Gerontologisen sosiaalityön iäkkäiden asiakkaiden elämä koronaviruksen varjossa

Koronavirus on muuttanut terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalityön luonnetta ja työtapoja. Gerontologisen sosiaalityön iäkkäät asiakkaat ovat varsin usein erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Heillä on paljon tuen tarvetta, mutta eivät kykene itse hakemaan tarvitsemaansa tukea, eikä heillä aina ole auttavia läheisiäkään. Monesti heidän elämäänsä vaikeuttaa myös sosiaalisia ongelmia tuottavat muisti-, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä haasteet muun muassa asumisen ja talouden kanssa. Vaikka koronaviruksen leviämisen ehkäisemiseksi onkin tarpeen rajoittaa ihmisten välistä fyysistä läheisyyttä, teemme gerontologisessa sosiaalityössä edelleen myös kotikäyntejä silloin, kun asiakkaan tarve niin edellyttää.

Poikkeusolot ovat vaikuttaneet ainakin väliaikaisesti vallalla oleviin ikääntymisen ihanteisiin, joita etenkin aktiivisuusteoria tukee. Aktiivinen ikääntyminen on nyt kertakaikkisessa pannassa. Aktiivisuuden ihanteen toteuttamisesta on tullut hengenvaarallinen erityisesti riskiryhmille, joita koskevia normeja ja sosiaalisia odotuksia määrittelevät nyt epidemiologiset todennäköisyydet ja tunnusluvut. Aktiivisen ikääntymisen mallin tilalle on tullut – ainakin joksikin aikaa – irtaantumisen pakko kodin ulkopuolisesta elämästä ja osallisuudestakin. Paljon kritisoitu ikääntymistä tarkasteleva irtaantumisteoria voisi saada uuden ulottuvuuden: biologinen uhka eli pandemia pakottaa fyysiseen ja sosiaaliseen etäisyyteen. Aktiivisuus on nyt deaktivoitu - tai puhelintermejä käyttäen se on ”pidossa” taikka ”odotustilassa”, odottamassa uhkan poistumista. Normien rikkojia uhkaa julkisen paheksunnan lisäksi toinenkin sanktio: hankala virusinfektio ja jopa kuolema.

Asiakkaiden elämäntilanteiden haasteiden monimutkaistuminen poikkeusolosuhteissa
 
Gerontologisessa sosiaalityössä näemme selkeästi, että iäkkäillä asiakkaillamme on myös poikkeusolosuhteissa ja niihin liittyvän poikkeuslainsäädännön aikana elämiseensä liittyviä riskejä ja kriisejä. Asiakkaan rahat voivat olla myös näissä olosuhteissa loppu. Muistisairas ihminen voi unohtaa hanat auki ja aiheuttaa vesivahingon, joskus jopa tulipalonkin. Hän ei muista, että kotoa poistuminen on riski ja että kotiin tultuaan hänen tulisi pestä kätensä. Myös päihde- ja mielenterveyden häiriöt voivat asettaa omat rajoituksensa kyvylle ymmärtää ja noudattaa viranomaisilta saatuja ohjeita.

Koronavirus monimutkaistaa iäkkäiden asiakkaidemme kohtaamista. Joudumme viranomaisina miettimään, miten suojata asiakasta ja itseämme tartunnalta. Kaikesta julkisesta tiedottamisesta huolimatta ikääntyneillä asiakkaillamme ei sittenkään ole aina täyttä käsitystä, miten ehkäistä taudin leviämistä ja omaa sairastumista. Tehtävänämme on välittää asiakkaillemme näitä ohjeita ja kehottaa heitä niitä noudattamaan. Lisäksi pyrimme vastaamaan asiakkaidemme välttämättömiin tarpeisiin kuten siihen, että heillä on ruokaa sekä tarvittava lääkitys. Olemme myös mukana esimerkiksi asiakkaitamme kohdanneissa perheväkivaltatilanteissa, joissa ei voida jäädä odottamaan viruksen häviämistä, vaan joissa meiltä viranomaisina edellytetään välitöntä puuttumista. Näiden fysiologisten ja turvallisuuden tarpeisiin vastaamisen lisäksi on haasteellista - ja välillä mahdotontakin kyetä vastaamaan iäkkäiden asiakkaidemme muihin, kuten yhteenkuuluvuuden ja rakkauden, arvonannon sekä itsensä toteuttamisen tarpeisiin.

Kotiin eristäytymisen haasteet
 
Kotiin eristäytyminen asettaa haasteita iäkkäiden henkilöiden arjen toimivuudelle. Miten järjestää arjen kauppa- ja apteekkiasioinnit, kun itse ei ole niitä suositeltavaa toteuttaa? Asiakkaiden oman eristäytymisen lisäksi heidän omaan sosiaaliseen verkostoonsa kuuluvat läheiset voivat olla pakotettuja jäämään pois ikääntyneen arjen tukemisesta. Tällöin tarvitaan ulkopuolista tukea näiden asiointien järjestämiseksi. Gerontologisen sosiaalityön puolella on muokattu toimintaa osittain uusiksi muun muassa siten, että omaishoidon kotiavustajat voivat tarvittaessa auttaa asiakkaita näissä asioinneissa. Lisäksi palveluiden välillä on tehty poikkeusolojen ajaksi muutoksia, jotta asiakkaiden tarvitsemia palveluja voidaan käynnistää mahdollisimman sujuvasti ja nopeasti. Muun maussa kauppa- ja turvapuhelinpalvelut voidaan nyt käynnistää asiakkaille myös gerontologisesta sosiaalityöstä.

Muuttuneiden olosuhteiden tilanne asettaa haasteita myös merkityksellisen elämän luomiselle. Miten toteuttaa itseään mielekkäästi sekä ylläpitää aktiivista elämäntapaa kodin seinien sisäpuolella? Mistä ja miten löytää uusia merkityksiä jaksaa viettää kotona sisällä päivät ja yöt? Kaikilla iäkkäillä ei ole psyykkisiä voimavaroja, vaikka monista elämänhaasteista he ovat tähän saakka selviytyneet. Kotiin jääminen rajoittaa mielen hyvinvointia tukevien ihmissuhteiden ylläpitämistä, kun tapaamisia ei ole suotavaa järjestää. Myös tarpeellisten tukipalvelujen – kuten päivätoiminnan – keskeyttäminen vaarantaa tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitämistä sekä muuta mielen hyvinvointia vahvistavaa toimintaa. Henkilöille, joilla on jo ennestään mielenterveyden ongelmia, kuten masennusta ja ahdistuneisuutta, voivat koronatilanteeseen liittyvät rajoitukset ja pelot olla painajaisia pahempia. Jo ilman mielenterveyden häiriötäkin olevalle henkilölle tilanteessa on kestämistä. Iäkkäitä asiakkaita huolettaa myös fyysisen toimintakyvyn aleneminen. Tämä on asia, joka vaatii jo ihan keneltä vaan erityistoimenpiteitä.

Kotiin eristäytyminen näkyy myös perhesuhteiden kärjistymisenä. Kun ollaan kokoaikaisesti pariskuntana neljän seinän sisällä, voivat parisuhderistiriidat kärjistyä. Myös omaishoitajien jaksaminen on koetukselle, kun tarvittavia tukipalveluja, kuten päivätoimintaa tai lyhytaikaishoitoa ei ole mahdollista järjestää. Useat omaishoitajat ovat myös jättäneet tartunnan pelossa ottamatta vastaan omaishoidon kotiavustajia, jotka tarjoavat omaishoitajille hengähdystaukoa usein hyvinkin kuormittavaan hoivatilanteeseen.

Elämä poikkeusolosuhteiden jälkeen

Jossain vaiheessa pandemia laantuu, ja rajoitukset päättyvät tai lievenevät. Olemisen ja elämisen odotetaan muuttuvan vähin erin entisenkaltaiseksi. Mutta miten pitkään kotinsa vankina olleet ikääntyneet henkilöt orientoituvat fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti normaaliin elämään? Pääsiäisen aikaan väläytettiin uutisissa, että ikääntyneitä koskevat rajoitukset voivat kestää vuoteen 2021 saakka. Siihen saakka ikääntyneet ihmiset ovat riskiryhmässä, mutta yksin. Lääkkeiden ja ruoan saamisen varmistaminen ei riitä. Tarvitaan tukea myös siihen, että voidaan vahvistaa ikääntyneen asiakkaan osallisuutta ja mahdollisuutta luoda itsensä näköistä elämää.

Tilanne edellyttää myös viranomaisilta paljon

Sen lisäksi, että tilanne edellyttää paljon iäkkäiltä asiakkailtamme, se vaatii paljon myös meiltä viranomaisilta. Tehtävämme on varmistaa, että asiakkaat saavat tarvitsemansa tuen myös muuttuneissa olosuhteissa. Kohtaamme työssämme asiakkaiden huolet, otamme ne vastaan sekä pyrimme vähentämään niitä tai auttamaan elämään niiden kanssa.

Pandemia-ajan toimintaohjeisiin tehdään päivityksiä jatkuvasti ja meidän tulee pysyä niistä selvillä. Myös uusien toimintojen sisällyttäminen gerontologiseen sosiaalityöhön edellyttää meiltä viranomaisilta kykyä omaksua uusia asioita nopeasti. Osa meistä on siirretty tai siirretään tarvittaessa toisiin työtehtäviin, joissa on vielä suurempi akuutti tarve kuin omassa työtehtävässä. Omaishoidon kotiavustajista sekä omaishoidon toimintakeskuksen sosiaaliohjaajista osa onkin jo siirtynyt tekemään muuta kuin omaa työtänsä. Kokouskäytäntöjen siirtäminen verkkoon sekä etätyön käynnistäminen on myös toteutettu yhdessä hujauksessa ja on osaltaan vaatinut uusien taitojen nopeaa haltuunottoa.

Tilanne on siis haastava kaikille monella tapaa, mutta yhdessä selviämme tästä. Voimia siis kaikille.

Eija Kaskiharju, erityissosiaalityöntekijä
Helsingin kaupunki, gerontologisen sosiaalityön yksikkö, eteläinen alue

Mari Helin, johtava sosiaalityöntekijä
Helsingin kaupunki, gerontologisen sosiaalityön yksikkö, pohjoinen alue