Omavalvonnan rooli sosiaalihuollon asiakkaiden saamien palveluiden laadun varmistajana

Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta lakia sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnasta. Sosiaalityöntekijöiden seura on jättänyt oman lausuntonsa lakiluonnoksesta (lausuntopyyntö). Lausunnon valmistelivat Heta Kulla-Mykkänen, Eero-Tapani Hynynen, Ylva Krokfors ja Hanna Lappi.

Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muuttuneessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä. Lain myötä yksityiset ja julkiset palveluntuottajat asettuvat valvonnan kohteina tasavertaisiksi ja niitä koskevat samat reunaehdot ja menettelyt.

Valvontaviranomaisia ovat uuden lakiluonnoksen mukaisesti aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valvontalaki painottaa voimakkaasti omavalvontaa. Myös hyvinvointialueiden yksityisiä palveluntuottajia koskeva valvonta on lakiesityksen myötä osa hyvinvointialueiden toteuttamaa omavalvontaa. Hyvinvointialueen edustaja ei siis lain myötä olisi valvontalain tarkoittama valvontaviranomainen, vaan toteuttaisi valvontatehtävässään hyvinvointialueen ostamien ja itse tuottamien palveluiden omavalvontaa.

Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.

​Toteutuessaan valvontalaki keventää joitain valvontaprosesseja ja siirtää esimerkiksi nykyisten ilmoitustenvaraisten palveluiden perustamiseen liittyvän byrokratian kunnista palveluntuottajien Soteri-rekisteriä ylläpitävälle Valviralle. Samalla käyntejä perustettaviin yksiköihin vähennetään ja toteutuvat käynnit suunnataan erikseen arvioitaviin korkeamman riskin palveluihin. 

Valvontalakia koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa todetaan palveluntuottajien rekisteröintiin liittyen että: ”Lähtökohtaisesti arviointi tapahtuisi puhtaasti palveluntuottajan ilmoittamien perustietojen perusteella. Perusvaatimusten täyttymisen arviointi olisi siten pääsääntöisesti asiakirjapohjausta ja perustuisi luottamukseen palveluntuottajan ilmoittamien tietojen oikeellisuuteen.” (s.34). Tällöin palveluntuottajan omavalvonnan ja dokumenttien merkitys korostuisi entisestään. 

Omavalvonta on jokaisen palvelun laadun kulmakivi. Se on perusta kaikkien laadukkaiden palveluiden toteuttamiselle. Omavalvonta onkin erityisen hyvä keino huolehtia luotettavien ja vastuullisten palveluntuottajien laadusta. Jokaisen palveluntuottajan toiminta perustuu siihen, että omavalvontaa toteutetaan jatkuvasti palvelun kehittämisen ja toteuttamisen työkaluna. Omavalvonta on kuitenkin vain yksi valvonnan osa-alue.

Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei ole riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. 

Sosiaalityöntekijöiden seura ilmaisee lausunnossaan huolensa lakiesityksen taustalla olevasta vahvasta omavalvontapainotteisuudesta. Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei näkemyksemme mukaan ole ehdotetussa laajuudessa riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. Yleisen ammatillisen kokemuksemme perusteella emme voi olla vakuuttuneita siitä, että omavalvonta antaa riittävän takuun palvelun lain- ja asianmukaisuudesta. Käytännön valvontatyössä on ollut havaittavissa myös ristiriitoja dokumenttien ja käytännön palvelun välillä ja ajoittain -onneksi hyvin harvoin- myös tahallista virheellisten tietojen antamista valvontaviranomaiselle.

​Yhden esimerkin lakiluonnoksen omavalvontapainotteisuudesta antaa lain esitys tilojen tarkastamisesta. Esityksessä todetaan, että asiakirjapohjainen valvonta vähentäisi valvontakäyntejä palveluntuottajien käyttämiin tiloihin ja käyntejä suunnattaisiin rutiininomaisten tarkastusten sijaan kohdennetusti. Kuitenkin niin, että ennakkotarkastuksia toteutettaisiin yhä kaikkiin sairaaloihin ja vaativia sosiaalihuollon palveluita tuottaviin yksiköihin. Ennakkotarkastus olisi mahdollista tehdä myös sähköisti etäyhteyksin.

Hallituksen esityksessä perustellaan toiminnan perustamisvaiheen tarkastusten tarpeettomuutta muun muassa sillä, että tiloihin tekevät tarkastuksia myös muut viranomaiset, esimerkiksi pelastus-, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaiset (s.28). Näkemyksemme mukaan nämä tarkastukset eivät riitä korvaamaan sosiaalihuollon valvonnan asiantuntemusta.

Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa valvontaa.

Sosiaalityöntekijöiden seura painottaa lausunnossaan, että on erityisen tärkeää lisätä palveluiden ennakollista valvontaa ja huomioida ennakkotarkastuksissa myös muut, kuin ympärivuorokautisia palveluita tuottavat sosiaalihuollon yksiköt. Eri asiakasryhmien päivätoiminta tai lastensuojelun valvotut tapaamiset ovat palveluita, joissa asiakasturvallisuus on myös tilojen osalta varmistettava sosiaalihuollon valvontaviranomaisen fyysisesti yksikköön toteuttamalla valvontakäynnillä. Omavalvonta ei yksin riitä varmistamaan riittävää asiakasturvallisuutta tai sosiaalihuollon palveluihin käytettävien tilojen turvallisuutta ja asianmukaisuutta.

Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa ennakollista ja suunnitelmallista valvontaa. On tärkeää varmistaa myös jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävien asiakkaiden asiakasturvallisuus. Erityisen tärkeää on turvata myös valvontaviranomaisen toteuttamalla valvonnalla laadukkaat palvelut erityisesti niille asiakkaille, joilla ei ole resursseja itse vaatia tai seurata käyttämiensä palvelun laatua ja lainmukaisuutta.

Hanna Lappi
Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto
Valvonnan sosiaalityöntekijä, Vantaa