Sosiaalityöntekijöiden seura järjesti maaliskuussa 2024 kaikille avoimen Tiedolla johtamisen politiikkasuosituksen After work- etätilaisuuden. Tilaisuuden tavoitteena oli esitellä seuran laatimaa sosiaalihuollon tiedolla johtamisen politiikkasuositusta ja siten vahvistaa sosiaalihuollon tiedolla johtamista kansallisesti. Politiikkasuositus ja muut tiedolla johtamisen materiaalit on koottu yhteen seuran nettisivuille. Tiedolla johtaminen tulee viedä sosiaalihuollossa puheen tasolta käytäntöön. Onko sosiaalihuollon johtajilla riittävästi tietoa siitä, mitä tiedolla johtaminen oikeasti on ja miten sitä toteutetaan? Politiikkasuosituksen avulla on mahdollista käydä läpi, mitkä kaikki tiedolla johtamisen näkökulmat ovat itselle tuttuja ja mitkä puolestaan sellaisia, joihin tulisi syventyä vielä paremmin. Suosituksissa korostetaan sitä, ettei kyse ole pelkästään johdon tehtävästä, vaan mukaan tulee saada sekä muut työntekijät että asiakkaat. Toiminnan rakenteita on syytä tarkastella uudelleen ja varmistaa, että esimerkiksi tutkimuksen hyödyntämiselle on riittävät edellytykset. Oleellista tiedolla johtamisen haltuun ottamisessa on uuden ajattelutavan omaksuminen ja yhdessä kehittäminen. Tiedolla johtamiseen liittyy vahvasti myös etiikka, sillä jokaisella asiakkaalla on oikeus saada parasta mahdollista tukea ja jokaisella asiakkaalla on oikeus tietää, mihin hänestä kerättyjä tietoja käytetään. Tiedolla johtaminen tulee viedä sosiaalihuollossa puheen tasolta käytäntöön. Onko sosiaalihuollon johtajilla riittävästi tietoa siitä, mitä tiedolla johtaminen oikeasti on ja miten sitä toteutetaan? Tiedontuotannon ja tietoteknologian johtaminen sosiaalihuollossa (asiantuntijana Samuel Salovaara, väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto) Ensimmäisestä asiantuntijapuheenvuorosta vastasi väitöskirjatutkija Samuel Salovaara. Hänen viestinsä tiivistetysti oli, että tarvitsemme oikeanlaista tietoa, oikeanlaisessa muodossa ja oikea-aikaisesti. Tietoteknologian hyödyntäminen on tässä ajassa ajankohtaista ja asiakastietojärjestelmät ovat tärkeitä tiedontuotannon välineitä. Asiakastietojärjestelmiin ei tule kuitenkaan suhtautua niin, että sieltä tulisi automaattisesti tarvittavaa tietoa, vaan järjestelmien käyttö ja hyödyntäminen tiedolla johtamisessa vaatii huolellista suunnittelua. Tietoteknologia toimii tiedolla johtamisessa työkalupakkina. Työkalut itsessään eivät saavuta tässäkään tilanteessa tuloksia, mutta niiden avulla voidaan saada aikaan luotettavia tuotoksia, kun niitä osataan käyttää. Työkalut ja esimerkiksi koulutussuunnittelu ovat investointeja tiedolla johtamiseen. Asiakastietojärjestelmiin ei tule kuitenkaan suhtautua niin, että sieltä tulisi automaattisesti tarvittavaa tietoa, vaan järjestelmien käyttö ja hyödyntäminen tiedolla johtamisessa vaatii huolellista suunnittelua. Salovaara toi esille, että sosiaalihuollossa on tunnistettu erilaisia haasteita liittyen tiedolla johtamiseen. Sosiaalihuollon johtajien tietotarpeita ei ole huomioitu riittävästi ja huonolaatuinen data heikentää tiedon hyödynnettävyyttä. Salovaara esittelikin kolme askelta tiedontuotannon ja tietoteknologian haltuunottoon. Ensimmäisenä askeleena on tiedostaa tiedon muodostumisen prosessit ja niihin vaikuttavat tekijät organisaation eri tasoilla. Seuraavana askeleena on puolestaan riittävän osaamisen varmistaminen tiedon tuotannossa ja jalostamisessa. Tietojärjestelmäkoulutuksia tulee tarjota uusien työntekijöiden lisäksi aina riittävän usein myös kokeneemmille työntekijöille. Kolmantena askeleena tulee varmistaa luotettavan datan kertyminen ja informaation hyödyntäminen tarkoituksenmukaisesti. Jokaisen tulee sitoutua laadukkaan datan tuotantoon ja hyödyntämiseen. Jos niin sanotut rivityöntekijät asetetaan vaan datan kerääjän asemaan, eikä heidän keräämäänsä tietoa koskaan palauteta analysoituna takaisin, motivaatio tiedon keräämiseen laskee. Salovaara muistutti lopuksi, että kaikessa kehittämisessä tulee tuoda esiin sosiaalityön näkökulma ja tavoitteet. Tämä on hyvin tärkeää, koska sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja tutkimuksen historiassa sosiaalityö on aina ollut terveydenhuollon varjossa. Tuloksellisuus sosiaalihuollossa (asiantuntijana Mikko Huovila väitöskirjatutkija, Itä-Suomen yliopisto, johtava konsultti NHG) Väitöskirjatutkija Mikko Huovila vastasi tilaisuuden toisesta asiantuntijapuheenvuorosta. Huovila nosti esiin tuloksellisuuden käsitteenä jäsentämään tiedolla johtamista sosiaalihuollossa. Tuloksellisuudessa on kysymys myös siitä, miten hyvin organisaatio toimii. Johtajana voi kysyä, miten varmistaa, että organisaationi ja työntekijäni tekevät oikeita asioita? Budjetoinnin osalta voi tarkastella, mihin käytettävissä olevat budjettiresurssit riittävät. Keskeistä on ymmärtää, miten työntekijöitä ja sidosryhmiä motivoidaan toimimaan haluttujen tavoitteiden mukaisesti. Sosiaalihuollossa asiakastyö, yhteiskunnalliset rakenteet sekä organisointi ja johtaminen muodostavat kokonaisuuden, johon tietojohtaminen ja tuloksellisuus perustuvat. Sosiaalihuollossa asiakastyö, yhteiskunnalliset rakenteet sekä organisointi ja johtaminen muodostavat kokonaisuuden, johon tietojohtaminen ja tuloksellisuus perustuvat. Sote-järjestämislain 29 § mukaan hyvinvointialueella on velvollisuus seurata alueensa väestön hyvinvointia ja terveyttä väestöryhmittäin, järjestämänsä sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetta, saatavuutta, laatua, vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja tuottavuutta. Huovila kysyi, onko organisoinnin ja johtamisen kysymykset jätetty aivan liian vähäiselle huomioille sosiaalihuollossa? Entä olemmeko osanneet huomioida tuloksellisuutta lainsäädännön näkökulmasta? Sosiaalihuoltolain 1 § tarkasteltaessa voimme kysyä, olemmeko onnistuneet tekemään lain määrittämät tehtävät tuloksellisesti? Entä toteutammeko sosiaalihuoltolaissa mainittua rakenteellista sosiaalityötä tuloksellisesti? Tai toteutammeko lain määrittämää yksilö- ja perhekohtaista asiakas- ja asiantuntojatyötä tuloksellisesti? Johtamisen tueksi Huovila esitteli Sote-järjestämisen tietomallia kehikkona tuloksellisuuden jäsentämiseen. Tietomallin avulla voidaan pohtia erilaisia kulmia esimerkiksi tuottavuuteen ja palvelukykyyn. Esimerkiksi lastensuojelun palveluja ja toimintaa voidaan tuloksellisuuden näkökulmasta johtaa seuraamalla, miten rakenteelliset muutokset ja leikkaukset vaikuttavat lastensuojelun jonoihin, mitä muutoksia saavat aikaan palvelun laatuun tai muihin osa-alueisiin. Onko sosiaalihuollon näkökulma hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä riittävästi mukana? Muun muassa tietoteknologian kehittämiseen liittyvään keskusteluun kaivataan laajemmin sosiaalihuollon ammattilaisia mukaan. Huovila kysyy, onko sosiaalihuollon näkökulma hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä riittävästi mukana? Muun muassa tietoteknologian kehittämiseen liittyvään keskusteluun kaivataan laajemmin sosiaalihuollon ammattilaisia mukaan. Huovila kannustaakin sosiaalihuollon ammattilaisia menemään rohkeasti mukaan erilaisiin tiedontuotantoa ja tiedolla johtamista koskeviin kehittämishankkeisiin. Miten saamme suosituksen jalkautettua koko Suomeen? Tilaisuuden loppukeskustelussa nousi esiin, että tiedolla johtamisen aihe on ajankohtainen ja siitä puhutaan paljon, mutta konkreettisesti sen toteuttaminen on sosiaalihuollossa hataralla pohjalla. Tiedolla johtamisen politiikkasuositus ja siihen liittyvät tilaisuudet ovat Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivien vapaaehtoisvoimin toteuttamia ja niin ikään tilaisuuksissa esiintyneet asiantuntijapuhujat ovat vapaaehtoisina tuomassa sosiaalihuollon tiedolla johtamisen viestiä eteenpäin. Kenen tehtävä on ottaa vastuu siitä, että sosiaalihuollon tiedolla johtaminen edistyy ja sosiaalityön ääni on riittävästi esillä julkisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa koskien sosiaali-ja terveyspalveluiden uudistamista? Kenen tehtävä on ottaa vastuu siitä, että sosiaalihuollon tiedolla johtaminen edistyy ja sosiaalityön ääni on riittävästi esillä julkisessa keskustelussa sekä päätöksenteossa koskien sosiaali-ja terveyspalveluiden uudistamista? Vaikka esimerkiksi tekniset ympäristöt eivät tällä hetkellä riittävästi tue sosiaalihuollon tiedolla johtamista, on myös sosiaalihuollossa päätettävä, miten asiaa siitä huolimatta edistetään. Seura toivookin, että tiedolla johtamisen suosituksia hyödynnetään hyvinvointialueiden kehittämispäivissä, soveltamisesta jaetaan somepostauksia muiden tietoon ja ennen kaikkea sosiaalihuollosta ja sosiaalityöstä puhutaan. Meillä kaikilla on vastuu siitä, että sosiaalityön ääni kuuluu.
Anu Virtanen, Petra Erkkilä ja Tuuli Kotisaari
0 Comments
Hyvinvointialueuudistuksen tavoitteena oli luoda joka tavalla parempia ja vaikuttavampia sosiaali- ja terveyspalveluja. Uudistus oli pitkään odotettu ja poliittisesti vaikea kompromissi, eikä sen toteutus ole ollut ongelmatonta. Ensimmäisen toimintavuoden 2023 aikana hyvinvointialueet kohtasivat haasteita sekä palvelujen järjestämisessä että taloudessa. Yhteensä hyvinvointialueet tekivät pitkälti toista miljardia euroa alijäämäisen tuloksen. Hyvinvointialueisiin onkin heti aloittamisen jälkeen kohdistettu tiukkaa taloudellista ohjausta, ja hyvinvointialueet ovat joutuneet tekemään monenlaisia säästötoimia lyhyellä harkinta-ajalla. Tässä tilanteessa sosiaali- ja terveyspalvelujen priorisointi on noussut keskeiseksi kysymykseksi. Priorisoinnin käsite vaatii kuitenkin määrittelyä. Yksinkertaistetusti ja käytännönläheisesti priorisoinnissa on kyse asioiden tärkeysjärjestykseen asettamisesta, mikä on välttämätöntä julkisen vallan toiminnassa, kun resurssit eivät koskaan voi riittää kaikkiin tarpeisiin. Itse lisään määritelmään myös sen, että laadukas priorisointi yhdistää käytettävissä olevien resurssien ja kansalaisten sosiaalisten oikeuksien näkökulmat. Esittelen seuraavassa priorisoinnin ja sosiaalityön suhdetta tämän määritelmän pohjalta. Laadukas priorisointi yhdistää käytettävissä olevien resurssien ja kansalaisten sosiaalisten oikeuksien näkökulmat Sosiaalihuollon priorisointi saa usein lähtölaukauksensa laskelmista. Vaikka kyse ei olisi suoraan rahasta, vaan esimerkiksi käytettävissä olevista henkilöstöresursseista, joiden taustalla on työikäisen väestön vähentyminen, aloite priorisoinnin takana lähtee usein liikkeelle numeroista – eksakteista määreistä, joiden varassa sosiaalihuoltoa tulee järjestää. Numerot eivät kuitenkaan asetu helposti samaan keskustelukehykseen sosiaalisten oikeuksien kanssa, joiden kohdalla sosiaalihuolto puolestaan on mukavuusalueellaan. Sosiaalihuollon ammatillinen toiminta perustuu vahvasti eettisiin ja oikeudellisiin kysymyksiin, ja sosiaalityöntekijät toimivat sosiaalisten oikeuksien edistäjinä. Tästä perspektiivistä taloudellisella logiikalla esiin nostetut priorisointikysymykset näyttäytyvät sosiaalihuollolle usein uhkana. Sosiaalisten oikeuksien näkökulmasta toimivia sosiaalityöntekijöitä on ollut aina haastava saada aitoon keskusteluun, kun uhkana on ollut saavutetuista eduista karsiminen. Alan ääni on aina kuulunut kirkkaimmin silloin, kun jotain on tarvittu lisää tai paremmin. Tämä on mitä luonnollisinta. Jotta säästöpaineissa ei kuitenkaan päädyttäisi toimimaan vain yhteisvaikutuksiltaan arvaamattoman taloudellisen logiikan varassa, sosiaalityöntekijöiden pitää ottaa paikkansa keskustelussa. Laadukas priorisointi edellyttää pohdintaa siitä, mitä pidämme tärkeänä ja oikeudenmukaisena. Pelkkä leikkaaminen tai tehostaminen ei ole priorisointia, vaan ollakseen harkittua ja hyväksyttävissä priorisointikeskustelussa on huomioitava sosiaalisten oikeuksien näkökulma. Sosiaalityöntekijöiden on osallistuttava keskusteluun, hyväksyttävä vaikeat kysymykset ja resurssien reunaehdot, ja pyrittävä löytämään eriarvoistumista hillitseviä ratkaisuja - siitä huolimatta, että joitain asiakkaiden oikeuksia jouduttaisiin heikentämään priorisoinnin myötä. Moni hyvinvointialueilla tällä hetkellä kipeältä tuntuva kysymys kiteytyy lopulta laajenevien sosiaalisten oikeuksien ja niukkenevien resurssien väliseksi jännitteeksi. Tähän jännitteeseen sosiaalityöntekijöiden pitää yrittää etsiä ratkaisua paljon aiempaa rohkeammin. Sosiaalityöntekijöiden on osallistuttava keskusteluun, hyväksyttävä vaikeat kysymykset ja resurssien reunaehdot, ja pyrittävä löytämään eriarvoistumista hillitseviä ratkaisuja Juuri nyt hyvinvointialueilla tehtävissä säästötoimissa ei huomioida sosiaalisia oikeuksia riittävästi, ja priorisointi näyttäisi tapahtuvan pääasiassa talouden ehdoilla. Oikeudelliset näkökulmat näyttävät nousevan esiin ainoastaan pyrkimyksinä noudattaa tällä hetkellä voimassa olevaa lainsäädäntöä. Jotta sosiaalisten oikeuksien ja talouden välinen jännite voitaisiin ratkaista kestävällä tavalla, tarvitaan tasapuolista ja maltillista keskustelua ilman uhkakuvia. Sosiaalihuollon ammattilaisten on välttämätöntä tulla mukaan keskusteluun – vaikka se olisi epämukava ja priorisoinnissa jouduttaisiin supistamaan asiakkaiden etuja ja oikeuksia. Ja vaikka aktiivisella osallistumisella ei enää tämänhetkisiin säästöihin voitaisikaan vaikuttaa. Priorisoinnin kysymysten parissa työnsarkaa riittää pitkälle tulevaisuuteen.
Teksti: Heta Kulla-Mykkänen Sosiaalityöntekijä (YTM) Heta Kulla-Mykkäsen sosiaalityön hyvinvointipalvelujen erikoistumiskoulutuksen lopputyöhön ”Sosiaalipalvelujen priorisointi hyvinvointialueuudistuksen jälkeen” voi tutustua Sosnetin sivuilla Sosiaalityöntekijöiden seuran tietojen mukaan monilla hyvinvointialueilla on suunniteltu terveyssosiaalityön kaventamista tai jopa alasajoa. Tämä on herättänyt meissä huolta ja siksi olemmekin joulukuussa 2023 lähettäneet alla olevan tekstin laajalla jakelulla hyvinvointialueiden sote-johdolle, poliittisille päättäjille ja tärkeiden yhteistyötahojen edustajia. Olemme halunneet tällä viestillä tuoda esiin sen, miksi sosiaalityöntekijöiden työskenteleminen osana terveydenhuollon yksiköitä on jatkossakin tärkeää ja esittäneet päättäjille toivomuksen siitä, että he ottaisivat näkökulmamme huomioon päätöksiä tehdessään.
Lainsäädännöllinen näkökulma Terveydenhuollon sosiaalityö on 100 vuotta sitten syntynyt osaksi terveydenhuollon palvelutehtävää. Terveydenhuollon sosiaalityöntekijä kirjaa tekemänsä sosiaalityön osaksi potilaskertomusta ja on osa terveydenhuollon monialaista hoitotyötä. Terveyssosiaalityö on jo käytännössä sisäänkirjoitettu terveydenhuollon lainsäädäntöön, osaksi hyvää hoitoa (esim. ThL 8§). Terveyssosiaalityön heikko asema on tunnistettu uusien sote-lainsäädäntöjen säätämisen aikana ja sen asemaa on pyritty vahvistamaan asteittain. Ensimmäiset maininnat onkin tehty asiakastiedon käyttöoikeusasetuksessa (käyttöoikeusasetuksen soveltamisohje 7.2) ja tulossa on myös maininta asiakastietolakiin. Terveyssosiaalityö toteuttaa sote-integraatiota, nykyisen sote-lainsäädännön ydintä, eli terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhdistämistä. Olisi hyvin lyhytnäköistä lähteä muuttamaan terveydenhuollon sosiaalityön työn sisältöjä ilman tutkittua tietoa siitä, miten muutos vaikuttaa koko palvelujärjestelmässä ja heikommassa asemassa olevien potilaiden auttamiseen. Mitä terveyssosiaalityön alasajo tai kaventaminen tarkoittaisi sosiaalihuollon näkökulmasta? Terveydenhuollon terveyssosiaalityöntekijöillä on yhtenevä koulutus sosiaalihuollon sosiaalityöntekijöiden kanssa. Työnkuvat ovat kuitenkin erilaiset. Terveyssosiaalityöntekijät kohtaavat terveydenhuollon asiakkaita, joista useilla ei ole asiakkuutta sosiaalihuollossa. Terveyssosiaalityö on kustannustehokasta työtä, sillä sen avulla on mahdollista tavoittaa asiakkaita oikea-aikaisesti ja ennaltaehkäistä ongelmien kasautumista. Monialaisesti suunnitellut ja hallitut palveluketjut vähentävät myös tarpeetonta sairaalahoitoa. Terveyssosiaalityön ja sosiaalihuollon yhteisasiakkuuksissa sosiaalihuolto tarvitsee rinnalleen terveydenhuollon rakenteissa työskentelevän sosiaalityöntekijän asiantuntemusta sekä mahdollisesti rinnakkaista työskentelyä asiakkaan asian edistämiseksi. Sosiaalihuolto on terveydenhuollon ulkopuolella, jolloin sosiaalihuollon sosiaalityöntekijä ei näe terveydenhuollon potilaskirjauksia. Terveydenhuollon kirjauksien näkeminen, kokonaisuuden ymmärtäminen ja erityisesti tiivis osallistuminen terveydenhuollon tiimeihin on keskeistä terveyssosiaalityössä. Terveyssosiaalityöllä on oma palvelutehtävänsä, joka kaatuisi terveyssosiaalityön lakkauttamisessa muille hyvinvointialueiden ammattilaisille, osittain ennalta kuormittuneisiin sosiaalihuollon palveluihin. Sosiaalihuollon näkökulmasta yhteistyö terveydenhuollon kanssa vaikeutuisi merkittävästi, mikäli sosiaalihuollolla ei olisi kumppania terveydenhuollon rakenteissa. On tärkeää tiedostaa, että terveyssosiaalityö syntyi terveydenhuollon tarpeesta kun sosiaalihuollon asiantuntemusta kaivattiin juuri terveydenhuollon sisälle. Terveyssosiaalityö ehkäisee sosiaalihuollon sosiaalityön tarvetta ja tukee sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välistä, välttämätöntä yhteistyötä. Toimivien rakenteiden purkaminen ei helpottaisi sosiaalihuollon tilannetta, vaan vaikeuttaisi sitä. Mitä terveyssosiaalityön alasajo tai kaventaminen tarkoittaisi terveydenhuollon näkökulmasta? Terveyssosiaalityöhön kuuluu esimerkiksi asiakkaiden elämäntilanteiden kartoittaminen, etuuksia ja palveluita koskeva ohjaus ja koordinointityö yhteistyössä terveydenhuollon ammattilaisten ja myös muiden sektoreiden työntekijöiden kanssa. Työ on muita terveydenhuollon ammattilaisia hyödyttävää, haastavaa asiantuntijatyötä. Terveyssosiaalityöntekijöillä on laaja tehtävänkuva, joka sisältää sosiaalisen tilanteen arvioinnin ja sosiaalipalveluiden ja terveysperusteisten etuuksien tuntemuksen lisäksi mm. vakuutus- ja oikeudellisten asioiden arviointia, ammattitauti-, liikennevahinko- ja turismisosiaalityötä. Laaja lainsäädännön ja palvelujärjestelmän tuntemus on edellytys työn tekemiselle. Terveyssosiaalityö on osin nopeatempoista ja päivystysluonteista reagointia, jossa ei etukäteen välttämättä tiedetä miten vaikeasta tai monimutkaisesta tilanteesta on kyse. Mahdollisuus reagoida myös nopealla aikataululla tukee terveydenhuollon prosessien sujuvaa etenemistä. Terveyssosiaalityöllä on 100 vuotta pitkä historia Suomessa. Se on syntynyt alun perin terveydenhuollon ymmärryksestä siitä, että terveydellisten seikkojen ratkaiseminen kulkee käsi kädessä sosiaalisten tekijöiden kanssa. Terveydenhuollon vaikuttavuus voi olla heikkoa, jollei asiakkaan/ potilaan tilanteessa korjata myös mahdollisia tilanteeseen vaikuttavia sosiaalisia rakenteita. Terveydenhuolto tarvitsee terveyssosiaalityötä rinnalleen, jotta terveydenhuollon vaste ja vaikuttavuus mahdollistuvat parhaalla tavalla ja terveydenhuollon resurssien hukka vähenee. Ilman terveyssosiaalityötä terveydenhuollon prosessit pidentyisivät, olisivat tehottomampia ja lisäisivät terveydenhuollon kustannuksia. Terveyssosiaalityön mahdolliset alasajot ja kaventamiset kasvattaisivat siis hyvinvointialueiden terveydenhuollon suoria ja välillisiä kustannuksia. Lisätietoa aiheesta esim: https://www.hus.fi/ajankohtaista/terveyssosiaalityo-varmistaa-terveydenhuollon-vaikuttavuutta https://www.laakarilehti.fi/mielipide/sosiaalityon-siirto-lisaa-laakarien-tyokuormaa/?public=9474ac139cc734d95d089c52a7b8baf5&utm_source=facebook&fbclid=IwAR2GfpFufUPWPM2Xj2hzThUAJFyI34w8rn5MggJwSik6akFYVepQ5sW7vKA Kunnioittaen Sosiaalityöntekijöiden seuran hallitus ja seuran asiantuntijajäsenet Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivijäsenen Miina Arajärven vuonna 2022 aloittama keskustelusarja (asiakas)tiedolla johtamisesta on edennyt siihen vaiheeseen, että hyvinvointialueiden johtamisen tueksi on koottu Sosiaalityöntekijöiden seuran toimesta politiikkasuositus eli suositus tiedolla johtamisen kehittämiseksi. Suositukset on koottu (asiakas)tiedolla johtamisen tilaisuuksiin osallistuneiden seuran jäsenten sekä tilaisuuksiin kutsuttujen sosiaalityön johtajien ajatusten pohjalta. Lisäksi suositusten taustalla on tilaisuuksissa pidettyjen asiantuntijapuheenvuorojen keskeisiä nostoja. Kaikkia seuran järjestämiä tiedolla johtamisen tilaisuuksia on yhdistänyt näkemys siitä, että tiedolla johtaminen on ennen kaikkea uuden ajattelutavan omaksumista ja yhdessä kehittämistä. Yhteistä tekemistä eteenpäin vievät yhteiset raamit ja linjaukset ovat kuitenkin tähän saakka puuttuneet. Yhteistyö hyvinvointialueiden kesken toisi leveämpiä hartioita edistää asiaa. Tästä syystä seuran keskustelutilaisuuksiin on haluttu kutsua jäsenten lisäksi niitä henkilöitä, jotka ovat avainasemassa sosiaalityön tiedolla johtamisen kehittämisessä. Tiedolla johtaminen on muutoksen johtamista Marraskuussa 2023 pidetyssä seuran neljännessä tiedolla johtamisen tilaisuudessa asiantuntijapuheenvuoron piti väitöskirjatutkija ja konsultti Mikko Huovila. Hänen puheenvuoronsa oli inspiroiva läpileikkaus sosiaalihuollon tiedolla johtamiseen niin teoriatasolla kuin käytännön vaatimusten osalta. Huovilan yksi keskeisin sanoma oli, että sosiaalihuollon tiedolla johtaminen vaatii muutosta nykyiseen toimintaan ja erityisesti osaamista toiminnan muutoksen johtamiseen. Kyseessä on siis johtamisen muoto, joka on jo entuudestaan tuttua kaikilla hyvinvointialueilla ja tiedolla johtaminen on sosiaalihuollon johtamista siinä missä minkä tahansa muunkin osa-alueen johtaminen. Huovila nosti puheenvuorossaan esille Bernard Marrin luoman SMART-viitekehyksen[i], jonka avulla voidaan tarkastella tiedolla johtamista ja strategian asettamista. Viitekehyksen avulla voidaan varmistaa, että strategiset tavoitteet osataan asettaa oikein. Tähän saakka sosiaalihuollon yhtenä keskeisenä ongelmana on ollut se, että strategioita on tyypillisesti tehty erillään datan ja analyysin asiantuntijoiden työstä. Tämän takia asetetut tavoitteet eivät välttämättä ole olleet riittävän konkreettisia, jotta niiden toteutumista voitaisiin aidosti mitata. Tiedolla johtaminen on siis keskeisesti käytänteiden muuttamisen lisäksi yhteistyön tekemistä eri asiantuntijoiden kesken. Velvollisuus tiedolla johtamisen kehittämiseen on lakisääteistä Huovila nosti puheenvuorossaan esille erityisen kiinnostavalla tavalla tuloksellisuuden käsitteen sosiaalihuoltolain näkökulmasta. Tuloksellisuuden käsitteen avulla voidaan tarkastella vaikuttavuutta, palvelukykyä, aikaansaannoskykyä sekä tuottavuutta ja taloudellisuutta sosiaalihuoltolain näkökulmasta ja pohtia, miten niitä voitaisiin mitata. Huovila totesi sosiaalityön tiedolla johtamisen ydinkysymyksen olevan siinä, miten hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden edistämistä ja ylläpitämistä, eriarvoisuuden vähentämistä tai osallisuuden edistämistä ja muita sosiaalihuoltolain 1§:n kohtia voidaan mitata. Sosiaalihuoltolaissa on myös muita kohtia, jotka ovat sosiaalityön tiedolla johtamisen perustaa, kuten esimerkiksi pykälä 7 koskien rakenteellista sosiaalityötä ja pykälä 15 koskien ohjausta ja seurantaa. Myös sote-järjestämislain 29 § asettaa arviointivelvollisuuden hyvinvointialueen sosiaalihuollon seurantaan. Toisin sanoen tiedolla johtaminen on jotain sellaista, minkä koskettaa koko sosiaalihuoltoa ja mihin jokaisen hyvinvointialueen tulisi hyvin aktiivisesti osallistua. Yhdessä kohti onnistunutta tiedolla johtamista Tiedolla johtaminen on viime kädessä tulkintaa ja yhteisen ymmärryksen luomista. Kyse on siis ennen kaikkea sosiaalisesta toiminnasta, eikä tiedolla johtamista tule ymmärtää yksinkertaistetusti ainoastaan tietotekniikaksi, jonka vahvin osaaminen on muualla kuin sosiaalihuollossa. Sosiaalityön johtamisessa tarvittavan tiedon tunnistaminen ja määrittely tarvitsee tuekseen myös vahvaa osaamista arjen sosiaalityöstä. Tiedolla johtamisen ymmärtäminen kokonaisuutena ja sosiaalisena toimintana on avain siihen, että myös sosiaalityössä voidaan johtaa onnistuneesti tiedolla. Toiveenamme on, että laatimamme suositukset saavuttavat mahdollisimman laajasti sosiaalihuollon johtajat. Seuran tiedolla johtamisen tapahtumissa on tuotu toistuvasti esiin kokemus siitä, ettei kaikkien hyvinvointialueiden johto ole työntekijöiden tavoin kiinnostuneita sosiaalihuollon tiedolla johtamisen elementeistä tai edistämisestä, mikä nostattaa sekä huolta että toisaalta kannustaa löytämään keinoja siihen, miten sosiaalihuollon johto saadaan kiinnostumaan tiedolla johtamisesta kattavasti koko Suomessa. Toinen huolestuttava esille noussut kokemus on se, että sosiaalihuollon johto keskittyy yleensä siihen, mikä luottamushenkilöitä ja poliittisia päättäjiä kullakin hetkellä kiinnostaa, jolloin toiminta ei välttämättä kohtaa käytännön tarpeiden kanssa. Lisäksi haasteeksi on tunnistettu se, että hyvinvointialueuudistuksen myötä johdon tilaisuuksissa painottuvat terveydenhuollon asiat ja sosiaalityön äänen kuuluville saaminen on vaikeaa. Kaiken kaikkiaan sosiaalityön ja sosiaalihuollon tiedolla johtaminen on asia, jonka pitäisi viimeistään nyt olla jokaisen sosiaalityön johtajan ja sosiaalityöntekijän kiinnostuksen kohteena. Myös sosiaalityössä täytyy tunnistaa ja tunnustaa tarpeet tuloksellisuuden mittaamiselle, jotta voimme varmistaa, että sosiaalihuollon asiakkaat saavat parasta mahdollista palvelua. Sosiaalihuollossa tiedolla johtamisen tulee olla ennen kaikkea eettisesti kestävää johtamista, joka tarjoaa myös työntekijöille parhaat mahdollisuudet onnistua työssään. Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivijäsenet ja hallituksen edustus, Miina Arajärvi, Tuuli Kotisaari, Anu Virtanen ja Petra Erkkilä [i] Viitekehys koostuu strategista ja strategisista tavoitteista (S), mittaamisesta ja datasta (M), analyysistä ja analytiikasta (A), raportoinnista ja visualisoinnista (R) sekä toiminnan muutoksesta ja johtamisesta (T). Lausunto 20.9.2023 Sosiaalityöntekijöiden seura haluaa lausunnossaan tuoda esiin hallituksen esityksen vaikutuksia ihmisten arkielämän ja sosiaalityön arjessa kohdattavien ilmiöiden kannalta. Lyhyen lausuntoajan puitteissa annettava lausunto ei valitettavasti ole kokonaisuudessaan kattava, mutta käsittelee mielestämme olennaisimpia lakiesitykseen liittyviä ongelmakohtia, joiden johdosta emme kannata hallituksen esitystä. Asumistuen korvausprosenttia esitetään laskettavaksi 80 prosentista 70 prosenttiin, mikä pienentäisi tuen tasoa kaikilla yleisen asumistuen saajilla. Keskimäärin tuki pienenisi 12,5 prosenttia ja euromääräisesti vaikutus on sitä suurempi, mitä enemmän ruokakunta saa yleistä asumistukea. Asumiskustannusten kattamisessa edellytetään asumistuen saajien jatkossa hankkivan enemmän tuloja. Tämä on kuitenkin monelle vaikeaa tai mahdotonta. Lakiehdotuksessa ei ole huomioitu osa-aikaisesti töissä käyviä opiskelijoita, yksinhuoltajia eikä niitä ihmisiä, joiden työkyky riittää vain osa-aikatyöhön (esim. vammaiset tai pitkäaikaissairaat) tai joille kokoaikainen työskentely ei ole mahdollista (esim. omaishoitajat). Esityksessä ei myöskään ole huomioitu osatyökykyisiä ja työkyvyttömiä, jotka odottavat eläkepäätöstä. Ehdotettavat muutokset vähentäisivät kipeästi pääkaupunkiseudulla asuvien asumistukea ja muita sosiaalietuuksia saavien tuloja. Asumistuen enimmäisasumismenojen kuntaryhmien 1 ja 2 yhtenäistäminen tasolle 2 on suunta huonompaan, kun alueella todelliset asumiskustannukset eivät ole aiemminkaan vastanneet asumistuessa hyväksyttäviä asumismenoja. Muutos vaikuttaisi muun muassa moniin alueella varhaiskasvatuksessa ja sote-alalla matalapalkkaisissa, mutta vaativissa, työtehtävissä työskenteleviin. Pääkaupunkiseudulta, erityisesti Helsingistä voikin syntyä talouden sanelemaa muuttoa kauemmas, missä asumiskulut ovat pienemmät. Esimerkiksi sote-palveluiden ja varhaiskasvatuksen saanti voi entisestään vaikeutua alojen työvoimapulan syventyessä. Tällä olisi negatiivisia vaikutuksia myös esimerkiksi iäkkäiden, sairaiden, vammaisten, henkilökohtaista apua käyttävien ihmisten mahdollisuuksiin elää itsenäistä elämää. Esityksessä palkka- ja yrittäjätuloja koskevasta 300 euron ansiotulovähennyksestä luovuttaisiin. Kannustimet työllistyä pienipalkkaisiin kokoaikatöihin heikentyvät, kun tuen saannin tuloraja pienenee. Hallitus tavoittelee suojaosan poistamisella kokoaikatyöhön hakeutumisen lisääntymistä, mutta ei huomioi sitä, etteivät kaikki ihmiset voi tehdä kokoaikatyötä. Työ voi olla osa-aikatyötä ja kausityötä, ja kokoaikaista työtä ei myöskään ole kaikille ja kaikkialla tarjolla. Pienipalkkaisilla aloilla ja osa-aikaisesti työskenteleville sosiaaliturvaetuudet ovat erittäin tärkeitä; ne täydentävät toimeentuloa, kun palkka ei riitä. Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevat, toimeentulotuen varassa elävät ja osatyökykyiset työttömät työnhakijat tarvitsevat mahdollisuuden ottaa vastaan pienimuotoista työtä ilman, että siitä rangaistaan asumistuen menettämisen kautta. Jos pienikin palkkatulo vaikuttaa päivärahaan ja asumistukeen, syntyy voimakas kannustinloukku; ansiotulovähennyksen tai suojaosan poisto tekee työstä kannattamatonta. Työntekijän kannalta on riski ottaa vastaan esimerkiksi lyhyt sijaisuus, jos se aiheuttaa byrokraattisia ongelmia. Työn vastaanottamista pitää helpottaa, ei vaikeuttaa entisestään. Esimerkkinä monet henkilökohtaiset avustajat tekevät työtä osa-aikaisesti. Koska henkilökohtaisen avun työssä ei vaadita tiettyä koulutusta, se tarjoaa työtä mm. opiskelijoille, osatyökykyisille ja maahanmuuttajille. Työvoiman tarve voi vaihdella viikoittain ja työnantajia voi olla useita. Tämän työn vaikeuttaminen voi tietää pahimmillaan sitä, että vammaiset henkilöt joutuvat avustajan puutteen vuoksi lopettamaan työskentelyn, siirtymään omaishoitoon tai palveluasumiseen. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi tämä lisäisi jo ennestään korkeita hoivamenoja. Valtiovarainministeriön alustavan arvion mukaan yleiseen asumistukeen ehdotettavien muutosten positiiviset kokonaisvaikutukset työllisyyteen ovat vähäisiä. Esimerkiksi ansiotulojen suojaosan poistolla ei esityksessä todetusti ole positiivisia vaikutuksia työllisyyteen ja silti esitystä perustellaan työllistymisen kannustimien lisäämisellä. Myös kannustimet työllistyä hyvin pienipalkkaisiin kokoaikatöihin voivat heikentyä joissain tapauksissa, kun tuen saannin tuloraja pienenee. Käytettävissä olevien tulojen väheneminen vaikuttaa negatiivisesti mielenterveyteen. Se aiheuttaa epävarmuutta, turvattomuutta, stressiä ja voi lisätä syrjäytymistä. Perusomavastuun kasvaminen pakottaa yhä useampia pienituloisia hakemaan toimeentulotukea. Kelan perustoimeentulotukeen onkin valtiovarainministeriössä arveltu tulevan ehdotettavien leikkausten vuoksi 15 000 kotitaloutta lisää. Ansiotulovähennyksen poisto johtaa väistämättä tuhansien kaikkein pienituloisimpien toimeentulotukiriippuvuuteen ja esimerkiksi opiskelijoilla kasvaviin opintolainasummiin. Taloudellinen kuormitus vähentää myös vanhemmuuden voimavaroja ja haastaa vähävaraisissa perheissä asuvien lasten selviytymistä. Hallitus on myös ehdottanut toimeentulotukilakiin muutoksia, jotka vaikuttavat asumismenojen huomioimiseen toimeentulotuessa. Nämä ja muut suunnitellut leikkaukset ja niiden yhteisvaikutukset kohdistuvat pääosin samoihin, jo nyt heikossa taloudellisessa asemassa oleviin ihmisiin. Samoihin henkilöihin kohdistuvia vaikutuksia syntyy myös indeksijäädytyksiä koskevaan hallituksen esitykseen sisältyvistä ehdotuksista. Myös työttömyysturvaa koskevat muutosehdotukset kohdistuvat osittain samoihin henkilöihin. Sosiaalityöntekijöiden seura näkee, että lakiehdotus kokonaisuudessaan ei merkittävästi lisäisi valtion tuloja, mutta lisäisi asumistukea saavien jo valmiiksi heikossa taloudellisessa asemassa olevien riippuvuutta toimeentulotuesta. Samalla lakiehdotus kasvattaisi sekä Kelan perustoimeentulon, että siirtovaikutuksineen (mm. mielenterveyden ongelmien lisääntyminen, täydentävän toimeentulotuen tarve) hyvinvointialueiden jo nyt kovasti kuormitettuja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tarvetta. Kun suunnitellaan lakiehdotuksia, jossa ollaan leikkaamasta sosiaaliturvasta, on tarpeellista tehdä huolellisia vaikutusarvioita ennen lakiehdotuksen julkaisemista. Tässä tapauksessa jotakin vaikutusarvioita on tehty, mutta ne eivät valitettavasti ole juurikaan vaikuttaneet lakiehdotuksen sisältöön. Ideaalitilanteessa kaikki pystyisivät elättämään itsensä ilman minkäänlaisia tulonsiirtoja, mutta niin kauan, kun palkat eivät riitä asumisen ja elämisen kustannuksiin, näin ei tapahdu. Kun huomioidaan EU-komission huomautukset maamme liian matalasta sosiaaliturvasta, on kestämätöntä, että kaikkein pienituloisimpiin ollaan nyt kohdistamassa rajuimmat leikkaukset. Lausunto liittyen lastensuojelun jälkihuollon ikärajan muutosta koskevaan hallituksen esitykseen19/10/2023 Lausunto, 12.9.2023
Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö VN/20569/2023 Sosiaalityöntekijöiden seura jättää lausunnon koskien hallituksen esityksessä ehdotettua lastensuojelun jälkihuollon ikärajan laskua kahdella vuodella. Sosiaalityöntekijöiden seura ei pidä hallituksen esitystä tältä osin kannatettavana. Jälkihuollon työskentely on erityisosaamista vaativaa työtä ja asiakaskunnan palvelutarve eroaa niistä nuorista, jotka eivät ole olleet kodin ulkopuolelle sijoitettuina (esim. Ristikari ym. 2016 & 2018). Jälkihuollon asiakaskuntaan kuuluvien nuorten tarve pitkäkestoiselle ja vankalle tuelle perusteleekin erillisen jälkihuollon sosiaalityön tarvetta. Nuoret aikuiset muodostavat omaa identiteettiään ja ikävaiheeseen kuuluu oman lapsuuden ja nuoruuden jäsentäminen. Jotta nuoria voidaan tukea tässä, on tärkeää, että jälkihuolto on nimenomaan lastensuojelua ja jälkihuollossa on ymmärrystä sijaishuollosta lasten kasvuympäristönä. Edellisen ikärajan muutoksen myötä jälkihuollon erityisosaamisen keskittyminen omiin tiimeihin ja työn kehittäminen on päässyt hyvinvointialueilla vasta käyntiin. Suhdeperustainen jälkihuoltotyö perustuu luottamukseen asiakkaan ja työntekijän välillä. Työntekijän vaihtuminen on siksi aina riski palvelun katkeamiselle, tai vähintäänkin hidaste tuen tarpeeseen vastaamisessa. Pidempään jatkuvalla jälkihuollolla on enemmän aikaa tavoittaa niitä nuoria, jotka havahtuvat tuen tarpeeseen vasta myöhemmin, ja myös enemmän aikaa työskennellä asiakkaiden kanssa. Työntekijöiden kokemuksen mukaan tällöin asiakkaita todennäköisemmin pystytään tukemaan niin, että asiakkuutta ei ole tarvetta siirtää aikuissosiaalityöhön. Eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet kansalliseen lapsistrategiaan, jonka keskeisenä tavoitteena on luoda kestävä, johdonmukainen ja pitkäjänteinen pohja kansalliselle lapsi- ja perhepolitiikalle (Lapsistrategia, 2021). Laadukas jälkihuolto on osa lapsistrategian toteuttamista. Hallituksen esityksen muutos kaventaisi heikommassa asemassa olevien nuorten subjektiivista oikeutta palveluihin, mikä ei näkemyksemme mukaan edusta pitkäjänteistä ja johdonmukaista lapsi- ja perhepolitiikkaa. Lisäksi on huomioitava, että ennaltaehkäisevänä palveluna jälkihuollolla on tärkeä rooli myös sosiaalisten ongelmien sukupolvelta toiselle siirtymisen ehkäisemisessä, sillä tutkimusten mukaan jälkihuollon asiakkaat saavat lapsia muuta ikäluokkaa nuorempina (esim Ristikari ym. 2016 & 2018). On tärkeää, että näiden perheiden kanssa työskentelevät lastensuojeluun erikoistuneet työntekijät. Jälkihuollon järjestämisen tavan ja ikärajan tulee perustua tutkimustietoon. Koska ensimmäinen ikäluokka, jota jälkihuollon ikärajan nosto koski, ovat vuonna 1999 syntyneet ja 25 vuotta ensi vuonna täyttävät nuoret, ikärajan noston vaikutuksia ei ole vielä ehditty riittävästi tutkimaan. Jo kerätyt nuorten kokemukset viittaavat kuitenkin säännönmukaisesti siihen, että ikärajan nostaminen oli tarpeen (Reito, 2023). Näemme tärkeänä, että jälkihuollon ikärajaa arvioidaan tutkimustietoon perustuen. Tämä olisi luontevaa tehdä lastensuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Ikärajan muutoksen taloudellisia vaikutuksia koskien tulee myös tehdä kattava vaikutustenarviointi. Lähteet:
Moni haaveilee näkevänsä ja kokevansa Lapin tunturit, porot ja revontulien värittämän ruskan. Virtaavat tunturipurot ovat suuri vetovoima myös matkailijoille. Sosiaalityön vetovoiman näkökulmasta virtaukset eivät aina riitä, sillä sosiaalityöntekijöiden resurssipula koettelee alaa Etelä-Suomesta pohjoiseen, missä ainutlaatuinen, mutta haastava toimintaympäristö asettaa sosiaalityön tekemiselle useita erityispiirteitä. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miten sosiaalityötä tehdään paikoissa, joissa rakenteet, palvelut ja elämä asettuvat itselleni vieraaseen viitekehykseen. Halusin kokea Lapissa tehtävästä sosiaalityöstä edes siivun, ja siksi haastoin itseni lähtemään uuteen ja täysin tuntemattomaan ympäristöön. Tämä kirjoitus on syntynyt tuntureiden juurella ja vesien äärellä. Se on kirjoitettu suoraan sosiaalityölle sykkivästä sydämestä ja käsittelee sosiaalityön moninaisuuden lisäksi sitä, miten tärkeää on kunnioittaa tätä upeaa ammattia ja siinä kohdattuja asiakkaita eri toimintaympäristöissä. Hektisyydestä hiljentymiseen On helppoa olettaa, että Lapissa sosiaalityön tekeminen olisi vähemmän hektistä kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla, missä esimerkiksi lastensuojelun asiakkaita on enemmän, tai että luppoisan elämäntyylin myötä sosiaalityö ja sen tekeminen muuttuisivat automaattisesti kevyemmiksi. Hektisyys ei ole ainut tapa tarkastella resurssipulaan kriisiytynyttä sosiaalityötä kipupisteineen siitäkään huolimatta, että Lapissa elämäntavan tempo soljahtaa määrittämään omanlaistaan suhdetta työn tekemiseen. Helsingissä lastensuojelun avohuollossa olen tottunut siihen, että päivässä voi olla useita tapaamisia yhden päivän aikana, ja niiden rytmittäminen on joskus minuuttipeliä. Lapin alkutaipaleella sain pian huomata kotikäynnin sopimisen olevan hyvin erilaista. Ajankohtaa tarjotessani käynti sovittiin kellonajoista piittaamatta esimerkiksi vain jollekin tietylle päivälle. Täysin tavatonta ei ollut sekään, että päivä jätettiin avoimeksi, ajatuksena että olen tervetullut sitten, kun joudan tulla. Stadilaisittain tämä tuntui kovin ihmeelliseltä, samoin kuin uudenlainen vieraanvaraisuus. Vieraanvaraisuus Kotikäynnille ajellessani minulle soitettiin perheestä useita kertoja varmistellen, etten vain olisi eksyksissä, varoitettiin tien routavaurioista ja annettiin täsmennetyiksi tarkoitettuja ajo-ohjeita. Ne olivat melko suurpiirteisiä, eikä puhelimessa tai navigaattorissa ollut aina tarvittavaa kenttääkään. Perille löydettyäni minua oltiin pihalla vastassa, pöytä oli katettuna Lapin kahviherkuilla, ja kohta oli sylinikin täyttynyt sekä koirilla, lapsilla että valokuva-albumeilla. Tapaamiselle asetuttiin ajan kanssa, mikä tarkoitti käytännössä useita tunteja. Ymmärrys ajankäyttöä kohtaan lisääntyi vähitellen, sillä tämä, kuten monet muutkin tapaamiset, saattoivat kestää pitkine ajomatkoineen koko päivän. Vähitellen tiedostin yhä vahvemmin myös sen, että suorittaminen ei kuulu sosiaalityöhön pohjoisessa, eikä se saisi kuulua siihen etelässäkään. Työn vaativuus sen sijaan kuuluu, mutta sosiaalityö onkin kaikissa toimintaympäristöissään monin tavoin erityisen vaativaa asiantuntijatyötä. Eriytetystä yhdennettyyn sosiaalityöhön Sosiaalityö Lapissa ei missään nimessä ole vähäisempää kuin Etelä-Suomessa, eikä sitä sellaisena pidä ajatella tai tavoitella. Se on täysipainoista ja yllättäviä piirteitä sisältävää sosiaalityötä, jossa on jatkuvasti pyrittävä löytämään luovia ja laaja-alaisia ratkaisuja useaan sosiaaliseen ilmiöön. Sosiaalityö on äärimmäistä tietotaitoa ja kohtaamisherkkyyttä vaativa ammatti kaikkialla Suomessa. Työn rakenteelliset toteuttamistavat poikkeavat sen sijaan toisistaan etelässä ja pohjoisessa. Helsingissä sosiaalityöntekijät hoitavat toisistaan eriytetysti lastensuojelun, aikuissosiaalityön tai ikäihmisten asiakkuuksiin liittyviä asioita. Jokaisella sektorilla vaaditaan erityisosaamista ja omanlaistaan vahvaa ammattitaitoa. Lapissa puolestaan tämä toteutuu hyvin laaja-alaista asiantuntijuutta vaativana yhdennettynä sosiaalityönä, jossa saman sosiaalityöntekijän on kyettävä ottamaan haltuunsa perhesosiaalityö, lastensuojelun avo-, sijais- ja jälkihuolto, aikuissosiaalityö ja päivystyksellinen sosiaalityö niin virka-aikana kuin sen ulkopuolella. Saattaapa hoidettavaksi tulla myös ikäihmisten asiat laajoine palvelun tarpeineen. Yhdennetyn sosiaalityön tekemiseen liittyviä monisäikeisiä työtehtäviä ja ongelmanratkaisutilanteita on pohjoisessa kyettävä ratkaisemaan varsin itsenäisesti. Tämä edellyttää työntekijältä kykyä ja rohkeutta mukauttaa sosiaalityön asiantuntijuuttaan sen hetkiseen toimintaympäristöön sopivaksi. Asiantuntijuus Lapissa työskentelevältä sosiaalityöntekijältä vaaditaan vahvaa ammatti-identiteettiä ja nöyryyttä kohdata pohjoiselle kulttuurille ominaisia sosiaalisia ilmiöitä. Työskentelyotteen systeemisyys näyttäytyy vahvasti, sillä sosiaalityöntekijän on kyettävä hahmottamaan perhe- ja sukulaisuuskokonaisuuksia hyvin laaja- alaisesti. Asiantuntijuutta vaaditaan myös lapsiperheköyhyyden ja piilopirtteihin jäävien huolenaiheiden äärellä, samoin kuin sen ymmärtämisessä, että kylillä kaikki tuntuvat tuntevan toisensa, myös sen yhden ja ainoan sosiaalityöntekijän. Työntekijän on jaksettava ottaa asioista selvää ja kestettävä se, että yhteistyöverkostoa on vähän. Kiitettävää on kuitenkin kollegoiden tavoitettavuus etäältäkin, ja heidän pyrkimyksensä olla avuksi. Kestettäväksi jää lopulta silti yksittäisen työntekijän pienuus pohjoisen pirstaleisessa palvelujärjestelmässä. Sosiaalihuollon merkittävyys Lapissa lapselle pitää joskus hankkia hänen tarvitsemansa palvelu pitkän välimatkan päästä, jolloin se voi menettää oikea-aikaisuutensa ja siten myös parhaan hyötynsä. Pääkaupunkiseudulla on toisaalta kestettävä se sietämätön tosiasia, että lapsi voi joutua jonottamaan tarvitsemaansa palvelua. Sosiaalihuollon palveluiden luominen, tuominen ja ihmisten luokse vieminen ovat ajankohtaisia ja merkittäviä ammatillisia kehittämisen kokonaisuuksia kaikkialla Suomessa, sillä nyt jo joka viides suomalainen käyttää vuosittain sosiaalihuollon palveluita. Väestöltään ikääntyvässä Suomessa palveluiden tarve on lisäksi jatkuva ja kasvava. Sosiaalihuollon palveluita ja kentällä tapahtuvaa sosiaalityötä tarvitaan yhteiskunnassamme kaikissa ikäryhmissä ja kaikkialla Suomessa. Tämä on tärkeä asia muistaa sote-keskusteluissa, ja päättäjät olisivat varsin tervetulleita seuraamaan sosiaalityöntekijöiden arkea sekä Lappiin että pääkaupunkiseudulle. Helsingissä saatetaan istua ruuhkabussissa pitkältä ajalta tuntuvan tunnin verran, kun Lapissa työtehtäviä hoidettaessa voi yhden työpäivän aikana kertyä kilometrejä jopa 750, eli sadan poronkuseman verran. Maanteillä ajaessani olen pohtinut paljon sitä, miten tärkeää on lisätä kansalaisten tietoa sosiaalihuollon palveluista. Kullanarvoinen rakenteellinen sosiaalityö
Sosiaalihuollon palveluista puhuttaessa jokaisen sosiaalityöntekijän vastuulle kuuluva rakenteellinen sosiaalityö nousee arvoon arvaamattomaan. Sosiaalityötä on tehtävä läpikuultavan näkyväksi, ja sosiaalipalveluista on annettava tietoa etenkin heille, jotka palveluita tarvitsevat. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että Lapissa ihmisillä on sosiaalipalveluista oikeaa tai riittävää tietoa, jos ei toisaalta Helsingissäkään. Emme voi sosiaalihuollon ammattihenkilöinä olettaa, että yhteiskuntamme jäsenillä on kaikkialla Suomessa yhtäläinen tieto siitä, minkälaisia palveluita sosiaalihuollosta voidaan tarjota tai kuinka paljon niitä on käytettävissä. Emme voi oikeastaan ihmetellä myöskään tiedon puutetta tai sitä, että sosiaalihuollon palveluiden luullaan tulevan terveydenhuollosta, ellemme aktiivisesti puhu työstämme ja asiakkaille kuuluvista palveluista ja oikeuksista. Lapissa, missä ihmiset asuvat hajallaan ja palvelut ovat vähäisiä, rakenteellisen sosiaalityön merkitys korostuu entisestään. Lopuksi Sekä Lapissa että Helsingissä on upeita sosiaalityön erityispiirteitä. Etelä ja pohjoinen eivät ole mielestäni arvopohjaltaan vertailtavissa, sillä molemmat ovat eri tavoin, mutta tasavertaisesti yhtä hienoja paikkoja työskennellä. Lapsen etu on aina ja kaikkialla se tärkein asia. Jos minulla olisi Helsingissä työpöytäni laatikosta noukittavia tai Lapissa hippusista huuhdeltavia kultakirjaimia, lisäisin niitä yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintotodistukseeni niin kauan, että siinä lukisi: lapsen suojeleminen on yksi sosiaalityöntekijän herkimmistä kunniatehtävistä kaikkialla Suomessa. Kiitos Helsingin kaupunki ja Lapin hyvinvointialue Kuvat ja teksti: Hannaleena Immonen sosiaalityöntekijä (YTM) Keskustelutilaisuus tiedolla johtamisesta järjestettiin toukokuussa jo kolmatta kertaa Sosiaalityöntekijöiden seuran aktiivijäsenen Miina Arajärven toimesta. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu seuran jäsenten lisäksi sosiaalityön esihenkilöitä ympäri Suomen. Tapahtuma herätti paljon mielenkiintoa ja keskustelu oli niin vilkasta, että sitä päätettiin jatkaa myöhemmin syksyllä. Asiakastiedolla johtamisen nykytilanne ja tahtotilaAsiakastiedolla johtaminen on koko ajan enemmän sosiaalityön johtajien puheissa, mutta käytännön toteutus vaikuttaa olevan monin paikoin alkutekijöissään. Hyvinvointialuiden järjestäytyminen on vienyt tilaa kaikelta muulta kehittämiseltä ja muun muassa asiakastiedolla johtamisen osalta tilanne näyttäytyy paikoin jopa sekavana. Mikäli toimialueella on jo käytössä yhtenäinen sosiaalityön käytänteitä palveleva asiakastietojärjestelmä sekä yhdessä sovitut suuntaviivat tiedon hyödyntämiselle, tiedolla johtamisen kehittämisessä ollaan jo pitkällä. Todellisuus on kuitenkin se, että suurin osa Suomesta käyttää tällä hetkellä sosiaalityössä asiakastietojärjestelmiä, jotka eivät mahdollista systemaattista tiedon hyödyntämistä. Myöskään henkilöstöä ei ole riittävästi koulutettu rakenteiseen kirjaamiseen, jolloin hyväkään tietojärjestelmä ei yksinään ole riittävä. Tämä on hyvin ongelmallista etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon integraation näkökulmasta, koska sosiaalihuolto on selkeästi terveydenhuoltoa jäljessä vaikuttavien toimenpiteiden osoittamisessa. Tiedolla johtamisen tarpeetTarvitsemme sosiaalityössä enemmän tietoa siitä, keitä sosiaalityön asiakkaat ovat ja mistä palveluista he hyötyvät. Tämä edellyttää toimivien asiakastietojärjestelmien ja kirjaamiskoulutettujen työntekijöiden lisäksi sitä, että hyvinvointialueilla on käytössä toimivat asiakaspalautejärjestelmät ja kokemusasiantuntijayhteistyö. Lisäksi sosiaalialan osaamiskeskukset, järjestöt ja sosiaalityön tutkijat ovat avainasemassa, kun halutaan kehittää sosiaalityön johtamista vaikuttavuusnäkökulma edellä. Hienojen käsitteiden sisään mahtuu myös tuttua ja jo olemassa olevaa kuten yhteisösosiaalityön kirkastamista. On olennaista jalkautua vielä enemmän asiakkaiden luokse ja tuottaa tietoa johtamisen tueksi yhdessä heidän kanssaan. Kaikki olennainen tieto löytyy asiakaspinnasta ja ilman sen tiedon hyödyntämistä luomme todennäköisesti häiriökysyntää entistä enemmän organisaatiolähtöisellä kehittämisellä. Pahimmillaan ilman asiakastiedolla johtamista sosiaalityö muuttuu näennäistyöskentelyksi, jossa onnistumiset ovat enemmän sattumaa kuin suunnitellun työskentelyn tulosta. Miten tästä eteenpäin?Keskeisenä asiakastiedolla johtamisen edistymisen kannalta voidaan pitää sosiaalityön johdon kiinnostusta ja ymmärrystä sekä sosiaalityön tutkimusta että rakenteellista sosiaalityötä kohtaan. On tärkeää määritellä yhdessä, mitä tietoa haluamme erityisesti hyödyntää paikallisella tasolla ja kehittää sitä kautta kansallisesti yhteneviä käytänteitä. Selkeiden rakenteiden luominen ja riittävän ajan resursoiminen tiedon keräämiseen, tuottamiseen ja analysointiin on mahdollista jo olemassa olevien käytänteiden ja mallien avulla.
Mikäli jokainen hyvinvointialue päätyy kehittämään toimintaansa yksin, menetetään turhaan arvokasta resurssia ja saatetaan lopulta päätyä toimimattomiin ratkaisuihin. On kaikkien – erityisesti sosiaalityön asiakkaiden – etu, että otamme yhdessä vastuuta paremman ja vaikuttavamman sosiaalityön kehittämisestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on keskeinen toimija asiakastiedolla johtamisen vahvistajana, mutta myös jokaisen hyvinvointialueen täytyy itse olla aktiivinen. Johtamisen helpottamiseksi kokosimme vielä työpajan perusteella seuraavat keskeiset nostot:
Vaikka paljon on vielä tehtävää, paljon on jo saatu aikaan. Yhteinen foorumi on nimittäin nyt perustettu ja aiheen äärellä jatketaan jälleen syksyllä. Toivomme näkevämme silloin runsaan edustuksen jokaiselta hyvinvointialueelta. Lisäksi esitämme erityisesti sosiaalityön johtajille toiveen: menkää työntekijöidenne luokse ja kuunnelkaa heidän ajatuksiaan. Laadukkaassa johtamisessa on nimittäin mahdollista onnistua, jos pyytää tukea oikeasta paikasta. Miina Arajärvi, Tuuli Kotisaari, Anu Virtanen, Petra Erkkilä ja Hanna Vesimäki Asiakastiedolla johtaminen -työpajan fasilitaattorit Järjestimme huhtikuun alussa keskustelutilaisuuden lihavuuden stigmasta ja kehorauhasta. Keskusteluun osallistuivat kutsuttuina puhujina taiteilija Raisa Omaheimo, tutkija Hannele Harjunen ja aktivisti Javiera Marchant Aedo. Tilaisuus oli tarkoitus tallentaa ja jakaa seuran jäsenille, mutta tekniikka petti meidät, eikä tallennus onnistunut. Yritimme pelastaa tallennetta it-asiantuntijoiden voimin, mutta tuloksetta. Tässä kirjoituksessa pyrin tuomaan esiin joitain näkökulmia, joita otin itse mukaani keskustelusta. Kaksituntinen keskustelu oli monipuolinen ja tarjosi osallistujille uutta tietoa ja ymmärrystä aiheesta. Sekä puhujat että kuulijat kiittelivät seuraa tärkeästä keskustelunavauksesta. Siitä nimenomaan olikin kyse. Halusimme herätellä sosiaalityöntekijöitä pohtimaan, miten lihavuuden stigma ilmenee sosiaalityössä ja työyhteisöissä sekä pohtia keinoja, miten voisimme yhdessä edistää kehorauhaa niissä konteksteissa ja kohtaamisissa, joissa olemme mukana. Lihavuuteen ja lihaviin ihmisiin on kohdistunut ennakkoluuloja ja stereotyyppisiä käsityksiä jo paljon pidempään, mutta erityisesti 2000-luvulla lihavuus on muodostunut yhdeksi keskeiseksi stigmatisoivaksi eli negatiivisesti henkilöä leimaavaksi ominaisuudeksi. Stigmatisoivat ominaisuudet voivat olla joko näkymättömiä tai näkyviä. Lihavuus on esimerkki tällaisesta näkyvästä ominaisuudesta. Lähestulkoon kaikilla ihmisillä on jonkinlaisia ennakkoluuloja lihavia ihmisiä kohtaan. Lihavuutta pidetään merkkinä sairaudesta ja moraalisesta poikkeavuudesta. Ajatellaan, että lihava ihminen ei ole hyveellinen ihminen, vaan laiska, saamaton ja vailla niin kutsuttua tahdonvoimaa. Harvat meistä haluavat tietoisesti ja aktiivisesti syrjiä lihavia ihmisiä. Olemme kuitenkin altistuneet läskivihamieliselle tavalle ajatella ja toimia aivan pienestä pitäen esimerkiksi lukemalla lehtiä ja kirjoja, katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja ja kuuntelemalla läheisiämme, jotka ovat puhuneet joko muiden tai omista lihavista kehoistaan negatiivisesti. Näistä meihin syvään juurtuneista ajattelu- ja toimintatavoista luopuminen vaatii tietoista ja sitkeää opettelua. Aivan ensimmäiseksi on tärkeää havainnoida ja huomata, missä tilanteissa ajattelemme syrjivästi lihavista ihmisistä: joko muista tai itsestämme. Tutkimustieto osoittaa, että lihavuuden stigman haitalliset seuraukset ovat hyvin merkittäviä kaikilla elämän keskeisillä osa-alueilla. Esimerkiksi terveydenhuollossa, työelämässä ja ihmissuhteissa. Erityisesti korkeakoulutetut naiset saavat vähemmän palkkaa ja heidän on vaikeampi edetä urallaan, jos he ovat lihavia. Lihavuus voi vaikeuttaa myös perheen perustamista, koska hedelmöityshoitoihin ja adoptioon on BMI-raja. Miksi sosiaalityöntekijän pitäisi kiinnostua tästä?Ennen kaikkea siksi, että sosiaalityöntekijällä on nähdäkseni velvollisuus taistella kaikenlaista yhteiskunnassamme ilmenevää syrjintää vastaan. Tämä taistelu lähtee meistä itsestämme ja meidän yhteisöistämme. Jokainen meistä kohtaa sekä asiakkaita että työkavereita, jotka kärsivät tavalla tai toisella lihavuuden stigmasta. Meillä on koulutuksemme ja tehtävämme puolesta sekä osaamista että mahdollisuuksia muuttaa rakenteita, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät syrjintää. Haastan kaikki sosiaalityöntekijät ryhtymään kehorauhan edistäjiksi ja puolustajiksi. Kehorauha tarkoittaa käytännössä sitä, että emme arvostele tai kommentoi toisten ihmisten kehoja tai tee toisen ulkomuodon perusteella oletuksia hänestä tai hänen elämästään. Tämä on mielestäni velvollisuutemme, koska tehtävämme on edistää ihmisten hyvinvointia. Syömishäiriöliitto on julkaissut erinomaisen oppaan, jossa kehotetaan painopuheesta vapaaseen hyvinvointipuheeseen. Jokainen lihava ihminen tietää kyllä olevansa lihava. Sitä ei tarvitse hänelle kertoa. Jos olet aidosti kiinnostunut ihmisen hyvinvoinnista, kysy häneltä, miten hän voi ja mitä asioita hän haluaisi mahdollisesti muuttaa voidakseen paremmin. Pohtikaa yhdessä, mitkä asiat voisivat tukea hänen hyvinvointiaan. Mitkä asiat kuormittavat häntä ja miten kuormitusta voisi vähentää? Esimerkiksi köyhyys ja taloudelliset ongelmat ovat erittäin merkittävä kuormitusta aiheuttava tekijä. Tulotaso ja terveys korreloivat keskenään. Mitä voisitte tehdä hänen voimavarojensa lisäämiseksi? Yksi keskustelutilaisuudessa esille nostettu esimerkki on liikuntaharrastuksen taloudellinen tukeminen. Lisäksi uni ja muu lepo ovat keskeisessä roolissa hyvinvoinnin kannalta. Nämä voivat olla uhattuina esimerkiksi silloin, jos ihmisellä on pieniä lapsia tai muita hänen huolenpitoaan tarvitsevia läheisiä. Mitä voisit tehdä ensimmäiseksi? Lue, kuuntele ja keskustele.Lihavuuden stigmasta ja sen vähentämisestä voi lukea lisää esimerkiksi valtioneuvoston kanslian rahoittaman Kohti eettistä ja vastuullista painopuhetta ja käytäntöjä -hankkeen loppuraportista, joka julkaistiin maaliskuussa 2023. Suosittelen lämpimästi myös Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille -kirjan lukemista tai kuuntelemista. Ota asia puheeksi omassa työyhteisössäsi.Esihenkilön on puututtava kaikenlaiseen syrjintään. Kehorauhan edistämisen tulisi olla koko työyhteisön asia. Työyhteisö voi oppia yhdessä keskustellen tai tilata koulutuksen aiheesta. Jos kaipaat tukea asian edistämisessä, muista että olemme täällä sinua varten. Seuran kautta voit löytää ihmisiä, joiden kanssa pohtia asioita ja ryhtyä toimeen yhdessä.
Olisiko sinulla mielessä jokin teema, jonka haluaisit nostaa yhteiseen keskusteluun? Ota yhteyttä ja ideoidaan yhdessä [email protected]. Aurinkoisin terveisin Anniina Lappalainen sosiaalityön opiskelija, kehorauha-aktivisti ja seuran viestintävastaava Kansainvälisen sosiaalityön päivän 21.3.2023 teemana on tänä vuonna respecting diversity through joint social action, joka vapaasti suomeksi käännettynä kuuluu moninaisuuden kunnioittamista yhteisen yhteiskunnallisen toiminnan avulla. Juhlapäivänä Kansainvälinen sosiaalityöntekijöiden liitto (International Federation of Social Workers, IFSW) kiinnittää huomiota etenkin ekologisesti kestävään kehitykseen ja siihen, että sitä kohti johtava kehitys tapahtuu paikallisella tasolla ja keskenään moninaisissa yhteisöissä. Sosiaalityöntekijöinä olemme ihmisoikeustyötä tekeviä asiantuntijoita ja teemme työtä yhteiskuntarauhan eteen. Edistämme hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta yhteiskunnassa monin tavoin. Tämä työ tapahtuu jokapäiväisessä arjessa ja on kiinni paikallisissa konkreettisissa ympäristöissä; neuvotteluhuoneissa, kotikäynneillä ja luentosaleissa. Samalla olemme kuitenkin osa laajempaa kokonaisuutta, kansainvälistä yhteisöä ja voimme niin työssä kuin vapaa-ajallakin tehdä valintoja sekä ekologisen kestävyyden että ihmisoikeuksien toteutumisen eteen – kaikkialla maailmassa. Ohjenuorana tähän toimivat sosiaalialan ammattieettiset periaatteet. Työskentelyssä emme voi suunnata katsetta vain asiakkaan tai lähimmän sidosryhmän tasolle, vaan eettinen velvollisuutemme on kohottaa katse laajemmalle. Eettinen velvollisuutemme on kohottaa katse laajemmalle. Laajemmalle katsominen liittyy siihen, että toivon jokaisen sosiaalityöntekijän tunnistavan oman vaikutusvaltansa ja hyödyntävän mahdollisuudet yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Ihmisten arkisen elämän asiantuntijoina sosiaalityöntekijöillä on valtavasti arvokasta tietoa, jota täytyy tuoda esiin niin, että sitä voidaan hyödyntää päätöksenteossa ja hyvinvoinnin edistämisessä. Juhlapäivän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvä teema resonoi hienosti Sosiaalityöntekijöiden seuran tarkoituksen kanssa. Yhteisö, yhteiskunnallinen toiminta, vaikuttaminen – nämä ovat kaikki sanoja, jotka mielessäni yhdistyvät myös Sosiaalityöntekijöiden seuraan. Seura tarjoaa jokaiselle sosiaalityöntekijälle turvallisen yhteisön, jossa muihin alan asiantuntijoihin tutustumisen lisäksi pääsee tekemään vaikuttamistyötä ja osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Seuran missiona on nostaa esille sosiaalityön asiantuntemusta yhteiskunnassa ja vuosille 2022–2026 laaditun strategian visionamme onkin, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Visionamme on, että jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Toivotan lämpimästi tervetulleeksi yhteisöömme mukaan jokaisen sosiaalityöntekijän ja alan opiskelijan osallistumaan vaikuttamistyöhön!
Samalla on hyvä pitää mielessä, että pian koittavat eduskuntavaalit tarjoavat meille sosiaalityöntekijöillekin oivan paikan vaikuttaa. Kannustan vahvasti ottamaan selvää ehdokkaiden sosiaalityötä koskevista näkemyksistä ja äänestämään sosiaalityötä tuntevaa ehdokasta. Alan ehdokkaita löytyy esimerkiksi Talentian verkkosivuille koottujen liittoon kuuluvien ehdokkaiden joukosta. Sosiaalityöntekijäehdokkaisiin pääset tutustumaan myös Sosiaalityöntekijöiden seuran YouTube-kanavalla julkaistun tallenteen välityksellä. Noora Kivioja Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen puheenjohtaja #WSWD2023 |