman lausuntonsa lakiluonnoksesta (lausuntopyyntö). Lausunnon valmistelivat Heta Kulla-Mykkänen, Eero-Tapani Hynynen, Ylva Krokfors ja Hanna Lappi. Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muuttuneessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä. Lain myötä yksityiset ja julkiset palveluntuottajat asettuvat valvonnan kohteina tasavertaisiksi ja niitä koskevat samat reunaehdot ja menettelyt. Valvontaviranomaisia ovat uuden lakiluonnoksen mukaisesti aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valvontalaki painottaa voimakkaasti omavalvontaa. Myös hyvinvointialueiden yksityisiä palveluntuottajia koskeva valvonta on lakiesityksen myötä osa hyvinvointialueiden toteuttamaa omavalvontaa. Hyvinvointialueen edustaja ei siis lain myötä olisi valvontalain tarkoittama valvontaviranomainen, vaan toteuttaisi valvontatehtävässään hyvinvointialueen ostamien ja itse tuottamien palveluiden omavalvontaa. Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Toteutuessaan valvontalaki keventää joitain valvontaprosesseja ja siirtää esimerkiksi nykyisten ilmoitustenvaraisten palveluiden perustamiseen liittyvän byrokratian kunnista palveluntuottajien Soteri-rekisteriä ylläpitävälle Valviralle. Samalla käyntejä perustettaviin yksiköihin vähennetään ja toteutuvat käynnit suunnataan erikseen arvioitaviin korkeamman riskin palveluihin. Valvontalakia koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa todetaan palveluntuottajien rekisteröintiin liittyen että: ”Lähtökohtaisesti arviointi tapahtuisi puhtaasti palveluntuottajan ilmoittamien perustietojen perusteella. Perusvaatimusten täyttymisen arviointi olisi siten pääsääntöisesti asiakirjapohjausta ja perustuisi luottamukseen palveluntuottajan ilmoittamien tietojen oikeellisuuteen.” (s.34). Tällöin palveluntuottajan omavalvonnan ja dokumenttien merkitys korostuisi entisestään. Omavalvonta on jokaisen palvelun laadun kulmakivi. Se on perusta kaikkien laadukkaiden palveluiden toteuttamiselle. Omavalvonta onkin erityisen hyvä keino huolehtia luotettavien ja vastuullisten palveluntuottajien laadusta. Jokaisen palveluntuottajan toiminta perustuu siihen, että omavalvontaa toteutetaan jatkuvasti palvelun kehittämisen ja toteuttamisen työkaluna. Omavalvonta on kuitenkin vain yksi valvonnan osa-alue. Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei ole riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. Sosiaalityöntekijöiden seura ilmaisee lausunnossaan huolensa lakiesityksen taustalla olevasta vahvasta omavalvontapainotteisuudesta. Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei näkemyksemme mukaan ole ehdotetussa laajuudessa riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. Yleisen ammatillisen kokemuksemme perusteella emme voi olla vakuuttuneita siitä, että omavalvonta antaa riittävän takuun palvelun lain- ja asianmukaisuudesta. Käytännön valvontatyössä on ollut havaittavissa myös ristiriitoja dokumenttien ja käytännön palvelun välillä ja ajoittain -onneksi hyvin harvoin- myös tahallista virheellisten tietojen antamista valvontaviranomaiselle. Yhden esimerkin lakiluonnoksen omavalvontapainotteisuudesta antaa lain esitys tilojen tarkastamisesta. Esityksessä todetaan, että asiakirjapohjainen valvonta vähentäisi valvontakäyntejä palveluntuottajien käyttämiin tiloihin ja käyntejä suunnattaisiin rutiininomaisten tarkastusten sijaan kohdennetusti. Kuitenkin niin, että ennakkotarkastuksia toteutettaisiin yhä kaikkiin sairaaloihin ja vaativia sosiaalihuollon palveluita tuottaviin yksiköihin. Ennakkotarkastus olisi mahdollista tehdä myös sähköisti etäyhteyksin. Hallituksen esityksessä perustellaan toiminnan perustamisvaiheen tarkastusten tarpeettomuutta muun muassa sillä, että tiloihin tekevät tarkastuksia myös muut viranomaiset, esimerkiksi pelastus-, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaiset (s.28). Näkemyksemme mukaan nämä tarkastukset eivät riitä korvaamaan sosiaalihuollon valvonnan asiantuntemusta. Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa valvontaa. Sosiaalityöntekijöiden seura painottaa lausunnossaan, että on erityisen tärkeää lisätä palveluiden ennakollista valvontaa ja huomioida ennakkotarkastuksissa myös muut, kuin ympärivuorokautisia palveluita tuottavat sosiaalihuollon yksiköt. Eri asiakasryhmien päivätoiminta tai lastensuojelun valvotut tapaamiset ovat palveluita, joissa asiakasturvallisuus on myös tilojen osalta varmistettava sosiaalihuollon valvontaviranomaisen fyysisesti yksikköön toteuttamalla valvontakäynnillä. Omavalvonta ei yksin riitä varmistamaan riittävää asiakasturvallisuutta tai sosiaalihuollon palveluihin käytettävien tilojen turvallisuutta ja asianmukaisuutta.
Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa ennakollista ja suunnitelmallista valvontaa. On tärkeää varmistaa myös jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävien asiakkaiden asiakasturvallisuus. Erityisen tärkeää on turvata myös valvontaviranomaisen toteuttamalla valvonnalla laadukkaat palvelut erityisesti niille asiakkaille, joilla ei ole resursseja itse vaatia tai seurata käyttämiensä palvelun laatua ja lainmukaisuutta. Hanna Lappi Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto Valvonnan sosiaalityöntekijä, Vantaa Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen korvauksen perusteita koskevasta asetusluonnoksesta ja esittää pyydettynä lausuntona seuraavaa.
Erikoistumiskoulutuksella on mahdollista vastata muuttuvan toimintaympäristön osaamisvaateisiin, lisätä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden asiantuntijuutta ja edistää sosiaalihuollossa tapahtuvaa kehittämistoimintaa sekä palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura kannattaa näiden tavoitteiden edistämistä ja pitää korvauksen perusteita koskevaa asetusluonnosta tästä näkökulmasta erittäin kannatettavana. Asetusluonnoksessa korvauksen määräksi ehdotetaan 19000€ kutakin koulutuksen suorittanuttaopiskelijaa kohden, minkä arvioidaan vastaavan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee kannatettavana, että korvauksen määrä asetetaan vastaamaan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Asetuksella edistettäisiin ammattilaisten tasavertaista mahdollisuutta hakeutua erikoistumiskoulutukseen. Luonnoksen mukaan esitetty korvaus maksettaisiin yliopistolle vain silloin, jos yliopisto ei ole perinyt koulutuksesta opiskelijalta maksua. Luonnoksen mukaan kesken olevien koulutusten osalta perinnät suoritettaisiin loppuun saakka ja kulujen korvaamiseen liittyviä ehtoja sovellettaisiin ainoastaan uusien erikoistumiskoulutusten alkaessa. Tällä hetkellä kesken olevien erikoistumiskoulutusten osalta perintä voi olla vielä suorittamatta. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna, että asetuksen tullessa voimaan, myös kesken olevien erikoistumiskoulutusten kohdalla yliopistojen olisi mahdollista hakea koulutuksen järjestämisestä ehdotettua korvausta ja opiskelijoilta ei olisi välttämätöntä periä enää maksua koulutuksen loppuosasta. Kunnioittaen Sosiaalityöntekijöiden seura ry Anna Tiili Puheenjohtaja |
RSS Feed