Kuntouttavan työtoiminnan alasajo ja raakojen omenoiden poimintaa

Kuntouttavaan työtoimintaan kaavaillaan suuria muutoksia, kun Suomen nykyinen hallitus pyrkii lakkauttamaan kuntouttavan työtoiminnan sosiaalihuollollisena palveluna. Tämä heilauttaa monet tahot liikkeeseen, mutta millaiseen ja mihin suuntaan? Keskustelu tästä pitkäaikaistyöttömien palvelusta on hautautunut muiden sote-palveluiden säästöpuheen alle. Niinpä pyrin seuraavassa nostamaan esiin muutamia uudistuksen mahdollisesti haitallisia mutta myös lupaavia seurauksia.

Syvään juurtunut ja moninaiseksi versoillut aktivointipalvelu
Kuntouttava työtoiminta on juurtunut reilun 20 vuoden olemassaolonsa aikana syvälle suomalaisen sosiaalihuollon ja työllisyydenhoidon rajamaastoon. Tämä aluksi alle 25-vuotiaille työttömille suunnattu aktivointipalvelu on versoillut vuosien varrella koskettamaan koko työikäistä väestöä ja saanut osakseen monimuotoisia toteutusmuotoja perinteisestä työpajatyöskentelystä, ryhmämuotoisiin työvalmennusryhmiin ja jopa etäyhteydellä järjestettyyn palveluun. Työllistymistä edistävänä palveluna se on viimesijainen tarkoittaen, että työttömälle työnhakijalle on ensiksi tarjottava muita työvoimapalveluja esimerkiksi työkokeilua. Jos työttömän toimintakyky tai elämäntilanne ei sovellu ensisijaisten palveluiden suorittamiseen, määrittyy kuntouttava työtoiminta aktivoinnin lähtöruuduksi. Palvelun viimesijaisuudesta huolimatta se on muodostunut yleiseksi ensiaskeleeksi, jota sosiaalipolitiikan professori Juho Saari kuvailee uudeksi sosiaaliseksi käytännöksi pitkäaikaistyöttömyyden haasteeseen vastaamisessa (1).

Sosiaalihuollolla, tarkemmin ottaen aikuissosiaalityöllä, on ollut aina keskeinen rooli kuntouttavan työtoiminnan suunnittelussa ja siihen asiakkaiden ohjaamisessa. Palveluun ohjaudutaan aktivointi- tai monialaisen työllistymissuunnitelman perusteella, mikä velvoittaa sosiaalihuollon mukana oloa. Suunnitelma laaditaan pitkäaikaistyöttömän, työvoimaviranomaisen ja sosiaalihuollon edustajan kesken. Suunnitelman kolmikannassa on korostunut ajatus siitä, että palvelua mahdollisesti tarvitseva työtön tarvitsee työllistymisensä haasteiden lisäksi apua ja ammatillista silmää elämäntilanteensa sekä toimintakykynsä pulmiin.

Heittopussi ja säästökohde sote-uudistuksissa
Petteri Orpon hallitusohjelmassa kuntouttava työtoiminta on otettu uudistusten kohteeksi. Hallitus haluaa uudistaa palvelua niin, että se palautetaan hyvinvointialueilta takaisin paikkakuntien järjestämisvastuulle. Samalla kuntouttava työtoiminta muutettaisiin ”uudeksi matalan kynnyksen työllistymispalveluksi”, jota kunnan työvoimaviranomainen yksin hallinnoi. Suunnitteilla olevaa uudistusta on esitelty hallituksen sote-leikkausten 27.3.2025 yhteydessä, joten siihen kytkeytyy myös julkissektorin säästötavoitteita (2). Koska kuntouttavasta työtoiminnasta on tullut nykyajan sosiaalinen normi, tarkoittaa mittava muutos samalla myös muutosta sen parissa toimiville ihmisille; palvelunkäyttäjälle eritoten. 

Osa kuntouttavan työtoiminnan myllerryksestä nytkähti liikkeelle jo ennen nykyistä hallitusohjelmaa. Sote-palvelut siirtyivät hyvinvointialueiden vastuulle vuonna 2023. Työllisyydenhoito sen sijaan ui vastavirtaan tullen valtiolta paikkakuntien toteuttamaksi viranomaistyöksi. Kuntouttavaa työtoimintaa on nyt ehditty järjestää hyvinvointialueilla reilun parin vuoden ajan – järjestää mutta myös lopettaa ja keskittää. Hyvinvointialueet ovat lakkauttaneet kuntouttavan työtoiminnan tuottamissopimuksia järjestökentältä, kun hyvinvointialueiden säästöjä ryhdyttiin toteuttamaan (3)(4)(5). Erityisesti pienten paikkakuntien työtoimintapaikkoja ehdittiin lopettaa, mutta kuin kiusoitellen palvelun järjestämisvastuu on nyt jo palaamassa takaisin myös näille pienemmille paikkakunnille. Kun yhteistyötahoja on lakaistu pois, uudistetun palvelun ylösajo tapahtunee ilman näitä järjestötoimijoita.

Asenne heikossa asemassa olevia kohtaan ”amerikkalaistuu”
Kun vanhoja toimijoita on hävinnyt, syntyy tilausta ja puitteita kuntouttavaa työtoimintaa korvaavan palvelun uusille järjestäjille. Uutta palvelua saa nimittäin laillisesti toteuttaa myös yksityisissä yrityksissä. Tämä on yhteiskuntapoliittisesti mullistava muutos, koska kuntouttavaa työtoimintaa ohjaava laki on aina kieltänyt palvelun toteuttamisen yksityisissä yrityksissä. Mitä ilmeisimmin lainsäätäjä on aiemmin tiedostanut riskin, että heikossa työmarkkina-asemassa olevan ja kuntoutusta tarvitsevan henkilön työpanosta ei ole eettisesti viisasta asettaa ilmaisena työnä tarjolle yritysten käyttöön. Kuntoutujan hyväksikäytön riski kasvaa, jos yritysmaailmassa jokainen firma ei olekaan korkeamoraalinen toimija. 

Kuntoutujan työpanoksen hyödyntäminen liikevoiton tavoittelussa muuttaa yhtäältä sosiaaliturvajärjestelmää entistä selkeämpään vastikkeellisuuteen, kun työttömyys- tai perusturva on ansaittava palkattomalla työllä. Toisaalta palkansaajat eli työsuhteiset ihmiset saattavat kärsiä tilanteesta, kun heidän työtänsä voidaan korvata halvemmalla tuotantotavalla eli kuntoutujien työpanoksella. Huoleni perustuu siihen, että Kuntaliiton mukaan uuden matalan kynnyksen palvelun periaate noudattaa työkokeiluun liittyviä järjestämisperiaatteita. Kaikkinensa nämä riskit avaavat ovea entistä yhdysvaltaisemmalle workfare-yhteiskunnalle, jossa heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt ovat riittoisaa, järjestymätöntä ja halpaa työvoimaa. Jos tämä itsessään ei näytä eettisesti pulmalliselta, niin työttömien lukkiutuminen palkattomien työkokeilujen kaltaiseen kierteeseen kielii järjestelmän petoksesta heitä kohtaan. Työkokeilu on myös puutteellisesti työllistymiseen johtavaa, tosin paremmin kuin kuntouttava työtoiminta (6).

Uudistuksen mahdollinen ansio – puuttuminen kuntouttavan työtoiminnan helmasyntiin
Uudistus voi enteillä kuitenkin myös jotain myönteistä osalle työttömistä. Kuntouttavaan työtoimintaan on ohjattu vuosien ajan henkilöitä, joiden toimintakyvyssä tai osaamisessa ei ole ollut merkittävää vikaa (7). Heidän taidoilleen ei ole löytynyt työmarkkinoilta kysyntää, joten pitkittynyt työttömyys on johdattanut heidät velvoittavaan aktivointiin, jotta paikkakunta on säästynyt työmarkkinatuen osuuksien maksuvastuulta (8). Näille työttömille Kuntaliiton tituleeraama ”työelämälähtöisempi ja vaikuttavampi” uusi työllistymistoimenpide voi olla perusteltu, vaikka sen ero työkokeiluun vaikuttaa tällä hetkellä lähinnä veteen piirretyltä viivalta. Tällä perusteella kuntouttavaan työtoimintaan ohjatut työttömät lienevät hallituksen kohteena, koska uudistuksen keskiössä ovat nimenomaisesti kuntouttavan työtoiminnan työhön suuntaavat palvelut. Epäselvyys leijuu kuitenkin määritelmän yllä, koska laki kuntouttavasta työtoiminnasta ei määrittele tällaista palvelun alalajia.

Optimistinen luotto työvoimaviranomaiseen, epäilys sosiaalihuoltoon
Samalla kun tämä ”työhön suuntaava” kuntouttava työtoiminta siirtyy takaisin paikkakunnille, heittää se jäähyväiset hyvinvointialueille jäävälle sosiaalihuollolle, jonka tehtäväksi jää kuntouttavaan työtoimintaan kykenemättömien henkilöiden sosiaalinen kuntoutus. Pesäeron tekeminen näiden keskenään sotkeutuneiden palveluiden välille on tervetullutta, mutta se todennäköisesti heikentää sosiaalisen kuntoutuksen palvelutasoa. Sosiaalista kuntoutusta toteutetaan nykyisin tavanomaisesti velvoittavan kuntouttavan työtoiminnan kyljessä esimerkiksi työtoiminnan työpajoissa: tätä lienee kaikkien arvostama synergia. Jatkossa hyvinvointialueiden pitäisi siis löytää raha ja motivaatio järjestää sosiaalista kuntoutusta ilman aktivoinnin tarjoamaa ryhtiä ja budjetoitua rahoitusta. Näkymä ei ole kovin rohkaiseva.

Kunnan työvoimaviranomainen saa korvaavan palvelun yksin vastuullensa, jolloin aktivointi- tai monialaista suunnitelmaa ei enää tarvita; tavanomainen työllistymissuunnitelma riittää. Tämä yhtäältä sysää suuren roolin työvoimavirkailijalle yrittää ymmärtää työttömän asiakkaansa kokonaistilannetta, mutta toisaalta sulkee sosiaalihuollollisen näköalan pois suunnitelmista. Tämä on tulkittavissa vahvaksi signaaliksi Suomen hallitukselta, etteivät pitkäaikaistyöttömien yksilölliset tilanteet ole enää sosiaalihuollollinen kysymys. Niinpä työvoimavirkailijan pitää järkeillä omalla valistuneella näkemyksellään sosiaalihuollon palvelutarve asiakkaastaan. Hallitusohjelmaa puntaroinut Kuntaliitto tulkitsee optimistisesti työvoimaviranomaisen tuntevan työelämän ja työnhakijoiden tarpeet, vaikka viittaa samaisessa mietinnössään tutkimuksiin, etteivät työvoimavirkailijat onnistu tehtävässään ”kovin hyvin”. Näen, että hallitus odottaa pitkäaikaistyöttömien työmarkkinavalmiuksien edistämisen tapahtuvan sutjakkaammin, kun pitkäaikaistyöttömän omasta toimijuudesta ja arjen hallinnasta enemmän kiinnostunut sosiaalihuolto jätetään taka-alalle aktivointiprosessista (9).

Kuntouttavan työtoiminnan sisällön parempi tuntemus maadoittaisi uudistusinnon hurmosta
Kuntouttavan työtoiminnan ”lohduttomaksikin” luonnehdittu (10) kyky työllistää palvelunkäyttäjiään suoraan avoimille työmarkkinoille lienee seikka, johon hallitus haluaa puuttua vaihtamalla ainakin osan palvelusta toiseen. Koska pitkäaikaistyöttömien terveydentila, päihdeongelmat ja pienituloisuuden aiheuttamat haasteet ovat kasautuneet vuosien tai jopa vuosikymmenten varrella, voi kriittisesti kysyä, kuinka nopeaan tai pysyvään työllistymiseen uudenlaisella palvelulla lopulta päästään? Vuosien ajan kieroon kehittynyt elämäntilanne ei ole kuntouttavassa työtoiminnassakaan oikaistavissa muutamissa kuukausissa. Kuntoutusta tarvitsevien työttömien sysääminen oikeille työpaikoille työllistymisen toiveissa vertautuu malttamattomaan yritykseen poimia omenasato omenapuun vasta kukkiessa. Tiedän aikuissosiaalityötä tehneenä sosiaalityöntekijänä, ettei työskentely kovia kokeneiden ihmisten kanssa toimi kvartaaleissa, vaan kantaa hedelmää vasta pitkän odottamisen ja kypsyttelyn jälkeen – ja melko usein pelkästä kukinnostakin on syytä olla iloinen.

Kuntouttavassa työtoiminnassa on puutteita ja väärin ohjattuja palvelunkäyttäjiä, mutta siitä huolimatta sen perusidea on sekoitus vastikkeellista aktivointia sekä arjen henkireikää tiukoissa elämäntilanteissa kamppaileville suomalaisille. Reippaat uudistukset voivat luoda dynaamista ja vastuuta kantavaa imagoa lainsäätäjästä, mutta merkittävämpää ja vastuullisempaa olisi lainsäätäjälle tuntea nykyisen palvelun moninaiset piirteet. Kuntouttava työtoiminta on hiljaisuudessaan alati kehittynyt ja kehittyvä palvelukokonaisuus työvalmennuksineen ja digi-kursseineen piilevistä ekologisista hyödyistä puhumattakaan.

Sosiaalityöntekijä ja sosiaalityön väitöskirjatutkija Ossi Laaksamo

Lähteet
Kirjoituksessa on hyödynnetty Petteri Orpon hallitusohjelman kirjausta kuntouttavasta työtoiminnasta, Kuntaliiton tekemää mietintöä kyseisestä kirjauksesta, kuntouttavaa työtoimintaa säätelevää lakia sekä loppuvuodesta 2025 julkaistavaa väitöstutkimustani kuntouttavasta työtoiminnasta. Niiden lisäksi lähteinä ovat olleet:

(1) Saari, J. (2024). Harvinainen hetki: Hyvinvointivaltio valinkauhassa.
(2) Valtioneuvosto (2025). https://valtioneuvosto.fi/-/10623/hallitus-linjasi-korvaavista-saastoista-sosiaali-ja-terveydenhuoltoon
(3) Satakunnan Kansa (2024). https://www.satakunnankansa.fi/satakunta/art-2000010350814.html
(4) Turun Sanomat. (2024). https://www.ts.fi/uutiset/6319234
(5) Aamulehti (2024). https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000010851181.html
(6) Työ- ja elinkeinoministeriö (2021): https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163497
(7) Mäntyneva, P. (2020): Aktiivisen sosiaalipolitiikan ytimessä: Etnografinen tutkimus kuntouttavasta työtoiminnasta.
(8) Saikku, P. (2016). Vaikeasti työllistyvien palvelurakenteet kunnissa: aktivoinnin ja sosiaalityön yhteydet muuttuvassa tilanteessa. 
(9) Blomgren, S. (2023). Palvelut ja etuudet heikossa työmarkkina-asemassa olevien toimijuuden tukena.
(10) Aho, S., Tuomala, J., Hämäläinen, K., & Mäkiaho, A. (2018). Työvoimapalvelujen kohdistuminen ja niihin osallistuvien työllistyminen (Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2018).