ETUSIVULLE
  • Etusivu
  • Meistä
    • Hallitus
    • Asiantuntijapankki
    • Strategia
    • Säännöt ja tietosuoja
    • Tiedolla johtaminen
  • VAALIT 2025
  • Liity jäseneksi
  • Blogi
  • Medialle

Unelma upeasta sosiaalityöstä

24/3/2019

1 Kommentti

 
Suomessa on pyritty jo pitkään uudistamaan sosiaaliturvarakenteita ja edistämään palveluiden integraatiota. Uudistamisen tavoitteena on ollut asiakkaan palveluiden tarpeita vastaavan hoito- ja palvelukokonaisuuden muodostaminen ja asiakasprosessien sujuvoittaminen. Samaan aikaan on kuitenkin havaittavissa myös eriarvoisuuden lisääntymistä ja epätasa-arvoisten palvelukokonaisuuksien muodostumista. Yhteiskuntatieteiden tutkijat ja asiantuntijat ovat tuoneet esille huoltaan asiakkaiden eriarvoisuuden lisääntymisestä, esimerkiksi perustoimeentulotuen Kela-siirron yhteydessä. Sosiaalityöntekijät ovat eri yhteyksissä ja kannanotoissaan korostaneet sosiaalityön tarpeellisuutta perustasolla, jotta asiakkaalle voitaisiin taata kattavat palvelut ja riittävä tuki varhaisessa vaiheessa. 

Yhteiskuntatieteilijöinä sosiaalityöntekijöillä on unelma vaikuttavasta, laadukkaasta, asiakaslähtöisestä ja asiakkaiden tarpeita vastaavasta työstä, joka perustuu tutkittuun tietoon ja on eettisesti kestävällä pohjalla. Sosiaalityössä ollaan asiakkaan puolella, puolustaen aina heikommassa asemassa olevia. Sosiaalityössä tehdään eettisesti korkealaatuista ja ihmisten oikeusturvaa edistävää työtä. Sosiaalityön tulee kuitenkin kyetä entistä vahvemmin perustelemaan työn merkitystä näyttöön perustuvien sosiaalityön käytännöillä.

Sosiaalityön tutkimus- ja kehittämistyön rakenteistamiselle ja mallintamiselle on tilausta nyt enemmän kuin koskaan. Eduskunnassa hyväksytty lainsäädäntö tiedon toisiokäytöstä mahdollistaa uudenlaisen tiedontuotantomallin, jolloin sosiaalityön tutkimukselle, kehittämiselle ja vaikuttavuuden arvioinnille avautuu uudenlaisia mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin vaatii sen, että sosiaalityön tutkimuksen merkitys kyetään tunnistamaan ja rakenteistamaan osaksi uudistusta ja normaalia palvelutuotantoa. Tämä luo paineita myös organisaatioiden toiminnalle ja tutkimustyön mahdollistamiselle sekä rakenteellisen sosiaalityön edistämiselle ja mallintamiselle. Unelmatilanteessa sosiaalityöllä on yhtenäinen näkemys tutkimus- ja kehittämistyön rakenteesta ja toimintamallit, joilla edistetään sosiaalityön tutkimusta ja kehittämistä.


Miina Arajärvi

1 Kommentti

Sosiaalityötä X-luvulla

23/3/2019

0 Kommentit

 

”Herään aamulla, keitän kahvit ja asetun mukavasti nojatuoliin läppäri sylissäni. Avaan asiakastietojärjestelmän ja katson kokonaisnäkymästä asiakkaideni tilannetta. Tänään pidän etäpäivän ja aion suunnitella tulevaa työviikkoani. Edessä on myös videoneuvottelu asiakkaani kanssa, jota on vaikea saada toimistokäynneille sosiaalisten tilanteiden pelkojen vuoksi.

Katson asiakkaideni tilanteissa tapahtuneita muutoksia. Näen yhdellä näkymällä visuaalisen kuvan Matin päihteidenkäytöstä, joka on vähentynyt selvästi viimeisen puolen vuoden aikana. Järjestelmä kertoo minulle, että tähän on vaikuttanut mm. tarjotut palvelut ja uusi asuinympäristö. Matti on myös osallistunut viisi kertaa virtuaaliseen vertaistukiryhmään ja on saanut uusia ystäviä. Matti on antanut palautetta ryhmästä sähköisen portaalin kautta ja luen sen hänen tiedoistaan. Näen, että Millan tilanne on muuttunut huolestuttavaksi. Järjestelmä ehdottaa aiempien tietojen perusteella Millalle toteutettavia tukitoimenpiteitä. Lisäksi katson, mihin työaikaani on viime viikkoina eniten kulunut. Päätöksiä olen tehnyt kymmenen, palvelutarpeen arviointeja viisi ja kotikäyntejä kuusi. Tilastointiin ei ole mennyt yhtään aikaa, se tapahtuu automaattisesti järjestelmässä.”


Oheinen kuvaus päivästäni tulevaisuuden sosiaalityössä ei ole kovin kaukana. Digitalisaatio korostuu kaikkialla ja sen tärkeys on vihdoin huomattu myös sosiaalialalla. Sosiaalialan näkyvyyttä on lisätty somekanavien ja blogien kautta, asiakasohjausta toteutetaan chat-palveluilla ja sähköistä asiointia on kehitetty. On vähitellen päästy ajattelusta ”virtuaalisuus hävittää kasvokkaiset kohtaamiset” ajatteluun ”virtuaalisuus lisää vuorovaikutuksen ulottuvuuksia”. Valtakunnallisesti sosiaalihuollossa on tapahtumassa myös suuria muutoksia asiakastietojärjestelmien osalta (mm. käyttöönottovaiheessa oleva Apotti-hanke sekä Keski-Suomen sairaanhoitopiirin koordinoima vastaava asiakas- ja potilastietojärjestelmähankinta). Tavoitteena on vihdoin saada sosiaalityötä tukevaa teknologiaa; älykkäät järjestelmät, jotka aidosti tukevat sosiaalihuollon ammattilaisia työtehtävissään ja mahdollistavat asiakkaan osallistumisen hoitoonsa ja palveluunsa.

Digitalisaatiohypestä huolimatta sosiaalihuollon sähköisten palveluiden tila on edelleen huolestuttavalla tasolla. Keväällä toteutetussa Sosiaali- ja terveysministeriön ”Sähköhelmenkalastus – Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet” (14/2018) -raportissa todetaan, että sosiaalihuollon palveluja haetaan sähköisesti vielä hyvin vähän. Syinä tähän on nähty niin asiakkaiden heikot digitaaliset taidot ja työttömyys kuin huono terveydentila. Selvityksestä käy myös ilmi, että sosiaalihuollon digitaalisten palvelujen saanti sähköisesti on ollut ja on yhä hyvin eriarvoista paikkakunnittain.

Sosiaalityön tärkeä tehtävä on edistää asiakkaiden osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta sekä edesauttaa heidän toimintakykyisyyttään osana yhteiskuntaa. Sosiaalityö on ennen kaikkea vuorovaikutustyötä, jossa yksilö kohdataan osana yhteiskuntaa ja sosiaalisia suhteita. Sosiaalityön ammattilaisten tulee ymmärtää verkon ilmiöitä ja vaikutuksia ihmisten arkeen ja hyvinvointiin sekä tukea asiakkaitaan digitalisaation tuomissa muutoksissa sekä myös edistää digitaalisten palveluiden käyttöönottoa sosiaalipalveluissa. Digitaaliset ratkaisut tulee kuitenkin toteuttaa niin, ettei niillä lisätä asiakkaiden haavoittuvuutta tai eriarvoisuutta. Jokainen asiakas on yksilö ja vaatii yhteistä asiakkaan ja työntekijän pohdintaa siitä, mitkä toimenpiteet ovat kullekin sopivimpia. Mutta niin kauan kuin tarjonnassamme ei ole monipuolisia menetelmiä digitaaliset ratkaisut mukaan lukien, emme voi olettaa, että asiakkaamme eivät niitä käytä.

Katri Ylönen, kehittäjä, sosiaalityöntekijä
Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, Uusi sairaala Nova
Asiakas- ja potilastietojärjestelmä -projekti
Sosiaalityöntekijöiden seuran jäsen

0 Kommentit

Unelma upeasta sosiaalityöstä: kohti tutkimusperusteisuutta ja yhteisiä menetelmiä

22/3/2019

1 Kommentti

 

En voi sosiaalityöntekijänä olla varma, mitä toinen sosiaalityöntekijä tekisi oman asiakkaani kohdalla. Kykenen vain valistuneeseen arvaukseen siitä, miten ja mitä tietoa hän kerää ja miten hän sitä käyttää. Sosiaalityöntekijöillä on yhteinen maisterikoulutus, joka pääasiassa antaa valmiudet laadullisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tekoon. Tieteenfilosofialtaan se on suurelta osin konstruktionistista, joka taas suhtautuu kriittisesti tutkimukseen ammatillisen käytännön ohjeistajana (Raunio 2010).

Tiede tarvitsee laadullista tutkimusta, mutta sen yleistettävyys on heikkoa ja toistettavuus jopa mahdotonta. Käytännön työssä onkin perinteisesti nojattu työssä kertyvään kokemusperäiseen ”hiljaiseen tietoon” ja moni sosiaalityöntekijä hankkii jatko- ja lisäkoulutuksia joko omaan erityisalaan tai omiin mielenkiinnon kohteisiinsa liittyen. Vastuu yhteiskuntatieteellisen osaamisen soveltamisesta käytännön työhön tuntuukin jäävän maisterin omille, yksilöllisille harteille.
Onko asiakkaan etu, että osaamisprofiilimme on niin pirstaleinen?

Sosiaalityön kirjallisuudessa puhutaan tiedon horisontaalisuudesta, jossa asiakkaan ja asiantuntijan tieto on yhtä arvokasta. Pyrimme dialogiin, jossa asiakas tulee kuulluksi. Tällainen suhde vaatii avoimuutta puolin ja toisin. Ovatko meidän arviomme ja menetelmämme asiakkaille selkeän avoimia ja näiden periaatteiden mukaisia? Pidän tätä asiakkaan oikeusturvan kannalta keskeisenä kysymyksenä.


Toivotan tervetulleeksi sosiaalityöhön nykyisen kehityssuunnan, jossa luomme yhteisiä osaamisprofiileja (mm. uudet erikoistumiskoulutukset) ja linkkejä käytännön työn ja akateemisen tutkimuksen välille (tulevat OT-keskukset, paikalliset osaamiskeskukset). Tarvitsemme yhteisiä asiakastyön mittareita ja menetelmiä, jotta sosiaalityö on eettisesti kestävää ja vaikuttavaa.

Mary Richmond kirjoitti jo vuonna 1917 auttamistyön vaativan ammatillisuutta, suunnitelmallisuutta ja yhteistä ohjeistusta. Sosiaalityön näyttöön perustuvan osaamisen pioneeri Eileen Gambrill puolestaan on järkeillyt, että sosiaalityö ei saisi perustua auktoriteettiin, vaan näyttöön osaamisesta. (Gambrill 1999). Kyse on asiakasturvallisuudesta.

U
nelmoin sosiaalityöstä, jossa alalle tullaan yhteisen perustyökalupakin kera ja joka täydentyy kokemuksen ja lisäkoulutusten karttuessa näyttöön perustuvilla välineillä, joiden takana on tiedeyhteisön hyväksyntä.


Olli Kankkunen YTM, Sosiaalityöntekijä

Lähteitä: Gambrill, Eileen 1999 (alkuperäinen). Evidence-based practice: An alternative to authority based practice. Teoksessa: Families in Society: The Journal of Contemporary Social Services 2018. Vol 99(3) 283-294. Raunio, Kyösti 2010. Onko näyttöön perustuvalla käytännöllä tulevaisuutta sosiaalipalveluissa? Teoksessa: Janus vol. 8 (4) 2010, 387-395. Richmond, Mary. 1917. Social Diagnosis. New York: Russel Sage Foundation 

1 Kommentti

Ensimmäisen vuoden opiskelijan unelma

21/3/2019

0 Kommentit

 
Ennen sosiaalityön opintoihin hakemista ja opiskelemaan pääsemistä ajattelin opintojen kiertyvän hyvin pitkälti erilaisten sosiaalietuuksien ympärille. Jo pääsykokeisiin lukiessani oivalsin kuitenkin sen, kuinka monipuolisia sosiaalityön toimintaympäristöt voivat olla, ja kuinka laajan yhteiskuntatieteellisen yleissivistyksen opintojen myötä saa. Jo tämän ensimmäisen opiskeluvuoden aikana olen alkanut ymmärtää erilaisia mekanismeja ja selitysmalleja ilmiöiden taustalla.

On ollut mieltä avartavaa huomata opintojen aloittamisen jälkeen, millaisia mielikuvia lähipiirillä on sosiaalityöstä professiona. En ollut itsekään ymmärtänyt esimerkiksi rakenteellista ja vaikuttavaa sosiaalityötä ennen kyseisen kurssin alkamista. Alun perin hakeuduin opintoihin siksi, että tahdoin auttaa heikompiosaisia yhteiskunnan jäseniä. Tämä palo ajaa minua edelleen, mutta lisäksi olen saanut kipinän rakenteelliseen ja vaikuttavaan sosiaalityöhön, joka on tällä hetkellä puheenaiheena ammatillisella kentällä jatkuvasti.

Kuinka minä sitten näen rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön? Lainatakseni sosiaalityön professoriamme Marja Vaaramaa, “vaikuttava sosiaalityö on laadukasta ja laadukas sosiaalityö vaikuttavaa”. Tämä on siitä riippumatonta, onko vaikuttavuutta arvioitu mikro- vai makrotasolla. Pohdin itse sosiaalityön vaikuttavuuden lähtevän juuri yksilötasolta, sillä voimme asiakastyössä olla vaikuttamassa jonkin tietyn sosiaalisen ongelman ratkeamiseen tai lievittymiseen.

Kuinka sitten vaikuttavuutta voisi tulla laajemmin, yhteiskunnallisella tasolla? Näin ensimmäisen opiskeluvuoden puolivälin jälkeen olen miettinyt paljon sosiaalityön tiedontuotantoa ja siinä rakentuvaa vaikuttavuutta paitsi yksilöön, myös yhteisöihin. Koska sosiaalityön käytäntöön pohjautuvaa tietoa rakennetaan jatkuvasti teorioiden pohjalle, näkisin että asiakastyöstä saatava informaatio on ensiarvoisen tärkeää tietynlaisten sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi: miksi tietynlaiset sosiaaliset ongelmat kasautuvat jollekin tietylle alueelle, ja mitä asialle voisi tehdä?

Millainen sitten on unelmani sosiaalityöstä? Toivoisin sosiaalityön olevan jatkossa paljon muutakin kuin vain yksilöiden ongelmien ja kärsimysten lievittämistä ja poistamista. Tämä on ehdottoman tärkeää työtä, mutta toivon sosiaalityön olevan jatkossa yhä enemmän yhteiskunnallista vaikuttamista, joka pyrkisi kärsimystä aiheuttavien sosiaalisten ongelmien syntymisen ehkäisyyn. Tämä ajatus voi kuulostaa utopistiselta, mutta sallikaa se ensimmäisen vuoden sosiaalityön opiskelijalle.

Olen siis jo ensimmäisen vuoden perusteella odottamassa innolla opintojen jatkoa ja rakenteellisen ja vaikuttavan sosiaalityön edistämisessä kehitystä. Ala tuntuu todella omalta, ja nyt, kuten aikaisemmin jo mainitsin, on yksilöiden auttamisen rinnalle tullut halu rummuttaa sosiaalityön näkyvyyttä sekä yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista. Toinen unelmani onkin, että sosiaalityöntekijät olisivat yhtenä rintamana tässä missiossa mukana. Sen vuoksi oli luonteva päätös liittyä opiskelijajäseneksi myös Sosiaalityöntekijöiden seuraan.

Iloista kevään odotusta
 kaikille lukijoille!


Anna Miinin-Soiru
0 Kommentit

Unelmia ja velhotöitä

20/3/2019

0 Kommentit

 
Sosiaalityöntekijöiden seuran kirjoituspyynnön aihe on ”Unelma upeasta sosiaalityöstä”. Ensi ajattelemalla ”upea” tarkoitti minulle glamouria, jossa kengänkorot huojuttavat arjen yläpuolella. Voiko sosiaalityö olla upeaa muualla kuin juhlapuheissa, kaukana työkentältään? Pitäisikö sen olla?

Jos sosiaalityölle hakee kirjallista hahmoa, ehdotan J. R. R. Tolkienin Gandalf-velhoa. Ei haltiaruhtinaita, kiitos – sosiaalityö on se nukkavieru ja kauan kiertänyt hahmo, jonka ulkomuoto viittaa moneen ulkosalla nukuttuun yöhön. Sen hartiat ovat kumarassa eikä sen tarvitse varoa vaatteitaan. Tiukan paikan tullen sosiaalityö on se, joka ottaa kantaakseen vastuun ja jolta löytyy viisaus ja rohkeus siihen. Jos sen kärsivällisyys joskus pettääkin, se löytää kohta taas huumorinsa ja jatkaa.

Gandalf voi vaikuttaa oman tiensä kulkijalta, mutta ei hän yksin toimi. Oli tavoite Vuoren valtaaminen lohikäärmeeltä tai Sormuksen tuhoaminen, Gandalf etsii sopivat jäsenet tiimiin. Samoin sosiaalityö liittoutuu joskus hyvin eri tahoilta mukaan tulleiden tahojen kanssa. Me tosielämän velhot ja sosiaalityöntekijät tiedämme, että kestävät ratkaisut tehdään yhteistyönä. Sosiaalityöntekijä näkee asiakkaiden ja ammattilaisten hyvän tahdon ja löytää heidän voimansa. Ilman sosiaalityötä käy helposti kuten kääpiöille Synkmetsässä: suunta katoaa, ohjeet unohtuvat ja riitoja puhkeaa.

Aina sosiaalityöntekijä ei ole tervetullut. Hänen viestiään ei haluta kuulla, ja jotkut tahtovat pysytellä erossa ”toisten” ongelmista. Velhot ja sosiaalityöntekijät tietävät kuitenkin, ettei ”toisia” ole. Elämme yhteisessä maailmassa, jossa jokaisen teoilla on merkitystä eikä muureja korottamalla voi kitkeä pahuutta. Sosiaalityö herättää huomaamaan vahingollisia ilmiöitä ja tarjoaa keinoja niihin puuttumiseksi. Velhoilla ja sosiaalityöntekijöillä riittää myötätuntoa sormusten tai muiden houkutusten pauloihin jääneille: tiedämme, että heilläkin on tarkoituksensa.

Jotta sosiaalityö olisi upeaa, meidän pitää tarttua sanaan ”upea” ja pudistaa siitä valheellinen säihke. Meitä tarvitaan sellaisina kuin olemme: arjen asiantuntijoina, suoraan puhujina, sinnikkäinä muutoksen tekijöinä ja koossapitäjinä. Kaapuumme saattaa tarttua likaa ja vastuu painaa kumaraan, mutta uskomalla sosiaalityön upeuteen voimme säilyttää sisäisen naurumme ja lämpömme. Kun on tauon paikka, velhot ja sosiaalityöntekijät rentoutuvat. Joku savurenkaiden, toinen jonkin muun äärellä. 
Kuva

​Silja Remes
0 Kommentit

Upea unelmien sosiaalityö

18/3/2019

0 Kommentit

 
Tämä on omistettu kaikille meille toimintakykymme rajoilla ja meille, jotka näemme sen rajallisuuden
​

yli.

Tämä on omistettu ihmisille, kaikille, sosiaalityön arvoja puolustaville kaikkialla, myös Tampereella.
Tämä on omistettu asiakkaille, perheille,
meille kaikille olentoina, ihmisinä, työntekijöinä sekä asiakkaina,
meille sekä yhteiskunnan, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvoinnista huolestuneille, opinnoista valmistuneille, opintoja käyneille, työn ohessa ahertaville, myös oululaisille.

Tämä kaikki on omistettu meille, jotka
haluamme hakukoneen sanakenttään kirjoittaessamme nähdä listan tuloksista, jossa lauseen aloitukset
​
sosiaalityö on,
mitä sosiaalityö on,
olisivat saaneet hakukoneessa myös vastauksia pelkkien asenteellisten kysymysten sijaan.

Meille, jotka luotamme hyvään
ja pyrimme annettujen mahdollisuuksien puitteissa toimimaan hyvän edistämiseksi.

Eikä!

Tämä on omistettu meille, jotka olemme
ihmisoikeus-, ilmasto-, tasa-arvo-, lastenoikeus-, pakolaiskriisi-, terveyssosiaali-, mielenterveys- ja päihde-, vanhus-, vammaistyön mahdollisuuksista puitteista säästöistä ahdistuneita, resurssipulaväsyneitä ja -väsytettyjä, mutta siitäkin huolimatta taisteluhaluisia, kehittämismyönteisiä, kunnianhimoisia, muutosta kaipaavia,
mitä kaikkea, vielä enemmän ja palavammin!

Ja meille, jotka haluamme muistuttaa, mitä kaikkea tuosta listasta vielä puuttuu,

minkä kaiken puolesta vielä kovemmin pitäisi toimia!
Meille, jotka olemme painineet näiden asioiden puolesta vuosikymmeniä ja meille, jotka haluamme tulevaisuudessa, jotka olemme päättäneet jäädä,
                                             
ja jotka olemme päättäneet lähteä,
meille.

Tämä on omistettu ihmisille, kaikille meille, jotka tiedämme, mitä sosiaalityö on ja tiedämme, että
upeaa!

ja juuri siksi siitä tulee puhua ääneen, kirjoittaa runoja,

sekä sille omistaa viikkoja.


Ronja Mäkinen
0 Kommentit
Eteenpäin>>

    Categories

    Kaikki
    Jäseniltä
    Kannanotot
    Kuntavaalit2021
    Lausunnot
    Puheenjohtajalta
    Strategia2021
    Strategia2026

    RSS-syöte

  • Etusivu
  • Meistä
    • Hallitus
    • Asiantuntijapankki
    • Strategia
    • Säännöt ja tietosuoja
    • Tiedolla johtaminen
  • VAALIT 2025
  • Liity jäseneksi
  • Blogi
  • Medialle