Vaikuttiko vai ei? Lastensuojelun tuloksia on yllättävän vaikea todentaa

Lastensuojelun vaikuttavuutta koskeva keskustelu on lisääntynyt. Taustalla vaikuttavat huoli kustannuksista ja tuloksellisuudesta, mutta myös halu kehittää palveluita aidosti lasten ja perheiden hyvinvointia tukeviksi. 

Lastensuojelun ja sijaishuollon vaikuttavuuden määrittely on sosiaalityön kentällä yksi suurimmista haasteista. Suomessa ei ole kansallisesti sovittuja vaikuttavuusmittareita lastensuojelulle, eikä myöskään yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuudella ylipäätään tarkoitetaan. Ilman selkeitä mittareita on vaikea arvioida, onko apu todella ollut lapsen elämässä merkityksellistä  nyt tai tulevaisuudessa.

Kun mittarit puuttuvat ja vaikuttavuuden käsitteet hämärtyvät, jää tärkein kysymys usein vastaamatta: toimiko apu vai ei?

Vaikuttavuuden arvioinnissa on tärkeää erottaa kaksi käsitettä: vaikutus ja vaikuttavuus. Vaikutuksella tarkoitetaan intervention, kuten sijaishuoltoon sijoittamisen, seurauksia – olipa kyse välittömistä tai pitkän aikavälin muutoksista. Vaikuttavuus sen sijaan viittaa siihen, missä määrin saavutetut tulokset ovat seurausta juuri tietystä toimenpiteestä. Kysymys kuuluu siis: syntyikö muutos tämän toiminnan vuoksi vai jostain muusta?

Vaikuttavuuden käsitettä hämärtää sen moniulotteisuus ja poliittinen luonne. Se, mitä halutaan mitata ja miksi, määräytyy osittain poliittisten tavoitteiden ja hallinnollisten linjausten mukaan. Myös eri tieteenaloilla on erilaisia näkemyksiä vaikuttavuuden arvioinnista: esimerkiksi lääketieteessä tukeudutaan usein kontrolloituihin tutkimusasetelmiin, kun taas sosiaalitieteissä korostuvat kontekstuaaliset ja laadulliset lähestymistavat.

Sijaishuollon vaikuttavuutta on pyritty mittaamaan esimerkiksi vertaamalla koulukodista aikuistuneiden koulutus- ja terveysindikaattoreita valtaväestöön. Kuitenkin tällaiset arviot jäävät helposti yksipuolisiksi, jos ei oteta huomioon alkuasetelmaa: mistä tilanteesta lapsi on lähtenyt, ja mitä tavoitteita interventiolle asetettiin?

Sosiaalityössä vaikuttavuutta voidaan tarkastella tilannevaikuttavuutena ja kokonaisvaikuttavuutena. Ensimmäinen kertoo, mitä tapahtui toiminnan aikana, toinen taas mitä tapahtui sen jälkeen. Erityisen keskeistä on myös vaikuttavuuden ennakointi: kyky tehdä päätöksiä, joiden seuraukset ovat ennakoitavissa tutkimusnäytön avulla. Tämä on tulevaisuuden sosiaalityötä parhaimmillaan.

Vaikuttavuuden käsitteistö on muuttunut ajassa. Vielä 1990-luvulla vaikuttavuus saatettiin rinnastaa yksinkertaisiin tuloksiin, kun taas 2000-luvulla on korostunut näyttöön perustuvan tiedon tarve: miksi ja miten jokin toimenpide vaikuttaa  ja kenelle?

Vaikuttavuuden tutkimus jakautuu karkeasti kahteen koulukuntaan. Toisaalta on näkemyksiä, joiden mukaan ihmisten elämät ovat niin moniulotteisia, ettei vaikuttavuutta voida mitata tarkasti. Toisaalta on ajattelu, jossa korostetaan systemaattisia, toistettavia ja tieteellisesti verifioitavissa olevia menetelmiä.

Keskeinen on myös erottelu vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden välillä. Tuloksellisuus kertoo, että muutos tapahtui – vaikuttavuus pyrkii selvittämään, mistä muutos johtui. Lastensuojelussa tämä erottelu on tärkeä: pelkkä tulos ei riitä, jos emme tiedä, mikä siihen vaikutti.

Vaikuttavuus kytkeytyy suoraan näyttöön perustuvaan sosiaalityöhön. Toimintatapojen tulisi perustua parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tietoon, ja vaikutuksia pitäisi voida mitata selkeästi: mikä toimii, kenelle, missä tilanteessa ja miksi. Vaikuttavuus ei ole aina myönteistä, se voi olla myös neutraalia tai jopa kielteistä.

Sosiaalialalla vaikuttavuutta voidaan tarkastella sekä yksilö- että rakenteellisella tasolla. Rakenteellinen vaikuttavuus liittyy esimerkiksi palvelujärjestelmän tehokkuuteen ja resurssien käyttöön. Yksilötasolla tarkastellaan asiakkaan elämänmuutoksia ja sitä, voidaanko näitä muutoksia mitata luotettavasti.

Sosiaalityössä tämä työ on vaikeaa mutta välttämätöntä. Jokaisen asiakkaan elämä on ainutlaatuinen, eikä yksittäistä mittaria voida soveltaa kaikkiin. Tarvitaan monipuolisia, tilanteeseen sopivia arviointimenetelmiä  ja ennen kaikkea vahvaa tutkimustietoa.

Vaikuttavuus ei ole vain tekninen tavoite, vaan osa sosiaalityön ydintä ja ammatillista vastuuta. Se auttaa kohdentamaan palveluita oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan  ja oikein perustein. 

Lopulta kysymys on lapsen oikeudesta saada apua, joka todella toimii!

sosiaalityöntekijä ja seuran hallituksen jäsen Joni Lähteenmäki