|
Sosiaalityöntekijöiden seura järjesti lauantaina 4.5.2019 paneelikeskustelun otsikolla Unelma upeasta sosiaalityöstä. Panelisteina olivat Sonja Soini, Timo Harrikari, Satu Ranta-Tyrkkö ja Petteri Paasio. Tähän kirjoitukseen on koottu osa paneelikeskustelun sisällöstä, ja kokonaisuudessaan voit katsoa tallenteen paneelista yhdistyksen Youtube-kanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/watch?v=iV9ktaTeIUg.
Ennen paneelia aiheen Unelma upeasta sosiaalityöstä inspiroimia yhdistyksen jäsenten blogikirjoituksia julkaistiin yhdistyksen blogissa (linkki) maaliskuussa kansainvälisen sosiaalityön viikolla. Yhdistyksen puheenjohtajan Anna Tiilen mukaan valikoitunut aihe nousi esiin siitä huomiosta, että sosiaalityöntekijöiden tulee olla mukana havainnoimassa toimintaympäristön ajankohtaisia muutoksia ja alan kehittämisessä; siis mukana visioimassa sitä, mitä sosiaalityö voisi parhaimmillaan olla nyt ja tulevaisuudessa. Mikä olisi unelma upeasta sosiaalityöstä? Paneelin puhujat lähestyivät kukin aihetta omista näkökulmistaan. Järjestökentällä toimiva erikoistuva sosiaalityöntekijä Sonja Soini kertoi innostuvansa digitaalisen sosiaalityön kehittämisestä ja unelmoivansa siitä, että alan osaaminen saataisiin puhkeamaan kukkaan ja asiantuntemusta laajennettua hyvästä yksilökohtaisesta asiakastyöstä ja viranomaisnäkökulmasta myös kehittämiseen ja rakenteelliseen työhön. Alustuksessaan Soini toivoi asiakastyöhön sellaisia resursseja, joilla kehittäminen mahdollistuu ja kuvasi sosiaalityössä innostavinta olevan yhteiskunnallisessa muutoksessa oleminen ja asiakkaiden tarinoiden esiin nostaminen. Tampereen yliopiston professori Timo Harrikari kertoi tutkimuksellisen mielenkiintonsa kohdistuneen uransa aikana pitkien, historiallisten kaarien tutkimiseen ja niiden avulla nyt elettävän ajan näkyväksi tekemiseen. Harrikari kuvasi historiallisen perspektiivin avaavan tilaa erilaisten vaihtoehtojen näkemiselle. Alustuksessaan hän nosti tärkeäksi tulevaksi kehityskohteeksi tutkimuksen ja käytännön aiempaa tiiviimmän yhteistyön. Ilmastonmuutos sekä ihmisarvon luovuttamattomuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus nousivat Harrikarin alustuksessa esiin konkreettisina tärkeinä alueina, joissa hän kuvasi sosiaalityöllä olevan annettavaa tänä päivänä. Niin ikään yliopistomaailmasta tullut Jyväskylän yliopiston dosentti ja yliopistolehtori Satu Ranta-Tyrkkö mainitsi tutkimuksellisiksi kiinnostuksene kohteikseen muun muassa intialaisen sosiaalityön, globaalin ja lokaalin jatkumon sekä sosiaalityön ja taiteen suhteen. Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota siihen, että kansallisvaltioon kiinnittyvä suomalainen sosiaalityö on vain yksi käsitys sosiaalityöstä, vaihtoehtonaan muun muassa sosiaalityö aktivismina sekä nosti esiin toiveen siitä, että sosiaalityö ja sosiaaliset liikkeet lähentyisivät toisiaan Suomessa. Unelmien sosiaalityötä hahmottaessaan Ranta-Tyrkkö nosti esiin opiskelijoidensa kuvaamat opinnoista saadun arvopohjan ja käytännöt työn mahdollisuuksien ristiriitaisuudet ja peräänkuulutti enemmän tilaa ja mahdollisuuksia sosiaalityölle toimia aktiivisena yhteiskunnallisena muutosvoimana. Ranta-Tyrkkö nosti ympäristökysymykset tärkeään rooliin ja kuvasi sosiaalityön voivan toimia rauhantyön roolissa, ollen mukana pohtimassa paikallisen työn, toimeentulon ja hoivan kysymyksiä niin että rauhanomainen rinnakkaiselo on mahdollista tulvaisuudessakin. Soccassa hyvinvointimittareiden ja vaikuttavuuden arvioinnin parissa työskentelevä tutkija Petteri Paasio kiinnitti huomiota siihen, että paneelin aihe haasta määrittelemään niin unelman, upean kuin sosiaalityönkin käsitteen. Kahta ensimmäistä luonnehtiessaan Paasio peräänkuulutti sosiaalityöntekijöiltä kykyä analysoida yhteiskunnallisten olosuhteiden vaikutusta asiakkaiden elämäntilanteisiin sekä kyvykkyyttä arvioida kriittisesti omaa työtään. Sosiaalityön ytimeksi Paasio määritteli vaikeiden hyvinvointiongelmien kanssa kamppailevien ihmisten tiedeperustaisen auttamisen. Monipolvinen paneelikeskustelu käsitteli useita aiheita ja kirvoitti myös runsaasti yleisökysymyksiä panelisteille. Keskustelua käytiin seuraavien teemojen ympärillä: toimintaympäristön muutokset ja niistä seuraavat haasteet ja mahdollisuudet, erikoistuminen, tiedeperustainen sosiaalityö sekä rakenteellinen sosiaalityö. Muuttuva toimintaympäristö ja sosiaalityön asiantuntijuus Harrikari nosti esiin muun muassa globalisaation, digitalisaation, ilmastonmuutoksen ja pakolaisvirrat puhuessaan tämän ajan tendensseistä, jotka vaikuttavat sosiaalityöhön. Soini kiinnitti huomiota siihen, että asiakastyön keskellä mahdollisuudet pohtia tämän tason kysymyksiä ovat rajalliset. Yleisöstä ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja esitti kysymyksen siitä, onko sosiaalityön ydin hukkunut maailman monenlaisen muutoksen vaikutuksesta. Ajatus sai kannatusta keskustelijoiden joukossa, mutta keskustelijat kiinnittivät huomiota myös siihen, että asiakastasolla sosiaalityötä tehdään laadukkaasti ja kunnioittavasti. Soini nosti esiin sen, etteivät sosiaalityön kulttuuri ja järjestelmät kuitenkaan pysy mukana muutoksessa. Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota liikaan kiinnittyneisyyteen olemassa olevaan järjestelmään, molempien peräänkuuluttaen sosiaalityön osaamisen laajentamista asiakastasosta moniulotteisempaan asiantuntijuuteen. Asiantuntijuuden uudet ulottuvuudet Keskustelua käytiin myös koskien rakenteellisen tason vaikuttamista, aktivismia ja kansalaistottelemattomuutta sekä sosiaalityöntekijöitä radikaaleina toimijoina. Rakenteellisen vaikuttamisen mahdollistajiksi nostettiin muun muassa toimiva lähijohto sekä kyky jäsentää analyyttisesti asiakastietoa organisaatiossa eteenpäin vietäviksi muutosehdotuksiksi. Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät ovat osa yhteiskuntaa työn ulkopuolellakin ja kukin voi olla aktivisti pienten ratkaisujen, joita tehdään niin ihmisinä kuin työntekijöinäkin, kautta. Aiheeseen liittyen Soini nosti esiin sen, että viranomaisena toimiminen on vain yksi sosiaalityöntekijän rooleista; sosiaalityön pitää kuitenkin olla aina enemmän kuin viranomaisena toimimista. Sosiaalityöntekijän kyky soveltaa tieteellistä tietoa työssään nousi myös esiin keskustelussa monin paikoin. Paasio korosti tämän olevan sosiaalityöntekijän pätevyyden määritelmä. Harrikari peräänkuulutti tieteenalan teoreettisen perustan vahvistamista sekä olemassa olevan tiedon systematisointia ja tarjolle asettamista. Paasio korosti tiedonhankinnan taitojen tärkeyttä ja meta-analyysien sekä systemaattisten katsausten hyödyntämistä työssä. Soinin kiinnitti huomiota siihen, että tieteellisen tiedon hyödyntäminen ja soveltaminen vaatii kuitenkin rutiinia ja siksi sen tulisikin olla osa sosiaalityötä koko ajan. Digitaalisen kehityksen nähtiin tuovan niin mahdollisuuksia kuin uhkakuviakin alalle. Harrikari kuvasi teknologisen kehityksen vaikuttaneen niin, että ihmisten elämässä arki- ja virtuaalinen todellisuus ovat sekoittuneet eivätkä eroteltavissa toisistaan. Soini visioi digitaalisen kehityksen mahdollistavan sosiaalityöntekijälle työajan vapautumista ja nosti esiin myös tekoälyn mahdollisuudet ennalta ehkäisevien palveluiden suuntaamisessa. Soinin mukaan digitaaliseen kehitykseen sisältyy mahdollisuus siitä, että sosiaalityöntekijä voi keskittyä sosiaalityön ytimeen; kohtaamiseen, muutostyöhön ja arviointiin. Digitalisaatio tuo mahdollisuuksia avoimuuteen, vuorovaikutukseen ja osallisuuden vahvistamiseen, mutta ilmiöön liittyy myös uhkakuvia. Soini kuvasi sen voivan tuoda yhden kerroksen lisää syrjäyttäviinn ilmiöihin ja Ranta-Tyrkkö kiinnitti huomiota siihen, että digitalisaatio mahdollistaa myös kontrollin ja ihmisten seurannan. Entä miten viedä unelmia eteenpäin? Myös ammatillinen kehittyminen valmistumisen jälkeen, jatkuva oppiminen ja ammattitaidon ylläpitäminen nousivat esiin keskustelussa. Niin Ranta-Tyrkkö kuin Harrikarikin toivat esiin yliopistojen näkökulmasta hankaluutta siinä, kuinka mahduttaa tutkintoon kaikki tarpeellinen. Harrikari totesikin jatkuvan oppimisen olevan tärkeää, sillä perustutkinnossa ei voi opettaa kaikkea. Soini peräänkuulutti ajatuksen kääntämistä pätevöitymiseen liittyen; työelämässä tulisi olla tilaa jatkuvalle kehittymiselle valmistumisen jälkeen. Soini nosti esiin kollegiaalisuuden tärkeyden. Harrikari kiinnitti huomiota siihen, että yhteentulemiselle on muodostunut uudenlaisia foorumeita digitaalisen kehityksen myötä. Ranta-Tyrkkö kuvasi yhteiskunnan olleen pitkään yksilökeskeinen ja läpikapitalisoitunut, ja peräänkuulutti nyt huomiota siihen miten rakentaa yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita suhteessa asiakkaisiin. Paasio kuvasi asioiden muuttuvan vain tekemällä; muutokseen tarvitaan riittävän kirkas ja haastava visio sekä sen toteutus pala palalta. Sosiaalityöntekijöiden seuran hallitus kiittää panelisteja inspiroivasta keskustelusta ja toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleeksi mukaan rakentamaan yhdessä unelmaa upeasta sosiaalityöstä!
0 Comments
1. Sosiaalityön tutkimusperustaisuus tulee saattaa lainsäädäntöön
2. Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi tulee osoittaa hallitus-ohjelman mukaisesti erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus 3. Valtion rahoituksella on vahvistettava myös monitieteellistä integraatiotutkimusta 1. Sosiaalityön tutkimusperustaisuus tulee saattaa lainsäädäntöön Sosiaalihuollon tehtävänä on edistää ihmisten hyvinvointia ja hyvinvoinnin edistämisen on perustuttava tutkittuun tietoon. Nykyisellä heikolla sosiaalityön tutkimusperustan rakenteella ja rahoituksella ei ole mahdollista arvioida hyvinvoinnin edistämisen työtä tieteellisesti tai arvioida riittävästi ihmisten elämäntilanteissa tapahtuvia muutoksia heidän ollessaan palveluiden piirissä. Ilman tutkimusta emme tunnista toimivia käytäntöjä, emmekä kykene arvioimaan systemaattisesti palvelujärjestelmän heikkouksia. Toimenpiteiden ja palveluiden tulee olla yhteiskunnallisesti laadukkaita, asiakkaan edun mukaisia, asiakasturvallisia sekä yhteiskunnallisesti vaikuttavia. Vain vahvalla käytännön työhön ja sosiaalihuollon kehittämiseen linkittyvällä tutkimusperustalla ja sitä tukevalla lainsäädännöllä voimme parantaa sosiaalihuollon toimintatapoja. Toisin sanoen sosiaalihuolto ja hyvinvoinnin edistämisen työ tarvitsee lisää itseymmärrystä. Tutkimusperustaisuuden vahvistamiselle on inhimillinen ja taloudellinen peruste. Tällä hetkellä emme kykene arvioimaan asiakkaiden psykososiaalisen tuen tarvetta riittävällä tarkkuustasolla, asiakkaan etu määrittyy liian monitulkintaisesti ja palvelujärjestelmä tuottaa väliinputoaja-asiakkaita. Yhteiskunnan haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden, kuten lasten, vanhusten, päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja työttömien näkökulmasta tilanne on epäeettinen ja epäoikeudenmukainen. Tutkimustiedon jatkuva jalostaminen ja käytännön työn kehittäminen tieteelliseen tietoon perustuen on välttämätöntä. On myös hyvä muistaa, että sosiaalihuollolla on myös yhteiskunnallinen ja taloudellinen vastuu siitä, että käytämme verorahat siten, että palvelumme ovat vaikuttavia. Sosiaalityön tulee siis perustua eettiseen, asiakaslähtöiseen ja taloudellisesti kestävään, näyttöön perustuvaan tietoon, jolla arvioidaan ja parannetaan asiakastyön laatua, palvelujärjestelmän toimivuutta sekä ihmisoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Kannatamme, että sosiaalityön ja sosiaalihuollon tieteellisestä tutkimuksesta ja eettisyydestä säädettäisiin laissa lääketieteen tavoin, jotta sosiaalityön tieteelliselle tutkimukselle voidaan turvata riittävät rakenteet ja resurssit. 2) Sosiaalihuollon tutkimusperustaisuuden vahvistamiseksi tulee osoittaa hallitusohjelman mukaisesti erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus Hallitusohjelmassa mainitaan selkeästi: “Luodaan erillinen sosiaalityön tutkimusta ja sen osaamisen vahvistamista tukeva valtion rahoitus ja vahvistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiotutkimusta suuntaamalla siihen rahoitusta" sekä “Voimavarat sosiaalialan tutkimukseen sekä kehittämiseen turvataan pitkäjänteisesti. Rakennetaan Suomeen sosiaalihuollon tutkimus- ja kehittämisrakenne. Asiakaskeskeisyys on tulevien keskusten ytimessä. Hyvää johtamista sekä henkilökunnan ammattitaidon kehittymistä ja työhyvinvointia tuetaan. Laajennetaan tutkimus- ja kehittämistoimintaa osana perustyötä.” Valtion talousarvioehdotuksessa ei kuitenkaan ole mainintaa sosiaalihuollon tieteelliselle tutkimusrahoitukselle suunnattavasta rahoituksesta. Pidimme sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalihuollon edustajien keskuudessa mainittua kohtaa hallitusohjelmassa erittäin tärkeänä, sillä vaikuttavaa hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävää ja eriarvoisuuden vastaista työtä ei voi tehdä ilman sosiaalihuollon tutkimukselle suunnattua rahoitusta. Talousarvioehdotuksessa mainitaan mm. kohdassa 32. valtion rahoituksesta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen, jolle on budjetoitu talousarvioesityksessä 25 miljoonaa euroa. Mikäli hyvinvoinnin edistäminen halutaan nähdä hallitusohjelman mukaisesti eri toimijoiden tuottamana yhteistyönä ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksella tavoitellaan aidosti hyvinvointia tuottavaa, eettisesti kestävää ja integratiivista mallia, on ensisijaisen tärkeää, että sosiaalihuollon yliopistotasoiseen tutkimukseen budjetoidaan rahoitus. Käsillämme on haastavia yhteiskunnallisia ilmiöitä, joihin tarvitaan monitieteistä- ja sosiaalityön tutkimusta. Tällä hetkellä emme tiedä, keskitymmekö tekemään oikeita asioita ja mistä syystä palvelujärjestelmämme toisinaan pettää erityisesti psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten ongelmien kietoutuessa yhteen. Yhteiskuntatieteellisen tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle, resursoimiselle ja mallintamiselle on selkeä kehitystarve hyvinvointikysymysten laajentuessa ja asiakkaiden moninaisten palvelutarpeiden sekä palvelujärjestelmän muuttuessa. Tilastojen mukaan mm. lastensuojelun kiireelliset sijoitukset kasvoivat 15 % vuodesta 2016 vuoteen 2017 (Tilastoraportti 17/2018) ja samaan aikaan kohorttitutkimuksissa on todettu nuorten mielenterveydenhäiriöiden yleistyneen (Paananen & Merikukka & Gissler; THL Raportteja 2016:9). Ilmiöihin ei kuitenkaan tiedetä selkeää syytä. Sosiaalista ulottuvuutta ja sosiaalihuollon interventioiden mahdollisuuksia ei ole tutkimuksissa riittävällä tasolla arvioitu vaikka lukuisissa tutkimuksissa (mm. Paananen & Merikukka & Gissler 2012) kuitenkin todetaan sosiaalisten tekijöiden yhteys esimerkiksi juuri mielenterveysongelmiin. 3) Valtion rahoituksella on vahvistettava myös monitieteellistä integraatiotutkimusta. Sote-uudistusta tulee toteuttaa ja kehittää toiminnallisena palvelujärjestelmätason integraationa joissa so ja te toimivat yhtä vahvoina toimijoina. Samaan aikaan palvelujärjestelmää ja sen vaikuttavuutta tulee myös tutkia monitieteellisenä integraatiotutkimuksena. Sote-integraation ja sote-tutkimusperustaisuuden toteutumiseksi, rakenteistamiseksi ja resurssoimiseksi sosiaalihuollon tutkimus ja kehittämistyö tulee saada terveydenhuollon rinnalla samanarvoiseksi. Sosiaalihuollossa kaikki asiakastyön asiakirjat tullaan tulevaisuudessa tallentamaan keskitetysti Sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoon, samalla tavalla kuin potilasasiakirjat potilastiedon arkistoon. Kaikki asiakirjat ovat rakenteisessa muodossa sisältäen muun muassa palvelun järjestämistä, tuen tarvetta, sosiaalipalveluja ja palveluprosessia kuvaavia tietoja. Kehittämistyö asiakirjarakenteiden ja niiden tietosisältöjen hyödyntämiseen toisiokäytössä on ollut työn alla jo pari vuotta. Rakenteinen kirjaaminen ja asiakirjat mahdollistavat ihan uudenlaisen tiedontuotannon sote-palveluissa. Tämä avaa myös ainutlaatuisia tutkimusmahdollisuuksia palvelujärjestelmän vaikuttavuuden tutkimukselle, tietojohtamiselle, asiakastyön kehittämiselle ja asiakasprosessien seuraamiselle. Tätä varten tarvitaan kuitenkin toimivat ja alueelliset tutkimusrakenteet ja riittävä rahoitus integraatiotutkimukselle. Kunnioittavasti Terveydenhuollon sosiaalityön akateeminen tutkimusverkosto Sosiaalityöntekijöiden seura ry Sosiaalityöntekijöiden seura kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi sosiaalihuollon ammattihenkilöiden yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen korvauksen perusteita koskevasta asetusluonnoksesta ja esittää pyydettynä lausuntona seuraavaa.
Erikoistumiskoulutuksella on mahdollista vastata muuttuvan toimintaympäristön osaamisvaateisiin, lisätä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden asiantuntijuutta ja edistää sosiaalihuollossa tapahtuvaa kehittämistoimintaa sekä palvelujen laatua ja vaikuttavuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura kannattaa näiden tavoitteiden edistämistä ja pitää korvauksen perusteita koskevaa asetusluonnosta tästä näkökulmasta erittäin kannatettavana. Asetusluonnoksessa korvauksen määräksi ehdotetaan 19000€ kutakin koulutuksen suorittanuttaopiskelijaa kohden, minkä arvioidaan vastaavan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee kannatettavana, että korvauksen määrä asetetaan vastaamaan koulutuksen järjestämisen todellista hintaa. Asetuksella edistettäisiin ammattilaisten tasavertaista mahdollisuutta hakeutua erikoistumiskoulutukseen. Luonnoksen mukaan esitetty korvaus maksettaisiin yliopistolle vain silloin, jos yliopisto ei ole perinyt koulutuksesta opiskelijalta maksua. Luonnoksen mukaan kesken olevien koulutusten osalta perinnät suoritettaisiin loppuun saakka ja kulujen korvaamiseen liittyviä ehtoja sovellettaisiin ainoastaan uusien erikoistumiskoulutusten alkaessa. Tällä hetkellä kesken olevien erikoistumiskoulutusten osalta perintä voi olla vielä suorittamatta. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee opiskelijoiden yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna, että asetuksen tullessa voimaan, myös kesken olevien erikoistumiskoulutusten kohdalla yliopistojen olisi mahdollista hakea koulutuksen järjestämisestä ehdotettua korvausta ja opiskelijoilta ei olisi välttämätöntä periä enää maksua koulutuksen loppuosasta. Kunnioittaen Sosiaalityöntekijöiden seura ry Anna Tiili Puheenjohtaja |
RSS Feed