Sosiaalityötä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan

Tänään vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää teemalla “Rakennamme uutta ekososiaalista maailmaa: pidämme kaikki mukana”. Juhlapäivä tuntuu yhtä aikaa poikkeuksellisen tärkeältä että hiukan erikoiselta. Kuka olisi uskonut, että juhlimme ihmisoikeustyötä samaan aikaan, kun Euroopassa on sota ja maailmanlaajuinen pandemia jatkuu edelleen? Niinpä, eivät varmasti edes isovanhempamme, jotka ovat tavalla tai toisella pelänneet koko elämänsä ajan sodan syttymistä uudelleen.

Löydät lisätietoja kansainvälisestä sosiaalityön päivästä klikkaamalla kuvaa.

Ekososiaalisessa maailmassa ihmisen kaiken toiminnan taustalla on ekologinen lähtökohta. Ajatus sopii hyvin tämän päivän sosiaalityöhön, joka edistää ihmisten välistä solidaarisuutta ja vähentää eriarvoisuutta maailmassa, jossa metsäpalot, tulvat, maanvyörymät ja epidemiat muuttavat nopeassa tahdissa tapaamme elää. Tai ainakin ilmastonmuutoksen selvien merkkien tulisi muuttaa tapaamme kuluttaa luontoa. Ongelmana vaikuttaa olevan se, että hyväosainen väestönosa on jatkanut kerskakulutustaan, eikä edes lentomatkailu loppunut kuin lyhyeksi hetkeksi, kun muistimme olevamme kuolevaisia ja piilouduimme omien keskiluokkaisten kotiemme sisään turvaan. Sosiaalityöntekijöinä toki näimme mitä tapahtui niille, joiden koti ei ollut turvallinen.

Suomessa on helppo unohtaa, millaisen kurjuuden keskellä edelleen moni maapallolla elää. Meillä on täällä jokaisella mahdollisuus saunoa järvimaisemassa, mistä saa muualla maailmassa maksaa satoja euroja luksushotellissa. Vietämme lihattoman tammikuun, koska niin ”kuuluu tehdä”, emmekä siksi, että ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Vaikka ilmastonmuutos aiheuttaa ensin suurempia ongelmia muualla maapallolla, emme voi tuudittautua siihen, ettei täällä pohjolassa olisi mitään hätää. Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana.

Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana.

Jos eko- ja globaalisosiaalityö käsitteinä ovat tähän saakka tuntuneet kaukaisilta, enää tuskin kukaan ajattelee näin. Vaikka lämpimät talvet ja kuumat kesät eivät vielä saisi meitä ajattelemaan asioista toisin, naapurissa meneillään oleva sota on säikäyttänyt meidät kaikki perusteellisesti. On ollut koskettavaa nähdä, miten suurin joukoin sosiaalityöntekijät ovat lähteneet auttamaan sodan uhreja vapaa-ajallaan. Mutta jostain syystä rohkeat kannanotot ja varsinainen aktivismi ihmisoikeuksien puolesta on jäänyt vähälle. Miksi virastososiaalityö ei pidä sisällään aktivismia, vaikka sitä sosiaalityön puhtaimmillaan tulisi olla? Entä miksi sosiaalityön  globaalit ja ekososiaaliset keskustelut käydään muualla? Ammattikielemme lempikäsite ”kokonaisvaltaisuus” ei jostain syystä konkretisoidu tältä osin teoiksi.

Me Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme vahvistaa koko ammattikuntaamme olemaan rohkeampi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Haluamme nähdä tulevaisuudessa kaikilla sosiaalityön sektoreilla tekoja kestävän ja yhdenvertaisen maailman eteen. Emme voi vaikuttaa vain oman pienen piirimme asioihin, koska sellainen maailma on kadonnut jo aikaa sitten. Elämme jatkuvassa yhteydessä luonnon ja muiden ihmisten kanssa. Jos emme kykene näkemään tätä kokonaisuutta, emme kykene tekemään sosiaalityötä siten kuin sitä tulisi tehdä.

Sosiaalityötä - meitä - tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.

Tuuli Kotisaari
​Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puheenjohtaja

@TuuliKotisaari