Haastan sinut kehorauhan edistäjäksi

Järjestimme huhtikuun alussa keskustelutilaisuuden lihavuuden stigmasta ja kehorauhasta. Keskusteluun osallistuivat kutsuttuina puhujina taiteilija Raisa Omaheimo, tutkija Hannele Harjunen ja aktivisti Javiera Marchant Aedo. Tilaisuus oli tarkoitus tallentaa ja jakaa seuran jäsenille, mutta tekniikka petti meidät, eikä tallennus onnistunut. Yritimme pelastaa tallennetta it-asiantuntijoiden voimin, mutta tuloksetta. Tässä kirjoituksessa pyrin tuomaan esiin joitain näkökulmia, joita otin itse mukaani keskustelusta.

​Kaksituntinen keskustelu oli monipuolinen ja tarjosi osallistujille uutta tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Sekä puhujat että kuulijat kiittelivät seuraa tärkeästä keskustelunavauksesta. Siitä nimenomaan olikin kyse. Halusimme herätellä sosiaalityöntekijöitä pohtimaan, miten lihavuuden stigma ilmenee sosiaalityössä ja työyhteisöissä sekä pohtia keinoja, miten voisimme yhdessä edistää kehorauhaa niissä konteksteissa ja kohtaamisissa, joissa olemme mukana.

Lihavuuteen ja lihaviin ihmisiin on kohdistunut ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä jo paljon pidempään, mutta erityisesti 2000-luvulla lihavuus on muodostunut yhdeksi keskeiseksi stigmatisoivaksi eli negatiivisesti henkilöä leimaavaksi ominaisuudeksi. Stigmatisoivat ominaisuudet voivat olla joko näkymättömiä tai näkyviä. Lihavuus on esimerkki tällaisesta näkyvästä ominaisuudesta. Lähestulkoon kaikilla ihmisillä on jonkinlaisia ennakkoluuloja lihavia ihmisiä kohtaan. Lihavuutta pidetään merkkinä sairaudesta ja moraalisesta poikkeavuudesta. Ajatellaan, että lihava ihminen ei ole hyveellinen ihminen, vaan laiska, saamaton ja vailla niin kutsuttua tahdonvoimaa. 

Harvat meistä haluavat tietoisesti ja aktiivisesti syrjiä lihavia ihmisiä. Olemme kuitenkin altistuneet läskivihamieliselle tavalle ajatella ja toimia aivan pienestä pitäen esimerkiksi lukemalla lehtiä ja kirjoja, katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja ja kuuntelemalla läheisiämme, jotka ovat puhuneet joko muiden tai omista lihavista kehoistaan negatiivisesti. Näistä meihin syvään juurtuneista ajattelu- ja toimintatavoista luopuminen vaatii tietoista ja sitkeää opettelua. Aivan ensimmäiseksi on tärkeää havainnoida ja huomata, missä tilanteissa ajattelemme syrjivästi lihavista ihmisistä: joko muista tai itsestämme.

Tutkimustieto osoittaa, että lihavuuden stigman haitalliset seuraukset ovat hyvin merkittäviä kaikilla elämän keskeisillä osa-alueilla. Esimerkiksi terveydenhuollossa, työelämässä ja ihmissuhteissa. Erityisesti korkeakoulutetut naiset saavat vähemmän palkkaa ja heidän on vaikeampi edetä urallaan, jos he ovat lihavia. Lihavuus voi vaikeuttaa myös perheen perustamista, koska hedelmöityshoitoihin ja adoptioon on BMI-raja.

Miksi sosiaalityöntekijän pitäisi kiinnostua tästä?

Ennen kaikkea siksi, että sosiaalityöntekijällä on nähdäkseni velvollisuus taistella kaikenlaista yhteiskunnassamme ilmenevää syrjintää vastaan. Tämä taistelu lähtee meistä itsestämme ja meidän yhteisöistämme. Jokainen meistä kohtaa sekä asiakkaita että työkavereita, jotka kärsivät tavalla tai toisella lihavuuden stigmasta. Meillä on koulutuksemme ja tehtävämme puolesta sekä osaamista että mahdollisuuksia muuttaa rakenteita, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät syrjintää.

​Haastan kaikki sosiaalityöntekijät ryhtymään kehorauhan edistäjiksi ja puolustajiksi. Kehorauha tarkoittaa käytännössä sitä, että emme arvostele tai kommentoi toisten ihmisten kehoja tai tee toisen ulkomuodon perusteella oletuksia hänestä tai hänen elämästään. Tämä on mielestäni velvollisuutemme, koska tehtävämme on edistää ihmisten hyvinvointia.

Syömishäiriöliitto on julkaissut erinomaisen oppaan, jossa kehotetaan painopuheesta vapaaseen hyvinvointipuheeseen.

Jokainen lihava ihminen tietää kyllä olevansa lihava. Sitä ei tarvitse hänelle kertoa. Jos olet aidosti kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista, kysy häneltä, miten hän voi ja mitä asioita hän haluaisi mahdollisesti muuttaa voidakseen paremmin. Pohtikaa yhdessä, mitkä asiat voisivat tukea hänen hyvinvointiaan. Mitkä asiat kuormittavat häntä ja miten kuormitusta voisi vähentää? Esimerkiksi köyhyys ja taloudelliset ongelmat ovat erittäin merkittävä kuormitusta aiheuttava tekijä. Tulotaso ja terveys korreloivat keskenään. Mitä voisitte tehdä hänen voimavarojensa lisäämiseksi? Yksi keskustelutilaisuudessa esille nostettu esimerkki on liikuntaharrastuksen taloudellinen tukeminen. Lisäksi uni ja muu lepo ovat keskeisessä roolissa hyvinvoinnin kannalta. Nämä voivat olla uhattuina esimerkiksi silloin, jos ihmisellä on pieniä lapsia tai muita hänen huolenpitoaan tarvitsevia läheisiä.

Mitä voisit tehdä ensimmäiseksi? Lue, kuuntele ja keskustele.

Lihavuuden stigmasta ja sen vähentämisestä voi lukea lisää esimerkiksi valtioneuvoston kanslian rahoittaman Kohti eettistä ja vastuullista painopuhetta ja käytäntöjä -hankkeen loppuraportista, joka julkaistiin maaliskuussa 2023.

Suosittelen lämpimästi myös Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille -kirjan lukemista tai kuuntelemista. ​​

Ota asia puheeksi omassa työyhteisössäsi.

Esihenkilön on puututtava kaikenlaiseen syrjintään. Kehorauhan edistämisen tulisi olla koko työyhteisön asia. Työyhteisö voi oppia yhdessä keskustellen tai tilata koulutuksen aiheesta. Jos kaipaat tukea asian edistämisessä, muista että olemme täällä sinua varten. Seuran kautta voit löytää ihmisiä, joiden kanssa pohtia asioita ja ryhtyä toimeen yhdessä.

Olisiko sinulla mielessä jokin teema, jonka haluaisit nostaa yhteiseen keskusteluun? Ota yhteyttä ja ideoidaan yhdessä hallitus@sosiaalityontekijoidenseura.fi.

Aurinkoisin terveisin
Anniina Lappalainen
sosiaalityön opiskelija, kehorauha-aktivisti ja seuran viestintävastaava