Sosiaalityö, rasismi ja moninaisuuden arvostaminen

Liittyykö rasismi sosiaalityöhön? Sosiaalityöntekijöinä ensimmäinen ajatuksemme on, ettei tietenkään kuulu. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeussopimukset sekä sosiaalialan ammattietiikka, joka korostaa muun muassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja eettistä toimintaa. Lisäksi sosiaalityötä julkisena toimintana säätelevät hallintolaki ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, joiden mukaan sosiaalihuollossa on toimittava hyvän hallintotavan mukaan, asiakkaita kunnioittaen ja kohdellen heitä tasavertaisesti.

Rasismi ei kuitenkaan ole tuolla jossain. Myös sosiaalityössä meidän tulee olla avoimen reflektiivisiä, kun käytämme julkista valtaa, ja tunnistaa mahdollinen normalisoiva hallinta ja eriarvoistavat rakenteet. Sosiaalityö on viranomaistyötä, jossa toisinaan pureudutaan ihmisen perusoikeuksiin merkittävällä tavalla ja voidaan tehdä isoja päätöksiä ihmisten elämästä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja toisaalta myös ihmisoikeusloukkaukset realisoituvat institutionaalisissa käytännöissä ja arkisissa kohtaamisissa. Ihmisoikeudet ovat siis läsnä myös sosiaalityön käytännöissä ja asiakastyössä. On mahdollista, että institutionaalisissa käytännöissä, työskentelyä ohjaavissa arvoissa tai työyhteisöjen asenteissa elää yhä eriarvoistavia toimintatapoja. Rakenteellisen rasismin mahdollisuutta ei voi yksioikoisesti sulkea pois. 

Ovatko esimerkiksi tulkki- ja käännöspalvelut riittävällä tavalla saatavilla ja laadukkaita? Muistammeko kohdata ensisijaisesti asiakkaan vai tulkin? Määrittelemmekö käsitystä ”normaalista” vanhemmuudesta tai ”normaalista” elämänhallinnasta länsimaisten tai keskiluokkaisten linssien läpi, ja millä tavalla se vaikuttaa päätöksentekoon? Arvostammeko aina riittävästi moninaisuutta ja olemmeko riittävän kulttuurisensitiivisiä? Entä miten kohtaamme kollegamme, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea tai ole valkoihoisia? Puolustammeko heitä, jos asiakas esittää rasistisia kommentteja?

Millä tavalla huomioimme YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteen siitä, että jokaisella lapsella on oikeus saada suojelua kulttuuritaustastaan riippumatta? Yksin, ilman huoltajaa maahan tuleva turvapaikkaa hakeva lapsi ei välttämättä ole yhdenvertaisessa asemassa kantaväestön kanssa eikä saa automaattisesti lastensuojelun asiakkuutta tai palveluita. Sijaishuollossa ei aina kyetä huomioimaan lapsen kulttuurista taustaa sijaishuoltopaikan valintaa tehtäessä, vaikka laki näin edellyttää. Ajankohtainen kysymys on myös se, miten al-Holista palaavat naiset ja lapset otetaan Suomessa vastaan.

Asiakaslain mukaan sosiaalityössä tulee selvittää jokaisen asiakkaan kohdalla riittävän ymmärrettävällä tavalla toimenpiteitä, niiden perusteita ja seurauksia asiakkaan elämässä. Kykenemmekö antamaan aikaa dialogille ja sille, että kertaamme päätösten perusteluja riittävän monta kertaa ja selkokielellä? Entä sallivatko ajalliset resurssit meidän panostaa luottamuksellisen suhteen luomiseen erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ole, henkilö on vasta tutustumassa uuteen maahan tai henkilöllä on lähtömaastaan huonoja kokemuksia viranomaistoiminnasta? 

Työyhteisön jäsenten arvot elävät osana työyhteisön kulttuuria. Ne toistuvat puhetapoina ja rajanvetoina, joita teemme liittyen sallittuun vuorovaikutukseen. Ei ole yhdentekevää, millaisia vitsejä työyhteisössä on lupa heittää. Myös sosiaalityön arvojohtamista olisi ensiarvoisen tärkeää tarkastella, sillä johtaminen vaikuttaa siihen, miten arvot toteutuvat käytännön tasolla. Keskustelemmeko arvoista ja ennakkoluuloista yhteisesti työyhteisössämme, sallimmeko tilan reflektiiviselle keskustelulle ja saammeko tunnustusta eettisesti kestävän sosiaalityön tekemisestä? Onko meidän mahdollista tehdä rakenteellista sosiaalityötä ja nostaa esiin eriarvoistavia rakenteita käytännön työssä?

Yhdysvalloissa tapahtunut poliisin pahoinpitelemän afroamerikkalaisen miehen kuolema on ollut järkyttävää ja surullista luettavaa. Se osoittaa, että asioista on puhuttava avoimesti, myös sosiaalityön keskuudessa. Sosiaalityö professiona ei ole mitenkään valmis, ja jotta sosiaalityö voi kehittyä, on tarpeen tarkastella yhdessä eriarvoistavia rakenteita. Vaikeista asioista puhuminen ei hajota mitään, se todennäköisesti vahvistaa ja luo luottamusta. Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme sitoutua antirasistiseen toimintaan, osoittaa solidaarisuutta ihmisille, jotka kokevat rasismia, ja muistuttaa, että eriarvoistavista rakenteista vaikeneminen ei edistä muutosta. Black Lives Matter.

​
Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puolesta

Anna Tiili, Noora Kivioja ja Eero Hynynen