Asumissosiaalinen työ eriytyvissä kaupungeissa

Helsingin Sanomat uutisoi perjantaina 7.2.2025, että Helsingissä ja muualla pääkaupunkiseudulla on meneillään asuntomarkkinoiden murros, jossa melko uusiin taloihin on pesiytynyt vakavia sosiaalisia ongelmia. Jutussa siteeratun Elinympäristön tietopalvelu Liiterin raportin mukaan vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen määrä onkin pääkaupunkiseudulla kääntynyt nousuun samalla, kun valtion tukemien ARA-rahoitteisten vuokra-asuntojen tuotanto on pysynyt lähes samana koko 2000-luvun. Jutussa painotettiin, että kaupungin omissa vuokra-asunnoissa on asukasvalinta, joka ohjaa erilaisia asukkaita eri taloihin, ja että vapaarahoitteisissa kohteissa ei vastaavaa ohjausta ole. 

Asumissosiaalinen työ yhtenä ratkaisuna asumisen ongelmiin 

Sosiaalityön näkökulmasta katsottuna juttu ja siitä käynnistynyt keskustelu kaipaavat muistutusta siitä, että asuinalueiden eriytyminen eli segregaatio ei ole itsessään ongelma, vaan ongelmia voivat muodostaa segregaation mahdolliset kielteiset seuraukset. Näihin seurauksiin voidaan ja pitää puuttua myös monilla muilla keinoilla kuin suoraan ehkäisemällä tai vähentämällä segregaatiota.

Jutussa pohdittiin ratkaisuina tilanteeseen ensisijaisesti segregaation ehkäisemistä ja häiritsevästi käyttäytyvien asukkaiden häätämistä, käsitellen molempien osalta tehtävien nykyistä vaikeutta ja hitautta. Asunto- ja sosiaaliteoreettisessa tutkimuskirjallisuudessa vallitsee kuitenkin nykyään jo laaja ymmärrys siitä, että segregaation kielteisten seurausten ehkäisyssä tarkoituksenmukaisempaa ja vaikuttavampaa on ongelmien ratkaiseminen ja asuinalueiden suunnitelmallinen kehittäminen yhteistyössä asukkaiden kanssa.

Yhteisötyöllä kohti kestäviä kaupunkeja 

Suomessa asumissosiaalinen työ, asumisneuvonta ja osin myös yhteisösosiaalityö ovat jo kansainvälisestikin arvioituna pitkälle kehittyneitä. Tällaisessa työskentelyssä tavoitteena on lisätä kaikkien osapuolten osallisuutta ongelmatilanteiden ratkaisemisessa yhdessä ja etsiä tapauskohtaisia keinoja lisätä kaikkien osapuolten turvallisuutta ilman sosiaalisista ongelmista kärsivän asukkaan välitöntä häätämistä ja ulos sulkemista. Näillä työmuodoilla myös vahvistetaan yhteisöllisyyttä, lisätään ymmärrystä eri tahojen välillä, vastustetaan syrjintää ja tuodaan kohdennettuja yksilö- ja yhteisötason palveluja alueille. Toimivimmissa toimintaympäristöissä sosiaalityö toimii myös tiedon välittäjänä puolin ja toisin haavoittuvimpien asukkaiden ja kaupunkikehityksen välillä yhteisten intressien toteutumista tukien.

Jutussa ei kuitenkaan mainittu esimerkiksi yhteisösosiaalityötä ja tuettua asumista, joita hyvinvointialueiden on sosiaalihuoltolain nojalla järjestettävä. Tällöin palveluja tarjotaan koko asumisuran aikana, ei ainoastaan asukasvalinnan yhteydessä.  Suurissa kaupungeissa toimii asumisneuvojia, joihin voi ottaa yhteyttä, kun oma asuminen tai naapurin tilanne huolettaa esimerkiksi heikentyneen terveydentilan tai asumishäiriöiden vuoksi. Esimerkiksi Helsingin kaupungin asumisneuvojat auttavat koko kaupunkia. Lisäksi Helsingin kaupungin vuokra-asuntoyhtiö Hekalla on omat asumisneuvojansa.

Aikuissosiaalityössä ratkotaan vuokravelkaongelmia ja häätöjä, mutta ehkäisevän toimeentulotuen apu vuokravelkoihin on rajattua ja tuettua asumista asiakkaan asumisen tuen tarpeisiin on vähennetty. Näin ollen yksilösosiaalityön keinoin asumisessa eteentulevien ongelmien ratkaisu- ja ehkäisytapoja on aiempaa vähemmän.

Yhteisösosiaalityön kasvava merkitys

Asumissosiaalisen työn merkitys ja välttämättömyys on tärkeää ymmärtää osana jutussa kuvatun kaltaisten ilmiöiden ratkaisemista. Työlle pitää löytyä resursseja ja työn on oltava monipaikkaista. Asukkaan koti on vain yksi asumissosiaalityön paikoista. Lisäksi on resursoitava etsivään työhön päiväkeskuksissa, kaduilla, naapurustotaloissa, asumispäivystyksissä – kaikkialla missä tavalla tai toisella tavoitteena on asunnottomuuden kitkeminen ja sosiaalisesti kestävän kaupungin tavoitteiden edistäminen. Asumissosiaalisen työn monipaikkaisuus osaltaan kuvaa sitä, kuinka vahvasti asuminen on kiinnittynyt elämän muihin osa-alueisiin. Tarvitaan yhteisöllistä sosiaalityötä, joka kiinnittyy siihen aikaan ja paikkaan, niihin arjen käytänteisiin, joissa ihmiset elävät. Tarvitaan kumppanuuksia asunnontarjoajien, kolmannen sektorin ja viranomaisten välillä. Yhteisösosiaalityö on suomalaisessa sosiaalityössä vielä marginaalissa, mutta sitäkin tarvitaan tässä ajassa kipeästi. 

Johanna Lahdenperä, Sohvi Salomaa ja Veera Niemi