Kuntavaalit 2021: Kuntapolitiikassa tarvitaan yhteiskuntatieteellistä viisautta

Kunnissa painitaan jatkuvasti sen kanssa, mihin vähäiset varat tulisi osoittaa ja millä tavoin parhaiten saada vastinetta taloudellisille satsauksille. Kuntien budjeteista merkittävä osa kuluu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Toimenpiteiden vaikuttavuuden osoittamiseksi ja analysoimiseksi ei kuitenkaan riitä pelkät taloudelliset mittarit. Ihmisten haasteiden syntyminen ja näihin ongelmiin ratkaisujen löytäminen on monimutkainen yhtälö. Yhteiskunta on monella tapaa monimutkaistunut ja vaikka aineellinen vauraus on lisääntynyt, ihmisten hyvinvointi ja psyykkinen terveys eivät monilta osin ole seuranneet perässä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi kuntien päätöksentekoon tarvitaan yhteiskuntatieteellistä viisautta ja sosiaalityön asiantuntemusta.

Vaikka aineellinen vauraus on lisääntynyt, ihmisten hyvinvointi ja psyykkinen terveys eivät monilta osin ole seuranneet perässä.

Sosiaalityöntekijöitä kritisoidaan usein siitä, että me emme ota tarpeeksi kantaa tai tarjoa selkeitä ratkaisuja tilanteeseen. Sosiaalityön ja yhteiskuntatieteiden peruslähtökohtaan kuuluu, ettei valmiita ja selkeitä vastauksia ole. Samaan aikaan pohditaan sekä yksilön ainutlaatuista  tilannetta että ympäristöä ja näiden välistä suhdetta. Se, miten näihin asioihin voi (ja kannattaa) vaikuttaa on monimutkainen kysymys. Hypoteesejä voi esittää, mutta vaikuttava muutostyö – eli sosiaalityö – edellyttää asiakkaan osallisuutta, kykyä luoda luottamuksellinen suhde asiakkaaseen ja usein myös toimenpiteitä monilla eri sektoreilla samaan aikaan. Lisäksi tarvitaan reilu annos toivoa ja hiukkasen onneakin.

Jos kuntien palvelujen ja budjettien suunnittelussa ei oteta riittävästi huomioon tätä ihmiselämän monimutkaisuutta, mennään auttamatta metsään: seurauksena on tilkkutäkki, jonka kokonaisuus ei ole kenenkään käsissä. Yhteiskuntatieteellinen viisaus voisi kuntapäättäjän kannalta tarkoittaa sitä, että päätösten valmisteluun ja niiden pohjaksi kerätyn tiedon kokoamiseen ja analysoimiseen käytettäisiin huomattavasti nykyistä enemmän aikaa ja vaivaa. Hyvinvointikertomuksissa tulisi analysoida syvemmin ja laadullisemmin hyvinvointia ja kuntalaisten kokonaisvaltaista tilannetta. Joissakin kunnissa on tehty päätös lapsivaikutusten arvioinnista ja se on hyvä suunta. Mikäli sosiaalityössä yleistyisi sosiaalinen raportointi, voitaisiin näitä raportteja käyttää myös valtuustoissa aineistoina ja päätöksenteon pohjana.

Mikäli sosiaalityössä yleistyisi sosiaalinen raportointi, voitaisiin sosiaalityössä kertyvää tietoa käyttää myös valtuustoissa aineistoina ja päätöksenteon pohjana.

Sosiaalityötä tehdään monissa eri toimipisteissä ja monenlaisten ihmisryhmien kanssa. Yhteistä näille on se, että asiakkaat ovat usein ihmisiä, joilla on yhteiskunnassa valtaa vain vähän ja siksi heidän äänensä kuuluu yleensä heikommin. Sosiaalityöntekijä ei voi puhua kenenkään suulla, mutta asiakastyössä kertyneen tiedon kautta meillä on asiantuntijuutta tuoda esiin erilaisten ihmisryhmien tilanteisiin vaikuttavia asioita ja kertoa, mitä ongelmia asiakkaat kunnassa kohtaavat. Sosiaalityöntekijöille kertyy myös tietoa siitä, mitkä toimenpiteet todennäköisesti auttavat ja mitä negatiivisia seurauksia jollakin päätöksellä voi olla. Tämän tiedon kokoamista ja hyödyntämistä kutsutaan rakenteelliseksi sosiaalityöksi.

Kannustaisin siis Sinua, tuleva kuntapäättäjä, olemaan yhteydessä sosiaalityöntekijöihin, kysymään ja konsultoimaan. Suoraa lääkettä tilanteeseen et läheskaan aina saa. Sen sijaan saat mietittäväksi monipuolisia näkökulmia, joita et ehkä olisi muuten tullut ajatelleeksi.
 
Anu Ropponen
Erikoissosiaalityöntekijä, rakenteellinen sosiaalityö
Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen varajäsen
Tampere