Poikkeustilaterveiset MyyrYorkista!

Vantaan kaupungin lastensuojelun avohuollon Länsi-Vantaan toimintayksikkö sijaitsee muusta maasta eristetyllä Uudellamaalla, Myyrmäessä. Alueellamme asuu karkeasti arvioituna noin 100 000 asukasta, joista 400 lapsella on asiakkuus toimipisteessämme. Kirjoitimme yhdessä sosiaalityöntekijöiden ja erityissosiaaliohjaajien kanssa lastensuojelun havaintoja poikkeustilan alkuviikoilta.

Digiloikka Instagramista etävastaanottoihin 

Vantaan lastensuojelu oli vuonna 2016 kuntasektorin edelläkävijä sosiaalisen median haltuunotossa, kun Instagram-tilin ensimmäiset julkaisut saatiin valmiiksi. Instagramin lisäksi Vantaan lastensuojelu on toiminut myös Facebookissa ja Snapchatissa sekä yksittäisten työntekijöiden toimesta myös Twitterissä ja Jodelissa. Olemme avanneet asiakkaille mahdollisuuden tavoittaa meidät muun muassa WhatsAppin kautta ja suunnittelemme jatkuvasti uusia mahdollisuuksia vaikuttaa sosiaalisen median alustoilla. Ehkä seuraavaksi törmäät meihin TikTokissa? 

Lastensuojelussa on ollut jo ennen koronavirus-epidemiaa sisäisessä käytössä Skype- ja Teams -etäkokoukset sekä harvakseltaan myös asiakastapaamisten järjestämisessä. Maaliskuussa 2020 oltiin kuitenkin aivan uuden asian edessä, kun yhdessä yössä piti siirtyä kasvokkaisista tapaamisista etävastaanottoihin. Lastensuojelun työntekijät ovat tottuneet toimimaan epäselvissä kriisitilanteissa, eikä poikkeustila sen vuoksi ole aiheuttanut meillä niin suurta kaaosta kuin monissa muissa palveluissa vaikuttaa tapahtuneen. Otimme nopeasti käyttöömme kaikki mahdolliset etätyön välineet ja olemme opetelleet niiden käyttöä yhdessä. Olemme pitäneet onnistuneesti myös kahvitauot, perjantaipurut ja myös yhdet läksiäiset etäyhteyksien avulla. Tämä on mahdollistanut sen, että myös tien päällä olevat työntekijät ovat voineet osallistua, toisin kuin jos tilaisuudet olisi järjestetty niin sanotusti normaaliin tapaan kahvihuoneessa. 

Etätyöskentely on onnistunut niin lasten kuin aikuisten kanssa. Suurin osa asiakkaista on ollut tyytyväisiä siihen, että palaverit voidaan hoitaa joustavasti ilman ylimääräisiä lähikontakteja. Ainoastaan puhelimen päässä olevien tulkkien kanssa työskentely on vaatinut eniten kekseliäisyyttä, mutta tässäkin olemme onnistuneet kiitettävästi. Asiakastapaamiset on saatu sovittua normaalia joustavammin, koska jokainen on voinut osallistua niihin kotoa käsin. Myös muilla paikkakunnilla asuvien läheisten osallisuus on etäyhteyksien myötä vahvistunut. Vaikka etätyöskentely sujuu lähes ongelmitta, emme tietenkään ole voineet siirtää kaikkea työtä verkkoon tai puhelimeen. Tapaamme edelleen asiakkaita myös kasvotusten ja järjestämme kaikille apua tarvitseville palvelut etäyhteyksien lisäksi myös kotiin. 

Kuluneisiin viikkoihin on mahtunut onnistumisten lisäksi myös säheltämistä ja turhautumista, kun yhteydet ovat pätkineet tai eivät ole toimineet lainkaan. Toisaalta on virkistävää näyttää asiakkaille inhimillinen puoli viranomaisista, kun kokouksessa pääsee todistamaan oman työntekijän epävarmuutta teknisten laitteiden käytössä ja kamerakulman asentamisessa oikein. Olemme myös vitsailleet sillä, että etäyhteyksien myötä sosiaalityöntekijät ovat olleet tapaamisissa paikalla poikkeuksellisesti aikataulussa! 

Poikkeustilan vaikutukset lastensuojelun asiakkaisiin 

Poikkeustilalla on ollut tähänastisten havaintojen mukaan kahdenlaisia vaikutuksia lastensuojelun asiakasperheisiin. Osa perheistä on kertonut perheen sisäisen vuorovaikutuksen parantuneen yhdessä vietetyn ajan myötä. Lastensuojeluilmoitusten määrä vaikuttaa vähentyneen, mikä voi toisaalta viitata siihen, että saamme tietää perheiden ongelmista vasta viiveellä. Erityisesti huolestuttavat heikoimmassa asemassa olevat lapset, jotka ovat nyt monista eri ongelmista kärsivien vanhempiensa kanssa koko ajan kotona. Turvalliset ja tietyllä tapaa myös kontrollia ylläpitävät aikuiset puuttuvat tällä hetkellä näiden lasten elämästä koulujen ja päiväkotien sulkiessa ovensa. Lastensuojelu tekee tilanteessa parhaansa ja kontaktoi kaikki asiakaslapset ja -nuoret, mutta emme vielä tiedä, mitä jää perheiden arjesta näkymättömiin.   

Perheväkivaltatilanteet vaikuttavat jo lisääntyneen, mikä vahvistaa arviotamme siitä, että poikkeustilan vaikutukset tulevat olemaan sosiaalipalveluissa pitkäkestoisia. Lisäksi taloudelliset haasteet ovat lisääntyneet, kun töissä olevat vanhemmat ovat jääneet vaille työtä ja tuloja. Ongelmat kasautuvat etenkin niille perheille, joilla talous on ollut tiukoilla jo entuudestaan. Pidämme tärkeänä sitä, että koulut ovat alkaneet ympäri Suomen tarjota kouluruokaa oppilaille, sillä joillekin lapsista kyseinen ateria on päivän ainut lämmin ruoka. Myös toimeentulotuen myöntämiseen on tehty tarpeellisia joustoja tasavertaistamaan jokaisen perheen mahdollisuutta selviytyä poikkeuksellisessa tilanteessa. 

Asiakaslapsemme ovat kertoneet koulun pääasiassa sujuvan hyvin, mutta kavereita on ikävä. Vapaa-ajanvietto on kovin rajattua, mikä tuntuu pitkästyttävältä. Harrastusten poisjääminen ja arkirytmin muuttuminen on näkynyt lasten lisääntyneenä levottomuutena. Etenkin erityislasten vanhemmat ovat kuormittuneita tilanteessa, jossa eivät saa kasvatustukea varhaiskasvatukselta, sivistystoimelta tai omilta läheisiltään. Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että sosiaalisin perustein tukea tarvitsevat lapset saavat edelleen apua. Haastavinta on ollut keksiä keinoja sille, miten sijoitetut lapset voisivat pitää yhteyttä omiin läheisiinsä. Eri lastensuojelulaitoksilla ja sijaisperheillä on ollut vaihtelevia näkemyksiä asiaan ja välillä ratkaisuun on päästy vasta tiukan kädenväännön jälkeen. 

Pääkaupunkiseudulla asuu paljon perheitä, joiden läheisverkostosta etenkin sukulaiset asuvat joko muualla Suomessa tai ulkomailla. Asiakasperheillämme on verkostossaan sukulaisten sijaan usein viranomaisia, ystäviä ja esimerkiksi avoimesta päiväkodista tuttuja muita perheitä. Nämä kontaktit ovat monille henkireikä arjen keskellä. Nyt kun ohjeena on välttää kaikkia sosiaalisia kontakteja, miten voisimme varmistaa, että perheet saisivat edelleen verkostonsa tukea? Systeemisen työotteen mukaiset reflektointitiimit on helppo pitää etäyhteydellä, mutta mitä tehdään, kun pelkkä etätuki ei riitä? Kuinka moni viranomainen ja vapaaehtoinen on tarvittaessa valmis menemään sairastuneiden perheiden luokse? Entä kuinka vaarallista on palveluiden laittaminen tauolle mahdollisesti jopa useiksi kuukausiksi? Nämä ovat kysymyksiä, joihin meillä ei ole vielä vastausta. Ainoastaan se on selvää, ettei lastensuojelu voi koskaan olla tauolla. 

Mitä meidän tulisi oppia poikkeustilasta? 

Sosiaalipalveluissa korjaillaan edelleen 90-luvun laman seurauksia ja toivommekin, että peruspalveluista leikkaamista ei jouduta koronaepidemian vuoksi tekemään. Onneksi suurin osa palveluista on alun shokin jälkeen jatkanut toimintaansa lähes ennallaan, eikä jo valmiiksi kuormittuneen lastensuojelun odoteta oman perustehtävänsä lisäksi hoitavan myös muiden toimijoiden tehtäviä. Mitä enemmän panostamme nyt ennaltaehkäiseviin toimiin, sitä vähemmän viimesijaisia palveluita tullaan tarvitsemaan. YK:n lapsen oikeuksien sopimus on edelleen voimassa, eikä aikuisten tule sitä omien pelkojensa vuoksi rikkoa.  

Poikkeustila on opettanut, miten omaa työtaakkaa voi helpottaa vähentämällä turhia kokouksia sekä liikkumista toimipisteestä toiseen. Lisäksi yhteydenpito kaukana asuviin perheenjäseniin ja ympäri Suomen asuviin sijaishuollon asiakkaisiin voidaan nyt taata entistä paremmin. Työnantajat ovat saaneet huomata, että myös sosiaalihuollossa on paljon työtehtäviä, jotka voidaan hoitaa tarvittaessa myös omasta kodista käsin. Toivomme myös, että jatkossa etenkin sosiaalityö nähdään selkeästi asiantuntijatyönä, johon kuuluu itseohjautuvuus ja vapaus suunnitella omaa työtään ilman esimiehen jatkuvaa seurantaa. 

Kaikkein opettavaisinta viime viikkoina on ollut huomata, että kaikesta kyllä selvitään.  Olemme tosin todenneet, ettei työnteko ole lainkaan niin palkitsevaa ilman työkavereiden ja asiakkaiden fyysistä läsnäoloa. Myös omaa työhuonetta sekä työn ja kodin erottamista on alkanut etätyöpäivinä muistella kaiholla. Kukaan meistä ei tiedä, miten kauan poikkeustila kestää, mutta olemme jo alkaneet suunnitella tulevaan työpaikan yhteisiä sosiaalisankarijuhlia. Kaiken epävarmuuden keskellä on tuntunut ylivoimaisen hienolta kuulua niihin henkilöihin, joilla katsotaan olevan poikkeuksellisen suuri merkitys yhteiskunnassamme. Toivomme, ettei tämä pääse enää koskaan keneltäkään unohtumaan.  

Aurinkoista kevään odotusta erityisesti kaikille sosiaalialan puurtajille! Toivottavasti kohdataan pian myös muualla kuin ruudun takaa. 

#sossutofmyyryork