Mikä rakenteellinen sosiaalityö?

Sosiaalityöntekijöiden seura järjesti huhtikuussa 2024 jäsenilleen Teams-tapahtuman rakenteellisesta sosiaalityöstä. Tapahtuman tarkoitus oli herätellä osallistujia huomaamaan, että rakenteellista sosiaalityötä, tuttavallisemmin rakea, voi tehdä varsin monella tapaa. Luovuus on myös sallittua ja jopa toivottua! Rakenteellisen sosiaalityön tarkoitus on edistää huono-osaisten ryhmien oikeuksia ja valtaistaa niitä toimimaan olosuhteidensa parantamiseksi. Toinen tärkeä tavoite on toimia huono-osaisuutta aiheuttavien yhteiskunnallisten rakenteiden muuttamiseksi (Pohjola ym. 2014). 

Tapahtuman keskustelun alustajana toimi YTT, yliopistonlehtori Sirpa Kannasoja otsikolla ”Rakenteellinen sosiaalityö sosiaalityöntekijöiden arjessa”.

Sirpa Kannasoja on rakenteellisen sosiaalityön vahva asiantuntija. Hän on toiminut vuosina 2021-2022 yliopistotutkijana STM:n rahoittamassa sosiaalityön tutkimushankkeessa nimeltään “Monitoimijainen rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa” (MoRa). Kannasoja esitteli tiivistetysti hankkeen tuloksia alustuksessaan. Kyselytutkimuksen tuloksien perusteella sosiaalityöntekijöillä on valtaisa määrä tietoa asiakkaistaan, palvelujärjestelmästä ja yhteiskunnan rakenteista. Tätä tietoa sosiaalityöntekijät koostavat, analysoivat ja välittävät rakenteellisen sosiaalityön tarpeisiin. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään monella eri tasolla; yksilötyönä ja yhteisötyönä osallistaen ja valtaistaen asiakkaita heidän omassa asiassaan. Rakenteellinen sosiaalityö ei kuitenkaan jää tähän, vaan sosiaalityöntekijät tekevät myös paljon oikeudenmukaisuustyötä, jossa epäkohtia tuodaan laajempaan keskusteluun esimerkiksi kehittämis- ja tutkimustyöllä, antamalla haastatteluja tai toimimalla järjestöissä. 

Rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Yhteiskunnalliset ideologiat ja rakenteet, esimerkiksi talous- ja koulutuspolitiikka, ohjaavat vahvasti sosiaalityöntekijöiden työn tekemisen tapaa ja raameja. Epäoikeudenmukaisuuksia tuottavia rakenteita pitäisi osata kyseenalaistaa. Rakenteellinen sosiaalityö ei Kannasojan näkemyksen mukaan olekaan erillinen keinovalikoima vaan idea, josta kiinni saadessaan sosiaalityöntekijä havaitseekin tekevänsä rakenteellista sosiaalityötä.  

Kannasoja puolustaa sosiaalityöntekijöiden oikeutta tehdä työtään kriittisesti, poliittisesti ja uudistavan työotteen keinoin. Sosiaalityöntekijöillä on yhteiskunnallinen aitiopaikka nostaa julkisuuteen rakenteellisia epäkohtia ja näkökulmia sekä toiminnan kehittämisideoita niin palvelujärjestelmän sisällä kuin ulkopuolellakin. Itsestään selvää ja helppoa tämä ei kuitenkaan ole; rakenteelliselle sosiaalityölle tarvitaan kokonaisvaltaiseen työorientaatioon pohjautuva toimintakulttuuri, työyhteisön ja johdon vahva tuki sekä arvostus, että osaaminen. Rakenteellisen sosiaalityön juurruttaminen toimintakulttuuriin vaatii, että se sisällytetään hyvinvointialueen strategiaan.

Kannasojan alustuksen jälkeen käytiin vapaamuotoista keskustelua rakenteellisesta sosiaalityöstä. Joitain osallistujia oli pyydetty edeltävästi kertomaan muutamia käytännön esimerkkejä rakenteellisen sosiaalityön keinoista, ja niistä koostuikin vaikuttava ja moniulotteinen kokonaisuus.

Sosiaalityöntekijä Karoliina Hiltunen puhui aiheesta otsikolla ”Kohti uudistavaa rakenteellista sosiaalityötä”. Hiltusta kiinnostavat ilmiöt, joihin ei ole olemassa valmiita vastauksia. Hiltusen työtä ohjaavat sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kehittämisen haasteet. Tämän lisäksi hän haluaa kiinnittää huomiota epätasa-arvoa ja pahoinvointia tuottavien rakenteiden taustalla oleviin ajattelumalleihin. Konkreettisina esimerkkeinä Hiltunen mainitsi koululuokkien kanssa toteutetun väriryhmätyön, jonka avulla pystyttiin katkaisemaan syrjäytymisen rakenteita. Toinen havainnollistava esimerkki oli kouluihin kehitetty GutsyGo-menetelmä, jossa oppilaat itse pohtivat yhteiskunnallisia epäkohtia, joihin halusivat vaikuttaa. Tätä kautta on pystytty tekemään merkittäviäkin koululuokkatasoisia rauhantekoja. Osa oppilaista on esimerkiksi pystynyt kanavoimaan muutoin häiritsevänä käyttäytymisenä näkyvää energiaansa epäkohtien korjaamisen projektiin.

Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkija Ossi Laaksamo esitteli vuonna 2016 keksimänsä Sosiaaliturva-agility-lautapelin, jossa rakenteellinen sosiaalityö näyttäytyy luovana käsitetaiteellisena projektina, mutta kuitenkin erittäin konkreettisena ja havainnollistavana. Lautapelissä liikutaan kaupungin läpi eri palvelujärjestelmissä ja haetaan erilaisiin elämäntilanteisiin liittyviä sosiaaliturvaetuuksia. Peli on erittäin ennakkoluuloton ja sitä pelatessaan huomaa kuinka ärsyttävä ja epäjohdonmukainen sosiaaliturvaviidakko on. Lautapeli-idea kuvastaa, kuinka rakenteellista sosiaalityötä voidaan tehdä myös taiteelliseen ilmaisuun perustuvilla tavoilla, ja sosiaalityö on pohjaton aiheiden tynnyri! Luovia rakenteellisen sosiaalityön keinoja käyttäessä on luonnollisesti huolehdittava salassapidosta eikä asiakasryhmiä saa asettaa huonoon valoon. 

Länsi-Uudenmaan Hyvinvointialueen johtavan sosiaalityöntekijän Hanna Murremäen puheenvuorossa ”Rakenteellinen sosiaalityö arjen työssä” korostui havaittujen ongelmien sanoittamisen merkitys. Murremäen työssä rakenteellinen sosiaalityö on osa jokaviikkoista tiimipalavereiden rutiinia. Näin havaitut ilmiöt ja ongelmat tulevat sanoitetuiksi, julkipuhutuiksi ja yhdessä pohdituiksi. Myös laajempi kontekstin pohdinta on tärkeää, sillä rakenteissa olevista ongelmista, sellaisista joihin ei omalla toiminnalla voida vaikuttaa, tehdään sosiaalinen raportti. Näin epäkohtia on helpompi viedä eteenpäin ratkaistavaksi ja osaksi palveluiden kehittämistä. 

Sosiaalialan asiantuntija, sosiaalityöntekijä Minka Leino-Holm sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksesta, pohti rakenteellisen sosiaalityön kysymyksiä asiakas- ja järjestelmälähtöisen työotteen kautta. Asiakaskeskeisessä työotteessa olennaista on erottaa kolme asiaa; minä ammattilaisena suhteessa asiakkaaseen, asiakkaan toimijuuden vahvistaminen järjestelmässä ja ammattilaisen rooli järjestelmän tulkkina asiakkaalle. Sosiaalityöntekijät toimivat sosiaalisen asiantuntijoina monialaisissa verkostoissa ja myös Leino-Holmin näkemyksen mukaan epäkohtien esiin tuominen ja niiden eteenpäin vieminen on rakenteellisen sosiaalityön keskeinen tehtävä. Järjestelmälähtöisessä työotteessa keskeistä on oman työn kehittäminen, sosiaalialan arvojen huomiointi järjestelmässä sekä järjestelmän ehtojen täyttäminen ja sen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen. Rakenteellisen sosiaalityön ei tarvitse rajoittua tiukasti työhön, vaan myös vapaa-ajalla voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä. Tällöin kyse on yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja toimijuudesta sekä yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttamista esimerkiksi väärinkäsityksiä oikomalla. 

Kaikessa sosiaalityön ammattilaisen toiminnassa on kuitenkin pohdittava ammattilaisen sananvapauden, lojaliteettivelvoitteen ja ammattieettisen vastuun vaikeaa suhdetta; mitä kenelläkin on oikeus sanoa, missä ja kenelle? 

Teams-tapahtumaan osallistujat kertoivat inspiroituneensa puheenvuoroista ja yhteisestä keskustelusta. Tapahtuma oli ajatuksia herättävä; esimerkiksi miten johto saadaan sitoutettua rakenteellisen sosiaalityön merkittävyyteen ja sitomaan sen organisaation strategisiin tavoitteisiin. Osallistujat totesivat yhteisesti, että rakenteellista sosiaalityötä kyllä tehdään arjessa paljon, mutta sitä ei välttämättä tunnisteta. Rakenteellisen sosiaalityön tekijöiltä vaaditaan avarakatseisuutta, uusien asioiden kokeilemista ja laajempien kokonaisuuksien hahmottamista.

Sosiaalityöntekijöiden seuran strategian mukainen visio on, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Seura tekee rakenteellista sosiaalityötä tunnetuksi ja vastustaa vaikenemista ja vaientamista. Tapahtuman ja sen aikana käydyn keskustelun perusteella uskallan väittää, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee jo paljon työssään ja vapaa-ajalla rakenteellista sosiaalityötä; ydinkysymys lieneekin, tiedostaako sosiaalityöntekijä tekevänsä sitä ja toteuttaako sitä systemaattisesti ja tavoitteellisesti. 
​
Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksesta Iiris Satamo, sosiaalityöntekijä (YTM)


Lähteet: Pohjola, Anneli (2014) Rakenteellisen sosiaalityön paikannuksia. Teoksessa Anneli Pohjola & Merja Laitinen & Marjaana Seppänen (toim.) Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. EU: UNIpress, 16–36