Viime viikko muodostuikin sosiaalityölle oikein raporttijulkaisujen viikoksi. Neljä raporttia herättivät sekä julkista keskustelua sosiaalityöstä että ajatusten vaihtoa alan sisällä. Ensinnä sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi lastensuojelulain uudistamista valmistelevan työryhmän raportin, joka sisältää muutosehdotuksia erityisesti alaikäisten vakavaan päihteidenkäyttöön ja väkivaltaan puuttumisen osalta. Seura valmistautuu paraikaa tähän liittyvään kohdennettuun asiantuntijoiden kutsutilaisuuteen 7.2.2025. Viikolla valmistui myös julkisoikeuden professori Raija Huhtasen oikeudellinen arvio huostaanottojen päätöksentekojärjestelmästä. Huhtanen ehdotti arviossaan suostumukseen perustuvien tai kaikkien huostaanottojen päätäntävallan siirtämistä hyvinvointialueiden moniammatillisille toimielimille.
Kolmanneksi valtiontalouden tarkastusvirasto julkaisi työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria koskevan tuloksellisuustarkastuksen. Jo useamman vuoden ajan poikkileikkaustilanteissa noin kymmenes 15–29-vuotiaista nuorista on kuulunut tähän ryhmään. Seurantatietoja ei ole vielä käytettävissä vuoden 2021 oppivelvollisuusiän noston vaikutuksista asiaan. Tarkastuksessa käsiteltiin erityisesti sitä, että osa nuorista on palvelujärjestelmälle vaikeasti tavoitettavia ja peräänkuulutettiin ratkaisuja asiaan toimeentulotuki- ja sosiaalihuoltolakeja uudistettaessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kela ja Suomen Syöpärekisteri puolestaan julkaisivat Väestön terveys- ja hyvinvointikatsauksen 2025. Raportti käsitteli suomalaisten hyvinvointia ja terveyttä nyt ja tulevaisuudessa, ja näihin liittyviä sosiaali- ja terveyspalvelujen, sosiaaliturvan ja kriisinkestävyyden kysymyksiä. Raportin erityisteemoja olivat mm. matala syntyvyys, väestön ikääntyminen, köyhyys ja tuloerot, syrjintä, yksinäisyys, monisairastavuus, nuorten päihde- ja mielenterveysongelmat, sote-järjestelmän ja erityisesti lastensuojelujärjestelmän kuormittuneisuus sekä yhteiskunnan kriisinkestävyys. 127-sivuisessa raportissa sosiaalityö tai sosiaalityöntekijä mainittiin tekstissä vain yhdeksän kertaa – kuusi kertaa kuvattaessa vammaissosiaalityötä ja kolme kertaa lapsiperheiden palvelujen ja lastensuojelun yhteydessä. Haluamme seurassa summata viikon keskusteluja sosiaalityön näkökulmasta kolmeen huomioon: 1. Kaikissa raporteissa ja niistä käydyissä julkisissa keskusteluissa puhuttiin paljon sosiaalityön ydinaiheista, mutta sosiaalityöstä puhuttiin jälleen kovin vaihtelevalla osuvuudella nimeltä. 2. Kaikissa raporteissa peräänkuulutettiin erityisesti seurantatietoa järjestelmien lukuisista tuoreista ja tulevista muutoksista (mm. lastensuojelu-, toimeentulotuki- ja sosiaalihuoltolait, oppivelvollisuusiän nosto, hyvinvointialueuudistus, yhteiskunnallisiin kriiseihin liittyneet nopeat uudistukset). Tällaista tietoa syntyy myös sosiaalityön asiakasrajapinnassa jatkuvasti - erittäin kohdentunutta, ajantasaista, äärimmäisiä kasautuvia tapahtumakulkuja havainnollistavaa ja asiantuntijanäkökulmasta jäsennettyä tietoa. Jostain syystä sosiaalityön arjessa tuotettua tietoa ei kuitenkaan täysmääräisesti hyödynnetä osana laajempaa, monialaista seurantatiedon kokonaisuutta. Väitämme, että syynä on ainakin osin se, ettei mekanismeja sosiaalityössä tuotetun tiedon kokoamiseksi kehitetä aktiivisesti ja systemaattisesti. Kehittäminen ja siitä käytävä keskustelu tuntuvat seisahtuneen odottamaan muun muassa teknologian ja sosiaalisen raportoinnin kehittymistä ja muita, tarkemmin määrittelemättömiä sitten kun -vaiheita. 3. Sosiaalityön asiakkaat edustavat yhtä haavoittuvimmista väestöryhmistämme. Heidän selviytymisensä, turvallisuutensa ja luottamuksensa yhteiskuntaan on välttämätöntä oppia näkemään yhteiskunnallisen kriisinkestävyyden perustavimpina kulmakivinä. Vain turva jokaiselle on monien päällekkäisten kriisien ajassamme tosiasiassa turvaa yhdellekään. Sosiaalityöntekijöiden seuran hallitus
0 Comments
Leave a Reply. |