Sosiaalityön tulevaisuus ja väestön ikääntyminen

Sosiaalityöntekijöiden Seuran iltakeskustelussa 26.9.2022 keskusteltiin sosiaalityöstä vuonna 2050 kahden megatrendin kautta. Toinen näistä oli väestön ikääntyminen, josta käytyä keskustelua avaan tässä blogissa.

Väestön ikääntymisen megatrendiin liittyy monia ilmiöitä, kuten huoltosuhteen muuttumista, terveyshaasteiden ja palvelutarpeiden muutoksia, uusia tuulia työpolitiikassa sekä voimakkaasti ikääntyvien länsimaiden ja muun maailman suhteiden uudelleen järjestymistä. Lisäksi tämä pakottaa meidät määrittelemään uudelleen ikääntymisen käsitettä.

Vuonna 2021 gerontologista osaamista on sosiaalityössä liian vähän. Mahdollisuuksia erikoistua gerontologiseen sosiaalityöhön ei pahemmin ole, ja gerontologista sosiaalityötä tehdään Suomessa vain valitettavan harvassa paikassa. Sosiaalityön peruskoulutus ei pääasiassa tarjoa ikääntymiseen liittyviin kysymyksiin liittyvää opetusta, ja ikääntymisen ilmiöiden tutkimuksessa olisi vielä paljon tilaa sosiaalitieteiden tutkimukselle. Ikääntyneiden sosiaaliset ongelmat ovat kuitenkin kasvussa, ja yhä syvempiä. Olisi korkea aika ryhtyä vahvistamaan sosiaalityön asemaa ikääntyneiden asioissa. Vai olemmeko jo liian myöhässä?

Yksi mahdollinen ja melko uhkaava skenaario on, ettei sosiaalityö ota tai saa roolia ikääntymisen kysymyksissä.

​Yksi mahdollinen ja melko uhkaava skenaario on, ettei sosiaalityö ota tai saa roolia ikääntymisen kysymyksissä. Ikääntyneiden sosiaalisia ongelmia ei tunnisteta, eikä niihin osata vastata. Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulma jää ikääntyneiden palveluissa ja kokonaisuudessaan yhteiskunnassa ohueksi. Kokonainen, yhä suureneva ikäluokka jää paitsi rakenteellisen sosiaalityön hyödyistä. Sosiaalityö kapenee entisestään yhä syvemmällä marginaalissa olevien palveluksi, ja se alkaa itsessään marginalisoimaan sen piirissä olevia ihmisiä.

Toinen mahdollinen skenaario on, että sosiaalityö ryhtyy ottamaan ja saamaan roolia ikääntymisen kysymyksissä.

​Mitä ikääntymisellä tarkoitetaan vuonna 2050? Kenelle sosiaalityö on tulevaisuudessa tarkoitettu?

​Tulevaisuutta visioidessa herää kysymys siitä, mitä ikääntymisellä tarkoitetaan vuonna 2050. Kuka on ikääntynyt, millaisia ovat ikääntyneet? Yhä useampi henkilö, jonka vuonna 2022 käsitämme ikääntyneenä, lienee vuonna 2050 työelämässä oleva, aktiivinen toimija. Millaisia palveluja vuoden 2050 ikääntyneet tarvitsevat? Ikääntyneiden määrä kasvaa, elinikä pitenee ja toimintakyky paranee – tämä on ennuste. Voiko ikääntyneiden kasvava osuus väestöstä johtaa siihen, että suhtautuminen ikääntymiseen muuttuu positiivisemmaksi, ja ikääntyneiden elämänkokemusta ryhdytään arvostamaan uudella tavalla? Tuleeko maailmasta ikäystävällisempi paikka elää?

Toinen iso kysymys liittyy siihen, onko meillä vuonna 2050 nykyisenkaltaisia hyvinvointivaltion palveluja, ja missä laajuudessa, ja kenelle? Ryhmän näkemys oli, ettei yhteiskunta pysty ylläpitämään nykyisenkaltaista palveluvalikoimaa. Rapisevatko universaalit sosiaalipalvelut niin, että yhä useampi palvelu on käyttäjälleen maksullinen? Mitä vaikutuksia tällä on, ja kenelle? Kenelle sosiaalityö on tulevaisuudessa tarkoitettu?

Mikä on sosiaalityön rooli tässä tulevaisuuden kuvassa, jossa yhteisöllisyys kokee uuden nousun?

​Keskustelussa yhdeksi isoksi käsitteeksi nousi yhteisöllisyys. Yhteisöjen rooli ihmisten arjessa on kenties suurempi vuonna 2050, kuin vuonna 2022. Ikääntyneet toimivat ikääntyneiden tukena, yhteisöt vastaavat itse omiin tarpeisiinsa. Tarvitseeko professionaalisuudella vastata kaikkiin tarpeisiin, vai voiko ei-professionaalinen tuki olla aivan yhtä pätevää?

Mikä on sosiaalityön rooli tässä tulevaisuuden kuvassa, jossa yhteisöllisyys kokee uuden nousun? Voiko sosiaalityö suunnata marginaalissa olevien tukemisesta kohti koko yhteiskunnan toiminnan tukemista, ja olla yhä merkittävämmässä roolissa yhteisöjen toiminnan käynnistäjänä ja tukijana? Historia tapaa toistaa itseään, tämä olisi eräänlainen paluu sosiaalityön juurille. Toivottavasti kuitenkin osaamme välttää historiasta ne sudenkuopat, joiden emme halua toistuvan, kuten huutolaisjärjestelmän.

Sosiaalityötä vuonna 2050 on mahdotonta ennustaa, mutta siihen voi vaikuttaa. Sosiaalityön tulevaisuuteen liittyy sekä uhkia, että suuria mahdollisuuksia. Tänään ja huomenna tekemämme valinnat ohjaavat sitä, millaista sosiaalityön tulevaisuutta kohti matkaamme. On olennaista, että sosiaalityön tulevaisuuden suuntaa ovat määrittelemässä itse sosiaalityöntekijät. Emme toki tee tulevaisuutta tyhjiössä keskenämme, mutta meidän pitää ottaa aktiivinen rooli omassa asiassamme, ja olla rohkeasti mukana tuomassa näkemyksemme esiin. Tehdään sosiaalityölle valoisa tulevaisuus!

​Minka Leino-Holm
Sosiaalityöntekijä (YTM)