ETUSIVULLE
  • Etusivu
  • Meistä
    • Hallitus
    • Asiantuntijapankki
    • Strategia
    • Säännöt ja tietosuoja
    • Tiedolla johtaminen
  • VAALIT 2025
  • Liity jäseneksi
  • Blogi
  • Medialle

Hallitukselta: Sosiaalityö, rasismi ja moninaisuuden arvostaminen

3/6/2020

1 Kommentti

 
Liittyykö rasismi sosiaalityöhön? Sosiaalityöntekijöinä ensimmäinen ajatuksemme on, ettei tietenkään kuulu. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeussopimukset sekä sosiaalialan ammattietiikka, joka korostaa muun muassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja eettistä toimintaa. Lisäksi sosiaalityötä julkisena toimintana säätelevät hallintolaki ja laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista, joiden mukaan sosiaalihuollossa on toimittava hyvän hallintotavan mukaan, asiakkaita kunnioittaen ja kohdellen heitä tasavertaisesti.

Rasismi ei kuitenkaan ole tuolla jossain. ​
Myös sosiaalityössä meidän tulee olla avoimen reflektiivisiä, kun käytämme julkista valtaa, ja tunnistaa mahdollinen normalisoiva hallinta ja eriarvoistavat rakenteet. Sosiaalityö on viranomaistyötä, jossa toisinaan pureudutaan ihmisen perusoikeuksiin merkittävällä tavalla ja voidaan tehdä isoja päätöksiä ihmisten elämästä. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja toisaalta myös ihmisoikeusloukkaukset realisoituvat institutionaalisissa käytännöissä ja arkisissa kohtaamisissa. Ihmisoikeudet ovat siis läsnä myös sosiaalityön käytännöissä ja asiakastyössä. On mahdollista, että institutionaalisissa käytännöissä, työskentelyä ohjaavissa arvoissa tai työyhteisöjen asenteissa elää yhä eriarvoistavia toimintatapoja. Rakenteellisen rasismin mahdollisuutta ei voi yksioikoisesti sulkea pois. 

Ovatko esimerkiksi tulkki- ja käännöspalvelut riittävällä tavalla saatavilla ja laadukkaita? Muistammeko kohdata ensisijaisesti asiakkaan vai tulkin? Määrittelemmekö käsitystä ”normaalista” vanhemmuudesta tai ”normaalista” elämänhallinnasta länsimaisten tai keskiluokkaisten linssien läpi, ja millä tavalla se vaikuttaa päätöksentekoon? Arvostammeko aina riittävästi moninaisuutta ja olemmeko riittävän kulttuurisensitiivisiä? Entä miten kohtaamme kollegamme, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea tai ole valkoihoisia? Puolustammeko heitä, jos asiakas esittää rasistisia kommentteja?

Millä tavalla huomioimme YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteen siitä, että jokaisella lapsella on oikeus saada suojelua kulttuuritaustastaan riippumatta? Yksin, ilman huoltajaa maahan tuleva turvapaikkaa hakeva lapsi ei välttämättä ole yhdenvertaisessa asemassa kantaväestön kanssa eikä saa automaattisesti lastensuojelun asiakkuutta tai palveluita. Sijaishuollossa ei aina kyetä huomioimaan lapsen kulttuurista taustaa sijaishuoltopaikan valintaa tehtäessä, vaikka laki näin edellyttää. Ajankohtainen kysymys on myös se, miten al-Holista palaavat naiset ja lapset otetaan Suomessa vastaan.

Asiakaslain mukaan sosiaalityössä tulee selvittää jokaisen asiakkaan kohdalla riittävän ymmärrettävällä tavalla toimenpiteitä, niiden perusteita ja seurauksia asiakkaan elämässä. Kykenemmekö antamaan aikaa dialogille ja sille, että kertaamme päätösten perusteluja riittävän monta kertaa ja selkokielellä? Entä sallivatko ajalliset resurssit meidän panostaa luottamuksellisen suhteen luomiseen erityisesti silloin, kun yhteistä kieltä ei ole, henkilö on vasta tutustumassa uuteen maahan tai henkilöllä on lähtömaastaan huonoja kokemuksia viranomaistoiminnasta? 

Työyhteisön jäsenten arvot elävät osana työyhteisön kulttuuria. Ne toistuvat puhetapoina ja rajanvetoina, joita teemme liittyen sallittuun vuorovaikutukseen. Ei ole yhdentekevää, millaisia vitsejä työyhteisössä on lupa heittää. Myös sosiaalityön arvojohtamista olisi ensiarvoisen tärkeää tarkastella, sillä johtaminen vaikuttaa siihen, miten arvot toteutuvat käytännön tasolla. Keskustelemmeko arvoista ja ennakkoluuloista yhteisesti työyhteisössämme, sallimmeko tilan reflektiiviselle keskustelulle ja saammeko tunnustusta eettisesti kestävän sosiaalityön tekemisestä? Onko meidän mahdollista tehdä rakenteellista sosiaalityötä ja nostaa esiin eriarvoistavia rakenteita käytännön työssä?

Yhdysvalloissa tapahtunut poliisin pahoinpitelemän afroamerikkalaisen miehen kuolema on ollut järkyttävää ja surullista luettavaa. Se osoittaa, että asioista on puhuttava avoimesti, myös sosiaalityön keskuudessa. Sosiaalityö professiona ei ole mitenkään valmis, ja jotta sosiaalityö voi kehittyä, on tarpeen tarkastella yhdessä eriarvoistavia rakenteita. Vaikeista asioista puhuminen ei hajota mitään, se todennäköisesti vahvistaa ja luo luottamusta. Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme sitoutua antirasistiseen toimintaan, osoittaa solidaarisuutta ihmisille, jotka kokevat rasismia, ja muistuttaa, että eriarvoistavista rakenteista vaikeneminen ei edistä muutosta. Black Lives Matter.

​
Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puolesta

A
nna Tiili, Noora Kivioja ja Eero Hynynen
1 Kommentti
Tuire Ketola
21/2/2021 03:27:44

Miten tämä kapulakieli auttaa ketään?

Tai mikään muukaan.

Itselläni on kokemus ihanista kesistä Pohjanmaalla kakarana, ja sieltä kulttuurista tulen, osin.

Jos ei ole mitään kulttuuria mihin tutustuttaa, ja sanahan tulee latinasta "agri cultura", viljellä maata, niin minkäs teet...

Ei ole kulttuuria. Oopperalaulanta(tositeevee) ja pikavippailu ei ole kulttuuria.

Jokapäiväinen leipä on. Ihminen on tarkoitettu tekemään ja onnistumaan. Ei altavastailemaan.

Tavallinen ihmisyys riittää koska prosessissa kaikki oppivat. Jos antaa erivapauksia ja ylikävelyoikeuksia, niitä sitten käytetäänkin.

Perhe, lapsi, ihminen on pyhä.

Ihmettelen miten kuitenkin moni säilyttää ihmisyytensä kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta. Se on se optimi.

Ikäviäkin asioita tapahtuu, suomalaisille ja muille.

Järjestelmä on hajoita ja hallinnoi. Siksi moni ei apua halua.

Suomessakin moni on vain tykinruokaa. Vastuu on se mitä vältetään.

Koneistot ei pidä siitä että kritisoidaan, vaikka muuta sanotaankin.

On jo nähty, ihmisoikeudet kadonneet ja AMMATTILAISUUS antaa ns luvan kaikkeen outoon. Säästösyillä jätetään korjausliikkeet tekemättä. Puututaan liikaa tai ei yhtään.

Jos ei osaa asettua pelkäävän lapsen asemaan, joka ikävöi perhettään, joka ei ymmärrä ja kaipaa vakautta, niin sit menee vaikeeksi.

Yleensäkin ihmettelen kaikkia ihmisten toimintaa asioissa, pitää tehdä yksinkertaisista jutuista monimutkaisia ja mahdottomia, vain koska joku koneisto.

Niin kauan kuin koneisto palvelee koneistoa ei ihminen tule kuulluksi.

Joskus koulunkäyntiavustajana ollessani turhautunut somalineito heitti kirjalla ja pahus osui.

Syynä oli hernekeitto. Se mikä jäi kaivelemaan oli keitossa ollut sika, joka nosteltiin suurinpiirtein pois. Yksi lihapala sitten sai aikaan sen että ikävästi kirjaa tuli päähän.

On tullut kulttuureihin tutustuttua, jepulis, ja jos tahtoo tutustua, on oltava aikaa ja huumorintajua.

Ex turkulaisena tuli oltua Kupittaan seikkailupuistossa, ja sen tyyppinen toiminta oli silloin kivaa.

Jos itsellä olis rahaa, hommaisin talon ja laittaisin ihmiset kunnostamaan ja kasvattamaan yrttejä ja sensellaista.

Lampaita en ottaisi, en jaksa niitten turkulaisii mielipitei.

Kymmenisen vuotta, ja koronamuunnos numero 1234567890 on kukistettu.

Runsaasti aikaa ideoida.

🤔😁





Vastaa



Jätä vastaus.

    Categories

    Kaikki
    Jäseniltä
    Kannanotot
    Kuntavaalit2021
    Lausunnot
    Puheenjohtajalta
    Strategia2021
    Strategia2026

    RSS-syöte

  • Etusivu
  • Meistä
    • Hallitus
    • Asiantuntijapankki
    • Strategia
    • Säännöt ja tietosuoja
    • Tiedolla johtaminen
  • VAALIT 2025
  • Liity jäseneksi
  • Blogi
  • Medialle