Sosiaalisten oikeuksien puolustusta eri näkökulmista - Terveiset toisilta Seuran jatkoilta

Seuran jatkoilla Sosiaalioikeudellisen seuran 25-vuotis juhlaseminaarin päätteeksi 14.3.2025 suhtauduttiin seminaariin innostuneesti ja jaettiin iltapäivän monipuolisten puheenvuorojen aikana heränneitä ajatuksia. 

Sosiaalioikeudellinen seura on kansalaisjärjestö, joka pyrkii edistämään sosiaalisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia. Seura on perustettu aikanaan siihen tarpeeseen, että terveydellisistä oikeuksista keskusteltiin yhteiskunnassa enemmän, mutta sosiaalisten oikeuksien puolustamiseen ja ajamiseen keskittyviä toimijoita oli vähän. Jatkoilla pohdimme, että sama ilmiö on ajankohtainen ja myös sosiaalityössä keskeinen yhä 25 vuoden jälkeen.

Sosiaalioikeudellisen seuran päätoimintamuodot ovat kannanottojen, vetoomusten, lakiesityksiä koskevien lausuntojen ja valitusten ja kanteluiden laatiminen sekä seminaarien järjestäminen. Totesimme jatkoilla seuran toiminnassa ja muutenkin juhlaseminaarin monipuolisessa sisällössä paljon samaa oman seuramme ja sosiaalityön sisäisten keskustelujen kanssa. Ja miksipä ei, samojen sosiaalisten oikeuksien äärellähän kaikki toimimme. Mielenkiintoisesti moni asia oli kuitenkin sanoitettu toisin kuin olemme esimerkiksi rakenteellisesta sosiaalityöstä puhuessamme tottuneet.

Erityisesti sosiaalioikeuden professorin Laura Kalliomaa-Puhan seminaaripuheenvuoro herätti jatkoilla keskustelua. Kalliomaa-Puha käsitteli hyvinvointialueiden säästöpaineiden aihetta virkistävästi eritellen vaihtoehtoja sille, miten säästämistä voi tehdä, jos oletetaan säästäminen väistämättömäksi. Hän kritisoi osaa nykyisistä säästökeinoista ja osoitti, miten esimerkiksi vahvimman osaamisen siirtäminen perinteisesti vaativimmiksi oletetuista viimesijaisista palveluista asiakassuhteiden alkuun, voi olla sekä säästötoimi että monin tavoin perusteltua. Kalliomaa-Puha eteni puheenvuorossa lopulta sen perustelemiseen, miten paras säästötoimi on panostus palvelujen tarpeen ennaltaehkäisyyn. 

Jatkoilla tämä päättely resonoi monien sosiaalityön sisäisten keskustelujen kanssa. Säästäminen nähdään useimmiten resurssien käytön vähentämisenä, vaikka kustannusvaikuttavampaa olisi kustannusten vähentäminen ennaltaehkäisyn tai ripeän puuttumisen keinoin, tai resurssien lisääminen esimerkiksi osaamiseen panostamalla. Myös Kalliomaa-Puha käytti puheenvuorossaan konkreettisena esimerkkinä Etelä-Karjalan lastensuojelupalvelujen menestyksekästä uudistusta ja painopisteen siirtämistä varhaiseen tukeen 2010-luvulla, ja vinkkasi myös mielenkiintoisen melko tuoreen Yhteiskuntapolitiikka-lehden kirjoituksen aiheesta: Miksi lapsiperhepalvelujen uudistamista Etelä-Karjalassa ei ole tutkittu?

Sosiaalioikeuden yliopistonlehtori Heidi Vanjusovin puheenvuorossa korostettiin, että sosiaalipalvelujärjestelmämme suurin haaste ei ole saatavuus vaan saavutettavuus. Järjestelmä toimii hyvin ja siihen kiinnittyminen on helppoa ja yksinkertaista, jos osaa vaatia, on toimintakykyinen ja tarve on suppea ja satunnainen. Palvelujärjestelmän piiriin pääsee paremmin, jos auttamassa on sukulaisia, ystäviä tai vaikkapa järjestöjä. Joillakin asiakasryhmillä on vahvoja järjestöjä tukenaan ja toisilla ei ketään. Vanjusov peräänkuulutti palvelumuotoilua ja esimerkiksi lomakkeiden selkeyttämistä ja korosti ammattilaisten osaamisen merkitystä saavutettavuuden turvaajana. Jatkoilla pohdimme sosiaalityön erilaisten asiakasryhmien keskinäistä hyvin eriasteista järjestäytymistä ja sitä, voisiko (rakenteellisella) sosiaalityöllä olla nykyistä enemmän roolia tällaisen järjestäytymisen tukemisessa. Vaihdoimme kokemuksia myös siitä, että halua saatavuuden lisäksi saavutettavuuden parantamiseen myös sosiaalityön itsensä sisällä on sosiaalityöntekijöiden keskuudessa. Kollegiaalinen yhteistoiminta yli organisaatiorajojen on kuitenkin tässäkin asiassa välttämätöntä.

Kaksien ensimmäisten seuran jatkojen jälkeen pidämme seuran hallituksessa toimintamuotoa lupaavana matalan kynnyksen kohtaamispaikkana sosiaalityöntekijiölle jatkossakin. Molemmilla jatkoilla keskustelu on ollut vilkasta ja myös jäseniä on ollut aktiivisesti mukana, joskin näin alkuun vielä melko harvalukuisilla osallistujamäärillä. Tavoitteena on jatkossa onnistua kohdentamaan jatkoja sellaisten tapahtumien yhteyteen, joihin seuramme jäseniä on joka tapauksessa osallistumassa. Jos sinulla on mielessä tapahtuma, jonka jälkeen keskustelisit mielelläsi puolen tunnin ajan vapaamuotoisesti etäyhteydellä toisten tapahtumaan osallistuneiden ja muiden aiheesta kiinnostuneiden sosiaalityöntekijöiden kanssa, ehdota ideaasi matalalla kynnyksellä, [email protected].

Jatkoille 14.3.2024 seuran hallituksen puolesta osallistuneet Petra Erkkilä, Mira Miettinen ja Veera Niemi