|
Keräämme yhdessä Talentian kanssa allekirjoituksia vetoomukseen, jolla vastustamme lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusehtojen heikentämistä. Vaadimme hallitukselta tilapäisinä toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuksien säilyttämistä sekä leikkausten sijaan lisärahoitusta lastensuojeluun.  Vetoomusteksti:
Hallitus vaarantaa lasten oikeudet ja asiakasturvallisuuden. Se aikoo säästää kaksi miljoonaa euroa lastensuojelusta heikentämällä sosiaalityöntekijöiden sijaisena toimivien kelpoisuusehtoja. Lastensuojelu tarvitsee lisärahaa, ei leikkauksia. Petteri Orpon hallitus päätti kehysriihessä heikentää sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia. Perusteena se käytti "henkilöstön saatavuuden helpottamista ja lastensuojelun riittävyyden turvaamista". Päätöksen on laskettu tuovan hyvinvointialueille kahden miljoonan euron säästöt. Valtiovarainministeriö mukaan summaan päädyttiin sen pohjalta, että se vastaisi kolmea prosenttia hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöiden palkkakustannuksista. Jos riihikirjaus toteutuu, pitää hyvinvointialueiden tehdä lastensuojelua kaksi miljoonaa euroa pienemmillä resursseilla. Samalla työntekijöiden osaaminen olisi heikompaa. Päätökseen ovat johtaneet hyvinvointialueiden vaikeudet rekrytoida sosiaalityöntekijöitä lastensuojeluun. Rekrytointihaasteiden taustalla olevat tekijät, kuten liian alhainen palkka suhteessa työn vaativuuteen ja liian suuri asiakasmäärä työaikaan nähden, eivät ratkea kelpoisuuksien heikennyksellä. STM valmistelee sosiaalihuollon ja terveydenhuollon ammattihenkilölakien kokonaisuudistusta, jossa terveydenhuollon ja sosiaalihuollon ammattihenkilölait yhdistetään. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2026. Kesken kokonaisuudistuksen hallitus linjasi yhden ammattikunnan kelpoisuuksista. Päätös osoittaa täydellistä välinpitämättömyyttä sosiaalityön osaamista kohtaan. Tällä hetkellä ammattihenkilölain 12§ mukaan ”sosiaalityöntekijän ammatissa voi toimia tilapäisesti enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun. Opiskelija toimii ammattiin valmistuneen sosiaalityöntekijän johdon ja valvonnan alaisena.” Hallituksen esittämän muutoksen jälkeen sosiaalityöntekijöiden sijaisina voisivat toimia myös sosiaalityötä sivuaineena tai avoimessa yliopistossa opiskelleet. Sosiaalityön avoimen yliopiston opintoihin ei hakeuduta valintamenettelyllä. Niihin ei kuulu käytännön harjoittelua eikä välttämättä edes sosiaalioikeuden opintoja. Koska lastensuojelussa käytetään julkista valtaa ja valmistellaan esimerkiksi huostaanottoja, on sosiaalihuollon lainsäädännön tuntemus lastensuojelutyössä ensiarvoisen tärkeää. Lisäksi ratkaisu kuormittaisi entisestään työyhteisöjen laillistettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä ja johtaisi yhä suurempaan osaajien menettämiseen. Tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa toimiva henkilö tarvitsee aina laillistetun sosiaalityöntekijän ohjausta, tukea ja valvontaa työssään. Hyvinvointialueilla lastensuojelun vakansseista on THL:n viimeisimmän tilaston mukaan täyttämättä 13 prosenttia. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän vakansseja oli siis koko maassa avoinna 175 henkilötyövuoden edestä. Tilapäisiä sosiaalityöntekijöitä on eniten nimenomaan lastensuojelussa. Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tehtäviä hoitavista 28 prosenttia oli niin kutsuttuja sijaiskelpoisia sosiaalityöntekijöitä. Mikäli hallitus tavoittelisi kelpoisuuksien heikennyksellä riihikirjauksen mukaista lastensuojelun tilanteen helpottamista, olisi säästöjen sijaan laskettava tällä hetkellä puuttuva 175 henkilötyövuoden lisäkustannus. Tämä edellyttäisi 10 miljoonan euron lisäresurssin osoittamista hyvinvointialueille. Lisäksi sosiaalialan opiskelijoiden opintopolkuja olisi sujuvoitettava Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeessa tehtyjen ehdotusten pohjalta. Vaikuttava ja kustannustehokas työ edellyttää osaamisen vahvistamista, ei heikentämistä. Me allekirjoittaneet vaadimme hallitukselta tilapäisinä toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuuksien säilyttämistä sekä leikkausten sijaan lisärahoitusta lastensuojeluun. Allekirjoita vetoomus tämän linkin kautta
0 Kommentit
Kannanotto
Sosiaalityöntekijöiden pitovoiman lisääminen, vaikka investoinnein, tuo säästöjä ja kasvattaa kustannusvaikuttavuutta. Kun alueellisesti sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus voi lähestyä jopa 30 %, on se paitsi taloudellisesti kallista myös inhimillisesti kestämätöntä asiakkaan ja työntekijän näkökulmasta. Hyvinvointialueiden on syytä säästöpaineissaan kiinnittää huomiota sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuden aktiiviseen vähentämiseen. Sosiaalityöntekijöiden pitovoimaan panostaminen on myös kustannusvaikuttavampi ja pitkällä aikavälillä merkittävästi kestävämpi ratkaisu kuin hallituksen kehysriihen yhteydessä esille nostettu ehdotus sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä. Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuteen on kaikilla hyvinvointialueilla lähdettävä määrätietoisesti etsimään ratkaisuja, jotta tilanne saadaan sekä taloudellisesti että inhimillisesti kestävälle pohjalle. Asialla on jo kiire, jotta alueiden hyvinvointivelka ei pääse kasvamaan liian suureksi. Sosiaalityöntekijän vaihtumisen suorat kustannukset vastaavat yhden työntekijän puolta vuosipalkkaa. Kokonaiskustannukset voivat nousta yli 70 000 euroon. Jokainen uupuneena työpaikkaa vaihtava heikentää työnantajamielikuvaa, ja alalta poistuva koko alan vetovoimaa. Huomattavasti edullisempaa olisi pitää kiinni niistä työntekijöistä, jotka jo työskentelevät sosiaalityöntekijöinä. Hyvinvointialueiden säästöpaineissa keskustelu kaventuu helposti eurojen vähentämiseen budjetista. Sosiaalityöntekijöiden seuran puheenjohtaja Noora Kivioja toteaa, että sosiaalityöntekijöiden suuren vaihtuvuuden ratkaiseminen on tärkeää paitsi hyvinvointialueiden talouden, myös asiakkaiden voimavarojen ja sosiaalityöntekijöiden työkyvyn näkökulmasta. Vaihtuvuus ja kiire heikentävät sosiaalityön vaikuttavuutta. Suuri vaihtuvuus aiheuttaa sekä kiirettä että suoranaisia katkoksia asiakassuhteisiin. Nämä molemmat kerryttävät sosiaalitoimeen hyvinvointivelkaa, josta on pian tulossa kestämättömän suuri. Niin suuri, että sen purkamiseen eivät enää riitä tavanomaiset toimenpiteet. Sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden tilanteet ovat usein haastavia. Mitä haastavammista kokonaistilanteista puhutaan, sitä enemmän aikaa asiakkaan tilanteen ymmärtämiseen ja luottamuksellisen suhteen muodostamiseen tarvitaan. Asiakkaan tunteminen mahdollistaa nopeiden ja järkevien ratkaisujen tekemisen, kun kokonaistilanteesta on hyvä käsitys. Suuri vaihtuvuus kerryttää myös tekemättömästä työstä syntyvää hyvinvointivelkaa, sillä asiakkaiden elämät eivät jää tauolle, vaikka työntekijä puuttuukin rekrytointiprosessien usein venyessä. Pysyvä sosiaalityöntekijä säästää aikaa, rahaa ja hermoja. Varhainen asiakkaan tilanteeseen puuttuminen on kaikille osapuolille edullisempaa. Ennalta ehkäisevät palvelut ovat huomattavasti edullisempia kuin lakisääteiset korjaavat palvelut, kuten lastensuojelun laitoshoito. Näiden päätösten kerrannaisvaikutukset näkyvät koko yhteiskunnassa, kun lapset ja lapsiperheet eivät saa tarvitsemaansa apua ja pahimmillaan koko lapsen tulevaisuus joutuu uhatuksi resurssien kiristyessä. Tai tukea tarvitseva veronmaksaja ei pääse enää palamaan työelämään, kun ei saa tarvitsemaansa apua tarpeeksi nopeasti ja kokonaisvaltaisesti. Onko meillä varaa menettää sekä nykyisiä että tulevia veronmaksajia lyhytnäköisten päätösten takia? Kivioja huomauttaa, että tavat, joilla hyvinvointialueet puuttuvat sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuuteen, kertovat yhteiskuntamme arvoista. Tuhlataanko rahaa ja kaikkien asianosaisten voimavaroja jatkuviin, toistuviin rekrytointiprosesseihin, vai panostetaanko työssä olevien hyvinvointia ja jaksamista tukeviin toimiin. Sosiaalityöntekijöiden pitovoimaan panostaminen ehkäisee inhimillistä kärsimystä, parantaa asiakaskokemusta ja vahvistaa sosiaalityön vaikuttavuutta. Pitovoimaan investoiminen on myös kokonaistaloudellisesti kannattavaa. Sosiaalityöntekijä on oman alansa erityisasiantuntija. Sosiaalityöntekijän tehtäviin kuuluu lakisääteisesti rakenteellinen sosiaalityö, mikä voi muun muassa vahvistaa ymmärrystä asiakaskunnasta ja heitä parhaiten tukevista keinoista. Asiakastyön ja tutkimus- ja kehittämistyön yhdistämisen mahdollisuus tukee tätä ja voisi jopa houkutella palaamaan asiakastyön pariin. Sosiaalityöntekijöiden seura muistuttaa, että vaihtuvuuteen on esitetty toistuvasti useita merkityksellisiä ratkaisuja, kuten laadukasta johtamista, kattavaa perehdytystä ja työtä tukevia kouluttautumismahdollisuuksia, työn vaativuutta ja vastuuta vastaavaa palkkausta sekä vahvaa tukea työhön koko organisaatiolta. Vaihtuvuuden vähentämisen ratkaisuja kannattaa kuitenkin pohtia myös sosiaalityöntekijöiden kanssa. Sosiaalityöntekijöiden seura, kevätkokous 22.4.2024 Talentia-lehti, Vaihtuvuus maksaa: https://www.talentia.fi/talentia-lehti/vaihtuvuus-maksaa/#:~:text=Sosiaalialan%20yrityksiss%C3%A4%20henkil%C3%B6st%C3%B6n%20vaihtuvuus%20on,50%E2%80%93150%20%25%20ty%C3%B6ntekij%C3%A4n%20vuosipalkasta Kuntaliitto, Lastensuojelun vaihtuvuutta heikentää työntekijöiden vaihtuvuus ja kiire: https://www.sttinfo.fi/tiedote/42628/lastensuojelun-vaikuttavuutta-heikentaa-tyontekijoiden-vaihtuvuus-ja-kiire?publisherId=2133 Sosiaalityöntekijöiden seuran tietojen mukaan monilla hyvinvointialueilla on suunniteltu terveyssosiaalityön kaventamista tai jopa alasajoa. Tämä on herättänyt meissä huolta ja siksi olemmekin joulukuussa 2023 lähettäneet alla olevan tekstin laajalla jakelulla hyvinvointialueiden sote-johdolle, poliittisille päättäjille ja tärkeiden yhteistyötahojen edustajia. Olemme halunneet tällä viestillä tuoda esiin sen, miksi sosiaalityöntekijöiden työskenteleminen osana terveydenhuollon yksiköitä on jatkossakin tärkeää ja esittäneet päättäjille toivomuksen siitä, että he ottaisivat näkökulmamme huomioon päätöksiä tehdessään.
Lainsäädännöllinen näkökulma Terveydenhuollon sosiaalityö on 100 vuotta sitten syntynyt osaksi terveydenhuollon palvelutehtävää. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijä kirjaa tekemänsä sosiaalityön osaksi potilaskertomusta ja on osa terveydenhuollon monialaista hoitotyötä. Terveyssosiaalityö on jo käytännössä sisäänkirjoitettu terveydenhuollon lainsäädäntöön, osaksi hyvää hoitoa (esim. ThL 8§). Terveyssosiaalityön heikko asema on tunnistettu uusien sote-lainsäädäntöjen säätämisen aikana ja sen asemaa on pyritty vahvistamaan asteittain. Ensimmäiset maininnat onkin tehty asiakastiedon käyttöoikeusasetuksessa (käyttöoikeusasetuksen soveltamisohje 7.2) ja tulossa on myös maininta asiakastietolakiin. Terveyssosiaalityö toteuttaa sote-integraatiota, nykyisen sote-lainsäädännön ydintä, eli terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhdistämistä. Olisi hyvin lyhytnäköistä lähteä muuttamaan terveydenhuollon sosiaalityön työn sisältöjä ilman tutkittua tietoa siitä, miten muutos vaikuttaa koko palvelujärjestelmässä ja heikommassa asemassa olevien potilaiden auttamiseen. Mitä terveyssosiaalityön alasajo tai kaventaminen tarkoittaisi sosiaalihuollon näkökulmasta? Terveydenhuollon terveyssosiaalityöntekijöillä on yhtenevä koulutus sosiaalihuollon sosiaalityöntekijöiden kanssa. Työnkuvat ovat kuitenkin erilaiset. Terveyssosiaalityöntekijät kohtaavat terveydenhuollon asiakkaita, joista useilla ei ole asiakkuutta sosiaalihuollossa. Terveyssosiaalityö on kustannustehokasta työtä, sillä sen avulla on mahdollista tavoittaa asiakkaita oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista. Monialaisesti suunnitellut ja hallitut palveluketjut vähentävät myös tarpeetonta sairaalahoitoa. Terveyssosiaalityön ja sosiaalihuollon yhteisasiakkuuksissa sosiaalihuolto tarvitsee rinnalleen terveydenhuollon rakenteissa työskentelevän sosiaalityöntekijän asiantuntemusta sekä mahdollisesti rinnakkaista työskentelyä asiakkaan asian edistämiseksi. Sosiaalihuolto on terveydenhuollon ulkopuolella, jolloin sosiaalihuollon sosiaalityöntekijä ei näe terveydenhuollon potilaskirjauksia. Terveydenhuollon kirjauksien näkeminen, kokonaisuuden ymmärtäminen ja erityisesti tiivis osallistuminen terveydenhuollon tiimeihin on keskeistä terveyssosiaalityössä. Terveyssosiaalityöllä on oma palvelutehtävänsä, joka kaatuisi terveyssosiaalityön lakkauttamisessa muille hyvinvointialueiden ammattilaisille, osittain ennalta kuormittuneisiin sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalihuollon näkökulmasta yhteistyö terveydenhuollon kanssa vaikeutuisi merkittävästi, mikäli sosiaalihuollolla ei olisi kumppania terveydenhuollon rakenteissa. On tärkeää tiedostaa, että terveyssosiaalityö syntyi terveydenhuollon tarpeesta kun sosiaalihuollon asiantuntemusta kaivattiin juuri terveydenhuollon sisälle. Terveyssosiaalityö ehkäisee sosiaalihuollon sosiaalityön tarvetta ja tukee sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välistä, välttämätöntä yhteistyötä. Toimivien rakenteiden purkaminen ei helpottaisi sosiaalihuollon tilannetta, vaan vaikeuttaisi sitä. Mitä terveyssosiaalityön alasajo tai kaventaminen tarkoittaisi terveydenhuollon näkökulmasta? Terveyssosiaalityöhön kuuluu esimerkiksi asiakkaiden elämäntilanteiden kartoittaminen, etuuksia ja palveluita koskeva ohjaus ja koordinointityö yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten ja myös muiden sektoreiden työntekijöiden kanssa. Työ on muita terveydenhuollon ammattilaisia hyödyttävää, haastavaa asiantuntijatyötä. Terveyssosiaalityöntekijöillä on laaja tehtävänkuva, joka sisältää sosiaalisen tilanteen arvioinnin ja sosiaalipalveluiden ja terveysperusteisten etuuksien tuntemuksen lisäksi mm. vakuutus- ja oikeudellisten asioiden arviointia, ammattitauti-, liikennevahinko- ja turismisosiaalityötä. Laaja lainsäädännön ja palvelujärjestelmän tuntemus on edellytys työn tekemiselle. Terveyssosiaalityö on osin nopeatempoista ja päivystysluonteista reagointia, jossa ei etukäteen välttämättä tiedetä miten vaikeasta tai monimutkaisesta tilanteesta on kyse. Mahdollisuus reagoida myös nopealla aikataululla tukee terveydenhuollon prosessien sujuvaa etenemistä. Terveyssosiaalityöllä on 100 vuotta pitkä historia Suomessa. Se on syntynyt alun perin terveydenhuollon ymmärryksestä siitä, että terveydellisten seikkojen ratkaiseminen kulkee käsi kädessä sosiaalisten tekijöiden kanssa. Terveydenhuollon vaikuttavuus voi olla heikkoa, jollei asiakkaan/ potilaan tilanteessa korjata myös mahdollisia tilanteeseen vaikuttavia sosiaalisia rakenteita. Terveydenhuolto tarvitsee terveyssosiaalityötä rinnalleen, jotta terveydenhuollon vaste ja vaikuttavuus mahdollistuvat parhaalla tavalla ja terveydenhuollon resurssien hukka vähenee. Ilman terveyssosiaalityötä terveydenhuollon prosessit pidentyisivät, olisivat tehottomampia ja lisäisivät terveydenhuollon kustannuksia. Terveyssosiaalityön mahdolliset alasajot ja kaventamiset kasvattaisivat siis hyvinvointialueiden terveydenhuollon suoria ja välillisiä kustannuksia. Lisätietoa aiheesta esim: https://www.hus.fi/ajankohtaista/terveyssosiaalityo-varmistaa-terveydenhuollon-vaikuttavuutta https://www.laakarilehti.fi/mielipide/sosiaalityon-siirto-lisaa-laakarien-tyokuormaa/?public=9474ac139cc734d95d089c52a7b8baf5&utm_source=facebook&fbclid=IwAR2GfpFufUPWPM2Xj2hzThUAJFyI34w8rn5MggJwSik6akFYVepQ5sW7vKA Kunnioittaen Sosiaalityöntekijöiden seuran hallitus ja seuran asiantuntijajäsenet Sosiaalityöntekijöiden seura sai Petteri Orpolta kutsun tapaamiseen, jossa keskustelun aiheena oli lastensuojelun nykytila ja kehittämistarpeet. Sosiaalityöntekijöiden seuran edustajat Maija Haapala ja Camilla Jokela toivat tapaamisessa esiin kolme kohtaa:
1. Sosiaalityön tutkimusperustaisuus tulee saattaa lainsäädäntöön
2. Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi tulee osoittaa hallitus-ohjelman mukaisesti erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus 3. Valtion rahoituksella on vahvistettava myös monitieteellistä integraatiotutkimusta 1. Sosiaalityön tutkimusperustaisuus tulee saattaa lainsäädäntöön Sosiaalihuollon tehtävänä on edistää ihmisten hyvinvointia ja hyvinvoinnin edistämisen on perustuttava tutkittuun tietoon. Nykyisellä heikolla sosiaalityön tutkimusperustan rakenteella ja rahoituksella ei ole mahdollista arvioida hyvinvoinnin edistämisen työtä tieteellisesti tai arvioida riittävästi ihmisten elämäntilanteissa tapahtuvia muutoksia heidän ollessaan palveluiden piirissä. Ilman tutkimusta emme tunnista toimivia käytäntöjä, emmekä kykene arvioimaan systemaattisesti palvelujärjestelmän heikkouksia. Toimenpiteiden ja palveluiden tulee olla yhteiskunnallisesti laadukkaita, asiakkaan edun mukaisia, asiakasturvallisia sekä yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Vain vahvalla käytännön työhön ja sosiaalihuollon kehittämiseen linkittyvällä tutkimusperustalla ja sitä tukevalla lainsäädännöllä voimme parantaa sosiaalihuollon toimintatapoja. Toisin sanoen sosiaalihuolto ja hyvinvoinnin edistämisen työ tarvitsee lisää itseymmärrystä. Tutkimusperustaisuuden vahvistamiselle on inhimillinen ja taloudellinen peruste. Tällä hetkellä emme kykene arvioimaan asiakkaiden psykososiaalisen tuen tarvetta riittävällä tarkkuustasolla, asiakkaan etu määrittyy liian monitulkintaisesti ja palvelujärjestelmä tuottaa väliinputoaja-asiakkaita. Yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden, kuten lasten, vanhusten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja työttömien näkökulmasta tilanne on epäeettinen ja epäoikeudenmukainen. Tutkimustiedon jatkuva jalostaminen ja käytännön työn kehittäminen tieteelliseen tietoon perustuen on välttämätöntä. On myös hyvä muistaa, että sosiaalihuollolla on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen vastuu siitä, että käytämme verorahat siten, että palvelumme ovat vaikuttavia. Sosiaalityön tulee siis perustua eettiseen, asiakaslähtöiseen ja taloudellisesti kestävään, näyttöön perustuvaan tietoon, jolla arvioidaan ja parannetaan asiakastyön laatua, palvelujärjestelmän toimivuutta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Kannatamme, että sosiaalityön ja sosiaalihuollon tieteellisestä tutkimuksesta ja eettisyydestä säädettäisiin laissa lääketieteen tavoin, jotta sosiaalityön tieteelliselle tutkimukselle voidaan turvata riittävät rakenteet ja resurssit. 2) Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi tulee osoittaa hallitusohjelman mukaisesti erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus Hallitusohjelmassa mainitaan selkeästi: “Luodaan erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus ja vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiotutkimusta suuntaamalla siihen rahoitusta" sekä “Voimavarat sosiaalialan tutkimukseen sekä kehittämiseen turvataan pitkäjänteisesti. Rakennetaan Suomeen sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisrakenne. Asiakaskeskeisyys on tulevien keskusten ytimessä. Hyvää johtamista sekä henkilökunnan ammattitaidon kehittymistä ja työhyvinvointia tuetaan. Laajennetaan tutkimus- ja kehittämistoimintaa osana perustyötä.” Valtion talousarvioehdotuksessa ei kuitenkaan ole mainintaa sosiaalihuollon tieteelliselle tutkimusrahoitukselle suunnattavasta rahoituksesta. Pidimme sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalihuollon edustajien keskuudessa mainittua kohtaa hallitusohjelmassa erittäin tärkeänä, sillä vaikuttavaa hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää ja eriarvoisuuden vastaista työtä ei voi tehdä ilman sosiaalihuollon tutkimukselle suunnattua rahoitusta. Talousarvioehdotuksessa mainitaan mm. kohdassa 32. valtion rahoituksesta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen, jolle on budjetoitu talousarvioesityksessä 25 miljoonaa euroa. Mikäli hyvinvoinnin edistäminen halutaan nähdä hallitusohjelman mukaisesti eri toimijoiden tuottamana yhteistyönä ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan aidosti hyvinvointia tuottavaa, eettisesti kestävää ja integratiivista mallia, on ensisijaisen tärkeää, että sosiaalihuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen budjetoidaan rahoitus. Käsillämme on haastavia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin tarvitaan monitieteistä- ja sosiaalityön tutkimusta. Tällä hetkellä emme tiedä, keskitymmekö tekemään oikeita asioita ja mistä syystä palvelujärjestelmämme toisinaan pettää erityisesti psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten ongelmien kietoutuessa yhteen. Yhteiskuntatieteellisen tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle, resursoimiselle ja mallintamiselle on selkeä kehitystarve hyvinvointikysymysten laajentuessa ja asiakkaiden moninaisten palvelutarpeiden sekä palvelujärjestelmän muuttuessa. Tilastojen mukaan mm. lastensuojelun kiireelliset sijoitukset kasvoivat 15 % vuodesta 2016 vuoteen 2017 (Tilastoraportti 17/2018) ja samaan aikaan kohorttitutkimuksissa on todettu nuorten mielenterveydenhäiriöiden yleistyneen (Paananen & Merikukka & Gissler; THL Raportteja 2016:9). Ilmiöihin ei kuitenkaan tiedetä selkeää syytä. Sosiaalista ulottuvuutta ja sosiaalihuollon interventioiden mahdollisuuksia ei ole tutkimuksissa riittävällä tasolla arvioitu vaikka lukuisissa tutkimuksissa (mm. Paananen & Merikukka & Gissler 2012) kuitenkin todetaan sosiaalisten tekijöiden yhteys esimerkiksi juuri mielenterveysongelmiin. 3) Valtion rahoituksella on vahvistettava myös monitieteellistä integraatiotutkimusta. Sote-uudistusta tulee toteuttaa ja kehittää toiminnallisena palvelujärjestelmätason integraationa joissa so ja te toimivat yhtä vahvoina toimijoina. Samaan aikaan palvelujärjestelmää ja sen vaikuttavuutta tulee myös tutkia monitieteellisenä integraatiotutkimuksena. Sote-integraation ja sote-tutkimusperustaisuuden toteutumiseksi, rakenteistamiseksi ja resurssoimiseksi sosiaalihuollon tutkimus ja kehittämistyö tulee saada terveydenhuollon rinnalla samanarvoiseksi. Sosiaalihuollossa kaikki asiakastyön asiakirjat tullaan tulevaisuudessa tallentamaan keskitetysti Sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoon, samalla tavalla kuin potilasasiakirjat potilastiedon arkistoon. Kaikki asiakirjat ovat rakenteisessa muodossa sisältäen muun muassa palvelun järjestämistä, tuen tarvetta, sosiaalipalveluja ja palveluprosessia kuvaavia tietoja. Kehittämistyö asiakirjarakenteiden ja niiden tietosisältöjen hyödyntämiseen toisiokäytössä on ollut työn alla jo pari vuotta. Rakenteinen kirjaaminen ja asiakirjat mahdollistavat ihan uudenlaisen tiedontuotannon sote-palveluissa. Tämä avaa myös ainutlaatuisia tutkimusmahdollisuuksia palvelujärjestelmän vaikuttavuuden tutkimukselle, tietojohtamiselle, asiakastyön kehittämiselle ja asiakasprosessien seuraamiselle. Tätä varten tarvitaan kuitenkin toimivat ja alueelliset tutkimusrakenteet ja riittävä rahoitus integraatiotutkimukselle. Kunnioittavasti Terveydenhuollon sosiaalityön akateeminen tutkimusverkosto Sosiaalityöntekijöiden seura ry |
RSS-syöte