|
Seuran jäsen Miina Arajärvi kutsui muita asiakastiedolla johtamisesta kiinnostuneita seuran jäseniä vaihtamaan ajatuksia aiheesta. Kokoonnuimme seuran kesäjuhlien etkoille keskustelemaan hyvän ruuan äärelle aurinkoiseen Turkuun ravintola Hüggeen. Keskustelu tuotti ilahduttavan monipuolisia näkökulmia, erilaisia ajatuksia ja tarpeita tiedolla johtamisen kehittämiseen sosiaalityössä. Asiakastiedolla johtamista varten tietoa tarvitaan erityisesti sosiaalihuollon asiakkaista ja heidän tarpeistaan. Asiakastietoa tarvitaan, jotta palveluita voidaan kehittää asiakaslähtöisempään ja tiimirajat ylittävämpään suuntaan. Keskustelimme siitä, että päätöksenteon tulisi perustua saatavilla olevaan, relevanttiin tietoon, joka on valtakunnallisesti vertailukelpoista. Keskustelimme tietojärjestelmien puutteista. Meistä monilla on kokemusta siitä, etteivät tietojärjestelmät ja niihin tehtävä kirjaus vastaa useinkaan sosiaalityön tarpeisiin. Totesimme, että uusien järjestelmien käyttöönottoon olisi varattava riittävästi aikaa. Kun käyttöönottoa ei tehdä huolella, jäävät järjestelmät työntekijöille vaikeasti ymmärrettäväksi ja samalla datan laatu kärsii. Ongelmana näimme myös sosiaalityöntekijöiden valtavan työmäärän, jolloin ei jää aikaa esimerkiksi kehittämistehtäviin, perehtymiseen tai johtavilla hallinnolliseen työhön, koska kaikki aika kuluu asiakastyöhön.  Kuvassa keskustelussa mukana olleet Maija Haapala, Camilla Granholm, Miina Arajärvi, Anna Rantasuo, Katri Pellinen, Petra Erkkilä ja Sonja Soini. Keskustelussa nostettiin esille huoli siitä, ettei monikaan sosiaalityöntekijä halua ryhtyä sosiaalityön johtajaksi tai heitä pyydetään siihen, vaikka valmiuksia ei välttämättä ole. Samaan aikaan sosiaalityöntekijöiden perehdyttämisprosesseissa on ongelmia ja tällä nähtiin olevan sidos johtamiseen ja tietoon. Perehdytysvaiheessa tiedon tulisi olla saatavilla ja johdon tukea perehdyttämisprosessia.
Keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että tiedolla johtamisen ja siihen kytkeytyvän tiedonhallinnan kokonaisuus on monelle sosiaalityöntekijälle vielä vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Jos näistä saataisiin jäsennetty kuvaus, voisivat sosiaalityöntekijät vaatia johdolta tukea ja kehittämistoimenpiteitä helpottaakseen tiedon saatavuutta ja sen hyödyntämistä asiakastyössä, sen kehittämisessä ja johtamisessa. Mietimme, onko jotain sellaista, mitä kuka tahansa sosiaalityöntekijä voisi tehdä tiedolla johtamisen edistämiseksi nyt. Yksi helppo, konkreettinen ja erittäin tärkeä asia on kysyä omalta johdolta, millaisella aikataululla ja miten Kantaan siirtyminen aiotaan panna toimeen. Läheskään kaikki kunnat eivät ole vielä valmistautuneet siirtymään, vaikka alkaisi jo olla kiire. Olisi hienoa, jos siirtymä tehtäisiin niin, että myös henkilöstöllä olisi enemmän kuin yksi yö aikaa orientoitua siihen. Rakenteiseen kirjaamiseen ja valtakunnalliseen Kanta-arkistoon siirtyminen avaa paljon mahdollisuuksia tiedolla johtamisen kehittymiselle ja siksi sitä kannattaa edistää. Antoisan keskustelun ja hyvien pohdintojen lopputuloksena päädyimme siihen, että keskustelua ja kehittämistä tiedolla johtamisesta sosiaalityössä on syytä jatkaa ja seuraava tapaaminen pyritään järjestämään kesälomien jälkeen! Tähän palataan elokuun aikana. Kesäterveisin Miina Arajärvi ja Sonja Soini
0 Kommentit
Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee uutta lakia sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnasta. Sosiaalityöntekijöiden seura on jättänyt oman lausuntonsa lakiluonnoksesta (lausuntopyyntö). Lausunnon valmistelivat Heta Kulla-Mykkänen, Eero-Tapani Hynynen, Ylva Krokfors ja Hanna Lappi. Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muuttuneessa ja muuttuvassa toimintaympäristössä. Lain myötä yksityiset ja julkiset palveluntuottajat asettuvat valvonnan kohteina tasavertaisiksi ja niitä koskevat samat reunaehdot ja menettelyt. Valvontaviranomaisia ovat uuden lakiluonnoksen mukaisesti aluehallintovirastot sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valvontalaki painottaa voimakkaasti omavalvontaa. Myös hyvinvointialueiden yksityisiä palveluntuottajia koskeva valvonta on lakiesityksen myötä osa hyvinvointialueiden toteuttamaa omavalvontaa. Hyvinvointialueen edustaja ei siis lain myötä olisi valvontalain tarkoittama valvontaviranomainen, vaan toteuttaisi valvontatehtävässään hyvinvointialueen ostamien ja itse tuottamien palveluiden omavalvontaa. Uuden valvontalain tavoitteena on turvata yhdenmukaiset, laadukkaat, vaikuttavat ja turvalliset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Toteutuessaan valvontalaki keventää joitain valvontaprosesseja ja siirtää esimerkiksi nykyisten ilmoitustenvaraisten palveluiden perustamiseen liittyvän byrokratian kunnista palveluntuottajien Soteri-rekisteriä ylläpitävälle Valviralle. Samalla käyntejä perustettaviin yksiköihin vähennetään ja toteutuvat käynnit suunnataan erikseen arvioitaviin korkeamman riskin palveluihin. Valvontalakia koskevassa hallituksen esitysluonnoksessa todetaan palveluntuottajien rekisteröintiin liittyen että: ”Lähtökohtaisesti arviointi tapahtuisi puhtaasti palveluntuottajan ilmoittamien perustietojen perusteella. Perusvaatimusten täyttymisen arviointi olisi siten pääsääntöisesti asiakirjapohjausta ja perustuisi luottamukseen palveluntuottajan ilmoittamien tietojen oikeellisuuteen.” (s.34). Tällöin palveluntuottajan omavalvonnan ja dokumenttien merkitys korostuisi entisestään. Omavalvonta on jokaisen palvelun laadun kulmakivi. Se on perusta kaikkien laadukkaiden palveluiden toteuttamiselle. Omavalvonta onkin erityisen hyvä keino huolehtia luotettavien ja vastuullisten palveluntuottajien laadusta. Jokaisen palveluntuottajan toiminta perustuu siihen, että omavalvontaa toteutetaan jatkuvasti palvelun kehittämisen ja toteuttamisen työkaluna. Omavalvonta on kuitenkin vain yksi valvonnan osa-alue. Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei ole riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. Sosiaalityöntekijöiden seura ilmaisee lausunnossaan huolensa lakiesityksen taustalla olevasta vahvasta omavalvontapainotteisuudesta. Omavalvonnan tärkeydestä huolimatta se ei näkemyksemme mukaan ole ehdotetussa laajuudessa riittävä keino haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sosiaalipalveluiden valvontaan. Yleisen ammatillisen kokemuksemme perusteella emme voi olla vakuuttuneita siitä, että omavalvonta antaa riittävän takuun palvelun lain- ja asianmukaisuudesta. Käytännön valvontatyössä on ollut havaittavissa myös ristiriitoja dokumenttien ja käytännön palvelun välillä ja ajoittain -onneksi hyvin harvoin- myös tahallista virheellisten tietojen antamista valvontaviranomaiselle. Yhden esimerkin lakiluonnoksen omavalvontapainotteisuudesta antaa lain esitys tilojen tarkastamisesta. Esityksessä todetaan, että asiakirjapohjainen valvonta vähentäisi valvontakäyntejä palveluntuottajien käyttämiin tiloihin ja käyntejä suunnattaisiin rutiininomaisten tarkastusten sijaan kohdennetusti. Kuitenkin niin, että ennakkotarkastuksia toteutettaisiin yhä kaikkiin sairaaloihin ja vaativia sosiaalihuollon palveluita tuottaviin yksiköihin. Ennakkotarkastus olisi mahdollista tehdä myös sähköisti etäyhteyksin. Hallituksen esityksessä perustellaan toiminnan perustamisvaiheen tarkastusten tarpeettomuutta muun muassa sillä, että tiloihin tekevät tarkastuksia myös muut viranomaiset, esimerkiksi pelastus-, rakennusvalvonta- ja terveydensuojeluviranomaiset (s.28). Näkemyksemme mukaan nämä tarkastukset eivät riitä korvaamaan sosiaalihuollon valvonnan asiantuntemusta. Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa valvontaa. Sosiaalityöntekijöiden seura painottaa lausunnossaan, että on erityisen tärkeää lisätä palveluiden ennakollista valvontaa ja huomioida ennakkotarkastuksissa myös muut, kuin ympärivuorokautisia palveluita tuottavat sosiaalihuollon yksiköt. Eri asiakasryhmien päivätoiminta tai lastensuojelun valvotut tapaamiset ovat palveluita, joissa asiakasturvallisuus on myös tilojen osalta varmistettava sosiaalihuollon valvontaviranomaisen fyysisesti yksikköön toteuttamalla valvontakäynnillä. Omavalvonta ei yksin riitä varmistamaan riittävää asiakasturvallisuutta tai sosiaalihuollon palveluihin käytettävien tilojen turvallisuutta ja asianmukaisuutta.
Onnistuneen omavalvonnan lisäksi tarvitaan systemaattista ja laajaa valvontaviranomaisen toteuttamaa ennakollista ja suunnitelmallista valvontaa. On tärkeää varmistaa myös jatkossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita käyttävien asiakkaiden asiakasturvallisuus. Erityisen tärkeää on turvata myös valvontaviranomaisen toteuttamalla valvonnalla laadukkaat palvelut erityisesti niille asiakkaille, joilla ei ole resursseja itse vaatia tai seurata käyttämiensä palvelun laatua ja lainmukaisuutta. Hanna Lappi Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto Valvonnan sosiaalityöntekijä, Vantaa Tänään vietetään kansainvälistä sosiaalityön päivää teemalla “Rakennamme uutta ekososiaalista maailmaa: pidämme kaikki mukana”. Juhlapäivä tuntuu yhtä aikaa poikkeuksellisen tärkeältä että hiukan erikoiselta. Kuka olisi uskonut, että juhlimme ihmisoikeustyötä samaan aikaan, kun Euroopassa on sota ja maailmanlaajuinen pandemia jatkuu edelleen? Niinpä, eivät varmasti edes isovanhempamme, jotka ovat tavalla tai toisella pelänneet koko elämänsä ajan sodan syttymistä uudelleen.  Löydät lisätietoja kansainvälisestä sosiaalityön päivästä klikkaamalla kuvaa. Ekososiaalisessa maailmassa ihmisen kaiken toiminnan taustalla on ekologinen lähtökohta. Ajatus sopii hyvin tämän päivän sosiaalityöhön, joka edistää ihmisten välistä solidaarisuutta ja vähentää eriarvoisuutta maailmassa, jossa metsäpalot, tulvat, maanvyörymät ja epidemiat muuttavat nopeassa tahdissa tapaamme elää. Tai ainakin ilmastonmuutoksen selvien merkkien tulisi muuttaa tapaamme kuluttaa luontoa. Ongelmana vaikuttaa olevan se, että hyväosainen väestönosa on jatkanut kerskakulutustaan, eikä edes lentomatkailu loppunut kuin lyhyeksi hetkeksi, kun muistimme olevamme kuolevaisia ja piilouduimme omien keskiluokkaisten kotiemme sisään turvaan. Sosiaalityöntekijöinä toki näimme mitä tapahtui niille, joiden koti ei ollut turvallinen. Suomessa on helppo unohtaa, millaisen kurjuuden keskellä edelleen moni maapallolla elää. Meillä on täällä jokaisella mahdollisuus saunoa järvimaisemassa, mistä saa muualla maailmassa maksaa satoja euroja luksushotellissa. Vietämme lihattoman tammikuun, koska niin ”kuuluu tehdä”, emmekä siksi, että ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Vaikka ilmastonmuutos aiheuttaa ensin suurempia ongelmia muualla maapallolla, emme voi tuudittautua siihen, ettei täällä pohjolassa olisi mitään hätää. Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana. Sosiaalityöntekijöinä meillä on erityinen vastuu näyttää mallia, miten muuttuvassa maailmassa kaikki pysyvät mukana. Jos eko- ja globaalisosiaalityö käsitteinä ovat tähän saakka tuntuneet kaukaisilta, enää tuskin kukaan ajattelee näin. Vaikka lämpimät talvet ja kuumat kesät eivät vielä saisi meitä ajattelemaan asioista toisin, naapurissa meneillään oleva sota on säikäyttänyt meidät kaikki perusteellisesti. On ollut koskettavaa nähdä, miten suurin joukoin sosiaalityöntekijät ovat lähteneet auttamaan sodan uhreja vapaa-ajallaan. Mutta jostain syystä rohkeat kannanotot ja varsinainen aktivismi ihmisoikeuksien puolesta on jäänyt vähälle. Miksi virastososiaalityö ei pidä sisällään aktivismia, vaikka sitä sosiaalityön puhtaimmillaan tulisi olla? Entä miksi sosiaalityön globaalit ja ekososiaaliset keskustelut käydään muualla? Ammattikielemme lempikäsite ”kokonaisvaltaisuus” ei jostain syystä konkretisoidu tältä osin teoiksi. Me Sosiaalityöntekijöiden seurassa haluamme vahvistaa koko ammattikuntaamme olemaan rohkeampi yhteiskunnallinen vaikuttaja. Haluamme nähdä tulevaisuudessa kaikilla sosiaalityön sektoreilla tekoja kestävän ja yhdenvertaisen maailman eteen. Emme voi vaikuttaa vain oman pienen piirimme asioihin, koska sellainen maailma on kadonnut jo aikaa sitten. Elämme jatkuvassa yhteydessä luonnon ja muiden ihmisten kanssa. Jos emme kykene näkemään tätä kokonaisuutta, emme kykene tekemään sosiaalityötä siten kuin sitä tulisi tehdä. Sosiaalityötä - meitä - tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan aiemmin.
Yksi tärkeä motivaatio työskentelyyn hallituksessa on verkostoituminen ja ennen kaikkea se, että pääsen vaihtamaan ajatuksia toisten ammattilaisten kanssa. Takana on nyt yksi hallituspäivä ja kaksi hallituksen kokousta. Mielenkiinnolla olen seurannut hallituksen jäsenten intoa ja sitä laajaa osaamista mikä meillä on. Mahtavaa! Kahden kokouksen jälkeen olen toki aivan pyörällä päästäni, mutta en malttaisi odottaa, että pääsisimme myös tapaamaan livenä. Ennen kaikkea odotan, että pääsisimme näkemään kaikki jäsenet yhdessä. Millaista on olla hallituksessa? No, näin pienen ajan kokemuksella: Puhelin piippaa taajaan, kun hallituslaiset intoutuvat kirjoittamaan asioista ja Facebook-ryhmässä tulee kirjoituksia vähän väliä. Uutena varajäsenenä olen vielä aika pihalla kaikesta, mutta uskon, että meikäläinenkin pian pääsee vauhtiin.  En ole aiemmin ollut kovin aktiivinen seuran jäsen, mutta nyt näkökulmani on erilainen. Toivonkin, että kaikki jäsenet intoutuisivat tapaamisiin ja toisivat omia kommenttejaan meidän Facebook-sivuille. Ennen kaikkea haluaisin kuulla, mitä odotatte meidän hallitukselta. Olen huomannut, kuinka kaikki mielipiteet otetaan vastaan ja eikä mitään mielipidettä ole kyseenalaistettu. Kaikkia kuullaan. Toivottavasti tästä vuodesta tulee aktiivinen ja Sosiaalityöntekijöiden seuraa saadaan nostettua kaikkien sosiaalityöntekijöiden tietoisuuteen. Odotan innolla, mitä kaikkea vuosi 2022 tuo seuralle tullessaan!
Anne Hakkarainen Sosiaalityöntekijöiden seuran hallituksen varajäsen ja viestintävastaava @HakkisAnne Kulunut vuosi on merkinnyt meille kaikille poikkeuksellisia aikoja, väsymystä ja epävarmuutta. Sosiaalityöntekijöiden seura on muiden toimijoiden tavoin joutunut suunnittelemaan kaikki vuoden tapahtumat useaan kertaan uudelleen ja seuran hallitus niin kuin yhdistyksen jäsenetkin ovat harmitelleet kohtaamisten vähäisyyttä. Vaikka teamsit ja zoomit yhdistävät meitä yli paikkakuntarajojen, ne eivät kuitenkaan koskaan tavoita yhteisöllisyyden ydintä. Kohtaaminen kasvokkain on jotain sellaista, mitä olemme kaikki ikävöineet.
Sosiaalityöntekijöinä tiedämme, että epävarmuuden keskelle on luotava turvalliset arjen rakenteet, jotta selviytyminen on mahdollista. Seuran uutta strategiaa on laadittu tämä näkökulma mielessä. Haluamme jatkaa yhteiskunnan rakenteisiin vaikuttavana yhteisönä, mutta entistä rohkeammalla otteella. Riittävä vaikuttaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ellemme saa kaikkia jäseniämme mukaan toimintaan. Tämä edellyttää ennen kaikkea aktiivista puuttumista alamme yhteen suurimmista ongelmista eli vaientamiseen sekä vaikenemiseen. Toimimalla solidaarisesti toisiamme, yhteistyökumppaneitamme sekä sosiaalityön tarpeessa olevia ihmisiä kohtaan, voimme saavuttaa haluamiamme muutoksia. Aktivismi, jos jokin, on mitä suurinta yhteiskunnassa tapahtuvaa solidaarisuutta! Tulevana vuonna 2022 seuran hallitus lähtee yhdessä jäsentensä kanssa toteuttamaan uuden strategian mukaista visiota siitä, että viiden vuoden kuluttua jokainen sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valitettavasti sen toteutuminen vaatii vielä paljon töitä. Rakenteellinen sosiaalityö on käsitteenä varsin tuntematon ja siksi tavoitteen toteutuminen edellyttää perusasioista aloittamista. Töitä on tehtävä myös sen eteen, että saamme poikkeusaikojen jälkeen sosiaalityöntekijöiden rintaman yhtenäiseksi. Yksin emme ole mitään, mutta yhdessä voimme olla mitä tahansa.
Näin joulukuussa 2021 tuleva vuosi näyttää vielä kovin utuiselta, koska pitkään aikaan mikään maailmassa ei ole ollut varmaa. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siitä johtuen - meidän täytyy itse valmistautua. Heti tammikuussa edessä ovat aluevaalit, joiden merkitystä sosiaalityön kannalta ei voida liikaa korostaa. Eihän siitä ole kuin muutama viikko kun Sosiaali- ja terveysministeriö unohti sosiaalihuollon käytännössä kokonaan. Ilman aktiivisia sosiaalityöntekijöitä “unohdus” olisi jäänyt huomaamatta ja puhe sosiaali- ja terveydenhuollosta ilman sosiaalihuoltoa olisi jatkanut omaa elämäänsä. Sosiaalityöntekijöinä meidän täytyy pysyä itse valppaina ja huolehtia siitä, että työmme tarkoitus tunnetaan sekä tunnustetaan läpi yhteiskunnan. Jos jäämme odottamaan, että joku muu pitää puoliamme, saamme odottaa sitä ikuisesti.
Vaikka emme voi tietää tulevaisuutta, voimme luottaa yhteen asiaan: kaikki järjestyy, aina. Mikäli pysymme yhdessä, meillä ja sosiaalityöllä ei ole mitään hätää. Vuosi 2022: tulkoon mitä tahansa, Sosiaalityöntekijöiden seura on valmiina! Tuuli Kotisaari Sosiaalityöntekijöiden seuran puheenjohtaja 2021-2022 Seuran strategian löydät kokonaisuudessaan täältä: sosiaalityontekijoidenseura.fi/strategia.html Sosiaaliala elää arkeaan maailmanlaajuisen pandemian ja sote-uudistuksen merkeissä. Molemmissa on haastetta kerrakseen. Etenkin sote-uudistuksesta käyty keskustelu on saanut minut miettimään mitä alan kielessä on tapahtumassa. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Me sosiaalityöntekijät olemme sosiaalihuollon laillistettuja ammattihenkilöitä. Työskentelemme siis sosiaalityön erityisasiantuntija-ammatissa. Sana sosiaalityö tuo minun mieleeni sosiaaliset ongelmat kuten köyhyyden, päihderiippuvuuden, väkivallan, asunnottomuuden, nälän ja huono-osaisuuden. Kun lukee nykyajan uutisointia alastamme huomaa, että kieli on varsin siloista. Sosiaalityön ja laajemmin myös koko sosiaalialan käsitteitä nykyisin ovat esim. hyvinvointipalvelut, palveluvalikoima, elämäntapahaaste, vähäosaisuus ja asiakasohjaus. Sosiaalialan ammattinimikkeitä ovat esim. koordinaattori, palveluesimies, koordinoiva esimies ja asiantuntija.
Tällaista tekstiä lukiessa on kysyttävä: minne sosiaalinen on hävinnyt kielestämme?
Seuran kuntavaalikeskustelu järjestettiin 8.4.2021 etänä. Jäsenten lähettämiin kysymyksiin vastasivat Vilma Viitasaari (vihreät, Jyväskylä), Sirpa Hyytiä-Hallenberg (SDP, Espoo), Janne Koivunen (kokoomus, Helsinki), Hanna Holmberg (RKP, Vantaa) ja Petra Malin (vasemmistoliitto, Helsinki). He ovat kaikki sosiaalityöntekijöitä ja ehdolla tämän vuoden kuntavaaleissa, jotka näillä näkymin järjestetään kesäkuussa. Tilaisuuden juonsi seuran hallituksen jäsen Ville Santalahti.
Katso keskustelun tallenne tästä tai seuran YouTube-kanavalta. P.S. Äänestä sosiaalityöntekijää! Ehdolla on useita eri puolueissa ja eri puolilla Suomea! Kunnissa painitaan jatkuvasti sen kanssa, mihin vähäiset varat tulisi osoittaa ja millä tavoin parhaiten saada vastinetta taloudellisille satsauksille. Kuntien budjeteista merkittävä osa kuluu sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Toimenpiteiden vaikuttavuuden osoittamiseksi ja analysoimiseksi ei kuitenkaan riitä pelkät taloudelliset mittarit. Ihmisten haasteiden syntyminen ja näihin ongelmiin ratkaisujen löytäminen on monimutkainen yhtälö. Yhteiskunta on monella tapaa monimutkaistunut ja vaikka aineellinen vauraus on lisääntynyt, ihmisten hyvinvointi ja psyykkinen terveys eivät monilta osin ole seuranneet perässä. Tämän haasteen ratkaisemiseksi kuntien päätöksentekoon tarvitaan yhteiskuntatieteellistä viisautta ja sosiaalityön asiantuntemusta. Vaikka aineellinen vauraus on lisääntynyt, ihmisten hyvinvointi ja psyykkinen terveys eivät monilta osin ole seuranneet perässä. Miksi kuntavaaliehdokkaan tulisi kiinnostua sosiaalityöstä? Miten sosiaalityö edes liittyy kuntapäättämiseen? Entä koskettaako se ketään muuta kuin muutamaa kuntalaista elämänsä aikana?
|
RSS-syöte