Vaikuttavuuttako halusitte?

Sosiaalityö on yksilö- ja rakennetasolla tehtävää muutostyötä, jolta edellytetään vaikuttavuuden osoittamista. Vaikuttavassa palvelussa riittävä ja oikea-aikainen työ estää toistuvan tuen tarpeen tulevaisuudessa. Sen seurauksena esimerkiksi nuoren aikuisen toimintakyky paranee pitkäkestoisesti. Vaikutukset voivat näkyä myös muualla: esimerkiksi aikuissosiaalityön asiakkailla toimeentulotuen tarve näyttää olevan vähäisempi kuin niillä, joilla asiakkuutta ei ole. Toimeentulotukea maksetaan Suomessa vuosittain miljardi euroa. Yliopistollisena tieteenalana sosiaalityö tuottaa jatkuvasti uutta tietoa palveluiden vaikuttavuudesta samalla tunnistaen, että akuutti tarve lisätiedolle on kiistaton. Vaikuttavien palveluiden toteuttamisen ensisijainen haaste on se, ettei resursointia tehdä tutkimusperusteisesti.

STM:n asettama työryhmä on antanut ehdotuksensa, miten hallituksen 100 miljoonan euron vuotuiseen säästötavoitteeseen sosiaalipalveluiden osalta päästään. Kommentoimme tässä niistä muutamia.

Ehdotuksessa hyvinvointialueet voivat jatkossa päättää omasta sosiaalipalveluvalikoimastaan. Ehdotus on ristiriidassa hyvinvointialueuudistuksessa asetettujen tavoitteiden kanssa muuttaen nykytilaa merkittävästi. Uudistus voi johtaa pyrkimykseen välttää kalliimpia palveluvelvoitteita sekä valita tulosindikaattorit omia tavoitteita hyödyntäen, mikä lisää riskiä alueellisille eroille ja hankaloittaa vaikuttavuuden seuraamista.

Työryhmä on myös ehdottanut, että säästöjä saavutettaisiin toteuttamalla asiakkaan tuen tarpeiden arviointi ja palveluiden suunnittelu jatkossa muun työn ohessa. Ehdotus jättää huomiotta sen, että sosiaalipalveluiden vaikuttavuuden ehtona on asiakkaan kokonaistilanteen ja siihen johtaneiden tekijöiden tunnistaminen sekä näihin sopivan avun löytäminen. Työ tulisikin tehdä vielä perusteellisemmin. Tiedämme, että pieni joukko asiakkaita käyttää sote-palveluista suuren osan - usein apua saamatta.

Esityksessä ehdotetaan monin paikoin ammattihenkilöiden pätevyysvaatimusten alentamista, mutta myös uuden vaikuttavuudesta ja lainmukaisuudesta vastaavan viranhaltijan toimen perustamista. Ehdotus uudesta viranhaltijasta on kannatettava, mutta ratkaisevinta on työnjako. Ammattiin liittyvää henkilökohtaista osaamista tai vastuuta ei voi delegoida. Esimerkiksi sosiaalityö ja sosiaaliohjaus ovat sisällöltään ja tavoitteiltaan eri ammatteja. Sosiaalityöntekijän pätevyys takaa, että asiakastilanteessa ratkaisut tehdään tiukkojen juridisten, tieteellisten, eettisten ja vaikuttavuusperusteisten vaatimusten mukaisesti. Sosiaaliohjaus on yhtä lailla välttämätöntä, mutta käytännönläheisempää asiakkaiden arkea tukevaa ja ohjaavaa työtä. Yhdessä nämä kaksi ammattia muodostavat toimivan kokonaisuuden, mutta eivät korvaa toisiaan.

Työryhmän ehdotuksessa lapsen perusoikeuksiin puuttuvia rajoitustoimia tai kiireellisiä sijoituksia voisi tulevaisuudessa valmistella tai tehdä lapsen sosiaalihuoltolain mukainen omatyöntekijä. Työryhmä ei varsinaisesti esitä pätevyysvaatimusten alentamista, mutta kokonaisuus – yhdessä keskeneräisen lastensuojelulain uudistuksen kanssa – jättää useita keskeisiä kysymyksiä avoimiksi. Haluamme muistuttaa, että kaikki lapsen etua koskevat päätökset ovat poikkeuksellisen vaativia, ja niiden tulee perustua vahvaan juridiseen ja psykososiaaliseen tietoon, johon sosiaalityöntekijä on varta vasten saanut koulutuksen. Keskustelu työntekijöiden riittävästä osaamisesta onkin muualla Pohjoismaissa mennyt aivan toiseen suuntaan. Norjassa lastensuojelun työntekijöiden kelpoisuusvaatimuksia on tiukennettu ja Ruotsissa ministeriö korostaa tarvetta osaamisperustan vahvistamiselle.

Myös kaikkein haastavimmissa tilanteissa olevien täysi-ikäisten asiakkaiden työntekijän pätevyysvaatimuksia ehdotetaan alennettavaksi. Nämä asiakkaat kamppailevat esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmien, väkivaltakokemusten tai elämänhallinnan haasteiden kanssa. Heidän kohdallaan riittämätön osaaminen ja panostus voi monissa tilanteissa johtaa sukupolvelta toiselle periytyviin ongelmiin.

Vaikuttavuudessa on kyse siitä, että katse on tavoitellussa lopputuloksessa. Silloin panostus tietyssä kohdassa kannattaa, kunhan se vähentää kustannuksia pitkällä tähtäimellä. Vaikuttavat sosiaalipalvelut edellyttävät ammattihenkilöiden pätevyyden lisäksi pitkäjänteisyyttä. Lyhytnäköinen tehostaminen johtaa hukattuihin mahdollisuuksiin, inhimilliseen kärsimykseen ja ongelmien siirtymiseen yli ihmisiän. Me sosiaalityöntekijät toivomme päättäjiltä tutkimukseen perustuvaa päätöksentekoa – samaa, mitä meiltä odotetaan.

Sosiaalityöntekijöiden seuran puolesta sosiaalityöntekijät Hanna Hautala, Johanna Lahdenperä, Veera Niemi, Anu Ropponen ja Sohvi Salomaa