Yksilön mahdottomat velvollisuudet

Sosiaalityöntekijöiden seuran jatkoilla* Toimeentulotuki 2020-luvulla -raportin julkistustilaisuuden jälkeen 4.2. käytiin vilkasta keskustelua muun muassa siitä, miten tämän raportin ja tammikuussa julkaistun STM:n työryhmän ehdotukset toimeentulotukijärjestelmän muuttamiseksi eroavat toisistaan. Keskustelu sosiaalityöntekijöiden kesken palautui saman kannanoton äärelle: Kun palvelujärjestelmässämme edellytetään yksilöltä jotain, pitää olla samalla velvollisuus huolehtia, että jokaisella on realistiset mahdollisuudet toteuttaa se, mitä edellytetään.

Toimeentulotukilain uudistamisen keskustelussa on puhuttu paljon esimerkiksi etuoikeutettujen tulojen poistamisesta. Julkaisutilaisuuden paneelikeskustelussa osoitettiin hyvin, miten poisto voi joskus tukea siirtymistä kokoaikaiseen työhön, mutta samalla vaikeuttaa merkittävästi osa-aikaisten tai pätkittäisten töiden vastaanottamista. Sosiaalityön näkökulmasta korostamme, että kokoaikaisen työn vastaanottamisen ei pidä olla muutosten ensisijainen tavoite, kun sopivaa kokoaikaista työtä ei ole tosiasiassa tarjolla.

Logiikka on sama kuin kohtuuhintaisessa asumisessa. Edellytämme kasvavassa määrin muuttoja kohtuuhintaisiin asuntoihin, joita kuitenkaan ei ole tosiasiassa tarjolla. 

Paradoksi jatkuu psykiatrisen terveydenhuollon saatavuuden kontekstissa. Jokainen sosiaalityöntekijä keskustelussamme jakoi arjen tiedon siitä, että vakavista hoitamattomista psyykkisistä oireista kärsiviä asiakkaita tuetaan jatkuvasti pelkän sosiaalityön keinoin, kun psykiatriseen hoitoon pääsy ei ole tosiasiassa saavutettavaa. On tärkeää kyseenalaistaa, millaisiin etuusjärjestelmän velvoitteisiin voimme edellyttää vakavasti sairaan asiakkaan vastaavan, jos emme pysty mahdollistamaan apua perusarjesta selviytymiseen.

Tuoreimmissa keskusteluissa lakimuutoksista on esiintynyt jopa äärimmäisempiä versioita samasta asetelmasta. Toimeentulotuessa ei huomioida tulona alle 18-vuotiaan lapsen säännöllisiä tuloja hänen henkilökohtaisen perusosansa ylittävältä osalta, koska lapsella ei ole velvollisuutta osallistua muiden perheenjäsenten elatukseen. Keskusteluissa on nyt paikoin kyseenalaistettu tätä huomiotta jättämistä, vaikka samanaikaisesti oikeusistuimissamme määrätään sakkoja tilanteissa, joissa vanhemmat käyttävät lapsen varoja tämän tililtä. Yhteinen sosiaalityöntekijöiden kantamme jatkoilla oli tästäkin selkeä: Vanhempaa tai muuta kotitalouden aikuista ei saa asettaa tilanteeseen, jossa kotitalouden lapsen oikeus olla elättämättä muita jää toteutumatta, kun samanaikaisesti yhteiskuntamme sääntelee toisaalla tiukasti vanhemman oikeutta käyttää lapsen varallisuutta.

Sosiaalityön ytimessä on kokonaisvaltainen hahmotus asiakkaiden monimutkaisista yksilöllisistä tilanteista, monimutkaisissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa. Tällainen ymmärrys on välttämätöntä, jottei yksioikoiseen yksilön velvoittamiseen sorruttaisi ilman yhteiskunnan samanaikaista vastuuta siitä, että edellytykset on mahdollista täyttää.

Anu Ropponen, Veera Niemi, Minka Leino-Holm ja Hanna Hautala

*Seuran jatkot ovat seuramme järjestämiä lyhyitä matalan kynnyksen etäkeskusteluhetkiä joidenkin alamme keskeisten etätapahtumien päätteeksi. Jatkoilla vaihdetaan päällimmäiset ajatukset tapahtuman jälkeen sosiaalityöntekijöiden kesken.